Requiem: Rakkaus palaa

Kuva täältä.

Delirium-trilogian päätösosa, "Requiem: Rakkaus palaa" jatkaa Lauren Oliverin jännittävää dystopiakirjasarjaa. Kirjassa vuorottelevat Lenan ja Hanan osuudet.

Edellisessä osassa Lena näkee kuolleeksi luulemansa Alexin joka on päässyt pakoon Kryptasta jossa oli virunut kuolemankielissä ja kidutettuna tämän mennen vuoden ajan. Lena on hämmentynyt siitä kuinka Alex on muuttunut. Poika on katkera, kylmä ja etäinen eikä halua puhua Lenan kanssa. Tyttö kääntyykin Julianin puoleen ja heidän kolmiodraamansa saa välillä aivan naurettaviakin käänteitä. Rakkaus on kuitenkin kummallinen tunne, se saa ihmiset käyttäytymään oudoilla tavoilla, Lena miettiikin joskus että jospa Yhteiskunta onkin oikeassa, Rakkaus on sairaus. Miksi se muuten tuntuisi niin pahalta, miksi sydäntä polttaa ja päässä soi. Lenan äiti, Annabel on palannut Lenan luokse mutta hänkin vaikuttaa kummalliselta eikä ole muille kertonut olevansa Lenan äiti. Lena on katkera äidilleen siitä ettei tämä tullut hakemaan häntä kun tämä karkasi Kryptasta.

Sota leviää rajan yli Korpeen ja siellä ihmiset kuolevat Valvojien hyökkäysten raastaessa kotipesät hajalle. Ihmiset lähtevät haavoittuneina ja nälkäisinä etsimään jotain parempaa. Lena ja Julia, Alex ja muut kotipesäläisetkin lähtevät kohti Portlandia mutta löytävät sieltä useiden tuhansien invalidien joukkion. Vesi ja ruoka loppuu ja uhka yhteiskunnan hyökkäyksestä laittaa Korpin joukkoineen lähtemään pakoon. He palaavat Korpeen ja keräävät voimia odottaen vastarinnan pääjehuilta merkkiä kuinka toimia.

Requiem on nimensä mukaisesti elämän päätösosa jossa sota polttaa ja tappaa rajan molemmin puolin. Vastarinta on kuitenkin odotettua järjestelmällisempää ja laajamittaisempaa, sen saa Yhteiskunta ja sen koneisto havaita katkerasti. Eikä siltä säästy tavalliset ihmisetkään. Lenan ystävä Portlandista, Hana on käynyt läpi muutoksen, hänen proseduurinsa on tehty ja hänen pitäisi olla parantunut ja turvassa. Hana kuitenkin huomaa ettei kaikki ole niinkuin hänelle on vakuuteltu. Hänen muistonsa eivät ole luvatusti haalistuneet eikä hänen tunteensä esimerkiksi ystäväänsä Lenaa kohtaan ole kadonneet ja hän näkee edelleen unia. Hän huomaa yhä useammin hautautuneensa entisiin muistoihinsa ja ajatukset kiertävät hämmentyneinä tuleviin juhlallisuuksiin. Hän pyöräilee vanhoille kotikulmilleen selvitelläkseen ajatuksiaan ja palaa kaupunginosaan jossa Lenan perhe asui ennen. Hän löytää suljettuja ikkunaluukkuja, ikkunoista kyräileviä katseita ja vihaisia mulkaisuja ihmisiltä joiden elämä on mennyt alaspäin ratsioiden seurauksena. Hän löytää Gracen ja alkaa tuoda tälle ruokaa ja pattereita sekä polttoainetta.

Hana on menossa naimisiin kaupungin pormestarin pojan Fredin kanssa ja niistä on tuleva suuri seurapiiritapahtuma. Tytön äiti ja edesmenneen pormestarin rouva järjestelevät juhlia sillä herra Hargrove on päättänyt näyttää kapinallisille etteivät he voi voittaa. Hana alkaa epäillä omaa rooliaan tässä sopassa ja hän selvittää epäilyttäviä seikkoja tulevan puolisonsa elämästä ja Yhteiskunnan prosesseista. Portlandin rikkaan alueen ympärille rakennettu muuri vartiostoineen ei pidä kapinnallisia kuitenkaan poissa kaupungista ja lopulta sota valuu kaupungin kaduille. Lena etsii Gracea, hän haluaa pelastaa tytön.

Elokuvayhtiö Fox on ostanut leffaoikeudet tähän sarjaan ja tämä luultavasti toimiikin ihan hyvin kuvallisessa muodossa. Ainakin toimintaa ja draamaa riittää.
Tykkäsin tästä osasta jollain tavalla mutta olisin kaivannut kunnollisen lopetuksen. Nyt lähes kaikki asiat jäivät auki ja langat solmimatta. Tämä ei nyt kuitenkaan ollut sellainen filosofinen kirja jossa lukijan odotetaankin jäävän miettimään mitä sitten tapahtui. Eli tämä oli hieman pettymys hyvän keskiosan jälkeen. Kirjaa on luettu myös Tarinoiden syvyydet- ja La petite lectrice-blogeissa. Oma arvosana: 7/10.