Viivamaalari

Kuva täältä.

Anne Leinosen "Viivamaalari" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 12.2.2014. Kirja oli suurimman osan mielestä lukijoita pettymys. Kirja tuntui raakileelta, luonnokselta ja  ideoiden kierrättäjältä joka olisi saanut käydä editointikierroksen vielä useasti läpi. Ihmeteltiin sitä miksi tämä ylipäätään on päässyt julkaisukynnyksen yli sillä kirja tuntui kotikutoiselta ja täysin keskeneräiseltä. Aivan kuin kirja olisi kirjoitettu alunperin novellikokoelmaksi joka on sitten yritetty väkisin venyttää romaaniksi saakka. Kirjailija itse on myös kustannustoimittaja ja opettaa kirjoittamista joten luulisi että kirjan toimittaminen olisi myös tuttua huttua ja omaa kirjallista tuotostaan kohtaan osaisi olla myös riittävän kriittinen jottei päästäisi tämmöistä sammakkoa ulos uunista.

Siitä kaikki olivat yksimielisiä että kirjan esittämät teemat olivat mielenkiintoisia ja niitä kehittämällä ja pidemmälle pohtimalla olisi kirjastakin tullut lukukelpoinen. Juoni ei ollut kummoinenkaan, alku takkusi niin että moni aikoi luovuttaa kesken. Kirjan alkupuolisko kestää ja kestää eikä asiat etene. Teemat esitellään sivukädellä ja asioihin hypätään niitä sen kummemmin esittelemättä. Vertasimme tätä aiemmin lukemaamme Janos Honkosen kirjaan jossa surrealismia oli käsitelty taidokkaasti ja lukijan mukaansatempaavalla tavalla. Kirjan teemoissa oli muutenkin yhteneväisyyksiä mutta kaikki osa-alueet menivät kyllä yksi-nolla Honkosen hyväksi.

Kustantaja maalailee kirjan olevan "maaginen romaani" mutta sitä ei kyllä kirjasta löytynyt kaivamallakaan. Uskonnolliset viittaukset yliluonnollisten enkeleiden olemassaoloon lähinnä ärsyttivät vaikka jonkun mielestä niiden käsittely "pahiksina" olikin virkistävää. Henkilöhahmoista tykkäsin Ursulasta, viivamaalarista. Hänessä oli tasoja joita soisi olevan itse kirjassakin. Virkistävää oli myös scfistinen säväys kirjan keskivaiheilla. Siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin.

Esille tuli myös vertailu aiemmin lukemaamme Leinosen yhteistyössä Eija Lappalaisen kanssa kirjoittamaan kirjaan joka sekin oli osaltaan keskeneräinen. Ihmettelimme sitä että tämän kirjan tyyli ja kirjallinen taitotaso olivat kuin eri kirjailijan kynästä. Harmillistä sinänsä sillä tällä kirjalla oli kuitenkin potentiaalia. Eräs lukupiiriläinen ei päässyt paikan päälle mutta oli tykännyt kovasti kirjasta. En osaa sanoa hänen perustelujaan mutta näinhän se on, toiset tykkää ja toiset ei. Oma arvosana: 6/10.
Kirjaa on luettu myös Routakodossa, Hesarissa ja Järjellä ja tunteella-blogissa.

Kaiken yllä etana

Kuva täältä.

Janos Honkosen esikoiskirja "Kaiken yllä etana" oli fantasialukupiirin kirjana 13.11.2013.
Osuuskumman sivulta löytyy myös kirjatraileri. Kirjailijan kotisivut löytyvät täältä.

Kirjailija itse oli paikalla vastaamassa kysymyksiimme ja niitähän meillä riitti. Honkonen kertoi myös kirjan tekoprosessista ja kuinka aihe tähän kirjaan hänelle tuli. Minusta juuri nämä kirjailijatapaamiset ovat niin mahtavia koska kirjasta saa aivan erilaisen kuvan kun sen luoja saa kasvot ja äänen. Itse luomisprosessi on niin mielenkiintoinen ja haastava että kuuntelen aina suu ymmyrkäisenä lahjakkaiden ihmisten sanoja. Keskityin nyt niin aktiivisesti kuuntelemaan Honkosen puhetta että muistiinpanoni ovat lähinnä ransakalaisia viivoja ja nyt en saa niistä mitään tolkkua. Yritän muistella nyt jotain kuitenkin.

Honkonen on koulutukseltaan laskennallinen kielitieteilijä ja on ehtinyt työskentelemään monenlaisissa työtehtävissä. Hän on esim. yksi mies suomalaisen kulttileffan, Iron Skyn, tekijäpoppoossa ja hän soittaa thereminiä mm. Älymystö- ja Radiokatvebändeissä. Kirjoittajan tausta vaikutti moneen seikkaan kirjan synnyssä.

• kirjan sekä e-kirjan saa Creative Commons-muotoisena eli sen kopioiminen epäkaupalliseen käyttöön on sallittua
• kirja on saanut kulttuurivaikutteita monesta maasta
• Art Deco-henkinen kansikuva (josta Honkonen oli aivan hurmaantunut) ja kirjatraileri sekä kirjan taitto on kirjailijan avopuolison, Heli Hintikan tekemiä (Hintikan kotisivu)
• Imaen, Arren ja Mashan kolmiodraama keskeisessä roolissa
• dialogin puute tarkoituksellista
• Mashan yksinpuhelut olivat transkriptioksi suunniteltuja
• sukupuolten epätasa-arvo tarkoituksellinen valinta viraston virkamiesten ollessa lauteilla mutta läpäisee kyllä muuten Bechdelin testin
• vapaamielinen ote sukupuolisuhteisiin miellyttävää
• poliisin rooli oli erityisen pelottava

Aika onneton on toi muistiinpanosivu joten katsokaa hyvät ihmiset noista muista blogeista tarkemmat arviot sillä tämä oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Odotan innoissani seuraavia Honkosen kirjoja:)

Kirjaa on luettu esimerkiksi Kirjasfääri-, Kujerruksia- ja Kirjavinkit-blogeissa ja täältä voit lukea kirjailijan haastattelun. Oma arvosana: 8/10.

Steampunk! - Koneita ja korsetteja

Kuva täältä.

Osuuskumma-kustantamo on julkaissut kiitettävään tahtiin mielenkiintoisia kirjoja ja novellikokoelmia. 14.8.2013 fantasialukupiirin kirjana oli "Steampunk!-Koneita ja korsetteja" novellikokoelma. Mukana olivat myös kirjailijavieraat Markus Harju ja J.S.Meresmaa joiden molempien novellit löytyvät kirjasta sekä Samuli Antila ja Jussi Katajala joiden tuotoksia löytyy monista julkaisuista esim. Osuuskumman sekä URSin sivuilta. Yhteisenä tekijänä tälle kokoelmalle on steampunk-alakulttuuri jossa vaihtoehtohistoriallinen viktoriaaninen aika ja höyrykoneet yhdistyvät kullekin kirjoittajalle mieluisimmalla tavalla.
Tästä kirjasta löytyvät seuraavat novellit:

1. Magdalena Hai: Vaskimorsian
2. Saara Henriksson: Arkistonhoitajan salaisuus
3. Heikki Nevala: Hevostuhatjalkainen
4. J.S.Meresmaa: Augustine
5. Markus Harju: Prahan teurastaja
6. Shimo Suntila: Kruunun vihollinen
7. Jani Kangas: Kapina tunturilla
8. Christine Thorel: Viuhka käy kartanossa
9. Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää

Lukupiiriläisten ajatuksia:

• novellien alussa olleet Jani Laatikaisen tekemät ja kuvittamat isot alkukirjaimet, anfangit ihastuttivat lukijoita
• antologia koettiin kiehtovaksi ja mielenkiintoiseksi, suurin osa olisi lukenut enemmänkin näitä
• useilla oli suosikkitarinansa
• sukuluolten väliset suhteet korostuivat, useita vahvoja naishahmoja, uusi lukupiiriläinen oli sitä mieltä että tässä kokoelmassa sukupuoliroolit olivat päälaellaan, naiset olivat päähenkilöinä ja tekniikan vartijoita kun miehen osana oli nyt kulttuuri
• romantisoitu kuva mekaniikasta, helpompi ymmärtää kuin esim. hard core sci-fi-tekniikka
• kiehtovaa että Praha oli valittu miljööksi eikä esim. Lontoo joka on yleisempää
• miljööt olivat uskottavia symbolistisella tasolla, miten ihminen suhtautuu tekniikkaan
• ihmisen ja koneen liitto, kyborgismi kiinnosti
• kirjoitustapa oli joissakin vanhahtavaa, se kiehtoi, seuraavaan kokoelmaan toivottiin suomalaista näkökulmaa, että tapahtumat sijoittuisivat enemmän Suomalaiseen ympäristöön
• taistelukohtaukset pitkästyttivät toisia, vetäjä ja minä tykkäsimme
• uskonto on aina ollut vallan puolella
• ajankuvaan liittyviä sanoja, mielenkiintoisia!
• sanoma? kapina? feminismi?

Antologia on myynyt hyvin, siitä oli juuri otettu uusi painos ja se on e-kirjanakin myynnissä. Antologiaa on luettut mm. myös Sylvissä ja Morren maailmassa. Myös Pasilan lukupiiri-blogista löytyy vetäjä, Matti Järvisen postaus aiheesta. Itse pidin eniten Hevostuhatjalkainen- ja Joka ratasta pyörittää-novelleista. Arvosana: 9/10.

NaNoWriMo 2012 Winner

Picture from here.

Nano tältä vuodelta on vihdoin ohi! Kyllä se vaati aikamoisen rutistuksen tällä kertaa mutta nyt ollaan maalissa. Ensimmäistä kertaa sain myös tarinan valmiiksi. Lisäksi tarinani päähenkilöt tulivat niin tutuiksi että haluan kertoa lisää heidän elämästään. Joko kirjoitan heistä jatkoa seuraavassa nanossa tai sitten kirjoitan erillisiä novelleja mutta en ihan vielä sillä jonkinmoinen kirjoitusähky vaivaa kuten aina nanon päätyttyä.

Unirytmi meni tietysti persiilleen mutta se nyt on pientä sen rinnalla että kirjoittaa kuukaudessa kirjan. Olkoonkin että minun "kirjani" eivät tule koskaan päätymään kustannustoimittajan pöydälle. Talouskin meni kuralle matkakustannusten ja miittiherkuttelun johdosta mutta sekin on marraskuun normi. Nyt sitten syödään tutusti ja turvallisesti sitä kuuluisaa kaurapuuroa joulukuun eläkkeeseen saakka.

Nyt on aikaa relata ja käydä kirjapinon kimppuun. Velman lukuhaasteesta puuttuu vielä pari kirjaa ja hdcaniksen lukudiplomihaaste ja TBR-100 ovat vielä aloittamatta. Mutta onhan tässä vielä aikaa niiden suorittamiseen.

Kesytön

Kuva täältä.

Fantasia-lukupiiri Pasilan kirjastossa 7.11.2012, kirjana Elina Rouhiaisen Susiraja 1: Kesytön.

Kirjailija oli itse kirjailijavieraana ja saimme kysellä ja kommentoida esikoiskirjailijan fantasiakirjaa suoraan alkulähteille. Kirjailija kuvaili kirjoitusprosessiaan ja kertoi että ensin hän näki mielessään kuvan jossa Raisa istuu kannonnokassa ja hänen seuraansa tuli susi josta hän heti tiesi ettei se ollut pelkkä susi vaan joku yliluonnollinen olento.

Vetäjä tiedusteli onko tämä nyt sitä uuskummaa, realismia vai fantasiaa.

Esille nousi kysymys miksi Raisa viilteli itseään vaikka oli vahva taiteellinen nainen.

Kirjailija vastasi että nuoruus on todella vaikeaa aikaa, Raisan äidin kuolema, yläasteen aikaiset ystävät ja luokkatoverit ovat ahdistuneita ja masentuneita. Kirjailija ei halunnut vähätellä heidän tuskaansa. Hän halusi kuvata sitä ahdistusta ja pahaa oloa jota nuoret tuntevat.

Tähän nousi esille tiukka vastakommentti että kaikissa ikäryhmissä on vaikeita kokemuksia esim. sota tai paha lama. Ei saa asettaa sukupolvia vastakkain. Maailma toki on monimutkaistunut ja vaatimukset ovat erilaisia mutta kaikissa ikäpolvissa on omat hankaluutensa.

Kirjassa ilmeni mielenkiintoisia valtarakenteita, joku kysyi miksi ihmissusinaiset olivat alisteisessa asemassa poikiin ja miehiin nähden.

Vastauksena on että Raisa pyrkii taistelemaan näitä valtarakenteita vastaan koska on yhteisön ulkopuolinen. Muu väki on lauman sääntöjen alainen.

Suden kuvaaminen tuntui realistiselta ja suomalainen mytologia tuli hyvin esille. Se oli hyvä että susi- ja ihmishahmo olivat erillään kuvattuina. Kirjailija oli iloissaan siitä että fantasiassa ei ole sääntöjä, voi luoda oman maailmansa ja omat sääntönsä. Huono puoli siinä en se että niitä itse luotuja sääntöjä on sitten seurattava koko kirjansarjan ajan.

Tästä kirjasarjasta on tulossa viisiosainen. Pari ensimmäistä on valmiina ja viimeinen osa myös. Loppu on kirjailijalle jo selkeä. Muut kirjat siinä välissä ovat sitten vielä auki.

Lukijoiden mielestä kirjan hahmot olivat hyvin Twilightmaisia. Konstasta on tykätty, hän on isähahmo Raisalle.

Kirjailija on saanut paljon sähköpostia jossa ollaan tiedusteltu onko kirjailija tarkoittanut kenties juuri heidän kotikyläänsä kun on kuvannut kirjan tapahtumia Hukkavaarassa Kainuussa. Ikävä kyllä Hukkavaara on täysin fiktiivinen paikka eikä sille ole selkeää esikuvaa, kirjailija ei ole edes koskaan käynyt Kainuussa.

Tässä kohtaa ihmeteltiinkin että miksi kirjan tapahtumat sijoittuvat Kainuuseen, onhan niitä susia muuallakin. Kirjailija vastaa että Kainuu on hänelle mystinen outo paikka, hyvä siinä missä joku muukin. Kirjailijalta kysytään myös usein että miksi kirjan henkilöt eivät puhu Kainuun murretta mutta kirjailija totesi sen tutkimusvaiheessa mahdottomaksi haasteeksi koska Kainuussa on paljon eri murteita, ne vaihtelevat jopa kylittäin. Kirjailija ei halunnut opetella sitä sillä yleiskieltä on helpompi kirjoittaa. Kustannustoimittaja oli samaa mieltä siitä että murre olisi liian vaikeaa.

Hukkavaara on salassa muusta maailmasta, ihmisten yhteiskunta on erillään paranormaalista maailmasta. Tämä on kirjailijan mielestä hyvin tavallista tässä genressä.
Mikael, tuleva alfa huolehtii koko ajan kaikista muista. Hän tuntuu ikäistään vanhemmalta. Lukupiirin vetäjän mielestä hänessä on samoja piirteitä kuin Twilightin Edward Cullenissa. Niko oli myös mielenkiintoinen hahmo mutta toisaalta hän on melko stereotyyppinen homohahmo. Jotkut toivoivat että Raisa olisi valinnut Nikon eikä Mikaelia. Kirjailija kertoi että genren mukaisesti tyttö rakastuu aina alfaurokseen. Siksi Raisa valitsee Mikaelin.
Raisan nimeä ihmeteltiin, monen mielestä se oli outo nimi sankarille. Kirjailija tykkäsi nimestä, hän ei halunnut laittaa tytölle tavallista nimeä joka sotkeentuisi muihin nimiin. Hänelle kaikki hahmojen nimet vain tulivat mieleen. Hän ei tunne ketään Raisaa todellisessa elämässään. Hän antoi itselleen luvan antaa hahmolle haluamansa nimen.
Oikolukuvaihe kyllästytti ja uuvutti. Kirjailija tulee sokeaksi omalle tekstilleen ja typot ja epäloogisuudet jäävät helposti huomaamatta. Niitä ei kuitenkaan lukijoiden mielestä ollut kovinkaan montaa. Itse löysin kaksi.
Tammi on kustantamona keskittynyt lasten- ja nuortenkirjojen julkaisemiseen. He ottivat kirjailijan siksi julkaisuohjelmaansa koska hän oli nuori (24-vuotias) esikoiskirjailija ja koska useampiosaisesta kirjasarjasta tulee helpommin markkinoitava näillä spekseillä. Tämän kirjan edustama genre on nyt pinnalla joten laajempi markkinointi tuottaa helpommin tulosta. Kirjailija kertoi että hän tekee myös itse markkinointia kouluvierailuilla ja jakamalla flaiereita erilaisessa tilaisuuksissa jossa on nuorta väkeä. Myös kirjablogistien arviot tuovat uusia lukijoita ja niin ollen myös ostajia.
Kirjan teemoiksi nousivat erilaisuus (Raisa, Niko), kasvutarina, isku vastaan patriarkaalista instituutiota, kirjailija sanoi että hän haluaa kirjoittaa nimenomaan teinitytöille, siksi koska heitä ei arvosteta vaan aina haukutaan. Myös pojilta on tullut hyviä kommentteja kirjasta. Miehiltä ei ole tullut mitään arvioita mutta joku hänen ystävänsä isä oli kirjan lukenut ja tykännyt siitä.

Oma arvioni: Ensimmäiset sata sivua tylsää puurtamista. Sitten tarina alkaa ja tuntuu aivan siltä että plääh, taas yksi Twilight -kopio. Mutta kun jaksaa vaan jatkaa lukemista kyllä se koukku sieltä löytyy ja jatko-osia jää odottamaan. Arvosana: 7/10.

Susiraja 2: Uhanalainen ilmestyy kesällä 2013.
Kirjailijan kotisivut: www.elinarouhiainen.com
Nanoni edistyy hienosti kuten sivupalkista seuraamalla näette ja olen saanut sanamääräni taas kiinni. Pääsen maaliin kuten aiemminkin ellei mitään kamalaa enää satu. Tämä ei sitten ollut PC-mokatontulle käsky tulla kyläilemään, etköhän ole jo hoitanut hommasi tässä osoitteessa, mene välillä muualle mesoamaan!*tekee karkoitusloitsun*
Edit 30.11.: Liitän tämän kirjan Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikaolentojen hoito".

Breaking Dawn Part 2

Ensi-ilta oli ja meni eilen, kävin katsomassa leffan ihan yksikseni ja sain keskittyä rauhassa fanittamaan ja nauttimaan viimeisestä Twilight Sagan leffasta. Tykkäsin kovasti, huumoria oli mukavasti mukana, yllätyksiäkin oli, aivan kuin odotinkin mutta näin jälkikäteen katuen harmittaa se että tulin katsoneeksi kaikki ennakko-clipit ja muut trailerit ja kaiken sälän koska nyt suurin osa leffasta oli liiankin tuttua. No, oma moka ja silleen. Aion kuitenkin tämänkin käydä vielä uudelleen katsomassa, niin kuin olen katsonut kaikki edellisetkin osat, sillä mielestäni leffateatterin suurelta valkokankaalta nähtynä elokuvat ovat aina nautittavampia katsella.

Juonesta en mitään paljasta sillä itse inhoan sitä että joku spoilaa sisällön tai jonkun yksityiskohdan, tämä leffa on kuitenkin tärkeä vain faneille joten muut älkööt vaivautuko:) Suosittelen tätä twihardeille ja niille jotka julkisesti vihaavat koko franchisea mutta menevät kuitenkin katsomaan jotta voivat vihata taas hiukan lisää ja moittia Meyeriä:) Arvosana: 9/10.

Nano ei etene toivotusti, ei vähiten siksi että olen missannut useita päiviä milloin koneen hajoamisen vuoksi milloin kavereiden synttäreiden yms. tarpeellisen mutta hidastavan jutun vuoksi. Tämän nanon aihe ja hahmot ovat minulle kovin mieleisiä ja odotan innolla saada jatkaa heidän tarinaansa mutta pelkään pahoin että tällä tahdilla (olen tällä hetkellä n. 4K sanaa jäljessä aikataulusta) en ehdi maaliin oikeaan aikaan. Toki yritän kaikkeni ja varmasti viimeisenä yönä vielä loppurutistan mutta ehkä ensimmäisen kerran kaikkien näiden kuuden nanoni aikana tuntuu siltä että en ehkä yksinkertaisesti kykene enkä selviä. Mutta ans kattoo ja pitäkee peukkuja!

NaNoWriMo 2012

Picture from here.

Nano on täällä taas! Kahden tunnin kuluttua, tasan keskiyöllä kun viisari raksahtaa sekunnin yli alkaa vimmattu kirjoittaminen. Kuukausi sekopäistä naputtelua, nukkumattomia öitä, kymmeniä kahvi- ja kaakaomukillisia, suklaata, irttareita, hedelmiä ja aivan yhtähullua seuraa nanomiiteissä ja -foorumeilla. Tervetuloa mukaan!

Oma tuleva bestseller-kirjani on "Unenkulkija" joka on fantasiatarina demonipojasta joka rakastuu Tämän puolen ihmispoikaan, Unenkulkijaan. Hän on näkijä joka pystyy kulkemaan sekä Tällä puolella muistaen kaiken tekemänsä ja kokemansa että Toisella puolella elämään Unessa ja tuomaan muistonsa mukanaan. Tämä lyhykäisyydessään. En kerro enempää koska en vielä tiedä itsekään mitä heille tapahtuu ja kuinka kaikki osaset osuvat yksiin omien suunnitelmieni kanssa. Nanohahmoilla kun tunnetusti on oma tahto ja he yllättävät kirjoittajansa aina.

Jos en siis Marraskuussa kovasti päivitä tai kommentoi teidän blogejanne tiedätte missä olen!

Winner 2012

Picture from here.

Finally, my second camp nanowrimo, sci-fi novel named "Arethean tyttäret" is wrapped up! I'm on finish line in 30 days and 50 842 words later. It's over. I'm done! This time it was a huge relief because I was most of the time so tired and exhausted of writing a book. First I thought that it could be so cool to write two novels in one summer but it was a big mistake, I can tell. A person can do a certain amount of work if it's business or pleasure, it doesn't matter, efforts are the same. You have a strength and courage to do it you think. But it was so hard to find them in me this time. I was so pissed off of my writing in August! I felt like it was some kind of punishment or bad karma hitting hard. But I didn't fell and I wrote like a maniac (which I am by the way) and rose again to my own two feet and run through it. And now it's over, until next November, lol!

I won!

Picture from here.

Just finished my nano "Haamunkoitto", 666 40 words in 25 days (and nights). Link to Camp nanowrimo. It is not ready though. The real work begins when I start to edit it. But not it's time yet, now I'll relax and read some good staff and visit my friends whom I have neglected so much in this summer. Fortunately, some of them have written their nano as well so they'll understand my neglecting.

Viime viikko meni Turussa äidin luona ja siellä olikin niin kivaa ettei vähään aikaan ole ollut. Toki kirjoitin lähes joka päivä mutta se ei ollut pakkopullaa vaan ilo. Nanoni juoni on niin mielenkiintoinen, itseni mielestä, että sitä oli ihanaa kirjoittaa. Nyt se on vihdoin valmis ja saan levätä ja palata taas rakkaiden kirjojeni pariin.  "A Dance with Dragons" tuli eilen luettua loppuun ja nyt jatkan "The Host"'n lukemista jonka aloitin Turussa ollessani. Tykkään kovasti tästä englanninkielisestä painoksesta, jotenkin tuntuu mahtavalta lukea juuri niitä sanoja joita kirjailija itse on valinnut.

"A Dance with Dragons" päättyi cliffhangeriin kuten aina ja nyt saakin sitten odottaa hamaan tulevaisuuteen ("Tulen ja jään laulu"-fanisivuston mukaan kirja ilmestynee vuonna 2015) kunnes George R.R. Martin saa seuraavan osan, "The Winds of Winter"'n valmiiksi. Tässä osassa kuoli sellainen henkilö jonka en olisi suonut niin tekevän mutta onneksi myös ainakin kaksi lempihahmoistani jatkaa vielä ja huomattavan mielenkiintoisilla seikkailuilla. En nyt arvioitse tätä kirjaa sen enempää, se joka haluaa tarkemmat tiedot kirjasta voi mennä tänne.

1667

Picture from my personal archives. Originally published in Fluff-Friends app. in Facebook.



Ou jee, päästiin vihdoin kaikki kolme suomalaista nanokaverusta samaan cabiniin! Reuna <3 ja Shennir <3 ootte ihania!!*ruiskuttaa vesipistoolilla omenamehua molempien päälle*

Nano etenee jälleen tahmeasti mutta varmasti. Tällä hetkellä vaikeuksia tuottaa se että osa päähenkilöistä ei suostu käyttäytymään suunnittelemallani tavalla. Tämä on toki tuttua jo edellisistä nanoistani mutta joka kerta kun se tulee eteen se sekä ällistyttää että ärsyttää. Esimerkiksi yksi tärkeä porukka, japanilainen rinzai-munkki ja 5 otakuernutyttöä, haluavat väkisin ratkaista taivaalla näkyvän valoilmiön arvoituksen vaikka se erityisesti heiltä kiellettiin. Sen lisäksi kenialainen masai-laibon on onnistunut sotkeutumaan länsimaisen markettiketjun hämäriin puuhiin kun erityisesi halusin hänestä viisaan ja salaperäisen tietäjän joka kammoaa länsimaista kulttuuria. Onneksi edes tämä suomalainen meteorologi(/shamaani) pysyttelee annetussa roolissaan kiitettävän uskollisesti. Se miten nämä kaikki juonikuviot pysyvät kasassa onkin jo toinen haaste ja ratkeaa ehkäpä vasta editointivaiheessa. No mutta, nyt takaisin pakkaamiseen pariin, lähden mutsille vihroista viimein! Kauniita kesäpäiviä kaikille ja kirjoitusintoa meille nanottajille!

Nano ja muisti tökkii

Lukeminen on jäänyt nyt kokonaan kun kirjoitan joka päivä nanoa. Tällä hetkellä se tosin tökkii kun vaihtoehtoinen maailma jossa päähenkilöni seikkailevat on vielä keskeneräinen enkä jaksa tehdä taustatyötä jotta saisin faktat kohdalleen. Olisipa aivoni vielä toimivat niin muistaisin historian tunneilla oppimani... No, toisaalta en ole antanut yhtäkään kolmesta aiemmasta nanostani kenenkään luettavaksi ja tämänkään nanon kohdalla tuskin poikkean linjastani. Siksi on ihan sama onko ne faktat kohdillaan mutta periaatteesta ärsyttää jos teksti on epäloogista ja reikäkohtia tulee liikaa.

Viikonloppuna olin jälleen kutsuttu valmistujaisbileisiin ja juhlinta vähän venyi kun nuoriso roudasi mut jatkoille paikalliseen karaokebaariin. O-ou... En tosin itse laulanut muuta kuin muiden mukana pöydässämme mutta aikamoinen kokemus oli sekin. En ole koskaan laulanut itse karaokea mutta muiden laulua kuuntelen mielelläni. Tämän kapakan karaoke-emäntä oli varsin simpsakka leidi ja lauloikin somasti. Meidän seurueemme miesvahvistukset esittivät lähes jokaisen hevikappaleen joita heillä oli tarjolla ja herättivät muussa juhlaväessä hilpeyttä omalla reuhakkaalla tulkinnallaan. Saatiin me kuulla ulkona että: "Kaiken maailman pitkätukat täällä juoksentelee" ja "mikit ei kestä tuommoista huutamista" ja "onko siinä laulussa joku melodiakin"-kommentteja. Ei se kuitenkaan tahtia haitannut ja olimmekin pilkkuun saakka. Siitä alkoivat vaikeudet koska se oli syrjäinen paikka eikä julkiset enää kulkeneet. Meikällä tyhjä lompakko eikä tililläkään rahaa. Joten ahtauduimme kaikki juhlakalun äidin asuntoon koisimaan. Aamulla kasvoillani oli vielä diskohilettä...

Telttailua nanomaassa

Picture from my personal archives. Originally published in Fluff-Friends app. in Facebook. Here´s a link to (fluff)Forum. I'm not a memeber thouhg.

Camp nanowrimo jatkuu ja kirjoittaminen etenee hienosti. Olen sanamäärissä edellä noin viikon ja aionkin pitää kiinni siitä. Sitten ei tule niin suurta paniikkia kun lähden ensi viikolla äidin luokse enkä pääse nettiin päivittämään sanamääriä.

Pääsin samaan cabiniin yhden ystäväni kanssa (Hulmis <3 *vilkutivilkuti*) mutta muut kolme nanottavaa ystäväämme ovat jossain muualla emmekä ole onnistuneet päätymään samaan cabiniin. Lisäksemme siellä on toinenkin ystäväpari, kaksi jenkkinaista, toinen on 18-v ja toinen 33-v. Melkein yhtä suuri ikäero kun mulla ja Hulmiksella:)

Camp NaNoWriMo is here again!

Se on taas täällä! Nimittäin kirjoituskuukausi. Camp Nanowrimo starttaa kahdesti tänä kesänä, kesäkuussa ja elokuussa. Tarkoituksena olisi siis kirjoittaa 50 000 sanaa sisältävä(t) kirja(t) tuon kuukauden tai molempien kuukausien aikana. Ne jotka eivät vielä tunne koko wrimoilua niin tässäpä linkkejä Camp Nanowrimoon ja sitten vielä Nanowrimoon joka kirjoitetaan aina marraskuussa. Itse olen ensi kertaa leireilemässä mutta marrasnanoon olen osallistunut kolmena vuonna ja joka kerran olen päässyt maaliin. Elikkästen jos olet halukas osallistumaan niin nyt heti profiilia luomaan ja liittymään mun leiriin!

Vaalipäivän aatoksia

Tai yöhän se nyt jo on. Ja kohta aamu enkä saa unta. Unirytmini on taas kallistunut aamuyöpainotteiseksi enkä ole saanut sitä kääntymään.

Sunnuntai-illalla tajusin että nyt on mentävä kun missasin ennakkoäänestyksen. Ensin ajattelin etten jaksa lähteä tarpomaan lumessa mutta sitten tuli syyllinen olo. En kehtaisi myöntää kenellekään jos olisin jättänyt menemättä. Olenhan aina kertonut kaikille että äänestäminen on velvollisuuden lisäksi etuoikeus, monissa maissa ei sitä kaikilla kansalaisille vieläkään ole. Kävelin sitten illan pimetessä lähimmälle koululle ja hoidin kansalaisvelvollisuuteni tuntia ennen vaalihuoneistojen sulkemisaikaa. Äänestin itsestäänselvästi Haavistoa ja illan vaalistudio kertoikin ilouutisen että hän pääsi kakkoskierrokselle. Kahden viikon päästä sitten seuraavaksi päästään jännittämään kenelle Halonen valtikkansa siirtää.

Tiistaina on kirjoituspiiri ja ajattelin valita sinne jonkin sopivan pätkän vuoden 2011 nanostani, en ole jaksanut kirjoittaa sen jälkeen mitään uutta. Koko nano on vielä loppuunsaattamatta ja sitten alkaakin editointi. Suunnittelen vieläkin vakavissani että saisin tämän nanoni painokelpoiseksi ja lähetetyksi sinne paikkaan josta saa sen ilmaisen kappaleen itselleen. Arlene tosin kertoi että tänä vuonna niitä saa neljä kappaletta jokainen joka tekstinsä sinne asti saa toimitettua. En haluaisi että tämäkin nano jää makaamaan muistitikulle ilman jatkosuunnitelmaa.

Uusi aika, uusi blogi

Kun hautasin edellisen blogin salasanan taakse tuossa 4 vuotta sitten siirryin Facebookin kavalaan maailmaan. Näiden neljän vuoden aikana se söi minulta aivot ja ajatukset, tunteista puhumattakaan. Niihin sen tarkemmin menemättä sanon vain että viime viikolla pistin siellä pillit pussiin ja poistin oman profiilini pysyvästi.

Tänne paluu on suloinen. Tämän blogini aihepiiri tulee olemaan pääosin lukemani kirjat. Olen halunnut pitää lukupäiväkirjaa jo iät ajat mutten ole saanut sitä tehdyksi. Nyt on aikaa kun tuo paholaisen ovela ajankäyttösovellus ei syö enää minua eikä aikaani. Olen ottanut koko viime vuoden lukemani kirjat talteen I'm Reading-sovelluksesta, se kun on FB:n oma, ja aion siirtää ne muistiostani tänne kunhan ehdin.

Muuten sisältö tullee olemaan oman elämäni mutinoita ja siinä sivussa kirjoitelmia joita dumppaan nykyisin kavereiden iloksi PaHeen kirjoitusryhmässä. Ehkä palaan myös Pakinaperjantain, Runotorstain, Tarinamaanantain ja muiden menneisyyden kirjoittamispaikkojen pariin. Mikäli ne vielä ovat olemassa Blogistanian uumenissa.

Tervetuloa Salkan saarelle!