Haltiamaan kuninkaantytär

Kuva täältä.

Lordi Dunsany on modernin fantasian edelläkävijä. Hänen viehättävät kirjansa ovat sadunomaisia ja yksinkertaisuudessaan taidonnäytteitä siitä maailmasta jonka hän on meille luonut. "Haltiamaan kuninkaantytär" on kirjoitettu vuonna 1924 ja se kertoo pienestä sekä ihmisten maailmasta että haltiamaasta ja niiden asukeista. Erlin laaksossa asuvat ihmiset ovat olleet vuosisatoja tyytyväisiä elämäänsä mutta nyt siihen on tuleva muutos. Päättäjät haluavat hallitsijaksi henkilön jolla on taian mahti hallussaan. Tulee etsintäretki kun kuninkaan poika Alveric lähtee etsimään itselleen puolisoa haltiamaasta. Prinsessa Lirazel suostuukin puolisoksi ihmiselle ja heidän yhteiselonsa alkaa. Palattuaan ihmisten maailmaan he huomaavat että kymmenen vuotta on kulunut ja vanha kuningas on kuollut. Prinssi Alveric astuu hallitsijan saappaisiin. Pian syntyy perillinen, poika nimeltä Orion mutta kaikki ei menekkään niin kuin vanha kuningas oli ajatellut. Prinsessa Lirazel kaipaa takaisin kotiinsa eikä sopeudu kuolevaisten maahan. Hän on onneton ja puolisokin alkaa karsastaa hänen taikavoimiaan. Pian Lirazel karkaakin takaisin haltiamaahan jonka rajat hänen isänsä sulkee jottei yksikään ihminen enää löytäisi sinne. Kuningas Alveric ei kuitenkaan voi unohtaa kaunista puolisoaan vaan aloittaa loputtomalta tuntuvan etsintäretken miehineen.

Kirja etenee kauniisti, Lordi Dunsanyn sanat soljuvat kuin upein runo ja tarina kuljettaa lukijan satumaiseen maailmaan jossa löytyy perinteisen fantasian ainekset. On noitaa ja taikamiekkaa, on peikkoja ja yksisarvisia mutta on myös tavallisia ihmisiä ja heidän tavallisia huoliaan ja ilon aiheitaan. Kirjaa on kehuttu erityisesti siitä ettei kirjoittaja ole luonut mahtipontista maailmaa karttoineen ja kielineen kuten hänen jälkeensä tulevat fantasiakirjailijat Tolkienin tyyliin vaan hän on tyytynyt vähäeleisen runollisesti kuljettamaan juonta ja lukijaa samaa polkua kun itsekin. Pidin tästä kovasti ja suosittelen niillekin jotka eivät normaalisti fantasiaa lue. Arvosana: 9/10.

Muoks.

Tämä kirja oli myös fantasialukupiirin kirjana 20.2.2013. Tässä vielä lukupiiriläisten ajatuksia:

• kirjasta tykättiin kokonaisuutena, maailmat olivat uskottavia
• muistutti Avalonin saarta Kuningas Arthurin taruista
• ajan rakenne kiehtoi, haltiamaassa aika kulki hitaammin kuin ihmisten maassa, unenomaista
• jonkun mielestä oli humoristinen teos, kirjoitettu kieli poskessa
• erilaisuus-teema, kulttuurien kohtaaminen versus nykypäivän maahanmuutto
• yllättäviä käänteitä, esim. yksisarvisten metsästys, "hyvikset" myös metsästivät niitä, ihmiset pääsivät lähemmäksi taikuutta niitä metsästäessään
• naishahmot passiivisia paitsi noita
• miksi haltiamaa sijaisti idässä kun se muuten on muissa kirjoissa aina sijoitettu länteen, nahkurin talossa ei ikkunoita itäänpäin, koska haltamaan olemassaolo kiellettiin
• neuvosto sai mitä tilasi, taikuuden laaksoonsa
• vuonna 1530 lahjoitettiin yksisarvisen sarvi paaville
• peikot olivat viehättäviä, pienikokoisia veitikoita, ne pelkäsivät että jos he kuolevat ihmisten puolella niin he joutuvat "Taivaaseen"
• itsekkyyden krittiikkiä, mitä tapahtuu jos kaikki saavat sen mitä haluavat
• haltiamaan puut "tapettiin" jolloin niiden taika katosi kun prinssi Alveric hyökkää linnaan