Kaiken yllä etana

Kuva täältä.

Janos Honkosen esikoiskirja "Kaiken yllä etana" oli fantasialukupiirin kirjana 13.11.2013.
Osuuskumman sivulta löytyy myös kirjatraileri. Kirjailijan kotisivut löytyvät täältä.

Kirjailija itse oli paikalla vastaamassa kysymyksiimme ja niitähän meillä riitti. Honkonen kertoi myös kirjan tekoprosessista ja kuinka aihe tähän kirjaan hänelle tuli. Minusta juuri nämä kirjailijatapaamiset ovat niin mahtavia koska kirjasta saa aivan erilaisen kuvan kun sen luoja saa kasvot ja äänen. Itse luomisprosessi on niin mielenkiintoinen ja haastava että kuuntelen aina suu ymmyrkäisenä lahjakkaiden ihmisten sanoja. Keskityin nyt niin aktiivisesti kuuntelemaan Honkosen puhetta että muistiinpanoni ovat lähinnä ransakalaisia viivoja ja nyt en saa niistä mitään tolkkua. Yritän muistella nyt jotain kuitenkin.

Honkonen on koulutukseltaan laskennallinen kielitieteilijä ja on ehtinyt työskentelemään monenlaisissa työtehtävissä. Hän on esim. yksi mies suomalaisen kulttileffan, Iron Skyn, tekijäpoppoossa ja hän soittaa thereminiä mm. Älymystö- ja Radiokatvebändeissä. Kirjoittajan tausta vaikutti moneen seikkaan kirjan synnyssä.

• kirjan sekä e-kirjan saa Creative Commons-muotoisena eli sen kopioiminen epäkaupalliseen käyttöön on sallittua
• kirja on saanut kulttuurivaikutteita monesta maasta
• Art Deco-henkinen kansikuva (josta Honkonen oli aivan hurmaantunut) ja kirjatraileri sekä kirjan taitto on kirjailijan avopuolison, Heli Hintikan tekemiä (Hintikan kotisivu)
• Imaen, Arren ja Mashan kolmiodraama keskeisessä roolissa
• dialogin puute tarkoituksellista
• Mashan yksinpuhelut olivat transkriptioksi suunniteltuja
• sukupuolten epätasa-arvo tarkoituksellinen valinta viraston virkamiesten ollessa lauteilla mutta läpäisee kyllä muuten Bechdelin testin
• vapaamielinen ote sukupuolisuhteisiin miellyttävää
• poliisin rooli oli erityisen pelottava

Aika onneton on toi muistiinpanosivu joten katsokaa hyvät ihmiset noista muista blogeista tarkemmat arviot sillä tämä oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Odotan innoissani seuraavia Honkosen kirjoja:)

Kirjaa on luettu esimerkiksi Kirjasfääri-, Kujerruksia- ja Kirjavinkit-blogeissa ja täältä voit lukea kirjailijan haastattelun. Oma arvosana: 8/10.

Linnake

Kuva täältä, samalla sivulla myös lukunäyte.

Justin Croninin "Linnake" on trilogian keskimmäinen osa. "Ensimmäisen siirtokunnan" olen lukenut ennen tämän blogin perustamista joten siitä ei ole blogausta.

Kirjasarjan tärkein henkilö, Amy Bellafonte on tyttö tyhjyydestä. Hän ei vanhene, ei kärsi kipua, ei tarvitse ravintoa eikä lepoa. Ensimmäisessä osassa selvitettiin Amyn tarina tarkemmin joten ei siitä sen enempää. Tässä osassa käsitellään sadan vuoden aikakausi. Ensimmäisessä siirtokunnassa asui noin sata ihmistä, heidän esi-isänsä olivat ne lapset jotka edellisessä osassa tuotiin turvaan joka puolelle levinneestä viruksesta joka muutti ihmiset Viraaleiksi, agressiivisiksi vampyyreiksi. Ensimmäisestä siirtokunnasta lähti kahdeksan nuorta Amyn mukaan etsimään viruksen alkulähdettä ja mahdollista parannusta siihen sekä tuhoamaan Kahdentoista.

Kahdeksan matka jatkui puoli vuotta erämaan halki kunnes he saapuivat Turvasatamaan joka ei todellakaan ollut nimensä veroinen muille kuin ehkä sitä asuttavalle viraalille, Babcockille ja hänen Monelleen. Muut asukkaat joutuivat uhraamaan kaksi ihmistä joka uusikuu viraaleille. Amy joutui taistelemaan viraaleja vastaan ja Kahdeksasta yksi menehtyi toisten jatkaessa matkaa suojapaikkaan, "Maataloon" joka oli viraaleilta "peitetty". Sinne jäivät kaksi Kahdeksasta sillä nainen oli raskaana. Tämä lapsi oli nimeltään tämän kirjan Caleb.

Kahdeksan, joista jäljellä siis viisi, matkasivat Coloradoon jossa he kohtasivat Teksasin Siirtoarmeijan jonka mukaan lähti Veitsi-Alicia. Amyn mukaan lähti yksi sotilas, Lucius Greer josta tulee myöhemmin Amyn familiaari. Neljä Kahdeksasta jää Teksasiin ja Peter jatkaa Amyn kanssa matkaa laboratorioihin vuorelle jossa Kaksitoista (Babcock, Morrison, Chavez, Baffes, Turrell, Winston, Sosa, Echols, Lambright, Martinez, Reinhardt ja Carter) viraalia syntyivät valtion kokeiluissa nimeltä Projekti Nooa. Lacey oli odottanut täällä kaikki nämä vuosikymmenet Amya. Hän tappoi heitä seuraavan Babcockin ja Amy vapautti hänen Monensa.

Lawrence Grey, Projekti Nooan huoltomies ja ex-rikollinen jonka Nolla muutti, ei muuttunut viraaliksi mutta kykenee kuulemaan Nollan kutsun. Hän nuortuu silminnähden ja paranee kaikista sairauksistaan Nollan verensiirron ansiosta. Muita huoltomiehiä, heitä jotka huolehtivat Kahdestatoista, ja jotka Nolla muutti oli lähtenyt myöskin karkuun kun viraalit tappoi kaikki laboratorioiden henkilökunnan. Osa heistä sekosi ja osa muodosti Kotimaan henkilöstön.

Danny Chayes, autistinen koulubussin kuljettaja lähtee kutsun kuultuaan ajamaan bussia ja poimii mukaansa eloonjääneet siskokset Timothyn ja Aprilin sekä lääkäri Lila Kylen joka on jotenkin seonnut eikä tajua mitä on tapahtunut. Lila odottaa lasta viraalien tappamalle miehelleen. Hän on aiemmin seurustellut Brad Wolgastin kanssa ja menettänyt syntymättömän lapsensa Evan. Wolgast oli siis edellisessä kirjassa se agentti jonka olisi pitänyt tappaa Amy mutta sen sijaan pelastikin tämän ja he pakenivat yhdessä Oregonin vuoristoon. Myös Bernard Kittridge, Denverin viimeinen, ex-merijalkaväen sotilas joutuu pakosalle ja yhtyy koulubussin matkaajiin. Hän pelastaa perävaunullisen ihmisiä jotka he sitten ottavat mukaansa.

Bussimatkalaiset matkaavat halki maan etsien turvapaikkaa. Armeija löytää heidät ja toimittaa pakolaisleirille jossa olot ovat kovat. Kun viraalit hyökkäävät ja leirin muurit sortuvat porukka pakkaantuu takaisin bussiin ja lähtevät jälleen pakosalle. Danny kerää matkan varrelta lisää pelastuneita kyytiinsä ja lopulta heitä on jo seitsemänkymmentä matkalaista pyörien päällä. He tulevat Philadelphiaan jossa on armeijan ylläpitämä turvapaikka mutta eivät jää sinne edellisen kokemuksen vuoksi vaan jatkavat matkaa kaikesta huolimatta.

Välillä palataan ajassa taaksepäin ja kerrotaan mitä tapahtui Siirtokunnassa sen jälkeen kun Amy ja Kahdeksan lähti. Palataan myös Siirtoarmeijassa taisteleviin sotilaisiin. Kerrotaan mitä tapahtui kun Alicia ja Peter jäljittävät yhden Kahdestatoista syvälle luoliin. Oman osansa saa myös yksi Kahdestatoista, Carter joka kantaa omaa familiaariaan sisällään. Siksi hänen Monensa, Tokkuroijat, ovat muista poikkeavia, ne eivät tapa kuin pakon ääressä. Amy kieltää ettei Carteria saa tappaa, tämä on tytön suojeluksessa.

Horace Guilder oli Projekti Nooan apulaisjohtaja, hän joka muutti Amyn viruksen eri variantilla kuin Kahdentoista. Kun Kaksitoista vankia muuttuivat voimiltaan ylivoimaisiksi ja verenhimoisiksi hirviöiksi niin Amysta tuli kuolematon ilman ulkoisia muutoksia ja verenhimoa. Guilder haluaisi tämän muunnoksen nyt itselleen sillä hän oli kuolemansairaana. Hän perustaa Kotimaan, paikan jonka 70 000 ihmistä on orjuutettu ja  jotka työskentelevät tappotahtia yksinvaltias Guilderille ja tämän luottohenkilöille, Punasilmille.

Nolla kutsuu Kahdentoista matkaamaan Kotimaahan jossa Guilder on rakennuttanut ja he antavat omille Monilleen käskyn kuolla. Kotimaassa kuohuu, vastarinta nousee ja kapinalliset tekevät yhä enemmän tihutöitä. Sara, yksi orjista värvätään kapinallisten joukkoihin ja hänet pannaan työskentelemään Lilan palvelijana. Lila menetti jälleen kantamansa lapsen kun Guilder saastutti hänet Lawrencen verellä. Lila on kuitenkin erityinen, hän kykenee hallitsemaan viraaleja täysin. Ne ovat kuin hänen lemmikkejään, tottelevat Lilan jokaista käskyä. Lila elää harhaisessa todellisuudessaan ja luulee hänen lapsensa selvinneen. Siksi Guilder tuo hänelle aina uuden lapsen jota tämä kasvattaa omanaan. Lila on Guilderille tärkeä koska tämä tuo viraalihyökkäyksillä Kotimaahan aina vaan uusia orjia.

Lopulta sekä Amy joukkioineen kuin Kaksitoistakin ovat perillä Kotimaassa. Kohtaaminen kulminoituu kapinallisten ja Amyn joukkojen hyökkäykseen Guilderia ja Kahtatoista vastaan. Muitakin ihmisiä menneisyydestä on yhtäkkiä paikalla ja he saavat kuin saavatkin kostonsa. Amy muuttuu jälleen ja jää Carterin luokse turvaan.

Pidin tästä kovin ja jään odottamaan päätösosaa. Arvosana: 9/10.

Kateus

Kuva täältä.

J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarja on edennyt kolmanteen osaansa. "Kateus" on tämän osan nimi ja käsiteltävä kuolemansynti. Tässä osassa mukaan tulee Mustan tikarin veljeskunnasta tuttuja hahmoja enemmänkin. Eräs Vanhan maan vampyyri tekee cameon ja Butchin entinen työtoveri, etsivä Jose De la Cruz on paljon esillä. Myös pahis on sama joka teki ensiesiintymisensä parissa viimeisimmissä veljeskunnan tarinoissa.

Päähenkilönä oleva Caldwellin poliisilaitoksen etsivä, Thomas DelVecchio on saanut syntymälahjakseen taakan: Hänen isänsä on kuuluisa sarjamurhaaja joka odottelee kuolemansellissä elämänsä päättymistä. Nuorempi DelVecchio on saanut tehdä hartiavoimin töitä todistaakseen sekä itselleen että muille ettei ole lainkaan samanlainen kuin isänsä. Ja hän on onnistunutkin siinä aika hyvin, onhan hän valmistunut poliisikoulusta ja päässyt työskentelemään henkirikosyksikössä isänsä kaltaisia rikollisia vastaan. Mutta nyt se jokin, mitä hän on nuoruudesta saakka sekä pelännyt että työntänyt syrjään, alkaa tulla pintaan. Onko hän se murhaaja joksi jotkut ajattelevat hänen syntyneen perimänsä vuoksi, onko hänellä monipersoonallisuushäiriö vai onko sydämessä oleva musta tahra jotain ihan muuta.

Sophia Reilly on sisäisen tutkinnan konstaapeli samaisella poliisilaitoksella eivätkä heidän tiensä ole aiemmin kohdanneet ennenkuin nuoria tyttöjä silponut David Kroner jää itse kostajan haaviin. Tästä alkaa jännittävä kilpajuoksu jossa punnitaan poliisin rehellisyys, ihmisten henkilökohtainen vilpittömyys sekä oman käden oikeudesta johtuvat hankaluudet.

Selviääkö herra DelVecchio itselleen kasaamien paineiden alla. Uskooko hän rinnalleen ilmestynyttä ja häntä mahdollisesti vaanivaa FBI-agenttia, Jim Heronia joka näyttää ilmestyvän tyhjästä eikä löydy FBI:n palkkalistoilta vaikka hänellä onkin validi henkilökortti. Keitä ovat nuo kaksi muskelimiestä jotka seuraavat Heronia mutta ovat vähintäänkin yhtä vaiteliaita ja salaperäisiä.

Yliluonnollisella puolella kuohuu. Arkkienkelit Nigel ja Colin ovat riidoissa eikä yhteistä polkua näytä löytyvän. Jim taistelee jälleen Devinan kanssa seuraavasta sielusta ja siinä samassa omastaan. Adrian ja Eddie kulkevat mukana kunnes tapahtuu kauheita joka jättää jälkensä heihin kaikkiin. Saavatko enkelit DelVecchion turvaan ja kuinka käy sodassa Devinan joukkoja vastaan. Devina rakastuu yhä syvemmin Jimiin vaikkei saakkaan vastarakkautta vaan joutuu kiristämään tältä lupauksen. Devinan juonittelut vievät syvemmälle ja syvemmälle demoniseen maailmaan mutta aina hänkään ei voita.

Jimin kiinnostus Devinan vangitsemaan tyttöön, Sissy Barteniin alkaa muistuttaa pakkomiellettä vai onko takana kenties jotain muutakin. Miksi tyttö on enkelille niin tärkeä selviää toivottavasti seuraavissa kirjoissa "Hurma" ja "Riiva" joiden molempien suomennokset ilmestyvät tänä keväänä. Arvosana: 9/10.

Himo

Kuva täältä.

"Himo" jatkaa toisena kirjana J.R.Wardin uutta Langenneet enkelit-sarjaa jossa herra Heron on ihmiskunnan ainoa toivo. Jim kuoli ja sai taivaassa uuden mahdollisuuden järjestellä asioita nyt hyvää tehden eikä ihmisiä listien niinkuin teki edellisessä elämässään. Kun "Halu"-kirjassa Jim kuoli toisen kerran hän sai vihdoin siivet selkäänsä ja kunnon enkelin elämän. Tai niinkuin sanotaan, hän ei ollut elävä eikä kuollut vaan hän vaan oli. Metafyysiset siivet kannattelevat ja yksi enkeliyden etuja on se että voi valita näkeekö jengi sut vai ei. Lisäksi hän on saanut kamuikseen kaksi muuta enkeliä, Adrianin ja Eddien jotka olivat jo viime osassa hänen työtovereinaan.

Tässä osassa tehtäväksi valikoituu mies menneisyydestä. Isaac Rothe on Jimin entinen työkaveri ja heitä yhdistää salaisuus josta ei puhuta. Yhteinen pomo on päässyt Isaacin jäljille ja Jimin tehtävänä on pelastaa kaveri. Mukaan soppaan änkeää myös oikeusavustaja, neiti Grier Childe, joka näkee kuolleen veljensä Danielin haamun ja juttelee tälle päivittäin mutta ei kerro siitä kenellekään. Childe myös maksaa Isaacin takuut ja vie tämän kotiinsa syömään ja nukkumaan. Mies himoitsee kaunista asianajajaansa mutta eipä tietenkään ajattele ansaitsevansa tätä. Hehän ovat ihan eri maailmoista eikä Isaac usko että he koskaan voisivat olla läheisemmin tekemisissä toistensa kanssa.

Childe kuitenkin tuntee tahollaan kummallista vetoa Isaaciin mutta ei anna heti haluilleen periksi. Hän arvasi ettei mies ole tavallinen velikulta ja normiduunari mutta kauhistuu silti kuullessaan Jimin entisestä elämästä. Isä Childekin tulee hätiin ja hänen menneisyydestään löytyy yhtä ja toista joista hänen tyttärensä ei ole ollut tietoinen. Asia on rikkoa perheen välit lopullisesti mutta Jim saa Grierin tajuamaan ettei kannata menettää ainoaa elossa olevaa sukulaistaan.

Jim puuttuu peliin sillä selviää että hänen pitää pelastaa juuri kaverinsa Isaac. Devina ei kuitenkaan ole lyömässä pyyhettä kehiin joten tuttu taistopari edellisestä osasta ottaa jälleen yhteen. Devinan helvetilliset menetelmät jättävät Jimin heikkoon happeen ja hän joutuu miettimään pariinkin kertaan suunnitelmansa toteuttamista. Koirakin on taas menossa mukana ja näyttelee pientä osaa pelastusoperaatiossa. Kaikki kulminoituu Childen kartanossa käytävään välienselvittelyyn jossa tulee ruumiita, vaihdetaan kiivaita sanoja ja lopulta kaadutaan toistensa käsivarsille. Lopussa selviää yllättävä seikka siitä kuka pelastettava todella oli. Romantiikkaa löytyy siis tästäkin osasta ja raakaa väkivaltaa hyvän vastapainoksi. Kirja ei kuitenkaan ole äklö eikä yltiöväkivallalla mässäilevä. Tykkäsin tästä jopa ekaa osaa enemmän, arvosana: 9/10.

Requiem: Rakkaus palaa

Kuva täältä.

Delirium-trilogian päätösosa, "Requiem: Rakkaus palaa" jatkaa Lauren Oliverin jännittävää dystopiakirjasarjaa. Kirjassa vuorottelevat Lenan ja Hanan osuudet.

Edellisessä osassa Lena näkee kuolleeksi luulemansa Alexin joka on päässyt pakoon Kryptasta jossa oli virunut kuolemankielissä ja kidutettuna tämän mennen vuoden ajan. Lena on hämmentynyt siitä kuinka Alex on muuttunut. Poika on katkera, kylmä ja etäinen eikä halua puhua Lenan kanssa. Tyttö kääntyykin Julianin puoleen ja heidän kolmiodraamansa saa välillä aivan naurettaviakin käänteitä. Rakkaus on kuitenkin kummallinen tunne, se saa ihmiset käyttäytymään oudoilla tavoilla, Lena miettiikin joskus että jospa Yhteiskunta onkin oikeassa, Rakkaus on sairaus. Miksi se muuten tuntuisi niin pahalta, miksi sydäntä polttaa ja päässä soi. Lenan äiti, Annabel on palannut Lenan luokse mutta hänkin vaikuttaa kummalliselta eikä ole muille kertonut olevansa Lenan äiti. Lena on katkera äidilleen siitä ettei tämä tullut hakemaan häntä kun tämä karkasi Kryptasta.

Sota leviää rajan yli Korpeen ja siellä ihmiset kuolevat Valvojien hyökkäysten raastaessa kotipesät hajalle. Ihmiset lähtevät haavoittuneina ja nälkäisinä etsimään jotain parempaa. Lena ja Julia, Alex ja muut kotipesäläisetkin lähtevät kohti Portlandia mutta löytävät sieltä useiden tuhansien invalidien joukkion. Vesi ja ruoka loppuu ja uhka yhteiskunnan hyökkäyksestä laittaa Korpin joukkoineen lähtemään pakoon. He palaavat Korpeen ja keräävät voimia odottaen vastarinnan pääjehuilta merkkiä kuinka toimia.

Requiem on nimensä mukaisesti elämän päätösosa jossa sota polttaa ja tappaa rajan molemmin puolin. Vastarinta on kuitenkin odotettua järjestelmällisempää ja laajamittaisempaa, sen saa Yhteiskunta ja sen koneisto havaita katkerasti. Eikä siltä säästy tavalliset ihmisetkään. Lenan ystävä Portlandista, Hana on käynyt läpi muutoksen, hänen proseduurinsa on tehty ja hänen pitäisi olla parantunut ja turvassa. Hana kuitenkin huomaa ettei kaikki ole niinkuin hänelle on vakuuteltu. Hänen muistonsa eivät ole luvatusti haalistuneet eikä hänen tunteensä esimerkiksi ystäväänsä Lenaa kohtaan ole kadonneet ja hän näkee edelleen unia. Hän huomaa yhä useammin hautautuneensa entisiin muistoihinsa ja ajatukset kiertävät hämmentyneinä tuleviin juhlallisuuksiin. Hän pyöräilee vanhoille kotikulmilleen selvitelläkseen ajatuksiaan ja palaa kaupunginosaan jossa Lenan perhe asui ennen. Hän löytää suljettuja ikkunaluukkuja, ikkunoista kyräileviä katseita ja vihaisia mulkaisuja ihmisiltä joiden elämä on mennyt alaspäin ratsioiden seurauksena. Hän löytää Gracen ja alkaa tuoda tälle ruokaa ja pattereita sekä polttoainetta.

Hana on menossa naimisiin kaupungin pormestarin pojan Fredin kanssa ja niistä on tuleva suuri seurapiiritapahtuma. Tytön äiti ja edesmenneen pormestarin rouva järjestelevät juhlia sillä herra Hargrove on päättänyt näyttää kapinallisille etteivät he voi voittaa. Hana alkaa epäillä omaa rooliaan tässä sopassa ja hän selvittää epäilyttäviä seikkoja tulevan puolisonsa elämästä ja Yhteiskunnan prosesseista. Portlandin rikkaan alueen ympärille rakennettu muuri vartiostoineen ei pidä kapinnallisia kuitenkaan poissa kaupungista ja lopulta sota valuu kaupungin kaduille. Lena etsii Gracea, hän haluaa pelastaa tytön.

Elokuvayhtiö Fox on ostanut leffaoikeudet tähän sarjaan ja tämä luultavasti toimiikin ihan hyvin kuvallisessa muodossa. Ainakin toimintaa ja draamaa riittää.
Tykkäsin tästä osasta jollain tavalla mutta olisin kaivannut kunnollisen lopetuksen. Nyt lähes kaikki asiat jäivät auki ja langat solmimatta. Tämä ei nyt kuitenkaan ollut sellainen filosofinen kirja jossa lukijan odotetaankin jäävän miettimään mitä sitten tapahtui. Eli tämä oli hieman pettymys hyvän keskiosan jälkeen. Kirjaa on luettu myös Tarinoiden syvyydet- ja La petite lectrice-blogeissa. Oma arvosana: 7/10.

Pandemonium: Rakkaus on kapinaa

Kuva täältä.

Lauren Oliverin "Pandemonium" jatkaa Delirium-trilogiaa sarjan toisena osana. Edellinen osa päättyi siihen kun Lena ja Alex pakenivat Portlandin Rajalle mutta vain Lena pääsi aidan yli Korpeen. Hän näki kuinka Alexin kimppuun käytiin ja tätä ammuttiin. Pandemoniumin alussa Lena on palannut Yhteiskuntaan vastarintaliikkeen nimissä. Hänelle on annettu uusi henkilöllisyys, hänelle on tehty feikki proseduuriarpi ja hän vakoilee DVA:n riveissä vastarinnalle hyödyllisiä tietoja.

"Deliriasta vapaa Amerikka"-liikkeen johtohenkilön poika Julian ja Lena joutuvat yhdessä suureen vaaraan ja he tutustuvat toisiinsa epätavallisissa olosuhteissa. Parin välille alkaa muodostua lämpimiä tunteita ja heidän matkansa jatkuu yhdessä monenlaisten tapahtumien kautta maan alla elävien "synnynnäisesti vajavaisten", Yhteiskunnan karkoittamien vammaisten luokse ja sieltä ulos ja ylös Hobokeniin, Pelastus-nimiseen kotipesään. Mikään ei tietenkään mene niin kuin pitäisi ja heidät löydetään. Alkaa monimutkainen operaatio jossa osansa saa niin Lena ja Julian kuin Korppi ja Nastakin.

Kirja etenee vuoroin menneisyydessä ja vuoroin nykyisyydessä kerien auki Lenan tarinaa. Kun hän pääsi Rajan yli Korpeen hän juoksi paeten silmissään näkyvää kauhukuvaa kuolevasta Alexista ja ainoa joka kantoi häntä eteenpäin oli se ettei Alexin kuolema saanut tapahtua turhaan. Hän juoksi niin kauan kuin pystyi ja lopulta uuvahti ja luuli itsekin kuolevansa.

Lena tulee pienen selviytyjäjoukon pelastamaksi ja aloittaa hitaan toipumisen. Pikku hiljaa hän tutustuu Rochesterin kotipesän ihmisiin ja ottaa pian osaa leirin ylläpitämiseen. Hän aloittaa uudelleen juoksemisen ja vahvistuu lähes entiselleen. Hän saa tehtäväksi tarkistaa viestit joilla vastarintaliike ja Rajan takana olevat kannatusjoukot viestivät. Eräänä päivänä kaikki muuttuu. Jotain on mennyt pieleen eikä heille jää aikaa enää mihinkään. Yhteiskunta on lopulta löytänyt heidät.

Vain kourallinen leiriläisiä selviytyy yllätyshyökkäyksestä ja he matkaavat nälkäisinä ja maahaniskettyinä kohti Hartfordia. Enää ei Yhteiskunta pidä Korpea asuttavia Invalideja pelkkinä hylkiöinä joista ei tarvitse piitata. Parannetuillekin selviää useiden vastarinnan tekemien sabotaasitöiden seurauksena että Korpi on totta. Tähän asti satuina pidetyt invalidit aiheuttavat nyt pelkkää hätäännystä ja harmia. Korppi ja Nasta vievät pienen kotipesästä selvityneiden joukkion New Yorkin kaupunkiin. Kirjan lopussa Lenalle selviää kuka on Kryptan vanki numero 5996 ja toinenkin tärkeä henkilö menneisyydestä näyttäytyy.

Tässä kirjassa toimintaa oli kiitettävästi eikä Pandemonium ollut tyypillinen trilogian keskiosa vaan piti lukijan kyllä otteessaan ja oli jopa parempi kuin ykkösosa. Jos ensimmäinen osa oli vielä selkeästi nuorten kirja niin tämä osa on jo nuorten aikuisten/aikuisten kirja ihan sisällön väkivallan vuoksi sekä pohdiskelevan juonenkulun kannalta.  Tietenkin tämäkin kirja loppuu jännittävään kohtaan. Pitäähän lukija saada kunnolla koukkuun ja odottamaan kuumeisesti trilogian päätösosaa. Kirjaa on luettu esim. Kaleidoscope-, Yöpöydän kirjat ja Lopunajan lauseet-blogeissa. Oma arvosana: 9/10.

Delirium: Rakkaus on harhaa

Kuva täältä.

Lauren Oliverin "Delirium: Rakkaus on harhaa" avaa Delirium-trilogian. Kirjan dystopiamaailma on hyvin samanlainen kuin muissakin nuorten fantasiakirjoissa. Entinen Yhdysvallat on jaettu alueisiin jotka on rajattu kaupunkeihin. Kaupunkien välissä on Korpi,  rajamaat jotka on periaatteessa pommitettu hajalle Salamasodassa. Rajamailla asustavat Parantamattomat, ihmiset jotka ovat kieltäytyneet parantamisesta sekä hylkiöt jotka ovat jostain syystä paenneet Yhteiskunnasta. Niiden olemassoloa ei Yhteiskunta myönnä mutta alueet on kuitenkin aidattuja ja vartioituja.

Kirjan maailmassa on kauheinta kuusikymmentäneljä vuotta sitten löydetty hengenvaarallinen sairaus nimeltään amor deliria nervosa eli rakkaus. Tutkijat kehittivät neljäkymmentäkolme vuotta sitten parannuksen tähän sairauteen. Kun ihminen tulee täysi-ikään hänelle tehdään proseduuri, aivoleikkaus jossa poistetaan osa aivokudoksesta. Se on saastunut osa joka aiheuttaa ihmiskunnalle kärsimystä, ahdistusta ja jopa kuolemia. Toki itse proseduurikin aiheuttaa muutoksia ihmisessä. Vaikka sairaus onnistuttaisiin poistamaan leikkauksen sivuvaikutuksina ilmenee tunteettomuutta, unien puuttumista, menneisyyden unohtamista sekä joskus aivovaurioita, sokeutta tai jopa halvaantuminen. Siitä huolimatta ihmiset valitsevat proseduurin.

Kirjan alussa päähenkilö, Lena, odottaa innoissaan omaa proseduuriaan ja sitä seuraavaa koulutusjaksoa ja sen jälkeistä parinmuodostusta. Kihlaus suoritetaan ennen opintoja ja nuoret saavat valita kolmesta vaihtoehdosta jotka tutkijalautakunta on heille etukäteen seulonut. Seulontoja edeltää kuuleminen jossa nuoria kuulustellaan heidän harrastuksistaan, mieltymystenkohteistaan sekä tulevaisuudentoiveistaan. Toki mitä tahansa ei saa ajatella tai toivoa, esimerkiksi tietyistä väreistä ei kannata mainita tykkäävänsä ja jos innostuu esimerkiksi Romeon ja Julian tarinan surumielisyydestä jotain on mennyt metsään. Sinut voidaan luokitella alempaan ryhmään kuuluvaksi ja koko perheesi joutuu häpeään jos sinussa ilmenee sairauden merkkejä.

Lenan äidin proseduuri meni pieleen ja hänelle tehtiin se vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Nämäkin epäonnistuivat eikä häntä saatu parannettua. Neljättä kertaa ei äiti enää kestänyt vaan hyppäsi kalloilta mereen tuoden suunnattoman häpeän suvulleen. Lenan siskokin sairastui deliriaan mutta proseduuri paransi hänet ja tämä elää nyt perheineen aivan normaalia elämää. Lena on kasvanut Carol-tätinsä luona ja käy koulun lisäksi perheen kaupassa töissä. Hän on aivan tavallinen tyttö joka haluaa vain olla onnellinen ja perustaa perheen. Mikään ei tietenkään mene niin.

Lena ja hänen paras kaverinsa Hana viettävät paljon aikaa yhdessä, koulun jälkeen hengaillaan ja haaveillaan proseduurista ja tulevista pareista, juostaan kilpaa ja syödään jäätelöä. Kun Lena tutustuu poikaan nimeltä Alex kaikki muuttuu. Hän ajautuu yhä syvemmälle tunteisiinsa ja tajuaa varsin pian saaneensa deliria-tartunnan. Tunteiden torjumisesta huolimatta hän ei voi olla pojasta erossa ja lopulta he jäävät kiinni kielletyistä tapaamisistaan. Kaikki murenee ja he pakenevat Rajalle.

Kirja oli mukaansatempaava ja mietteitä herättävä nuorten kirja. Kyllä tämän ääressä aikuinenkin viihtyi ja koska kirja loppui cliffhangeriin niin seuraavatkin osat tulee luettua. Kirjaa on luettu esim. Kirjavinkeissä, Luettuja maailmoja- ja Kirjojen rakastaja-blogeissa. Oma arvosana: 8/10.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Kuva täältä.

Ransom Riggsin "Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille" oli fantasialukupiirin kirjana 16.10.2013.
Kirja kertoo Jacob Portmanista joka on varttunut kuunnellen Abraham-isoisän hurjia juttuja toisesta maailmansodasta natseja vastaan ja yliluonnollisista ilmiöistä joita hän on tavannut. Kirjan alussa pappa Portman on jo hiukan höpsähtänyt, muisti pätkii ja hän kertoo kaikille jotka vaan kuuntelevat että vihollinen hyökkää. Jacobin isä luulee sen viittaavan sodanaikaisiin kauhuihin mutta Jacob pelkää että isoisän tarinat ovatkin totta. Varsinkin kun hän löytää kirjan välistä kirjeen salaperäiseltä neiti Peregrineltä. Poika alkaa tutkia asiaa ja eräänä päivänä hän löytää kaverinsa kanssa isoisän kuolemaisillaan metsästä. Jacob on myös näkevinään hirviön tuijottamasta häntä ja yhtäkkiä Jacob onkin varma että tuo hirviiö surmasi isoisän.

Tapahtuma vaikuttaa voimakkasti Jacobiin ja hän yrittää saada epäuskoiset poliisit ja vanhempansa ymmärtämään että isoisän murhasi lonkerohirviö eikä häntä raadellut villikoira tai muu vastaava. Kukaan ei kuitenkaan usko vaan pojan mieleterveyttä aletaan epäillä ja hänet passitetaan psykiatrin juttusille. Tohtori Golan onkin kelpo veikkonen ja saa pojan avautumaan. Lisäksi painajaiset karkoitetaan lääkkehillä ja kaikki pitäisi olla paremmin. Mutta kun ei ole. Jacobilla kalvaa edelleen nakuttava tunne takaraivossa ja hän haluaa selvyyden asioihin.

Kun jäämistöä pengotaan poika saa vahvistuksia ajatuksilleen ja päättää lähteä etsimään isoisän menneisyydestä tuttua lastenkotia. Hän saa houkuteltua isänsä, joka on innokas lintuharrastaja, mukaan kanssaan Walesiin pienelle saarelle jossa pian alkaakin tapahtua. Jacob etsii johtolankaa joka kertoisi hänelle miksi isoisä oli lastenkodilla ja kuka ihme Neiti Peregrine on kun hän törmää sortumaisillaan olevassa, lähes hajalle pommitetussa talossa vanhaan arkkuun jossa on valokuvia. Kauhukseen ja ihmetyksekseen hän tajuaa että ne ovat samoja kuvia niistä kummajaisista joita isoisä näytti hänelle lapsena. Jacob alkaa epäillä että isoisä ei sittenkään höperehtinyt vaan puhui kuin puhuikin totta.

Jacob seuraa metsään pakenevaa tyttöä ja joutuu yllättäen toiseen aikaan ja ulottuvuuteen. Siellä hänelle selviää että hänen isoisänsä oli hirviöiden metsästäjä ja eli aivan toisenlaista elämää kuin hänen pojanpoikansa osasi kuvitellakaan. Isoisän tyttöystävä menneisyydestä on paikalla ja hänen on vaikea uskoa että Abe on kuollut. Jacobin ollessa saarella sinne ilmestyy jotain pahanenteistä ja pian saaressa kuohuu. Kuka on tämä salaperäinen henkilö ja kuka tappoi lampaat?

Kirjan vanhat valokuvat ja kirjan visuaalinen, heiman vanhahtava ilme miellytti mutta ei ihan riittänyt korvaamaan kirjan puutteita. Juonessa ei ollut mitään vikaa mutta kirja olisi kaivannut rankemmalla kädellä editoimista ja henkilöhahmot lisää syvyyttä. Ehkäpä seuraavalla kirjalla (loppui siihen malliin että sellainen lienee tulossa) on jo jotain enemmän annettavaa. Arvosana: 7/10.

Etsijä

Kuva täältä.

Viivi Hyvösen "Etsijä", vuonna 1995 ilmestynyt esikoiskirja, on pieni fantasiasatu jonka hieman reilu sata sivua hotkaisee yhdeltä istumalta. Hän kirjoitti sen vain 14-vuotiaana josta pointsit. Olen lukenut hänen muutkin kirjansa, joista arviot tässä: "Apina ja Uusikuu" sekä "Mahlaa suonissaan". Etsijässä minut lumosi sen yksinkertaisen viaton maailmankuva. Hahmot olivat aika mustavalkoisia mutta se selittynee kirjailijan nuorella iällä eikä kuitenkaan loppupeleissä häirinnyt kauheasti.  Kirjoittajan ikä näkyy muutenkin tekstin naiviutena ja Hyvösen oma maailmankatsomus paistaa liian näkyvästi läpi koko teoksen. Kirjassa sinänsä ei ole mitään moitittavaa, teksti on sujuvaa ja tarina etenee tuttuun perusfantsutyyliin. Ehkäpä olen vaan nirso tai en kuulu kohderyhmään mutta jokin tässä tökki. Petri Hiltusen kauniista kuvituksesta plussaa. Kuvat loivat syvyyttä hahmoihin ja paikatkin tulivat tutuiksi niiden kautta.

Werian kasvaa Horebin, vanhan tietäjän ja tämän siskon luona pienessä hatiakylässä. Tytön kämmenessä on tammipuun muotoinen syntymämerkki joka tarkoittaisi pojan kädessä ollessaan shamaaniutta mutta tytöllä se on ennen kuulumatonta. Tyttö ei tunnu sopeutuvan muiden lasten joukkoon ja niinpä hän viettääkin aikaansa kaksin kesyn sutensa kanssa. Kun tytön perimä iskee kasvoille alkaa vanha tietäjä opettaa tytölle taian alkeita. Tämä ei miellytä kaikkia mutta loppujen lopuksi tyttö hyväksytään yhteisön tietäjäksi vanhan tietäjän kuoltua.

Jotta ennustettu kohtalo toteutuisi täytyy lähteä etsintäretkelle jossa tietenkin kohdataan perinteisiä vaaroja ja ihastutaan muistinsa menettäneeseen matkakumppaniin. Sudetkin näyttelelvät merkittävää roolia tarinassa. Itseäni ärsytti perinteisiin sukupuolirooleihin jämähtänyt hahmogalleria mutta sekin selittynee kirjailijan nuorella iällä. (Mitä ihmettä näille lapsille oikein kerrotaan kotona!??) Ce-Ned. Werianin matkakumppani on albiino ja jotenkin sidoksissa pahaa kaksoisolentoonsa Je-Cediin. Taisteluhan siinä tulee.

 Aikakoneen arvostelu vuodelta 1995. Oma arvosana: 7/10.

Kvanttivaras

Kuva täältä.

Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogian aloitusosa, "Kvanttivaras" oli fantasialukupiirin kirjana 18.9.2013.

"Joka ainoasta pinteestä pääsee pois eikä kukaan ole vankilassa ellei todella usko olevansa."

Sobornost-muistikollektiivi hallitsee aurinkokunnan sisäosia ja sen omistamassa dilemmavankilassa istuu mestarivaras Jean le Flambeur. Arkontit johtavat vankilaa matemaattisen peliteorian voimin ja niinpä vangit taistelevat jatkuvasti toisiaan vastaan saadakseen paikkansa auringossa. Jokainen kuolema muokkaa vangin hermojärjestelmää jotta vanki oppisi niin sanotusti tavoille. Kirjan alussa herra le Flambeur alkaa väsyä jatkuviin taisteluihin ja tajuaa olevansa pian entinen vanki kun tuleekin äkillisesti pelastetuksi Oortilaissoturi Mielen ja hänen tietoisen sota-aluksen, Perhosen avustuksella. Sitä Flambeur ei tiedä että pelastusoperaation takana häärääkin Pellegrini, Sobornostin sisar jolla on oma lehmä ojassa.

Pako ei jää kuitenkaan huomaamatta ja takaa-ajon jälkeen yksi Arkontti pääsee Perhosen kimppuun niin että kaikki meinaa mennä mönkään. Flambeur kuitenkin neuvokkaana miehenä nappaa koijarin suuhunsa ja nielaisee pahalaisen. Niinpä herra vanginvartija on nyt säilötty synteettiseen horrossimulaatioon ja siellä hän luulee rakentavansa parhaillaan uutta vankilaa. Näppärää herra mestarivaras!

Makuaistilla on kirjassa hauskoja merkityksiä esim. nielaistu Arkontti muistelee eräiden vankien maistuvan pekaanipähkinäjäätelölle ja haaveilee nyt uusien vankien sitruunasorbetin mausta ja päästessään maistamaan hetkellisesti Mieltä, tämä maistui hänen mielestään kanelilta. Flambeurin muistot taas laukaisee esim. viininmaistelu joka aktivoi hänen menneisyydessä salaisuuksilleen tekemänsä piilonpaikan sijainnin.

Mars, Oblietten pääkaupunki aka Unohduksen kehto on Flambeurin ja Mielen päämäärä sillä sieltä löytyy se mitä Pellegrini tavoittelee. Seikkailu alkaa vauhdikkaasti murhalla ja mukaan singahtaa uusia hahmoja pilvin pimein. Mukana häärää mm. herrasmies Isidore Beautrelet joka tykkää ratkoa rikoksia ja haluaa isona tzaddiksi. Nämä mainitut taas ovat Oublietten kaupungin suojelijoita joiden hallussa on häivetekniikkaa ja muutakin edistyksellistä tavaraa jotka on muilta marsilaisilta kielletty. Toki kaupungin ulkopuolella oleva Zoku-yhdyskunta on asia erikseen mutta heitä ei koskekaan Marsin lait.

Mukana heiluu myös kryptarkkeja, Marsin kuningas, Herättäjiä, Zokuja ja Gogolpiraatteja. Termit vilahtelevat silmissä: Gevulot, kuptaus, meemiohjus, älykorallitulehdus, lomittumisjuhla, muistipalatsi, kubiitit, kvanttipistease, metakorteksi ja taisteluautismi.

Rajaniemi tykittää uusia innovaatioita siihen malliin että heikompia hirvittää ja muut nieleskelevät pysyäkseen perässä. Kaikilla marsilaisilla on kädessään kello joka mittaa heidän jalosyntyisaikaansa. Kun aika loppuu he "kuolevat" ja siirtyvät määrätyksi ajaksi "hiljaiseloon". Hiljaiset siirtyvät kaupungin alapuolelle, liikkuvien jalkojen alle, jonka päällä koko kaupunki lepää, oleville vallituksille joilla pidetään aisoissa menneisyyden haamut, itsenäisesti replikoituvat Foboit. Aika on myös rahaa ja sitä voi antaa toiselle lahjana, kelloon säilötään sen kantajan tietoisuus, ajatukset ja unelmat kun henkilö siirtyy hiljaiseksi. Kello palauttaa tietoisuuden kun henkilö herätetään uudelleen henkiin.

Kirja sinkoaa lukijan mielen uusiin ulottuvuuksiin eikä tahtia haittaa vaikka kaikkia hienouksia ei ymmärräkään. Itse luin tämän ensimmäisen kerran vuonna 2012 mutta uusintaluku lukupiiriä varten avasi taas uusia ajatuspolkuja ja nosti edelleen kunnioitusta Rajaniemen eittämättä loistavaa älyä ja kirjoittajanlahjoja kohtaan. Mielenkiinnolla odotan seuraavien osien lukemista. "Fraktaaliruhtinas" odottelee jo jatkuvasti kasvavassa kirjapinossa ja uusin osa, "The Causal Angel" ilmestyy 17.7.2014. Arvosana: 10/10.
Kirjaa on luettu myös Kirjasfäärissä, Lukukeskuksessa ja Kujerruksia-blogissa.

Steampunk! - Koneita ja korsetteja

Kuva täältä.

Osuuskumma-kustantamo on julkaissut kiitettävään tahtiin mielenkiintoisia kirjoja ja novellikokoelmia. 14.8.2013 fantasialukupiirin kirjana oli "Steampunk!-Koneita ja korsetteja" novellikokoelma. Mukana olivat myös kirjailijavieraat Markus Harju ja J.S.Meresmaa joiden molempien novellit löytyvät kirjasta sekä Samuli Antila ja Jussi Katajala joiden tuotoksia löytyy monista julkaisuista esim. Osuuskumman sekä URSin sivuilta. Yhteisenä tekijänä tälle kokoelmalle on steampunk-alakulttuuri jossa vaihtoehtohistoriallinen viktoriaaninen aika ja höyrykoneet yhdistyvät kullekin kirjoittajalle mieluisimmalla tavalla.
Tästä kirjasta löytyvät seuraavat novellit:

1. Magdalena Hai: Vaskimorsian
2. Saara Henriksson: Arkistonhoitajan salaisuus
3. Heikki Nevala: Hevostuhatjalkainen
4. J.S.Meresmaa: Augustine
5. Markus Harju: Prahan teurastaja
6. Shimo Suntila: Kruunun vihollinen
7. Jani Kangas: Kapina tunturilla
8. Christine Thorel: Viuhka käy kartanossa
9. Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää

Lukupiiriläisten ajatuksia:

• novellien alussa olleet Jani Laatikaisen tekemät ja kuvittamat isot alkukirjaimet, anfangit ihastuttivat lukijoita
• antologia koettiin kiehtovaksi ja mielenkiintoiseksi, suurin osa olisi lukenut enemmänkin näitä
• useilla oli suosikkitarinansa
• sukuluolten väliset suhteet korostuivat, useita vahvoja naishahmoja, uusi lukupiiriläinen oli sitä mieltä että tässä kokoelmassa sukupuoliroolit olivat päälaellaan, naiset olivat päähenkilöinä ja tekniikan vartijoita kun miehen osana oli nyt kulttuuri
• romantisoitu kuva mekaniikasta, helpompi ymmärtää kuin esim. hard core sci-fi-tekniikka
• kiehtovaa että Praha oli valittu miljööksi eikä esim. Lontoo joka on yleisempää
• miljööt olivat uskottavia symbolistisella tasolla, miten ihminen suhtautuu tekniikkaan
• ihmisen ja koneen liitto, kyborgismi kiinnosti
• kirjoitustapa oli joissakin vanhahtavaa, se kiehtoi, seuraavaan kokoelmaan toivottiin suomalaista näkökulmaa, että tapahtumat sijoittuisivat enemmän Suomalaiseen ympäristöön
• taistelukohtaukset pitkästyttivät toisia, vetäjä ja minä tykkäsimme
• uskonto on aina ollut vallan puolella
• ajankuvaan liittyviä sanoja, mielenkiintoisia!
• sanoma? kapina? feminismi?

Antologia on myynyt hyvin, siitä oli juuri otettu uusi painos ja se on e-kirjanakin myynnissä. Antologiaa on luettut mm. myös Sylvissä ja Morren maailmassa. Myös Pasilan lukupiiri-blogista löytyy vetäjä, Matti Järvisen postaus aiheesta. Itse pidin eniten Hevostuhatjalkainen- ja Joka ratasta pyörittää-novelleista. Arvosana: 9/10.

Halu

Kuva täältä.

J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarjan ensimmäinen osa, "Halu" tutustuttaa lukijan hieman erilaiseen hahmogalleriaan kuin Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Samojakin henkilöitä ja paikkoja löytyy riemastuttavasti joka ainakin minulle aiheutti mitä miellyttävimmän tuttuuden mutta myös jatkuvuuden tunteen. Perussisältö noudattelee Wardin tuttua linjaa: tarinassa on paranormaalia romantiikkaa, runsaasti seksiä ja väkivaltaa sekä ronskia kielenkäyttöä. Miehet on edelleen kaapinkokoisia ja jalkojen välissä aina seisoo. Ja naiset on nättejä ja rakastuu tietty aina oikeisiin tyyppeihin. Toisaalta,  miksi muuttaa toimivaa kokonaisuutta kun lukijoita kerran löytyy näilläkin eväillä.

Jim Heron on entinen erikoisjoukkojen sotilas, joka yrittää sopeutua elämään ilman armeijaa ja salaperäistä X-yksikköä jonka leivissä hän on säälimättä murhannut ja tuhonnut valtion vihollisia. Lukijalle tulee selväksi että kaikkea miehen menneisyydestä ei vielä kerrota. Jim tutustuu rikkaaseen kiinteistömoguliin, Vin di Pietroon ja hänen häikäisevän tyrmäävään tyttöystävään nimeltään Devina. Iron Maskissa ilotyttönä työskentelevä Marie-Terese on taas pakomatkalla poikansa Robbien kanssa. Hänen entinen elämänsä mafiamiehen kanssa potkii persuuksille ja hänen on pakko selviytyäkseen tehdä työtä josta ei pidä. Joku hämäräperäinen hemmo seuraa naista kirkkoon, raamattupiiriin ja ptikin ja poikin kaupunkia pistäen kylmäksi kaikki naisen tielle joutuneet urospuoleiset kansalaiset.

Asiat ajautuvat solmuun ja mukaan hyppää niin demoneita kuin enkeleitäkin ja niinhän soppa on taas valmis hämmennettäväksi. Joku asettuu luodin tielle, herää taivaassa ja saa kuulla olevansa ihmiskunnan ainoa toivo. Jumala nimittäin on kypsynyt jatkuvaan köydenvetoon hyvän ja pahan välillä ja on päättänyt viheltää pelin poikki jolleivat lapsukaiset saa riitojaan ratkaistuksi. Kumpikin osapuoli hyväksyy pelimieheksi Jimin ja taistelu seitsemästä sielusta alkakoon. Seitsemän kuolinsyntiä ja sielut menevät sille joka saa tyypin kääntymään omaan suuntaansa. Se puoli joka onnistuu useimmissa tapauksissa määrää lopputuleman. Tuhoutuuko maailma, taivas ja helvetti, voittaako enkelit vai demonit?
Tykkäsin näistä melkein yhtä paljon kuin vampyyrisarjasta ja luen kyllä jatko-osatkin. Arvosana: 8/10.

Aikaloukku

Kuva täältä.

Vernor Vinge kirjoitti Across Realtime-sarjaansa kaksi kirjaa. Aiemman osan, "Rauhansota" olen arvioinut täällä. Aikaloukussa ollaan hypätty 50 miljoonaa vuotta tulevaisuuteen ja staasikuplista tulleet ihmiskunnan viimeiset jäsenet saavat huomata että heitä on jäljellä vain noin kolmesataa ihmistä. Kukaan ei tiedä varmaksi miksi heitä on vain niin vähän ja erilaiset teoriat sinkoilevat esiin. Toisten mielestä singulariteetti koitui tuhoksi kun toiset taas uskovat avaruusolioiden olleen asialla. Kaksi yliteknojen sukua on säilynyt kaiken keskellä voimissaan ja he ottavat johtajan roolin. Kaikki eivät tästä tykkää ja kilpaileviksi joukkioiksi alkavat niin työläisiksi itseään kutsuvat aliteknot kuin kilpaileva poliittinen haara. Entisessä maailmassa he olivat niitä jotka rakensivat tietokoneita ja muuta tarpeellista kun taas yliteknot kehittivät omia aivojaan ja ovat nyt huomattavasti muita edellä teknisesti ja tieteellisesti. Heillä on ihmisen elinikää pidentäviä laitteita ja muutakin lääketieteellistä tekniikkaa jota he kovin nihkeästi antavat muiden käyttöön. Vastapuoli ei tästä pidä ja kapinahan siitä meinaa syttyä. Toinen puoli haluaa aloittaa yhteiskunnan uudelleen luomisen ja infrastruktuurin palauttamisen kun taas toinen suku haluaa harpata takaisin kupliin ja odottamaan päivää jolloin jumala tulee takaisin. Kaikkia ei myöskään miellytä se että kaikkien naisten kuuluisi nyt alistua vapaaehtoisesti synnytyskoneiksi jotta laji säilyisi.

Kun yhdessä ei päästä sopimukseen ihmiskunnan kohtalosta hyppäävät he taas kupliinsa ja tulevaisuuteen. Perille saavuttuaan ja kuplista poistuttuaan he huomaavat että yksi henkilö, ylitekno Marta jätettiin tahallaan pois kyydistä. Kuka sen teki ja mitkä ovat hänen motiivinsa, tätä selvittämään joutuu vasten tahtoan maailman viimeinen poliisi, Wil Brierson apunaan kauan tähdissä aikaansa viettänyt ylitekno jonka inhimillisyys on lähes kokonaan hävinnyt. Vai onko hän ihminen ollenkaan? Jelenin Autobotit valvovat Wilin työskentelyä rikoksen selvittämiseksi ja turvallisuusriskit saavat miehen pelkäämään henkensä edestä. Kannattaako hänen ratkaista todellinen murhaaja ihmiskunnan selviämisen vuoksi vai riittääkö palkaksi oikeudenmukaisuus.

Kirjan voi lukea itsenäisenäkin mutta osa hahmoista on samoja kuin ykkösosassakin. Kirjan fokus on nyt kuitenkin niin toinen ettei suoraa jatkoa ole nähtävissä. Pidin tästä ja siitä että joutui venyttämään aivojaan eikä silti tajunnut noin huimaavia aikamääreitä mistä tässä oli kuvattu. Arvosana: 8/10.

Hirmurykmentti

Kuva täältä.

"Hirmurykmentti" on Terry Pratchettin 28. Kiekkomaailma-sarjan kirja. Tällä kertaa herran kynsissä on yltiöpäinen isänmaallisuus, vääristynyt kansallistunne, sodankäynnin seuraukset, fundamentalistiuskonnot ja naisen asema. Kirja käynnistyy pienestä ja vuoristoisesta Borogravialaisesta kylästä jossa majatalon tytär Polly Perks hiipii ikkunasta ulos liittyäkseen armeijaan ja löytääkseen sodassa kadonneen veljensä Paulin.

Polly naamioituu pojaksi sillä ei tyttöjä sotaan oteta, tai ylipäätään minnekään muualle kuin kotiin ja hellan ääreen. Housuihin laitetaan sukkakäärö ja palmikot leikataan. Opetellaan keinuva askellus ja jätkämäinen puhetyyli. Puheeseen liitetään sopivasti voimasanoja ja kaljaa kiitataan miehekkäästi ja niin käy pojasta kuin pojasta kuten myöhemmin tullaan huomaamaan. Naisen paikan ja paljon muutakin määrää pahansisuinen ja hulluksitullut jumala Nuggan jonka papit vastaanottavat vinksahtaneita ohjeita kaikelle kansalle opiksi ja nuhteeksi. Nugganin Iljetyksisksi kutsutaan esimerkiksi keltaista väriä, mieheksipukeutumista (jos satut olemaan nainen) ja nauriita. Yritä siinä sitten selvitä jo muutenkin köyhissä olosuhteissa.

Kersantti Jackrum kiertää maakuntia keräillen viimeisiä pojakoltiaisia palkka-armeijaan sillä sotia on käyty jo kauan ja pikkuruinen maa vihollisvaltioiden ympärillä on häviämässä sodan. Niin ei tule käymään mikäli se kersantista on kiinni sillä armeija on hänelle kaikki kaikessa. Olisihan hän jo joutanut eläkkeellekin muttei malta luopua äkseeräyksestä ja pahanmakuisesta sumpista. Jackrum keräilee poikia rykmenttiinsä, mukaan tarttuu niin peikkoa kuin vampyyriäkin, armeija ei dissaa muita rotuja mutta kaikki kääntyy kummalliseksi kun vihollissotilaat hyökkäävät yllättäen. Sotaa on tullut tarkkailemaan myös Ankh-Morporkin etuja valvova Vartioston komentaja Vimes, hänen alaisensa, ihmissusi kersantti Angua, joka laitetaan vakoilemaan rykmentin alokkaita etäältä sekä innokas lehtimies herra de Worde.

Kaikkien yllätykseksi, myös heidän itsensä, alokkaat voittavat kahinan ja voitokas kulku kautta vihollisjoukkojen kohti viimeistä linnaketta joka ratkaisee sodan. Omat joukot ovat kaivautuneet poteroihin joen varrelle ja viholliset ovat liki valloittamattomaksi tiedetyn linnan sisällä. Sisään ja ulos ei pääse kuin pyykkimuijat joten sotasuunnitelma keksaistaan ja luutnantti Blouse pääsee näyttämään taitojaan. Hassujen sattumusten ja räjähtävien keittiöiden jälkeen Pollyn veli saadaan pelastetuksia ja koko rykmentti saa kunniaa osakseen. Mitä tapahtuu kun päällystölle selviää että lauma tyttöjä on vallannut koko saavuttamattoman linnakkeen eikä kukaan muukaan ole sitä mitä on antanut ymmärtää.

Yksi hauskimmista ja puhuttelevimmista Pratchettin kirjoista. Arvosana: 9/10.

Totuuden torvi

Kuva täältä.

Terry Pratchettin "Totuuden torvi" on Kiekkomaailman 25. romaani. Kirjan kantava teema on vapaa tiedonkulku ja sanomalehden tulo Kiekkomaailmaan.

William de Worde on Ankh-Morporkilainen aatelissuvun jäsen joka pitää kaupunkilaiset tiedon valtateillä. Hän toimittaa pientä uutiskirjettä erinäisille vastaanottajille, mukana niin oman kaupungin valtaapitäviä kuin naapurivaltioidenkin tärkeitä henkilöitä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun kääpiöiden kaupunkiin tuoma painokone valjastetaan uutiskäyttöön ja kaupunkilaiset saavat pian tietää hassunkurisista vihanneksista, millaista säätä on mahdollisesti luvassa ja muusta mukavasta. Ankh-Morporkin Sanomat työllistävät kääpiöjoukon ja Williamin lisäksi Otto nimisen ikonograafikko-valokuvaajavampyyrin sekä Sakariina nimisen toimittajaneitosen. Vampyyri on kehittänyt erinomaisen kuvausmenetelmän jonka ainoa huono puoli on se että jokainen salamanterin välähdys kärventää hänet itsensä hengiltä. Onneksi on keksitty harja ja rikkalapio ja mitä ei tilkkanen verta korjaisi.

Sanomat saavat pian kilpailijoita, vastapäiseen taloon asettuu keltaisen lehdistön esikuva, Ilta-Huuto. Tämä lehti näes kertoo mitä tahansa ja ihmiset siitä huolimatta ostavat lehteä Williamin suureksi ihmetykseksi. Myös Kaivertajien Kilta hermostuu oman elinkeinonsa vaarantamisesta ja Patriisikin kiinnostuu lehden tuottamista mahdollisuuksista. Uutislehden tiedonantajana toimivat mukaan valjastettu kerjäläisjoukko jonka etunenässä häärii nilkuttava ja puhuva koira Gaspode.

Kaupunki on vaarassa sillä silmäätekevät haluavat salaa syrjäyttää Patriisin ja lavastavat tämän syylliseksi rikokseen. Lordi Vetinari pidätetään apulaisensa murhasta ja hänen tilalleen istutetaan varjohallitsija. Kaikki mahdollistuu kahden konnan avustuksella sillä herrat Tulppaani ja Pistos huseeraavat Ankh-Morporkin kaduilla aiheuttaen pelkoa ja huonoa verta minne ikinä menevätkin. He aiheuttavat harmaita hiuksia niin lehden toimitukselle kuin eräille muillekin tahoille. Vartiosto alkaa tutkia asiaa komentaja Vimesin johdolla ja yli-innokkaan lehtimies de Worden ei-niin-halutulla avustuksella.

Pratchett on jälleen kerran onnistunut sivaltamaan sanan miekalla lukijalta jalat alta. Mitä on vapaa tiedonkulku ja kuka on sisällöntuottaja, nämä teemat nousevat esille tässä satiirissa joka kohdistunee tällä kertaa median suuntaan mutta koskevat itse kutakin tänä bloggauksen ja muun somen aikana. Pidin kovasti vampyyri Otosta ja Herra Tulppaanista, tarina kokonaisuudessaan viihdyttävä ja pohdiskelua aiheuttava. Arvosana: 9/10.

Viimeinen haltia

Kuva täältä.

Silvana De Marin "Viimeinen haltia" oli fantasialukupiirin kirjana 17.4.2013. En itse päässyt paikalle mutta olen lukenut tämän jo aiemmin joten tässä hieman siitä.

Pikkuinen haltianvesa Yorsh (lyhennys Yorshkrunsquarkljolnerstrinkistä) lähtee pakomatkalle kun tulva hukuttaa hänen viimeisen elossaolevan perheenjäsenensä, rakkaan isoäidin. Tämä on kertonut lapsukaiselle kuinka vaarallisia ihmiset ovat ja kuinka haltiat eivät saa olla heidän kanssaan tekemisissä mutta pikkuinen ei ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä ennenkuin törmää naiseen joka on metsässä. Sajra ei haluaisi niskoilleen haltiaa mutta tämä ei anna periksi ja pian he jo vaeltavat yhdessä. Haltia opettaa naiselle ettei mitään mikä on ajatellut saa syödä ja että kaikki elollinen on tärkeää. Matkallaan he törmäävät myös mieheen nimeltä Monser ja koiraan ja niin kolmikon seikkailu alkaa. He kohtaavat metsästäjiä ja peikkoja sekä vihaisia ihmisiä mutta vasta pääkaupunkiin mennessään he joutuvat suureen pulaan. Palatsin kellarin seinältä löytyy vanha ennustus joka kertoo haltian roolista ikuisen sateen loppumiseksi. Haltian lukutaidon ja neuvokkuuden avulla he selviävät pakoon ja pian matka vie ylös Varjovuorille josta he löytävät viimeisen elossaolevan lohikäärmeen. Haltia päättää jäädä lohikäärmeen seuraksi ja pian hänelle selviää että se hautoo poikastaan. Haltia viihdyttää lohikäärmettä loputtomilla tarinoilla ja saduilla joita vanha kirjasto on pullollaan. Kun synnyttämisen aika koittaa pieni haltia on jo oppinut kaiken mitä kirjoista voi oppia ja hän on kasvanut itsekin hieman isommaksi. Haltia kasvattaa lohikäärmeen poikasen jolle antaa nimen Erbrow ja opettaa sen lentämään. Eräällä lentomatkalla he joutuvat lähelle kaupunkia ja ylittävät maatilan jossa on köyhien ihmisten lapsia työorjuudessa.

Haltia haluaa löytää miehen ja naisen joiden kanssa kulki kun oli lapsi. Eräästä kylästä hän löytää vanhan koiran jonka tunnistaa. Koska hänen vanhat vaatteensa ovat käyneet pieniksi haltianuorukainen kaivaa hylätyn talon kätköistä itselleen sellaista päällepantavaa että aiheuttaa hämmennystä palatessaan takaisin pääkaupunkiin. Hän löytää sieltä vanhan kanan jonka aikoinaan lapsena pelasti ja se näyttelee tärkeää osaa vieläkin haltian elämässä. Maatilan lapsetkin pääsevät vapauteen ja kaikki käy hyvin. Tämä suloinen tarina vie sydämen mukanaan ja saa lukijan pohtimaan hyvyyden ja itsekkyyden olemusta. Itselleni tämä oli niin liikuttava lukukokemus että välillä tuli naurettua ääneen ja välillä purskahdin itkuun. Ja tämä kaikki toisella lukukerralla. Kirja on luettu myös Vinttikamarissa  Arvosana: 9/10.

Valkoinen antologia

Kuva täältä.

Urs-julkaisu "Valkoinen antologia" oli toisena kirjana fantasialukupiirissä 15.5.2013. Kirjan sisältö:

1. Alpo Leppänen: Barbaari Verenhukka
2. Jussi Katajala: Leonardon rasia
3. Samuli Antila: Viheltäjä
4. Tarja Sipiläinen: Liekitettyä paahtoleipää
5. Tuomas Saloranta: Pyörätuolimummo
6. Markus Harju: Polku, joka joelle johtaa
7. Mixu Lauronen: Rauhallista

Lainaus Tuomas Salorannan esipuheesta:
"...Se on rehtiä ja konstailematonta genreviihdettä, sci-fiä, fantasiaa ja kauhua, joka ei edes pyri hyödyntämään korkeakirjallisuuden tyylikeinoja tai teemoja..." "...Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio ei ole spekulatiiviseen kaapuun puettua korkeakirjallisuutta. Se on avaruusaluksia ja sädepyssyjä, miekkaa ja magiaa, haamuja ja lonkerohirviöitä-kaikkea sitä mitä valtavirtakirjallisuus halveksii. Tämä kenties tuomitsee sen marginaaliin, mutta se seisoo marginaalissa ylpeästi ja häpeämättä sitä, mitä on, ja pyrkii samalla tarjoamaan viihdyttäviä lukuhetkiä..."

Itse pidin tästä antologiasta kovasti, suosikkini olivat Leonardon rasia ja Liekitettyä paahtoleipää. Arvosana: 8/10.

Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja

Kuva täältä.

URS-julkaisu "Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja" on novellikokoelma jossa on niin yhteiskunnallisesti kantaaottavia kuin dystopiakuvauksiakin. Kirja oli fantasialukupiirin kirjana 15.5.2013. Sisältö on seuraava:

1. Maria Carole: Kansantauti
2. Mari Saario: Punaorvokkien laulu
3. Niko Aslak Peltonen: Ei mitään muuta kuin sanat
4. Shimo Suntila: Radiotyttö
5. Antti Pohjamies: Väärä maailma
6. Mixu Lauronen: Me emme valehtele
7. Tarja Sipiläinen: Työmyyrä
8. Seppo Kallio: Valkoisten hiirten talo
9. Susi Vaasjoki: Valtakunnassa kaikki hyvin
10. Shimo Suntila: Steelen ruukki
11. Jussi Katajala: Marsin aave
12. Markus Harju: Markkinarako
13. Maria Carole: Johtokunnan kokouksessa
14. Tuomas Saloranta: Vuosia enkelit varoittelivat
15. Juha Salmi: Muuri
16. Tarja Sipiläinen: Kirjakahvila

Kirjailijavieraina olivat Mixu Lauronen ja Jussi Katajala jotka kertoivat hieman omasta työskentelystään ja myös kokoelman toimittamisesta. Kaikki tarjotut novellit pääsivät kansiin ja ne toimitettiin osittain.
Lukupiiriläiset tykkäsivät novelleista, ne olivat monipuolisia ja monen tasoisia mutta erityisesti raapaleet herättivät kiinnostusta. Termit Uuskumma ja Suomikumma herättivät keskustelua ja siihen saimmekin kuulla molempien kirjailijoiden näkemyksiä. Internetin tuleminen on tarjonnut paljon enemmän mahdollisuuksia julkaista omia tekstejään joten nämäkin novellit pääsivät esille kun kirjailijat löysivät aikanaan toisensa.

Itse pidin eniten Valtakunnassa kaikki hyvin- ja Punaorvokkien laulu-novelleista sekä Radiotyttö-raapaleesta. Arvosana: 8/10.

Rajalla

Kuva täältä.

"Rajalla" jatkaa Ally Condien dystopiatrilogiaa. Cassie on kirjan alussa työleirillä ja hänen tarkoituksena on etsiä rakastettunsa Ky. Työt leirillä ovat raskaita ja muut tytöt epäluuloisia koska kaikki näkevät ettei hän ole Viallinen. Cassia raataa kätensä hiertymille ja kokee syyllisyyttä siitä että hänellä on kuitenkin tulevaisuus odottamassa. Iltaisin he katsovat Cassian mukanaan tuomaa tulostetta yhdestä sadasta maalauksesta kunnes paperi hajoaa. Yllättävä henkilö vierailee parakeissa ja saa Cassian sydämen jälleen sekaisin. Hänen komennuksensa päättyy pian ja hän muuttaa takaisin kotiin, äidin, isän ja pikkuveljen, Bramin luokse uuteen kaupunkiin jossa hänen pitäisi aloittaa työt ja pariutua Yhteiskunnan valitseman parin kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan tytön suunnitelma vaan hän karkaa yhdessä kuljetuskoneen kyydissä olleen tytön, Indien kanssa Louhikkoon.

Samaan aikaan Ky on karkoitettuna Ulkoprovinsseihin maanviljelyskyliin näyttelemään valekyläläisiä ja taistelemaan Yhteiskunnan vihollisia vastaan. Tosin heidän aseissaan ei ole kuin paukkuammuksia ja karkotettujen odotettavissa oleva elinikä lähentelee kolmea kuukautta, parhaimmassa tapauksessa puolta vuotta. Heille on sanottu että sen jälkeen he saavat vapauden palata. Tai niin heille uskotellaan mutta Ky tietää ettei se ole totta. Kun Vihollinen sitten hyökkää he näkevät tulituksen aikana tilaisuutensa tulleen ja Ky lähtee pakomatkalle yhdessä kaverinsa Vickin ja Elin kanssa. He juoksevat Louhikkoon ja löytävät sieltä maanviljelijöiden hylättyjä asumuksia. Ky kaipaa kovasti Cassiaa ja jättää epätoivoisena tytölle merkkejä matkan varrelle jotta tämä löytäisi hänet. Tulitukset saavat Kyn lapsuusmuistot palaamaan ja hän kokee karvaasti menetyksen tuskan.

Nuoret rakastavaiset löytävätkin lopulta toisensa ja Yhteiskunnan salaisen piilopaikan joka on täynnä yllättäviä asioita. Yhteinen päämäärä ei olekaan itsestään selvä ja porukan tiet eroavat. Matkan aikana paljastuu myös eräällä tavalla Xanderista uusia asioita. Lopulta sekä Cassia että Ky pääsevät samaan paikkaan, jossa Kansannousu on jo valmiina. He joutuvat toisistaan erilleen ja kummallekin määrätään oma roolinsa tulevassa hyökkäyksessä.

Tykkäsin tästä toisesta osasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä ja viimeinen osakin, "Perillä", on kirjastosta varattu. Arvosana: 9/10.

Tarkoitettu

Kuva täältä.

Ally Condien dystopiatrilogian ensimmäinen osa "Tarkoitettu" kertoo kolmen nuoren tarinan vaihtoehtotulevaisuuden maailmassa jossa kaikki on säännösteltyä. On kahden kerroksen väkeä, normaalein oikeuksin varustetut kansalaiset ja sitten Vialliset jotka eivät saa pariutua ja jotka joutuvat paskaduuneihin. Yhteiskunta valitsee kaikille puolisot, työpaikat jaetaan henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, kaikki pukeutuvat yhtenäisiin vaatteisiin, yksilöllisesti optimoitu ruoka tuodaan jokaiselle valmiiksi pakattuna kotiin ja kuolemankin hetki on ennalta päätetty. Datapääte valvoo kansalaisia heidän kotonaan jokainen hetki, myös unia kontrolloidaan datapiuhojen välityksellä ja liikuntasuorituksia valvotaan sykkeen ja hengityksen tahtiin. Tunteitakin säännöstellään, jos ahdistaa, pelottaa tai harmittaa otetaan pilleri. Niitä on sinisiä, vihreitä ja punaisia. Kuullostaako tutulta? (Kirjan kansikuvien värit kuvastavat pillereiden väriä.)

Kaikki taide ja kulttuuri on tarkoin säännösteltyä ja ennalta valikoitua, vain sata maalausta, sata sävellystä ja sata runoa on säästetty, kaikki muu on tuhottu. Vai onko sittenkään? Totalitarismi aiheuttaa aina ja kaikkialla vastaliikkeen ja tässä trilogiassa korjausliikettä suorittaa yksilöiden vastarinta, rohkeat ihmiset jotka oman henkensä uhalla säilyttävät kiellettyjä esineitä, karttoja, runoja ja taidetta. Huhutaan myös Kansannoususta joka muuttaisi kaiken. Mutta siitä ei tiedetä, osa uskoo sen taruksi osa haluaa liittyä siihen.

Kirjan alussa nuori tyttö, Cassie saa parinmuodostustilaisuudessa virheen seurauksena kahden pojan tiedot. Toinen on tuttu naapurinpoika Xander johon Cassie on kiintynyt vuosien myötä mutta toinen poika on tytölle uppo-outo, vielä Vialliseksi osoittautuva. Viranomainen yrittää selittää Cassielle että tämä oli testi eikä tämmöistä tehdä vahingossa. Tyttö kuitenkin kinnostuu yhä enemmän ja enemmän salaperäisestä pojasta josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Uteliaisuus laittaa Cassien hakeutumaan pojan seuraan ja romanssin alku ei ole kaukana.

Cassia saa kuolinjuhlatilaisuudessa isoisältään muistoesineen jonka sisältä löytyy kielletty runo "Älä kulje sovinnolla". Cassia miettii miksi isoisä halusi antaa hänelle tämän lahjan. Cassia lukee runon vaelluretkellä ja hänen huomaamatta Ky näkee Cassian suunliikkeet ja arvaa että teksti on kielletty. Nuorten lempi leiskahtaa ja yhteisiä hetkiä varastetaan viranomaisten valvovan silmän vältettyä. Kaikki ei mene kuitenkaan putkeen ja poika, Ky karkoitetaan Ulkoprovinsseihin. Tämä on särkeä Cassien sydämen mutta hän on päättänyt löytää Kyn vaikka henki menisi. Tykkäsin kovasti, arvosana: 8/10.

Kirja oli myös Pasilan kirjaston fantasialukupiirissä 30.1.2013. Tässä yhteenveto lukijoiden ajatuksista:

• helppolukuinen, vetävä juoni
• kiinnostava ja uskottava dystopiamaailma
• romantiikkakuvio oli tuttu, samankaltainen oli Rouhiaisen romaanissa
• muistutti Nälkäpeliä muttei saavuttanut sen tasoa
• naiskuva liian perinteinen, heteroseksuaalinen näkemys, kaikki kauniita
• siveellinen kirja, ei seksiä
• sopii noin 15-vuotiaille
• mielenkiintoisia juonikuvioita, ilman nuorten romanssikuviota sopisi myös aikuisille
• ruuan myrkyttäminen ja vanhusten "pakkokuolema" 80-vuotta täytettyään aiheutti kovasti keskustelua armomurhasta ja vanhusten kohtelusta yleensä, jonkun mielestä se oli kaunis kuolema
• fasistinen luokkayhteiskunta, propaganda rajoittaa ihmisten kanssakäymistä ja toimintaa, väkivaltaa ei käytetty
• Provinssit, minkä kokoisia, kuinka suuri ihmismäärä tässä maailmassa?
• DNA:n säilytys, miksi sitä säilöttiin, oliko tarkoitus myöhemmin näiden ihmisten kloonaus?
• miksi luovuutta oli rajoitettu eikä piirtämistä eikä kirjoittamista sallittu?
• Yhteiskunnan valvonta puhututti, missä menee raja?

Rakastaja - vihdoinkin

Kuva täältä.

"Rakastaja-vihdoinkin" on yhdestoista ja uusin osa J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Kirjan päähenkilönä on Qhuinn ja Blaylock joiden välejä puidaan siihen malliin että jotain tästä on nyt saatava päätökseen. Omien tunteiden näyttäminen ei ole ollut koskaan helppoa Qhuinnille ja nytkin hän aiheuttaa asioidensa solmuun menemisen eikä saa rauhaa niiltä. Blay taas ei enää kestä valheellista suhdettaan Saxtoniin ja panee lopulta välit poikki muttei kerro siitä Qhuinnille. Tämä taas uskoo Saxtonin pettävän ystäväänsä ja saa väkivaltaisen kohtauksen haistaessaan toisen uroksen tuoksun Saxtonista. Tapahtumat laukaisevat muistoja uroksen menneisyydestä ja hän ei voi enää lykätä niiden selvittelyä. Myös yllättävä henkilö Qhuinnin menneisyydestä astuu esille täysin odottamattomasta paikasta.

Myös Xcor ja hänen äpäräjoukkionsa saavat pantua pakkaa sekaisin. Taistelua käydään niin sokean kuninkaan asemasta vampyyriyhteisön johtajana kuin Valittu Laylan sydämestä. Tämä juonikuvio jää auki ja jatkuu toivottavasti seuraavissa osissa. Layla on menettää kantamansa lapsen ja päätyy Paynen pelastamaksi. Qhuinn saa kuulla että Blay oli se joka haki apua hänen Valitulleen. Tämäkin seikka panee hänen arvonsa uusiksi. Loppujen lopuksi pari saa toisensa, kauniissa seremoniassa jonne on kutsuttu mm. Blaylockin vanhemmat.

Toinen maureista jotka aiemmin työskentelivät Rehvengelle mutta ovat nyt itsenäisiä yrittäjiä hänen entisissä paikoissaan saa kuulla kohtalonsa odottavan. Iron Maskia pyörittävä Trez on luvattu ja kihlattu Varjojen prinsessalle mutta häntä ei kiinnosta yhtään tiukasti suljettuun ja muilta kiellettyyn s'Hisben-yhteisöön palaaminen. Hänen veljensä iAm, Sal's Restaurantin omistaja yrittää kääntää Trezin pään siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Tämäkin juonikuvio jää täysin auki.

Assailin kartanoa vaanii joku. Vampyyriuros yhyttää ihmisnaaraan tiluksiltaan ja alkaa epäillä liikekumppaniaan petoksesta. Samaan aikaan kyseinen nainen, Sola ihmettelee mikä ja kuka Assail todellisuudessa on. Sola huomaa tunteidensa käyvän kuumina vaikka mies on kuolettavan vaarallisenoloinen ja taatusti pystyy tuhoamaan kaikki vihollisensa. Assail ja Sola käyvät kissa- ja hiirileikkiin jossa lopputuloksena tapahtuu yllättävä käänne. Kuka vei Solan ja miksi Assail on sotkettu mukaan juoneen josta hänkään ei selviä helpolla.

Kaiken kaikkiaan ihana kirja, Mustan tikarin veljeskunta-sarjan paras. Uusia sivujuonia ja henkilöitä tuli siihen malliin ettei tämä sarja taida päättyä kovinkaan pian. Arvosana: 9/10.

Uudestisyntynyt rakastaja

Kuva täältä.

J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kymmenes osa, "Uudestisyntynyt rakastaja" kertoo Olemattoman tarinan. Olematon on ottamassa aktiivisempaa roolia kartanon töissä kauhistuttaen talon doggenit mutta tämä ei anna periksi sillä ilman tekemistä hänellä täyttyy pää ajatuksista eikä hän halua sitä. Olematon kulkee muodottomassa kaavussa, huppu syvällä päässä ja pää painettuna, yrittäen olla niin näkymätön ja huomaamaton kuin mahdollista. Toisaalla kartanossa Thorment yrittää taistella yhä pahenevaa uupumustaan ja painajaisiaan vastaan kunnes kuulee Lassiterilta, langenneelta enkeliltä joka majailee veljeskunnan kartanossa, että hänen on vihdoin päästettävä irti kuolleesta vaimostaan, Wellesandrasta ja heidän syntymättömästä pojastaan. Wellsie on jäänyt välitilaan Haipun ja Dhunhdin välille ja jää lopullisesti sen vangiksi ellei Thor kykene päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä. Muut veljet huolestuvat Thorin heikkenemisestä ja kuningas lähes pakottaa soturin käyttämään Valittua verentarpeensa tyydyttämiseksi mikäli tämä aikoo jatkaa taisteluvuorossa.

Lassiter saa Thorin tajuamaan että hänen eteenpäin menemiseensä liittyy uusi rakkaus ja niinpä Thor alkaa opetella uudestaan kuinka kohdata sellaiset tunteet jotka hän on haudannut niin syvälle että niiden esilletuominen aiheuttaa tuskan lisäksi myös syyllisyyttä. Pian Olematonkin tajuaa että hänen polkunsa Thorin kumppanina vaatii urokselta niin paljon että tämä on siihen tuhoutua. Lopulta heidän suhteensa muuttuu oikeaksi rakkaudeksi ja Thor antaa Olemattomalle uuden nimen, ja niin Syksy ja Thor viettävät pariutumisjuhlaansa. Kunnes tapahtuu kauheita, Syksykin on ollut omassa välitilassaan Welsien ja Lassiterin lisäksi. Tarvitaan uhraus ja paljon rakkautta että uusi onni löytyy.

Xcor ja äpäräsoturilauma metsästävät lessereitä ja alkavat suunnitelmallisen uhkayritykseen Wrathin syrjäyttämiseksi. Mukaansa he värväävät Glymeran joukoista Elanin joka pettää kuninkaansa ja vuotaa tämän olinpaikan Xcorin joukkiolle. Apajilla on myös uusi tulokas, salaperäinen vampyyriuros, Assail, joka ottaa kovalla kädellä Caldwellin huumekaupan haltuunsa. Onko tällä herrasuroksella oma lehmä ojassa kun Wrathia ammutaan hänen kartanollaan. Veljeskunnalle riittää töitä juonikuvioiden selvittelyissä.

Saxtonin ja Blaylockin suhde säröilee kun Blay tajuaa yhä selvemmin ettei pysty enää painamaan todellista rakkauttaan pinnan alle. Samaan aikaan Qhuinn kipuilee omien tunteidensa kanssa ja tajuaa mitä on menettänyt. Urokset kohtaavat useita kertoja yrittäen selvittää välinsä siinä onnistumatta. Qhuinn uupuu ja joutuu turvautumaan kyseenalaisiin keinoihin saadakseen omansa. Valittu Layla tulee kiimaan ja pyytää Qhuinnilta palvelusta joka ajaa tilanteen entistä enemmän umpisolmuun. Qhuinn vapautetaan Ahstrux Nochtrumin velvollisuuksistaan ja hän saa kokea sellaisen arvostuksen osoituksen veljeskunnan taholta että kaikki entiset vastoinkäymiset pyyhkiytyvät pois. Vihdoin hänellekin koittaa parempi huomen!

Laylan ja Xcorin polut kohtaavat ja kielletyt tunteet kuumenevat. Kumpikaan ei voi unohtaa toistaan ja naaraasta tulee Xcorille lähes pakkomielle. Hän alkaa jäljittää naarasta ja saa siksi vahingossa selville myös veljeskunnan salaisen kartanon olinpaikan. Xcor unelmoi saavansa naaraan shellanikseen vaikka tietääkin tämän olevan mahdotonta. Laylakaan ei voi unohtaa tummaa ja voimakasta urosta joka on häneltä ikuisesti kielletty. Arvosana: 9/10.

Vapautettu rakastaja

Kuva täältä.

"Vapautettu rakastaja" on yhdeksäs kirja Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Kirja kertoo Paynen tarinan. Edellisen kirjan lopussa vampyyrikuningas, Wrath taisteli Paynen kanssa Kirjurineitsyen pyhäkössä jossa hän oli useasti käynyt verestämässä taistelutaitojaan ja aiheutti vahingossa Paynelle niin vakavia vammoja että tämä oli kuolla. Nyt naaraalla on suuri riski halvaantua ja se olisi pahinta mitä Payne tietää. Hän oli Toisella Puolella pyhäkössä äitinsä, Kirjurineitsyen vankina pidettynä aikakuplassa, noin kaksi sataa vuotta vanhenematta, tarvitsematta mitään muuta kuin vapautensa. Enää hän ei halua että mikään koskaan kahlitsisi häntä ja niinpä hän pyytää kaksoisveljeltään, Vishousilta että tämä tappaisi hänet. Tämä ei kuitenkaan ole kuulevinaankaan tämmöistä toivetta ja kun hänen shellaninsa Jane tekee tämän lupauksen Paynelle Vishousilta meinaa mennä järki ja hänen täytyy ottaa etäisyyttä asioihin. Tämä melkein murtaa pariskunnan välit mutta onneksi ihmistohtori, Janen entinen pomo Manuel Manello saadaan paikallle viime hetkessä leikkaamaan Paynen ja toipuminen voi alkaa. Janen ja Vishousin välit ovat kuitenkin solmussa ja asiat vaan pahenevat kummankin räpistellessä pelon vallassa. Lopulta Vishousin paras ystävä, Butch pyydetään apuun ja rankan yhteisen kokemuksen kautta he lähenevät edelleen ja tapahtuma pelastaa Vishousin henkisen kantin.

Huippukirurgi ja St. Francisin sairaalan ylilääkäri Manuel Manello on luullut nämä vuodet että hänen entinen alaisensa ja ystävänsä, Jane Whitcomb on kuollut ja kuopattu. Hän näkee kuitenkin aika ajoin kummallisia painajaisia naisesta ja hänen päänsärkynsä pahenevat koko ajan niin että hän pelkää ettei kohta voi enää leikata. Kun hänet kaapataan työpaikaltaan ja kuljetetaan mustalla autolla valtavien mustiinpukeutuneiden ja raskaasti aseistettujen miesten toimesta vieraaseen mutta erittäin hyvin varusteltuun leikkausaliin hän luulee tulleensa jonnekin hallituksen salaiseen kompleksiin hoitamaan arvovierasta. Käy ilmi että hänen kuolleeksi luulemansa kollega onkin hengissä ja tämän kummallisen ja vaarallisenoloisen porukan oma lääkäri. Kun hän saa selville että hänen hoitamansa nainen ei olekaan ihminen on pakka kunnolla sekaisin. Hän myös huomaa joutuneensa tuon kauniin ja salaperäisen naisen pauloihin. Kiintymys kasvaa niin suureksi että hän haluaa Paynen itselleen.

Uutena hahmona ilmestyy Vanhasta Maasta Xcor, vampyyrisoturi joka johtaa äpäräjoukkoa, neljää vampyyrisoturia jotka ovat karkoitettuja tai alhaisyntyisiä, nämä ovat nimeltään Throe, Sypher, Zyphon ja Balthasar. Xcorilla on kalavelka maksettavana vampyyrin kanssa joka tappoi hänen isänsä, Verenlaskijan ja hän on päättänyt löytää tämän. Arvosana: 9/10.

Minun rakastajani

Kuva täältä.

"Minun rakastajani" on J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kahdeksas osa. Kirjan pääparina on John Matthew ja Xhex joiden mahdottomalta tuntuvaa rakkaustarinaa kirja seuraa. Tarinan alussa Xhex on edelleen Omegan pojan, Lashin vankina. Veljeskunta ja Sympath-kuningas, Xhexin entinen pomo, Rehvenge etsivät naista kuumeisesti. Mitään ei kuitenkaan löydy sillä Lash on sulkenut naaraan erityisellä taialla erääseen asuntoon jossa pitää tätä vankina. Lash luulee rakastavansa naarasta ja yrittää alistaa tämän tahtoonsa, nauttien tämän murtamisesta sekä fyysisesti kuin psyykkisesti. Xhex on päättänyt ettei anna periksi mutta on häviämässä taistelun elämänvoimansa ehtyessä. Eräänä päivänä hän näkee kuinka John Matthew saapuu taloon mutta tämä ei näe häntä lumouksen vuoksi. Tämä lähes murtaa naaraan mutta hänet onnistutaan lopulta kuitenkin pelastamaan. Onnellinen loppu ei ole kuitenkaan itsestäänselvä ja pari joutuu käsittelemään välejään oikein urakalla.

Xhex tapaa oman äitinsä, sen jonka luuli kuolleen. Vammautunut vampyyrinaaras, Olematon saapuu kartanoon ja jää sinne asumaan tyttärensä vuoksi. Qhuinn tajuaa vihdoinkin sen että on koko ajan salaa rakastanut ystäväänsä Blaylockia mutta on torjunut tämän pelätessään muiden mielipidettä ja omia tunteitaan. Blay on sen sijaan luovuttanut epätoivoisen, vastakaikua saamattoman rakkauden edessä ja kääntyy nyt ensimmäisen uroksen puoleen joka osoittaa hänelle mielenkiintoa, Qhuinnin serkkuun, Saxtoniin. Tämä on murtaa Qhuinnin sydämen mutta hän jättää kertomatta tämän ystävälleen jotta tämä saisi oman onnellisen loppunsa. Qhuinn kohtaa Valittu Laylan ja siitä syntyy jotain odottamatonta. Arvosana: 9/10.

Päiväpartio

Kuva täältä.

Sergei Lukjanenkon "Päiväpartio" jatkaa viisiosaiseksi tarkoitettua Partio-sarjaa edellisestä osasta, siitä mihin "Yöpartio" jäi. Tämäkin kirja jakaantuu kolmeen osaan joissa kaikissa on osittain samoja henkilöitä. Kirjan alussa noita Alisa Donnikova, Zavulonin rakastettu, osallistuu laittoman noidan kotona pidätykseen mutta Yöpartio ehtii ensin ja vie rikoksen tehneen, vielä Muihin kuulumattoman noidan, omiin hoteisiinsa. Alisa kuitenkin pyristelee vastaan ja käyttää omat voimansa loppuun niin että melkein kuolee. Kun Zavulon tarjoaa hänelle mahdollisuutta palauttaa voimansa hän lähtee Ukrainaan nuorisoleirille ja siellä ollessaan lataa voimiaan ja samalla rakastuu komeaan nuorukaiseen, Igoriin. Kaameaksi totuudeksi molemmille osapuolille selvinneen seikan vuoksi Alisa kuolee ja mies saa syytteen rikoksesta.

Toisessa osassa seurataan uuden voimakkaan Pimeyden palvelijan, tuntemattoman velhon saapumista näyttämölle. Kukaan ei tiedä mistä hän tuli ja miksi hän on Moskovassa. Mies on kummallisen kohtelias ja pyrkii välttämään konflikteja mutta vetää onnettomuuksia puoleensa olematta itse aktiivinen osapuoli. Samaan aikaan Moskovassa valmistaudutaan ennustettuun tapahtumaan, jonka seurauksena vaarallinen ja erittäin voimakas maaginen esine varastetaan Inkvisiittion holveista. Moskovaan saapuvan lähetystön perillepääsyä tulee vastaanottamaan niin Päivä- kuin Yöpartiokin, molemmilla erilaiset suunnitelmat siitä kuinka esineen kanssa pitäisi toimia. Niin Geser, Yöpartion pomo kuin Zavulon, Päiväpartion pomokin ottavat Anton Gorodetskin uudelleen tähtäimeensä ja niin hän joutuu pohtimaan jälleen kerran mikä ero on hyvän ja pahan välillä. Kun hän joutuu molempien osapuolien käsikassaraksi ja manipuloimaksi on hänellä vaikeuksia hyväksyä saamansa roolia ja hän tajuaa ettei mikään ole mustavalkoista. Yllättäen hän ei teekään sellaista ratkaisua jota häneltä odotetaan vaan kuuntelee sydämensä ääntä.

Viimeisessä osassa tarinan langat vedetään yhteen ja jonkinmoinen päätöskin saadaan aikaiseksi. Kirja jätti nälän seuraavaa osaa kohtaan. Onneksi kirjasarjaa jatkaa kolmas osa "Hämäränpartio" jonka ilmestymisaika on jo ensikuussa. Arvosana: 8/10.

Haltiamaan kuninkaantytär

Kuva täältä.

Lordi Dunsany on modernin fantasian edelläkävijä. Hänen viehättävät kirjansa ovat sadunomaisia ja yksinkertaisuudessaan taidonnäytteitä siitä maailmasta jonka hän on meille luonut. "Haltiamaan kuninkaantytär" on kirjoitettu vuonna 1924 ja se kertoo pienestä sekä ihmisten maailmasta että haltiamaasta ja niiden asukeista. Erlin laaksossa asuvat ihmiset ovat olleet vuosisatoja tyytyväisiä elämäänsä mutta nyt siihen on tuleva muutos. Päättäjät haluavat hallitsijaksi henkilön jolla on taian mahti hallussaan. Tulee etsintäretki kun kuninkaan poika Alveric lähtee etsimään itselleen puolisoa haltiamaasta. Prinsessa Lirazel suostuukin puolisoksi ihmiselle ja heidän yhteiselonsa alkaa. Palattuaan ihmisten maailmaan he huomaavat että kymmenen vuotta on kulunut ja vanha kuningas on kuollut. Prinssi Alveric astuu hallitsijan saappaisiin. Pian syntyy perillinen, poika nimeltä Orion mutta kaikki ei menekkään niin kuin vanha kuningas oli ajatellut. Prinsessa Lirazel kaipaa takaisin kotiinsa eikä sopeudu kuolevaisten maahan. Hän on onneton ja puolisokin alkaa karsastaa hänen taikavoimiaan. Pian Lirazel karkaakin takaisin haltiamaahan jonka rajat hänen isänsä sulkee jottei yksikään ihminen enää löytäisi sinne. Kuningas Alveric ei kuitenkaan voi unohtaa kaunista puolisoaan vaan aloittaa loputtomalta tuntuvan etsintäretken miehineen.

Kirja etenee kauniisti, Lordi Dunsanyn sanat soljuvat kuin upein runo ja tarina kuljettaa lukijan satumaiseen maailmaan jossa löytyy perinteisen fantasian ainekset. On noitaa ja taikamiekkaa, on peikkoja ja yksisarvisia mutta on myös tavallisia ihmisiä ja heidän tavallisia huoliaan ja ilon aiheitaan. Kirjaa on kehuttu erityisesti siitä ettei kirjoittaja ole luonut mahtipontista maailmaa karttoineen ja kielineen kuten hänen jälkeensä tulevat fantasiakirjailijat Tolkienin tyyliin vaan hän on tyytynyt vähäeleisen runollisesti kuljettamaan juonta ja lukijaa samaa polkua kun itsekin. Pidin tästä kovasti ja suosittelen niillekin jotka eivät normaalisti fantasiaa lue. Arvosana: 9/10.

Muoks.

Tämä kirja oli myös fantasialukupiirin kirjana 20.2.2013. Tässä vielä lukupiiriläisten ajatuksia:

• kirjasta tykättiin kokonaisuutena, maailmat olivat uskottavia
• muistutti Avalonin saarta Kuningas Arthurin taruista
• ajan rakenne kiehtoi, haltiamaassa aika kulki hitaammin kuin ihmisten maassa, unenomaista
• jonkun mielestä oli humoristinen teos, kirjoitettu kieli poskessa
• erilaisuus-teema, kulttuurien kohtaaminen versus nykypäivän maahanmuutto
• yllättäviä käänteitä, esim. yksisarvisten metsästys, "hyvikset" myös metsästivät niitä, ihmiset pääsivät lähemmäksi taikuutta niitä metsästäessään
• naishahmot passiivisia paitsi noita
• miksi haltiamaa sijaisti idässä kun se muuten on muissa kirjoissa aina sijoitettu länteen, nahkurin talossa ei ikkunoita itäänpäin, koska haltamaan olemassaolo kiellettiin
• neuvosto sai mitä tilasi, taikuuden laaksoonsa
• vuonna 1530 lahjoitettiin yksisarvisen sarvi paaville
• peikot olivat viehättäviä, pienikokoisia veitikoita, ne pelkäsivät että jos he kuolevat ihmisten puolella niin he joutuvat "Taivaaseen"
• itsekkyyden krittiikkiä, mitä tapahtuu jos kaikki saavat sen mitä haluavat
• haltiamaan puut "tapettiin" jolloin niiden taika katosi kun prinssi Alveric hyökkää linnaan