lauantai 18. tammikuuta 2014

Kvanttivaras

Kuva täältä.

Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogian aloitusosa, "Kvanttivaras" oli fantasialukupiirin kirjana 18.9.2013.

"Joka ainoasta pinteestä pääsee pois eikä kukaan ole vankilassa ellei todella usko olevansa."

Sobornost-muistikollektiivi hallitsee aurinkokunnan sisäosia ja sen omistamassa dilemmavankilassa istuu mestarivaras Jean le Flambeur. Arkontit johtavat vankilaa matemaattisen peliteorian voimin ja niinpä vangit taistelevat jatkuvasti toisiaan vastaan saadakseen paikkansa auringossa. Jokainen kuolema muokkaa vangin hermojärjestelmää jotta vanki oppisi niin sanotusti tavoille. Kirjan alussa herra le Flambeur alkaa väsyä jatkuviin taisteluihin ja tajuaa olevansa pian entinen vanki kun tuleekin äkillisesti pelastetuksi Oortilaissoturi Mielen ja hänen tietoisen sota-aluksen, Perhosen avustuksella. Sitä Flambeur ei tiedä että pelastusoperaation takana häärääkin Pellegrini, Sobornostin sisar jolla on oma lehmä ojassa.

Pako ei jää kuitenkaan huomaamatta ja takaa-ajon jälkeen yksi Arkontti pääsee Perhosen kimppuun niin että kaikki meinaa mennä mönkään. Flambeur kuitenkin neuvokkaana miehenä nappaa koijarin suuhunsa ja nielaisee pahalaisen. Niinpä herra vanginvartija on nyt säilötty synteettiseen horrossimulaatioon ja siellä hän luulee rakentavansa parhaillaan uutta vankilaa. Näppärää herra mestarivaras!

Makuaistilla on kirjassa hauskoja merkityksiä esim. nielaistu Arkontti muistelee eräiden vankien maistuvan pekaanipähkinäjäätelölle ja haaveilee nyt uusien vankien sitruunasorbetin mausta ja päästessään maistamaan hetkellisesti Mieltä, tämä maistui hänen mielestään kanelilta. Flambeurin muistot taas laukaisee esim. viininmaistelu joka aktivoi hänen menneisyydessä salaisuuksilleen tekemänsä piilonpaikan sijainnin.

Mars, Oblietten pääkaupunki aka Unohduksen kehto on Flambeurin ja Mielen päämäärä sillä sieltä löytyy se mitä Pellegrini tavoittelee. Seikkailu alkaa vauhdikkaasti murhalla ja mukaan singahtaa uusia hahmoja pilvin pimein. Mukana häärää mm. herrasmies Isidore Beautrelet joka tykkää ratkoa rikoksia ja haluaa isona tzaddiksi. Nämä mainitut taas ovat Oublietten kaupungin suojelijoita joiden hallussa on häivetekniikkaa ja muutakin edistyksellistä tavaraa jotka on muilta marsilaisilta kielletty. Toki kaupungin ulkopuolella oleva Zoku-yhdyskunta on asia erikseen mutta heitä ei koskekaan Marsin lait.

Mukana heiluu myös kryptarkkeja, Marsin kuningas, Herättäjiä, Zokuja ja Gogolpiraatteja. Termit vilahtelevat silmissä: Gevulot, kuptaus, meemiohjus, älykorallitulehdus, lomittumisjuhla, muistipalatsi, kubiitit, kvanttipistease, metakorteksi ja taisteluautismi.

Rajaniemi tykittää uusia innovaatioita siihen malliin että heikompia hirvittää ja muut nieleskelevät pysyäkseen perässä. Kaikilla marsilaisilla on kädessään kello joka mittaa heidän jalosyntyisaikaansa. Kun aika loppuu he "kuolevat" ja siirtyvät määrätyksi ajaksi "hiljaiseloon". Hiljaiset siirtyvät kaupungin alapuolelle, liikkuvien jalkojen alle, jonka päällä koko kaupunki lepää, oleville vallituksille joilla pidetään aisoissa menneisyyden haamut, itsenäisesti replikoituvat Foboit. Aika on myös rahaa ja sitä voi antaa toiselle lahjana, kelloon säilötään sen kantajan tietoisuus, ajatukset ja unelmat kun henkilö siirtyy hiljaiseksi. Kello palauttaa tietoisuuden kun henkilö herätetään uudelleen henkiin.

Kirja sinkoaa lukijan mielen uusiin ulottuvuuksiin eikä tahtia haittaa vaikka kaikkia hienouksia ei ymmärräkään. Itse luin tämän ensimmäisen kerran vuonna 2012 mutta uusintaluku lukupiiriä varten avasi taas uusia ajatuspolkuja ja nosti edelleen kunnioitusta Rajaniemen eittämättä loistavaa älyä ja kirjoittajanlahjoja kohtaan. Mielenkiinnolla odotan seuraavien osien lukemista. "Fraktaaliruhtinas" odottelee jo jatkuvasti kasvavassa kirjapinossa ja uusin osa, "The Causal Angel" ilmestyy 17.7.2014. Arvosana: 10/10.
Kirjaa on luettu myös Kirjasfäärissä, Lukukeskuksessa ja Kujerruksia-blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti