Viivi Hyvösen "Etsijä", vuonna 1995 ilmestynyt esikoiskirja, on pieni fantasiasatu jonka hieman reilu sata sivua hotkaisee yhdeltä istumalta. Hän kirjoitti sen vain 14-vuotiaana josta pointsit. Olen lukenut hänen muutkin kirjansa, joista arviot tässä: "Apina ja Uusikuu" sekä "Mahlaa suonissaan". Etsijässä minut lumosi sen yksinkertaisen viaton maailmankuva. Hahmot olivat aika mustavalkoisia mutta se selittynee kirjailijan nuorella iällä eikä kuitenkaan loppupeleissä häirinnyt kauheasti. Kirjoittajan ikä näkyy muutenkin tekstin naiviutena ja Hyvösen oma maailmankatsomus paistaa liian näkyvästi läpi koko teoksen. Kirjassa sinänsä ei ole mitään moitittavaa, teksti on sujuvaa ja tarina etenee tuttuun perusfantsutyyliin. Ehkäpä olen vaan nirso tai en kuulu kohderyhmään mutta jokin tässä tökki. Petri Hiltusen kauniista kuvituksesta plussaa. Kuvat loivat syvyyttä hahmoihin ja paikatkin tulivat tutuiksi niiden kautta.
Werian kasvaa Horebin, vanhan tietäjän ja tämän siskon luona pienessä hatiakylässä. Tytön kämmenessä on tammipuun muotoinen syntymämerkki joka tarkoittaisi pojan kädessä ollessaan shamaaniutta mutta tytöllä se on ennen kuulumatonta. Tyttö ei tunnu sopeutuvan muiden lasten joukkoon ja niinpä hän viettääkin aikaansa kaksin kesyn sutensa kanssa. Kun tytön perimä iskee kasvoille alkaa vanha tietäjä opettaa tytölle taian alkeita. Tämä ei miellytä kaikkia mutta loppujen lopuksi tyttö hyväksytään yhteisön tietäjäksi vanhan tietäjän kuoltua.
Jotta ennustettu kohtalo toteutuisi täytyy lähteä etsintäretkelle jossa tietenkin kohdataan perinteisiä vaaroja ja ihastutaan muistinsa menettäneeseen matkakumppaniin. Sudetkin näyttelelvät merkittävää roolia tarinassa. Itseäni ärsytti perinteisiin sukupuolirooleihin jämähtänyt hahmogalleria mutta sekin selittynee kirjailijan nuorella iällä. (Mitä ihmettä näille lapsille oikein kerrotaan kotona!??) Ce-Ned. Werianin matkakumppani on albiino ja jotenkin sidoksissa pahaa kaksoisolentoonsa Je-Cediin. Taisteluhan siinä tulee.
Aikakoneen arvostelu vuodelta 1995. Oma arvosana: 7/10.
Mä olinkin unohtanut tämän kirjan! Luin sen joskus teinivaiheessa ja muistaakseni taisin pitää siitä.
VastaaPoistaTämä oli aika suloinen omalla tavallaan ja luulen että jos olisin lukenut tämän nuorena olisin ollut aika fiiliksissä. Eletty elämä on tuonut kyynisyyttä ja satojen ja taas satojen luettujen kirjojen painon alla tämä litistyi allensa. Eli ei omasta syystään ollut huono:)
Poista