Terry Pratchettin "Totuuden torvi" on Kiekkomaailman 25. romaani. Kirjan kantava teema on vapaa tiedonkulku ja sanomalehden tulo Kiekkomaailmaan.
William de Worde on Ankh-Morporkilainen aatelissuvun jäsen joka pitää kaupunkilaiset tiedon valtateillä. Hän toimittaa pientä uutiskirjettä erinäisille vastaanottajille, mukana niin oman kaupungin valtaapitäviä kuin naapurivaltioidenkin tärkeitä henkilöitä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun kääpiöiden kaupunkiin tuoma painokone valjastetaan uutiskäyttöön ja kaupunkilaiset saavat pian tietää hassunkurisista vihanneksista, millaista säätä on mahdollisesti luvassa ja muusta mukavasta. Ankh-Morporkin Sanomat työllistävät kääpiöjoukon ja Williamin lisäksi Otto nimisen ikonograafikko-valokuvaajavampyyrin sekä Sakariina nimisen toimittajaneitosen. Vampyyri on kehittänyt erinomaisen kuvausmenetelmän jonka ainoa huono puoli on se että jokainen salamanterin välähdys kärventää hänet itsensä hengiltä. Onneksi on keksitty harja ja rikkalapio ja mitä ei tilkkanen verta korjaisi.
Sanomat saavat pian kilpailijoita, vastapäiseen taloon asettuu keltaisen lehdistön esikuva, Ilta-Huuto. Tämä lehti näes kertoo mitä tahansa ja ihmiset siitä huolimatta ostavat lehteä Williamin suureksi ihmetykseksi. Myös Kaivertajien Kilta hermostuu oman elinkeinonsa vaarantamisesta ja Patriisikin kiinnostuu lehden tuottamista mahdollisuuksista. Uutislehden tiedonantajana toimivat mukaan valjastettu kerjäläisjoukko jonka etunenässä häärii nilkuttava ja puhuva koira Gaspode.
Kaupunki on vaarassa sillä silmäätekevät haluavat salaa syrjäyttää Patriisin ja lavastavat tämän syylliseksi rikokseen. Lordi Vetinari pidätetään apulaisensa murhasta ja hänen tilalleen istutetaan varjohallitsija. Kaikki mahdollistuu kahden konnan avustuksella sillä herrat Tulppaani ja Pistos huseeraavat Ankh-Morporkin kaduilla aiheuttaen pelkoa ja huonoa verta minne ikinä menevätkin. He aiheuttavat harmaita hiuksia niin lehden toimitukselle kuin eräille muillekin tahoille. Vartiosto alkaa tutkia asiaa komentaja Vimesin johdolla ja yli-innokkaan lehtimies de Worden ei-niin-halutulla avustuksella.
Pratchett on jälleen kerran onnistunut sivaltamaan sanan miekalla lukijalta jalat alta. Mitä on vapaa tiedonkulku ja kuka on sisällöntuottaja, nämä teemat nousevat esille tässä satiirissa joka kohdistunee tällä kertaa median suuntaan mutta koskevat itse kutakin tänä bloggauksen ja muun somen aikana. Pidin kovasti vampyyri Otosta ja Herra Tulppaanista, tarina kokonaisuudessaan viihdyttävä ja pohdiskelua aiheuttava. Arvosana: 9/10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti