maanantai 27. tammikuuta 2014

Linnake


Kuva täältä, samalla sivulla myös lukunäyte.

Justin Croninin "Linnake" on trilogian keskimmäinen osa. "Ensimmäisen siirtokunnan" olen lukenut ennen tämän blogin perustamista joten siitä ei ole blogausta.

Kirjasarjan tärkein henkilö, Amy Bellafonte on tyttö tyhjyydestä. Hän ei vanhene, ei kärsi kipua, ei tarvitse ravintoa eikä lepoa. Ensimmäisessä osassa selvitettiin Amyn tarina tarkemmin joten ei siitä sen enempää. Tässä osassa käsitellään sadan vuoden aikakausi. Ensimmäisessä siirtokunnassa asui noin sata ihmistä, heidän esi-isänsä olivat ne lapset jotka edellisessä osassa tuotiin turvaan joka puolelle levinneestä viruksesta joka muutti ihmiset Viraaleiksi, agressiivisiksi vampyyreiksi. Ensimmäisestä siirtokunnasta lähti kahdeksan nuorta Amyn mukaan etsimään viruksen alkulähdettä ja mahdollista parannusta siihen sekä tuhoamaan Kahdentoista.

Kahdeksan matka jatkui puoli vuotta erämaan halki kunnes he saapuivat Turvasatamaan joka ei todellakaan ollut nimensä veroinen muille kuin ehkä sitä asuttavalle viraalille, Babcockille ja hänen Monelleen. Muut asukkaat joutuivat uhraamaan kaksi ihmistä joka uusikuu viraaleille. Amy joutui taistelemaan viraaleja vastaan ja Kahdeksasta yksi menehtyi toisten jatkaessa matkaa suojapaikkaan, "Maataloon" joka oli viraaleilta "peitetty". Sinne jäivät kaksi Kahdeksasta sillä nainen oli raskaana. Tämä lapsi oli nimeltään tämän kirjan Caleb.

Kahdeksan, joista jäljellä siis viisi, matkasivat Coloradoon jossa he kohtasivat Teksasin Siirtoarmeijan jonka mukaan lähti Veitsi-Alicia. Amyn mukaan lähti yksi sotilas, Lucius Greer josta tulee myöhemmin Amyn familiaari. Neljä Kahdeksasta jää Teksasiin ja Peter jatkaa Amyn kanssa matkaa laboratorioihin vuorelle jossa Kaksitoista (Babcock, Morrison, Chavez, Baffes, Turrell, Winston, Sosa, Echols, Lambright, Martinez, Reinhardt ja Carter) viraalia syntyivät valtion kokeiluissa nimeltä Projekti Nooa. Lacey oli odottanut täällä kaikki nämä vuosikymmenet Amya. Hän tappoi heitä seuraavan Babcockin ja Amy vapautti hänen Monensa.

Lawrence Grey, Projekti Nooan huoltomies ja ex-rikollinen jonka Nolla muutti, ei muuttunut viraaliksi mutta kykenee kuulemaan Nollan kutsun. Hän nuortuu silminnähden ja paranee kaikista sairauksistaan Nollan verensiirron ansiosta. Muita huoltomiehiä, heitä jotka huolehtivat Kahdestatoista, ja jotka Nolla muutti oli lähtenyt myöskin karkuun kun viraalit tappoi kaikki laboratorioiden henkilökunnan. Osa heistä sekosi ja osa muodosti Kotimaan henkilöstön.

Danny Chayes, autistinen koulubussin kuljettaja lähtee kutsun kuultuaan ajamaan bussia ja poimii mukaansa eloonjääneet siskokset Timothyn ja Aprilin sekä lääkäri Lila Kylen joka on jotenkin seonnut eikä tajua mitä on tapahtunut. Lila odottaa lasta viraalien tappamalle miehelleen. Hän on aiemmin seurustellut Brad Wolgastin kanssa ja menettänyt syntymättömän lapsensa Evan. Wolgast oli siis edellisessä kirjassa se agentti jonka olisi pitänyt tappaa Amy mutta sen sijaan pelastikin tämän ja he pakenivat yhdessä Oregonin vuoristoon. Myös Bernard Kittridge, Denverin viimeinen, ex-merijalkaväen sotilas joutuu pakosalle ja yhtyy koulubussin matkaajiin. Hän pelastaa perävaunullisen ihmisiä jotka he sitten ottavat mukaansa.

Bussimatkalaiset matkaavat halki maan etsien turvapaikkaa. Armeija löytää heidät ja toimittaa pakolaisleirille jossa olot ovat kovat. Kun viraalit hyökkäävät ja leirin muurit sortuvat porukka pakkaantuu takaisin bussiin ja lähtevät jälleen pakosalle. Danny kerää matkan varrelta lisää pelastuneita kyytiinsä ja lopulta heitä on jo seitsemänkymmentä matkalaista pyörien päällä. He tulevat Philadelphiaan jossa on armeijan ylläpitämä turvapaikka mutta eivät jää sinne edellisen kokemuksen vuoksi vaan jatkavat matkaa kaikesta huolimatta.

Välillä palataan ajassa taaksepäin ja kerrotaan mitä tapahtui Siirtokunnassa sen jälkeen kun Amy ja Kahdeksan lähti. Palataan myös Siirtoarmeijassa taisteleviin sotilaisiin. Kerrotaan mitä tapahtui kun Alicia ja Peter jäljittävät yhden Kahdestatoista syvälle luoliin. Oman osansa saa myös yksi Kahdestatoista, Carter joka kantaa omaa familiaariaan sisällään. Siksi hänen Monensa, Tokkuroijat, ovat muista poikkeavia, ne eivät tapa kuin pakon ääressä. Amy kieltää ettei Carteria saa tappaa, tämä on tytön suojeluksessa.

Horace Guilder oli Projekti Nooan apulaisjohtaja, hän joka muutti Amyn viruksen eri variantilla kuin Kahdentoista. Kun Kaksitoista vankia muuttuivat voimiltaan ylivoimaisiksi ja verenhimoisiksi hirviöiksi niin Amysta tuli kuolematon ilman ulkoisia muutoksia ja verenhimoa. Guilder haluaisi tämän muunnoksen nyt itselleen sillä hän oli kuolemansairaana. Hän perustaa Kotimaan, paikan jonka 70 000 ihmistä on orjuutettu ja  jotka työskentelevät tappotahtia yksinvaltias Guilderille ja tämän luottohenkilöille, Punasilmille.

Nolla kutsuu Kahdentoista matkaamaan Kotimaahan jossa Guilder on rakennuttanut ja he antavat omille Monilleen käskyn kuolla. Kotimaassa kuohuu, vastarinta nousee ja kapinalliset tekevät yhä enemmän tihutöitä. Sara, yksi orjista värvätään kapinallisten joukkoihin ja hänet pannaan työskentelemään Lilan palvelijana. Lila menetti jälleen kantamansa lapsen kun Guilder saastutti hänet Lawrencen verellä. Lila on kuitenkin erityinen, hän kykenee hallitsemaan viraaleja täysin. Ne ovat kuin hänen lemmikkejään, tottelevat Lilan jokaista käskyä. Lila elää harhaisessa todellisuudessaan ja luulee hänen lapsensa selvinneen. Siksi Guilder tuo hänelle aina uuden lapsen jota tämä kasvattaa omanaan. Lila on Guilderille tärkeä koska tämä tuo viraalihyökkäyksillä Kotimaahan aina vaan uusia orjia.

Lopulta sekä Amy joukkioineen kuin Kaksitoistakin ovat perillä Kotimaassa. Kohtaaminen kulminoituu kapinallisten ja Amyn joukkojen hyökkäykseen Guilderia ja Kahtatoista vastaan. Muitakin ihmisiä menneisyydestä on yhtäkkiä paikalla ja he saavat kuin saavatkin kostonsa. Amy muuttuu jälleen ja jää Carterin luokse turvaan.

Pidin tästä kovin ja jään odottamaan päätösosaa. Arvosana: 9/10.

4 kommenttia:

  1. Kiitos blogini lukijaksi tulemisesta. Vastavierailulla löysin täältä mielenkiintoisen blogin, jonka liitin heti seurattavien listalle. :)

    Linnake odottelee lukupinossani, joten en kovin tarkkaan uskaltanut lukea tekstiäni, mutta antamasi arvosanan perusteella odotan paljon teokselta. Luin Croninin edellisen teoksen blogini ensimmäisena kirjana, keväällä 2011.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan itsellesi lukijaksi liittymisestä! Minä olen välillä aiemminkin kurkkinut blogiisi mutta en ollut älynnyt etten ole "virallisesti" vielä lukija. No mutta nyt se on korjattu!
      Sinun lukumieltymyksissä on samankaltaisuuksia kanssani joten eiköhän näitä vierailuja tule jatkossa puolin ja toisinkin:)

      Linnake oli erinomainen jatko Siirtokunnalle ja minä tykkäsin siitä hirveästi. Linnake tuo tarinaan niin paljon lisää ja mennyttä valotetaan niin että monet Siirtokunnan tarinoista ja hahmoista saavat uutta syvyyttä. Kannattaa ehdottomasti lukeä tämäkin osa. Tästä trilogiasta on myös Fox ostanut elokuvaoikeudet joten visuaalista herkkuakin on luvassa.

      Poista
    2. Huomasin samantyylisen kirjallisuusmieltymyksen, jospa vaikka nappaisin vinkkejä täällä esittelemistasi kirjoista.

      Ooo, hienoa! Historiaa jäin kaipaamaan Ensimmäiseen siirtokuntaan lisää, siinä kun hypätään nopeasti alun jälkeen tulevaisuuteen. Hauskaa kuulla, että hahmotkin kehittyvät, välillä nimittäin menin sekaisin kuka kukin on, niin samankaltaisen esitettiin useampaa hahmoa. Tarina jäi kyllä mielenkiintoiseen käänteeseen, toivottavasti muistan vielä jotain lukukokemuksestani. Linnake lienee lukulistallani kolmen kirjan päästä.

      Poista
    3. Mahtavaa! Minäkin jo bongasin joitain sun blogista omalle lukulistalleni:)
      Jään mielenkiinnolla odottelemaan arvioitasi Linnakkeesta.

      Poista