Leirltäpaluumasis alkaa olla ohi ja hyvät muistot siirtyvät pakanapäiväkirjaan ja uniini. Olen helpottanut kuivan karuun arkeeni paluuta pelaamalla ikisuosikkiani SIMSiä. Peli oli kaapissa parisen vuotta kun edellinen kone ei sisältänyt DVD-asemaa enkä viitsinyt ulkoista hankkia. Nyt on uusi (ja kallis) kone alla ja pelaaminen on ihanaa:) En tiedä johtuuko se tosiaan sosiaalisten kontaktien puutteesta vai miksi olen niin viehtynyt juuri tähän peliin. En kyllästy ollenkaan siihen attä saan päättää näiden Sims-ihmisten elämästä ja kuolemasta. Ehkä se onkin se jumallallinen oikeus tehdä mitä haluaa. Tai jotain.
Oikeastaan en jaksa edes analysoida sitä sen kummemmin kuin en Twilight-faniuttanikaan enää jaksa selitellä. Mä vaan rakastan sitä koko maailmaa ja se ei saa olla muiden murhe. Jos olisin sitä mieltä että ne on maailman parhaat kirjat ja Meyer maailmankaikkeuden paras kirjailija ymmärtäisin joidenkin ystävieni hellän pilkan mutta kun ei ole siitä kyse. En tiedä tarvitseeko fanittamista edes selitellä kellekään. On niitä monia outojakin harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita jotka vievät ihmisten rahat ja terveyden. Mulla on kuitenkin aikuisen järki päässä enkä osta fanikamaa kuin maltillisesti silloin tällöin tarkoin harkiten. No, nyt mä taas selittelen:) Joten enpä sitä jatka vaan sanon että hyvää yötä, menen nyt haaveilemaan että seuraava leiri tulisi pian!
