maanantai 31. joulukuuta 2012

Yhdeksän oivalluksen tie


Kuva täältä.

James Redfieldin "Yhdeksän oivalluksen tie" oli PaHeen lukupiirin kirjana tuossa taannoin mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä mitään sillä kirja oli pettymys sekä minulle että sille toiselle osallistujalle (jonka kanssa päätimme lopettaa koko lukupiirin koska kävijämäärät ovat pudonneet lähes kokonaan meihin kahteen).

Kirja on siis new age-hömppää jossa "oivallukset elämästä ja kehittymisestä kohti korkeampaa tietoisuutta" on sotkettu epämääräiseen muka-jännitystarinaan. Tarina oli kokonaisuudessaan kökkö, todella epäuskottava (hei haloo, jos sua päin ammutaan niin etkö ensimmäiseksi halua turvaan etkä yhtäkkiä luotakin ensimmäiseen vastaantulijaan ja lyöttäydy hänen matkaansa täysin vieraassa maassa?!!), ja kaiken lisäksi puuduttavan pitkäveteinen.

"Oivallukset" sinänsä olivat ihan jees mutta niissä ei ollut mitään sellaista johon ei normaali ihminen, vaikkei olisikaan kirjallisuudentuntija, olisi jo törmännyt useita kertoja paremmin kirjoitetussa muodossa. Ehkä tämä antaa jotain jollekin sellaiselle joka on kovin kiinnostunut itsensä kehittämisestä suhteessa muihin ihmisiin eikä ole vielä (onnekseen) törmännyt vastaaviin opuksiin. Arvosana: 3/10.

Jokin vanha lainaus kustantajalta:
"Yhdeksän oivalluksen tie on vauhdikkaan jännitysromaanin muotoon kirjoitettu analyysi nykyihmisen henkisestä tilasta ja ennustus tulevasta.
Elämässään eksynyt mies lähtee Peruun metsästämään salaperäistä Käsikirjoitusta. Se on 600 eKr kirjoitettu teos, jossa ennustetaan suurta henkistä vallankumousta. Ennen sitä jokaisen on koettava yhdeksän oivallusta. Mutta kirkko ja valtio haluavat pitää Käsikirjoituksen salassa. Mies joutuu pakenemaan henkensä edestä Perun vuorilla ja sademetsissä. Matkalla hän oppii oivallukset yhden toisensa jälkeen.
Redfieldin menestysteos on saanut sadat tuhannet ihmiset kautta maailman suhtautumaan elämään uudella tavalla." (WSOY)


Tälle on nähtävästi jatkoakin, "Kymmenes oivallus" mikä ei todellakaan tule minun lukulistalleni. Huomasin myös että tästä on tehty vuonna 2006 elokuvakin "Yhdeksän oivalluksen tie - The Celestine Prophecy". En ajatellut katsoa... Kirja oli minulla TBR-100-listalla numerolla 98 joten kuittaan sen lukemisen.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hobbitti: Odottamaton matka

Picture from here.

"Hobbitti: Odottamaton matka" avaa J.R.R. Tolkienin "Hobbitti eli sinne ja takaisin"-kirjaan perustuvan kolmiosaiseksi kuvatun kolmituntisen leffan. Leffat on kuvattu uudella "High Frame Rate", lyhyesti HFR, muodossa jossa on aiemmasta 3D-formaatista kaksinkertainen määrä kuvaruutuja. Katsoimme juuri sellaisen näytöksen mutta en itse kyllä nähnyt mitään erilaista tavallisiin 3D-näytöksiin verrattuna. Sehän ei nyt mitään todista ja luultavasti kykenisin erottamaan ne toisistaan jos rinnakkain saisin katsoa 24-kuvaruutua sekunnissa tai 48-kuvaruutua sekunnissa.

Muut osat tulevat ulos vuosina 2013 ja 2014. Itse en ole harmikseni vielä lukenut kirjaa mutta korjaan sen tässä lähiaikoina. Mukana olleet ystäväni arvioivat leffaa kirjanlukeneina joten kuuntelin hämmästyneenä heidän kommentteja. Oli monta kohtaa joka oli poikkeama kirjassa ja se herätti närää. Itse pidin tästä tällaisenaan, toki taistelukohtauksia olisi voinut editoida lyhyemmiksi mutta muuten en keksinyt mitään moitittavaa. Ainoa joka pisti silmään oli se että osa leffasta tuntui olevan jo kertaalleen nähtynä. Tätä oli joku muukin valitellut. Itse arvioisin sen johtuvan siitä että vasta vähän aikaa sitten katsoin ne pidennetyt TSH-versiot maratoonina kun jonotin näitä Hobbitti-lippuja.

Tähtihetkiä olivat:

  • Ereborin kääpiövaltakunnan silmiähivelevä kauneus.
  • Bilbon ja Klonkun kohtaaminen oli toisaalta pelottava ja toisaalta hassun hauska.
  • Galadrielin taianomainen kauneus, hänen keskustelunsa Gandalfin kanssa.
  • Kääpiöiden laulukohtaus "Far Over The Misty Mountains Cold" ja heidän hienot asunsa.
  • Velho Radagast ja hänen eläimensä.
  • Myrskyjättiläisten taisto.
  • Upea Howard Shoren musiikki.
  • Lopun viimeiset kuvat Smaugista.


Tässä vielä silmäkarkkina nuori Elrond.


Picture from here.
Elokuvan virallinen sivusto suomeksi täällä and The Hobbit: An Unexpected Journey Official Homepage in English here.
Arvosana: 9/10. Arvosteluja löydät täältä ja täältä and review in English here and here.

Auringonlaskun jälkeen

Kuva täältä.

Stephen Kingin "Auringonlaskun jälkeen" on novellikokoelma joka sisältää kolmetoista tekstiä. Novellit ovat:

  1. Willa
  2. Piparkakkutyttö
  3. Harveyn uni
  4. Levähdyspaikka
  5. Kuntopyörä
  6. Heidän jättämänsä tavarat
  7. Lakkiaispäivä
  8. N
  9. Piru kissaksi
  10. New York Times erikoishintaan
  11. Mykkä
  12. Ayana
  13. Hyvin tiukka paikka
Koska lukemisesta on jo aikaa en ajatellut kertoa yhdenkään juonesta mitään koska en niitä enää muista mutta yleisesti ottaen tykkäsin tästä kokoelmasta. Novellit on kirjoitettu yhtä (Piru kissaksi vuonna 1977) lukuunottamatta vuosina 2003-2008. Kirjan lopussa King selittää tarkemmin novellien kirjoittamisesta ja sisällöstä. Arvosana: 9/10.

Lisään tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Pimeyden voimilta suojautuminen" ja siten päätän tehtävän koska olen suorittanut kaikki kohdat.

Ainakin Morren maailmassa ja Kirjavinkeissä on arvosteltu tämä kirja.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Katoamisten kirja

Kuva täältä.

Iida Rauman esikoisteos "Katoamisten kirja" tuntui mielenkiintoiselta jo silloin kun kuuntelin kirjailijan haastattelun toukokuussa Ylen aamutv:ssä (n. 10 min. haastattelu löytyy Yle-Areenasta) mutta sain sen vasta nyt luettua. Kirja kertoo tytöstä, juuri aikuiseksi tulleesta minäkertojasta. Elämä ei oikein ota allensa, menneisyys painaa yhtä pahasti kuin tulevaisuuskin ja isän katoaminen on jättänyt tyhjyyden jota ei edes tyttöystävä Sofia täytä.

Öisin kertoja näkee painajaisia jos edes saa unta ja äidiltä pöllityt rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet menevät säännöllisesti joka ilta, tietenkin kaikkien tietämättä. Apua hän ei uskalla hakea mutta kun kertoja herää öisin huutamaan Sofia varaa hänelle lopulta ajan terveyskeskukseen. Lääkäri määrää lisää pillereitä eikä kertoja kykene päästämään menneisyydestä irti kertomalla lääkärille todellisuudestaan.

Tytön äiti käsittelee menetystään omalla tavallaan mutta kumpikaan ei pysty puhumaan toisilleen isän eikä puolison menettämisestä. Tyttö on jollain tavalla vielä riippuvainen äidistä joka ei kykene auttamaan tytärtään millään tavalla.
Tyttö tutustuu työpaikallaan mamu-naiseen joka tuntuu viehättävän erilaiselta. Zorka on albaani ja Kosovon pakolainen ja kantaa omaa katoamistaan taakkana joka ei helpota edes silloin kun ottaa lääkkeitä ja viinaa yhtä aikaa.

Minäkertoja palaa muistoissaan välillä lapsuuden päiviin, koulukiusaamiseen ja ystävän karmaisevaan kohtaloon joka ei vaan jätä rauhaan. Lopussa isää lähdetään etsimään ja kirja päättyy uuteen katoamiseen joka jättää lukijalle surullisen olon.

Itselleni puhuttelevia kohtia kirjassa oli lapsuuden kouluaikojen kuvaus oman väkivaltaisen kiusaamisenkohteena olon takia sekä toisaalta kuvaus vanhainkodin arjesta tuntui tutulta oman ammattini vuoksi. Hauskana kuriositeettinä mainitsen sen että taisin tehdä sijaisuuksia samassa vanhainkodissa opiskeluaikanani kuin mitä Rauma tässä kirjassaan kuvaa:)

Kirja oli erittäin uskottava sisältönsä puolesta ja pidin siitä ettei esim. lesbous ollut sen tärkein teema vaan se kulki normaalina osana henkilöiden elämää aivan kuten se on oikeassakin elämässä. Kirjailija itse onkin sanonut ettei halunnut kirjoittaa mitään lesbo-teemaista kirjaa: "Että ei, kirjassa ei ole lesboteemaa, samalla tavalla kuin siinä ei ole Turku-teemaa vaikka se sijoittuu Turkuun."
Arvosana: 8/10.
Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Jästitieto". Kirjaa on arvosteltu myös blogeissa "Järjellä ja tunteella" sekä "Lumiomena".

Looper


Kuva täältä.

Looper on tulevaisuuteen sijoittuva sci-fi-toimintaleffa jossa nuori näyttelijälupaus Joseph Gordon-Levitt vetää hienon eleettömän palkkatappajan roolin. Toisessa pääroolissa rymistelee takavuosien suosikki Bruce Willis joka näyttää että vanhempikin toimintasankari vielä tietää mistä kana kusee. Vaikka em. miehet ovatkin tapahtumien keskiössä löytyy leffasta vahva naishahmokin, Sara (Emily Blunt) joka osaa käyttää haulikkoa kuten kelpo naisen täytyykin osata. Noah Segan näyttelee kutkuttavan humoristista Looperien tuhoajaa, Kid Blueta ja hän nousi heti mun suosikkihahmoksi Paul Danon näyttelemän maanisen sekavana heiluvan Sethin ohella.

Leffan tapahtuma-aika on vuodet 2044 ja 2074. Uudempi aika on maailma josta rikollispomot lähettävät uhrejaan menneisyyteen kolmenkymmenen vuoden päähän tapettavaksi jossa likaisen työn hoitavat Looperit, ansiokkaat palkkatappajat. Ammatti on raskas ja hyvin palkattu mutta sen lopettaminen vie hengen, kirjaimellisesti. Leffa ei ole perinteinen sci-fi-leffa mutta se jättää katsojalle pureskeltavaa kuten aina kun aikamatkustus on kyseessä. Mielestäni tässä se oli kuvattu uskottavasti ja kiinnostavan raikkaasti.
Arvosana: 9/10.
Leffan arvosteluja löydät esim. Film-O-Holicista ja Episodista.

Skyfall

Kuva täältä.
Kävin jokin aika sitten katsomassa uusimman Bondin kahden kaverin kanssa. Toinen ei ollut koskaan nähnyt yhtään Bondia ja toinen on katsonut ne kaikki. Itseltäni puuttuu joitain alkupään leffoja ja nämä kaksi edellistä Daniel Graigin pääosatähdittämää "Quantum Of Solace" ja "Casino Royale". Kumpikin seuralaiseni tykkäsi kovasti uusimmasta Bondista.

Daniel Graig nousi jälleen tehtäviensä tasalle ja otti kuuluisan agentin roolin oman niukan viehättävällä tavalla haltuunsa. Graig on Conneryn lisäksi ehdoton suosikkini tuoksi brittiläiseksi martineja juovaksi naistenmieheksi joka kaahaa ympäri maailmaa pelastaen sen aina viime tipassa tietenkin brittiläisen imperiumin ollessa etusijalla.

Skyfallissa Bond joutuu heti alkumetreillä ammutuksi, omiensa toimesta, ja hänet julistetaan kuolleeksi. Tämä tapahtumasarja pullauttaa pinnalle joitain asioita jotka olisivat saaneet jäädä salaisuudeksi mutta minkäs voit kun pahiksetkin ovat fiksuja tyyppejä ja ovat oppineet käyttämään intternetsejä hyväkseen.

Bondin apuna on viimeistä kertaa suloinen, upea Judi Dench M:n roolissa mutta entisen Q:n menehdyttyä uusi siloposkinen nörttihemmo (itselleni ennestään tuntematon brittinäyttelijä Ben Whishaw) on astunut suuriin saappaisiin täyttäen ne mielestäni mainiosti. Bondin ihmetellessä poikasen kastumattomia höyheniä tämä toteaa tyynesti että ennen kuin herra 007 on edes juonut aamukahvinsa hän on jo kaatanut pari pientä valtiota tietokoneineen (tjsp.). Niin vaan Bondikin siirtyy nettiaikaan, uusin uhka ei olekaan pelkästään kamala suuruudenhullu roisto vaan internet-imperiumia pyörittävä katkera pahis (Javier Bardem) joka tahtoo vahingoittaa itselleen läheisiä henkilöitä. Muissa rooleissa näyttelee mm. Naomie Harris tulevana M:n sihteerikkönä Miss Moneypennynä ja Bond-tyttönä säteilee vaarallisen kaunis Bérénice Marlohe jonka yksi leffa-iltapuku sisälsi käsinommeltuja Swarovski-kristalleja aikamoisen määrän (en nyt löytänyt pukua mistään).
Arvosana: 9/10.
Leffan arvostelu löytyy esim. Dome.fistä ja Leffatykistä.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Mahlaa suonissaan

Kuva täältä.

Viivi Hyvösen "Mahlaa suonissaan" oli fantasialukupiirin kirjana 28.11. Itse yllätyin todella positiivisesti kirjasta, kirjailija on ollut vain 18-vuotias kun tämä kirja julkaistiin, edellisen kirjansa "Etsijän" hän julkaisi jo 14-vuotiaana. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, lainasin heti noiden ym. lisäksi uusimman teoksen "Apina ja Uusikuu" joka odottelee kirjapinossa omaa vuoroaan.

Kirja oli aika perinteistä fantasiaa, mukana olivat kaikki seikkailuelementit, tärkeä tehtävä, päähenkilön kasvu matkan varrella, kohtalo johon henkilöt ovat sidottuja, taistelu, miekat, magia, noidat, velhot ja lohikäärmekin kurkisti jossain välissä tarinaa, tuttua mutta hyvin raikkaasti kirjoitettuna.

Kirjassa oli miespäähenkilö joka ihmetytti erästä lukijaa koska itse kirjailija on nainen. Itse en näe mitään syytä erotella kirjailijoita ja kirjojen päähenkilöitä kenenkään sukupuolen mukaisesti. Ehkä sillä on jollekin merkitystä sitten. Itselleni tärkeämpää on se kuinka rikkaita/paperisia hahmot ovat tai kuinka vahva asenneilmasto kirjailijalta päätyy omiin hahmoihinsa. En itse jaksa lukea kovin asenteellisia/sovinistisia/rasistisia kirjoja muutenkaan vaikka perinteisessä hc-sci-fissä niitä asenteita kuitenkin on valtaosa.

Loppu herätti kaikenmoisia tunteita lukijakunnassa, joku oli ollut pettynyt siihen miten lopulta kirjassa kävi, itse itkin aivan avoimesti parissakin kohdassa. Se että loppu ei ollut ennalta-arvattava vahvisti kirjan mielenkiintoa kaikissa lukijoissa. Kirja ei ollut kliseinen vaikka perinteisen fantasian elementit omasikin.

Kirjan tapahtumapaikat olivat hieman epäselviä koska minkäänlaista karttaa ei ollut. Vaikka maailma oli aika pieni ei tullut oikeastaan kuvaa siitä missä mikin paikka oli. Paikkojen nimet olivat myös hyvin samankaltaisia.

Henkilöiden ennaltamäärättyyn kohtaloon sidotut elämät harmittivat joitain, toivottiin että hahmot olisivat olleet oman elämänsä toimijoita eivätkä kohtalon polulle pakotettuja hahmoja jotka vaan toteuttivat ennalta määrättyä tehtäväänsä.

Uskonnon rooli jäi kesken. Perusasetelma oli ihan ookoo mutta se ei oikein edennyt tarinassa minnekään. Oli luostarilaitosta, soturimunkkeja, temppeleitä, hylättyjä palvontapaikkoja ja epämääräisiä viittauksia siihen miksi papisto oli tehnyt sen ratkaisun mikä kerrottiin mutta ei mitään erityistä mihin tarttua.

Sukupuoliroolit ärsyttivät, olisiko jo aika siirtyä tämän vuosituhannen puolelle siinä että patriarkaalinen maailma ei enää vetoa sivistyneeseen lukijaan. Tässä taas spekuloitiin sillä että tekijän nuori ikä näkyi, kirjailijan omat asenteet eivät ehkäpä ole vielä kehittyneet vaan oppi on imetty kotoa/koulusta.

Hahmogalleria oli niin runsas että se pani lukijaparan ihmettelemään kaikkien rooleja, tässä kohtaa mietittiin olisiko kirjaa editoitu kustantamon puolelta niin että kirjailijan ääntä ei ole kuultu, epäloogisuudet saattaisivat selittyä tällä. Itseäni häiritsi se seikka että nimistö oli niin samankaltainen, oli eläinten ja kasvien nimiä, mikä sinänsä oli hienoa mutta joihinkin hahmoihin ei tullut minkäänlaista tunnesidettä. Lisäksi jotkut hahmot vaan vilahtivat nimenä ja sitten ne vaan kuolivat ilman mitään syytä miksi olivat esiintyneet tarinassa. Se, että nimet olivat suomeksi, oli mielestäni postiivista sinänsä.

Olentokuvaus oli hyvin värikästä. Metsinkäiset olivat kiehtovia ja niistä olisi lukenut enemmänkin. Jäi hieman irralliseksi se seikka että miksi Metsä käyttäytyi kuten se teki. Myös Suden rooli jäi askarruttamaan. Vetäjä ihmetteli sitä että kun taikuus nousi kerran luonnosta niin minkälaista oli Velhon taikuus, "tekotaikuutta" vai mitä? Hän oli myös sitä mieltä että roolipelinä tämä voisi olla kiehtova. Tässä viitattiin Soikkelin lyttäysarvosteluun.

Kun mietimme kirjailijan sanomaa lukijoille minä esitin ajatuksen että toivottavasti kirjailija ei ole kirjaa kirjoittaessaan ollut vielä niin katkera että hän olisi ajatellut että mitään ei voi todellisuudessa muuttaa vaan kaikki tapahtunut tulee aina uudelleen ja uudelleen toistumaan. Tälle hieman naurahdettiin mutta muitakaan ajatuksia ei ehdotettu.
 
Seikkailu aiheena kiehtoo varmasti kaikenikäisiä lukijoita, osa kirjan kappaleista oli rankattu kirjastoissa lasten osastolle ja osa nuorten. Mielestäni tarina ei sovi ihan pienille lukijoille, ehkäpä esimurkkuille ja siitä ylöspäin tämä olisi sopiva kirja. Eikä aikuislukijakaan kyllästynyt tai kokenut tekstiä lapsenomaiseksi, kannattaa siis lukea jos perusfantsu kiinnostaa. Arvosana: 8/10.

Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikuuden historia".

Arvostelut löytyvät ainakin Hesarista Paula Havasteelta ja kovin sanoin on myös kirjaa suominut M.G. Soikkeli Aikakoneessa.