Kuulumisia

Mulla on tapana näköjään jäädä tauolle täältä aika ajoittain. Lukemista en kuitenkaan ole lopettanut vaikken tänne olekaan mitään kirjoittanut. Kirjalistasta selviää että olen lukenut tänä vuonna tähän saakka jo enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Syykin on selvä: äänikirjat.

Kun en erään kerran päässyt kirjastoon ja kirjahyllyssä ei ollut sillä hetkellä mitään kiinnostavaa etsin omaan kännykkääni sopivan sovelluksen ja latasin ensimmäisen äänikirjani Vaski-kirjastosta. Olin niin hurmaantunut että kuuntelin kirjan kokonaan. Sarjan seuraavat osat menivät hujauksessa kun ei tarvinnut lähteä nojatuolista minnekään vaan parilla napautuksella "hyllyssä" oli taas kaksi uutta teosta. Suosittelen kaikkia kokeilemaan!

Itselleni äänikirjat täyttävät monta tehtävää. Kärsin kroonisesta unettomuudesta ja usein pyörin tuntitolkulla vuoteessa saamatta unta. Äänikirjat muuttivat tilanteen täysin. Nykyisin kuuntelen noin 20 minuuttia äänikirjaa ja nukahdan samantien. Olen erityisherkkä äänille joten taloni alla tapahtuva yötäpäivää jatkuva metrotunnelin poraaminen (jota on siis kestänyt noin 1 1/2 vuotta jo) ja useasti toistuvat räjähdykset ovat koetelleet hermojani ja sitä vähäistäkin kärsivällisyyttä äänien suhteen. Kun taas kuulokkeista kuuluva miellyttävä lukijanääni ei häiritse minua ollenkaan! Kummallista mutta toimivaa.

Toinen paikka sänkyni lisäksi on julkiset kulkuvälineet, siirtymiset paikasta toiseen, odottelut lääkärin vastaanotolla, laboratorioissa jne. jotka täyttävät meikäläisen arjen aika tehokkaasti. Fyysisen kirjan lukeminen ei kiinnosta kun ympärillä ihmiset köhivät, rökivät ja kitisevät, keskustelevat häiritsevästi ja muutakin hälyääntä bussien/junien/metrojen, sairaaloiden ja terveysasemien tiloista löytyy. Äänikirjaa kuunnellessani taas rauhoitun, irtaannun ympäristöstäni ja saan nauttia samalla hyvästä kirjasta.

Lukijan äänelläkin on merkitystä. Eräs kirjasarja (The Giver) muutti lukijaa kesken kaiken ja osa teoksista piti sitten hakea fyysisinä kappaleina kirjastosta kun lukijan ääni oli liian häiritsevä. Myös sellaiset äänikirjat joissa on paljon musiikkia eivät sovellu minulle. Haluan kuunnella mahdollisimman tasaista äänimaisemaa enkä kestä äkillisiä äänenvoimakkuuden muutoksia tai taustamusiikkia kovinkaan helpolla. Varsinkin yöllä ne katkaisevat zen-tilan ja nukahtaminen siirtyy taas 10-20 minuuttia pidemmälle.

Beautiful Darkness

Picture from the publisher Little, Brown and Company.


Kami Garcian ja Margaret Stohlin kirjoittama "Beautiful Darkness" jatkaa "Caster Cronicles"-sarjaa toisena osana. Kirja alkaa siitä mihin edellinen osa, Beautiful Creatures päättyi. Uusia henkilöitä tulee mukaan niin caster-maailmasta kuin ihmisten maailmastakin.

Ethan tuntee että Lena kaikkoaa häneltä, Macanin kuolema painaa tytön mieltä ja hän syyttää itseään setänsä kuolemasta.ja siitä että valitsi Ethanin setänsä tilalta. Ethan yrittää saada kontaktia Lenaan mutta kuvioihin putkahtanut ärsyttävä caster-poika John häiritsee rauhan palautumista.

Ethan, Link ja Liv (Olivia) seuraavat Lenaa ja Johnia caster-tunneleihin ja löytävät itsensä kummallisesta yökerhosta jossa joutuvat pulaan. Lena antaa ymmärtää ettei halua olla enää Ethanin kanssa mutta poika ei tahdo luovuttaa. Hän uskoo että Ridley, Lenan serkku, ja John ovat jotenkin loitsineet Lenan häntä vastaan.

Tunneleissa seikkaillessaan ystävykset joutuvat kohtaamaan kammottavia asioita. Myös Ethanin tädin kissa, Lucille herättää kummastusta. Miten se osaa kulkea itsekseen eksymättä.

Juoni tiivistyy ja pojat seikkailevat yhä syvemmälle caster-maailmaan, Liv osallistuu matkaan ja joutuu miettimään osallisuuttaan sillä hänen pitäisi olla puolueeton tarkkailija, opiskeleehan hän Marionin johdolla Kirjastonhoitajaksi. Se ei kuitenkaan ole helppoa sillä Livin tunteet Ethania kohtaan sekoittavat pakkaa ja hänen apuaan tarvitaan määränpään saavuttamiseksi.

Kun Marion antaa Ethanille esineen hänen äitinsä menneisyydestä alkaa kerityä auki asioita joita Ethan ei olisi koskaan osannut kuvitellakaan. Äidin hahmo auttaa haudan takaa ja salaisuuksien kerä avautuu vähitellen.

Ethan, Link, Liv ja Lucille seikkailevat caster-tunneleissa löytääkseen ratkaisun Lenan käyttäytymiseen, kohtaavat pahuuden, mustia castereita, odottamattoman henkilön ja useita sellaisia joita eivät haluaisi tavata. Amma ja Sisarukset sekä Lenan sukulaisia omanlaisensa joukko kulkee omaa tehtäväänsä suorittamassa. Kun kohtaaminen tapahtuu ei kukaan tiedä kuinka käy. Loppuratkaisu on kitkeränsuloinen mutta onneakin mahtuu mukaan.

Kirja oli jännittävä eikä toisen kirjan kirousta tuntunut ollenkaan. Tykästyin tähän sarjaan niin että jatkoakin luen varmasti. Arvosana: 9/10.

Beautiful Creatures

Picture from the publisher Little, Brown and Company.

Innostuin niin The Giver-sarjan Gathering Blue-kirjan innoittamana lainaamaan muitakin äänikirjoja Turun alueen Vaski-kirjastosta että tämä tuli kuunneltua parissa päivässä ja seuraavakin on jo ladattu puhelimeen.

"Beautiful Creatures" on Kami Garcian ja Margaret Stohlin kirjoittaman Craster Chronicles-sarjan ensimmäisen osa. Osia on julkaistu tähän mennessä neljä pääosaa sekä väliosia ja lisäosia tulee edelleen. Samaan maailmaan sijoittuva rinnakkaissarja käsittelee tämän kirjan hahmoja. Ensimmäisestä kirjasta tehtiin myös samanniminen elokuva joka ei oikein menestynyt. Kävin sen katsomassa eikä se minuakaan vakuuttanut vaikka tämäntyyppiset yleensä uppoavat minuun. Tuntui ratsastavan Twilight-aallolla muttei yltänyt lähellekään niiden hurmosta. Kotimaassaan leffa floppasi ja kriitikot tyrmäsivät sen.

Kirjana tämä tuntui ihan mukiinmenevältä, lukijan ääni oli ilahduttavan värikäs ja pientä dramatisointiakin oli laitettu mukaan. Lukijan ääni kuljetti aivan eri poluille kuin leffa ja siitä olin ihan tyytyväinen.

Kirjan päähenkilönä on pikkukaupungin teinipoika Ethan Wate joka näkee outoja unia joissa vierailee salaperäinen tyttö. Kun syksyllä koulu taas alkaa Ethan huomaa kauhukseen ja kiinnostuksekseen että hänen uniensa tyttö on kouluun juuri muualta siirtynyt tyttö. Lena Duchannes on caster, yliluonnollisten olentojen sukua. Ethan tuntee yhteyden heidän välillään voimistuvan ja ajautuu Lenan kanssa yhteen. Kaikki eivät siitä tykkää kuten arvata saattaa ja heitä erillään pitäviin voimiin kuuluvat niin Lenan setä Macan kuin Ethanin täti Amma. Koulussa nuoria dissataan oikein urakalla mutta nuoria vaanivat vaarat ovat vasta edessä.

Kirja kulkee tämän lajityypin kulkureitillä teiniromanssin sääntöjen mukaisesti mutta ei sorru pahimpiin imelyyksiin. Kertojaäänenä oleva Ethan on jotenkin raikas ja tuntui että pääsin hänen päänsä sisään mainiosti. Eihän tämä mikään erikoinen kirja ollut mutta ihan mukavaa ja viihdyttävää tätä oli kuunnella. Arvosana: 7,5/10. Kirjan oli kuunnellut englanniksi Cherie ja Reta oli lukenut sen suomeksi.

Insurgent

"Divergent" jatkaa Veronica Rothin nuorten dystopiasarjaa. Kirjan tapahtumista on myös tehty elokuva jonka USA-ensi-ilta oli eilen. Suomessa se nähdään 10.4. alkaen.

Kirja jatkaa suoraviivaisesti siitä mihin edellinen osa, "Divergent", jäi. Tris ja Four seuralaisineen pakenevat kaupungista Amityjen alueelle Chicagon ulkopuolelle. Amity tarjoaa turvapaikan pakolaisille sillä ehdolla että nämä eivät riitele eivätkä kanna aseita alueellaan. No, Trisistä kuoriutunut kuumapää ei hevillä sopeudu sääntöihin ja kun Erudite löytää heidät uusine liittolaisineen ollaan jälleen pakomatkalla.

Tris ja Four kohtaavat uusia haasteita ja kun Fourin molemmat vanhemmat ahertavat tahoillaan omien tarkoitusperien hyväksi ollaan aikamoisen valinnan edessä. Kaupunkiin palataan ja asioita järkkäillään. Tris tajuaa että yhteenotto on odotettavissa ja hän yrittää hakea liittolaisia Eruditen ylivaltaa vastaan. Jeanine Matthew punoo omia juoniaan omalla alueellaan kaikkien päänmenoksi. Kun Jack Kang, Candorin johtaja päättää liittoutua Jeaninen kanssa joutuu Tris seuralaisineen jälleen pakenemaan.

Jeanine on kehitellyt salaa uutta seerumia joka tehoaisi myös Divergenteihin ja uutta pitkänmatkansimulaatiota saadakseen täyden hallinnan kaupungissa. Kun hän alkaa tappaa ihmisiä ellei joku Divergenteistä ilmianna itseään Tris tekee ratkaisun jonka päätteeksi hän jää Jeaninen vangiksi. Kaiken takana on Jeaninen halu saada absoluuttinen valta ja Divergentit ovat ainoita jotka ovat hänen tiellään. Kun Trisiä uhkaa teloitus on yllättävä apu lähellä. Mutta mitä Caleb tekee Eruditen laboratoriossa?

Tässä osassa räiskintää ja vaarallisia tilanteita on enemmän kuin ykkösosassa ja päähenkilöiden välillekin saadaan jännitteitä. Ystäviä menetetään, läheisiä surraan, painajaisia nähdään ja uusia liittolaisia löydetään. Mikä on se salaisuus jota Abnegation varjeli hengellään, Erudite tappoi salatakseen sen ja Marcus halusi julkiseksi selviää kirjan lopussa ja taas jäädään cliffhangeriin. Tykkäsin tästä osasta ehkä hieman enemmän kuin ensimmäisestä osasta, nyt jään odottelemaan huhtikuuta ja leffaa. Kirjan ovat lukeneet myös: Ahmu, Annami, Notkopeikko ja Kirjaneito. Arvosana: 8/10.

Picture from here.

Divergent

Veronica Rothin "Divergent" avaa samanimisen trilogian johon tosin on kirjoitettu useampi lisäosa jotka sijoittuvat joko ennen kirjansarjan tapahtumia tai ovat toisen henkilön ("Four: A Divergent Collection") näkökulmasta kirjoitettuja. Lisäksi luin ilmaisena e-kirjana julkaistun "The World of Divergent: The Path to Allegiant" joka on johdanto-osa viimeiselle kirjalle ("Allegiant"). Kaikenkaikkiaan "Divergent Universe" sisältää kirjoja, e-kirjoja, leffoja (kakkos-osan, "Insurgent",  ensi-ilta on 10.4.2015) ja ainakin yhden novellin.

Kirjan maailma on entinen Chicagon kaupunki joka on aidattu korkealla aidalla eikä kukaan oikeastaan tiedä mitä aidan takana on, jokin tuntematon uhka. Pääosin raunioituneessa kaupungissa asuu joitain tuhansia ihmisiä jotka ovat muodostaneet omanlaisensa yhteiskunnan ja asuvat kunnostetuissa osissa kaupunkia. He ovat jakaantuneet taitojensa ja syntyperänsä vuoksi erilaisiin jaoksiin joilla kaikilla on omat tehtävänsä yhteiskunnassa. Luin tämän englanniksi joten en ole kääntänyt jaosten nimiä koska en tiedä niiden suomenkielisiä versioita. Tosin kirjan käännöstä on moitittu joten olen tyytyväinen alkukieliseen valintaani.

Kirjan päähenkilö on nuori tyttö "Tris", Beatrice Prior, joka kuuluu perheineen Abnegation-jaokseen. Kaikkiaan jaoksia on viisi: Abnegation, Candor, Erudite, Amity ja Dauntless. Lisäksi on ihmisiä (factionless) jotka ovat pudonneet jaosten ulkopuolelle syystä tai toisesta. Kun nuori täyttää 16-vuotta hän joutuu valitseman mihin jaokseen hän haluaa kuulua. Tätä valintaa jouduttamaan on soveltuvuustesti jossa nuori joutuu kohtaamaan sarjan tehtäviä ja hänen ongelmanratkaisukykynsä ja muut henkiset ja fyysiset valmiutensa arvioidaan. Testin antaman tuloksen perusteella nuoret tekevät lopullisen valinnan Valintaseremoniassa.

Yleensä nuoret valitsevat saman jaoksen joihin ovat syntyneetkin mutta jokainen vuosi osa nuorista valitsee toisin. Niin Beatricekin. Hän päätyy Dauntlesseihin ja hänen elämänsä muuttuu kertaheitolla. Sitä hän on toivonutkin sillä hän koki lapsena aina olevansa väärässä jaoksessa. Vaikka vanhempien ja isoveljen jättäminen kirpaisee ei Beatrice sure kauaa menetettyä sillä uusi elämä on täynnä haasteita ja kovaa työtä.

Koska jaos tulee aina ensin ei uudet rekryytit saa nähdä entistä perhettään kuin vasta myöhemmässä vaiheessa. Beatrice on pienikokoisena ja melko heiveröisenä karsintakoulutuksessa altavastaajana mutta taistelee sitkeydellä ja päättäväisyydellä tiensä jaostonsa huipulle. Kun vaara uhkaa hän on neuvokas ja auttavainen. Todellisen soveltuvuustestin tuloksen hän salaa sillä testin tekijä, Tori Dauntlessista neuvoi että Divergent-tulos voi johtaa kuolemaan. Asia kiehtoo Trisiä mutta hän ei uskalla kysyä keneltäkään asiasta ja Torikin on kovin lyhytsanainen.

Koulutus päätty ajallaan ja osa porukasta poistuu, pientä romanssinpoikastakin on ilmassa. Mutta jotain muutakin tapahtuu ja eräänä aamuna Tris herää siihen että kaikki on hullusti. Tapahtumat vyöryvät vauhdilla ja hänen maailmansa kaatuu. Menetyksiä tapahtuu, romanssikin joutuu koville mutta eteenpäin on mentävä. Kirja loppuu jännään kohtaan, en spoilaa sitä tämän enempää. Tästä on tehty myös leffa jonka ensi-ilta oli viime maaliskuussa. Leffa oli hieman suoraviivaisempi ja toimintapainotteisempi kuin kirja mutta itse tykkäsin molemmista. Arvosana: 8/10. Kirjaa ovat lukeneet myös: Annami, Kirjaneito ja Nina Mari.

Picture from here.

Gathering Blue

Picture from the publisher Houghton Mifflin Harcourt.

Lois Lowryn "Gathering Blue" jatkaa The Giver-kvartetin toisena osana. Kirja ei jatku suoraan samoin henkilöin avausosasta kuten "The Giver"-arvostelussani ajattelin. Kirjan maailmassa on tapahtunut jonkinmoinen romahdus, kuinka pitkä aika sitten, se ei käynyt itselleni selväksi. Tapahtumapaikkana on Kylä, sen pieni ja alkeellisissa oloissa elävä väestö sekä Neuvosto jotka asuvat vanhassa kirkossa. Myöhemmin itselleni selvisi että tämä Kylä on yksi The Giver-kirjan Yhteisöistä sen jälkeen kun Jonas käynnisti muutoksen lähdöllään.

Kirjan päähenkilö on orpo Kira, kampurajalkainen nuori tyttö jolla on taiteellinen silmä ja taito ilmaista se värien kautta. Hänen äitinsä oli kutoja joka korjasi Laulajan viittaa ja tämä tehtävä periytyy Kiralle äidin kuoltua. Kira ei ehtinyt kuitenkaan oppia lankojen värjäämistä äidiltään joten hän pääsee erään vanhan naisen oppiin. Sinne mennäkseen hänen täytyy astua metsään, jossa piileksii hurjia hirviöitä jotka voivat raadella ihmisen hengiltä. Kiran isälle kävi juuri näin metsästysretkellä ennen Kiran syntymää.

Tai ainakin näin hänelle on uskoteltu. Petoksen kerä alkaa avautua pikku hiljaa ja Kira tajuaa ettei kaikki ole kylässä hyvin. Hänen apunaan häärii pikkuinen Matty Branchie-koiransa kanssa sekä nuori puuseppä Thomas. Kuka itkee kellarissa öisin? Miksi Vandhara pelottelee ja uhkailee Kiraa ja miksi neuvosmies Jefferson valehtelee Kiralle? Kun Matty lähtee vaaralliselle retkelle tuodakseen ystävälleen lahjan Kira yllättyy kuulessaan paikasta jonka olemassaolosta hän ei ole tiennyt. Kuka on mies sinisessä paidassa ja mitä hän haluaa Kirasta?

Kirja on loistava! Kuuntelin tämän äänikirjana ja monena iltana taistelin unta vastaan että saisin kuulla vielä pari lausetta. Kirjan lukija saa hahmot eläväksi ja jokainen henkilö tuli iholle. Jännitin välillä niin että pidätin hengitystä. Ja tämän pitäisi olla "vain" nuorten kirja:) Arvosana: 10/10.

Solaris

Stanislaw Lemin "Solaris" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 11.3.2015. Kirja edustaa ns. vanhempaa sci-fiä ja sen kyllä huomaa. Vaikka Solaris on aikanaan ollut kova sana on se jäänyt auttamattomasti jälkeen nykypäivänä luettavalle spefi-kirjallisuudelle. Vaikka vuonna 1961 puolaksi julkaistu ja vuonna 1973 ranskannoksesta suomennettu kirja kuvastelee kirjoittajan omaa menneisyyttä holokaustista selvinneenä juutalaisperheen vesana ei se tarjoa nykylukijalle paljoakaan tutkisteltavaa.

Kirjan tekniikka on vanhentunutta, kaukokirjoitin, mikrofilmit ja kirjaston paperikirjoista kaiken tiedon hankkiminen lähinnä naurattaa vaikka itsekin olen sen ajan lapsi. Tekniikka ei kuitenkaan ole onneksi pääosassa tässä tarinassa vaan ihmisen suhde itseensä ja omaan kulttuuriinsa. Kirjailija pohdiskelee moraalia ja etiikkaa sekä ihmisen roolia maailmankaikkeudessa. Filosofiset ja psykologiset pohdinnat ovatkin kirjan parasta antia.

Kirja olisi kaivannut kustannustoimittajan ohjaavaa kättä sillä useat kirjan kirjastossa vietetyt ajanjaksot olisi voinut karsia kokonaan pois tai edes tiivistää niitä ja keksittyjen teorioiden esittäminen ja niitä tehneiden tiedemiesten tutkimusluettelot supistaa joksikin järkevän mittaiseksi osaksi. Nyt ne aiheuttivat sivujen ylihyppäämisiä ja turhautumista.

Solaris on planeetta jota on tutkittu lähes sata vuotta mutta mitään ei oikeastaan ole saatu selville. Planeetta on lähes kokonaan tietoisen "meren" peitossa ja ihmiset ovat perustaneet sille tutkimusaseman joka leijuu meren yläpuolella. Kirjan alussa psykologi Kris Kelvin saapuu tutkimusasemalle ja heti saapumispäivänään hän huomaa tulleensa paikkaan jossa kaikki on hullusti. Hänen tutkijakolleegansa käyttäytyvät kuin mielipuolet ja hän itse näkee näkyjä.

Kun seuraavana aamuna hänen vierestään löytyy jo edesmennyt tyttöystävä Harey on tilanne jo astetta mutkikkaampi. Miksi tutkija ei lähetä avunpyyntöä Prometheukselle josta hänet Solarikselle lähetettiin vaan hän alkaa sekoilla toisten kanssa jäi lukijalle mysteeriksi. Moni lukupiiriläisistä ajatteli että jonkinmoista rationaalista ja tieteellistä lähestymistapaa olisi olettanut parin kyberneetikon ja psykologin pystyvän toteuttaa. Sen sijaan herrat sulkeutuivat omiin huoneisiinsa, puhuivat turhan kryptisesti ja laiminlöivät täysin normaalin ajattelun ja toiminnan jättäytyen harhojensa valtaan.

Itse olin lukenut tämän nuorena "runotyttönä" joskus silloin 80-luvun alkupuolella mutta mitään muistijälkeä ei ole jäänyt kuten ei elokuvistakaan. Niitä on tehty kaksikin, Tarkowski omansa vuonna 1972 ja Sodenbergh vuonna 2002. Muualla blogistaniassa kirjasta on pidetty. Täältä löytyy Marile, Ketjukolaaja ja Tessa. Oma arvosanani: 7/10.