Silvana De Marin "Viimeinen haltia" oli fantasialukupiirin kirjana 17.4.2013. En itse päässyt paikalle mutta olen lukenut tämän jo aiemmin joten tässä hieman siitä.
Pikkuinen haltianvesa Yorsh (lyhennys Yorshkrunsquarkljolnerstrinkistä) lähtee pakomatkalle kun tulva hukuttaa hänen viimeisen elossaolevan perheenjäsenensä, rakkaan isoäidin. Tämä on kertonut lapsukaiselle kuinka vaarallisia ihmiset ovat ja kuinka haltiat eivät saa olla heidän kanssaan tekemisissä mutta pikkuinen ei ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä ennenkuin törmää naiseen joka on metsässä. Sajra ei haluaisi niskoilleen haltiaa mutta tämä ei anna periksi ja pian he jo vaeltavat yhdessä. Haltia opettaa naiselle ettei mitään mikä on ajatellut saa syödä ja että kaikki elollinen on tärkeää. Matkallaan he törmäävät myös mieheen nimeltä Monser ja koiraan ja niin kolmikon seikkailu alkaa. He kohtaavat metsästäjiä ja peikkoja sekä vihaisia ihmisiä mutta vasta pääkaupunkiin mennessään he joutuvat suureen pulaan. Palatsin kellarin seinältä löytyy vanha ennustus joka kertoo haltian roolista ikuisen sateen loppumiseksi. Haltian lukutaidon ja neuvokkuuden avulla he selviävät pakoon ja pian matka vie ylös Varjovuorille josta he löytävät viimeisen elossaolevan lohikäärmeen. Haltia päättää jäädä lohikäärmeen seuraksi ja pian hänelle selviää että se hautoo poikastaan. Haltia viihdyttää lohikäärmettä loputtomilla tarinoilla ja saduilla joita vanha kirjasto on pullollaan. Kun synnyttämisen aika koittaa pieni haltia on jo oppinut kaiken mitä kirjoista voi oppia ja hän on kasvanut itsekin hieman isommaksi. Haltia kasvattaa lohikäärmeen poikasen jolle antaa nimen Erbrow ja opettaa sen lentämään. Eräällä lentomatkalla he joutuvat lähelle kaupunkia ja ylittävät maatilan jossa on köyhien ihmisten lapsia työorjuudessa.
Haltia haluaa löytää miehen ja naisen joiden kanssa kulki kun oli lapsi. Eräästä kylästä hän löytää vanhan koiran jonka tunnistaa. Koska hänen vanhat vaatteensa ovat käyneet pieniksi haltianuorukainen kaivaa hylätyn talon kätköistä itselleen sellaista päällepantavaa että aiheuttaa hämmennystä palatessaan takaisin pääkaupunkiin. Hän löytää sieltä vanhan kanan jonka aikoinaan lapsena pelasti ja se näyttelee tärkeää osaa vieläkin haltian elämässä. Maatilan lapsetkin pääsevät vapauteen ja kaikki käy hyvin. Tämä suloinen tarina vie sydämen mukanaan ja saa lukijan pohtimaan hyvyyden ja itsekkyyden olemusta. Itselleni tämä oli niin liikuttava lukukokemus että välillä tuli naurettua ääneen ja välillä purskahdin itkuun. Ja tämä kaikki toisella lukukerralla. Kirja on luettu myös Vinttikamarissa Arvosana: 9/10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti