Kakkososa tuli luettua eilen illalla loppuun ja tänään aamulla aloin lukea sarjan kolmatta osaa "A Storm of Swords" (picture from Amazon.com). Tykkäsin taas kovasti kirjasta. Tuntuu että nämä kirjat vaan paranevat koko ajan sarjan edetessä. Vaikka kirjassa oli 969 sivua+41 sivua liitteitä ei se kertaakaan minun makuuni tuntunut pitkältä saatikka pitkäveteiseltä josta osa lukijoista on valittanut. Toki ainahan tiivistämistä voisi tehdä, kaikki kirjat joita olen koskaan lukenut voisivat olla lyhyempiä mutta minä olen tiiliskivikirjojen ystävä enkä ainakaan tässä kirjassa sitä kaivannut.
Kirjan teemana on Seitsemän kuningaskunnan maille levinnyt sota ja tarinat niistä kaikista viidestä kuninkaasta jotka jokainen vaativat oikeuttaan joko kokonaiseen "Seven Kingdom"-valtakuntaan tai sitten vain osaan siitä kuten esim. Winterfellin perillinen Robb Stark nimitettiin hänen miestensä äänillä "The King in The North"-kruunun alle ja tässä kolmannessa kirjassa hänelle on asetettu "lisäkruunu" nimellä "The King of The Trident" uusimpien maa-aluevaltauksiensa mukaan. Muita kuninkaita ovat "The King on The Iron Throne" Joffrey Baratheon ja samaa kruunua mielestään oikeutetusti tavoitteleva Joffreyn isän, Robertin veli Stannis Baratheon joka kärsi suuren tappion yrittäessään vallata King's Landingin. Stannis perääntyi takaisin Dragonstonen linnakkeelleen nuolemaan haavojaan ja julistautui kuninkaaksi nimellä "The King in The Narrow Sea". Hänen toinen veljensä Renly Baratheon, "The King in Highgarden" tuli teurastetuksi Stanniksen Punaisen Papittaren, Lady Melisandre of Assain, mustan magian avulla juuri sodan aamunkoitteessa Catelyn Starkin ja Lady Briennen kauhistuneiden silmien alla. Seuraava kuninkaaksi halajava onkin kuningatar, "The Gueen Across The Water", Daenerys Targaryen, "Mother of Dragons" joka on vielä matkallaan Braavosiin etsimään itselleen lisäjoukkoja valloittaakseen mielestään itselleen oikeutetusti kuuluvan rautavaltaistuimen takaisin perimyslinjalleen. Theon Greyjoyn isä, Balon Greyjoy julisti itsensä kuninkaaksi nimellä "King of The Isles and The North". Theon taas valtasi verisesti entisen kotinsa Winterfellin isänsä tietämättä ja julisti itsensä pohjoisen kuninkaaksi Robbin tilalle mutta tuli lyödyksi oman palkka-armeijansa johdolla koska isänsä ja siskonsa piti hänen tekojaan typerinä eikä antanut hänelle lisäjoukkoja vahvistaakseen puolustustaan ja omavaltaista nimitystään. Hän teurasti lähes jokaisen asukkaan Winterfellissä asemansa vahvistamiseksi ja antoi ymmärtää tappaneensa myös kaksi Starkin poikaa, Brandonin ja Rickonin kun hän todellisuudessa tappoikin kaksi myllärin poikaa koska ei löytänyt paenneita poikia.
Sotimisen lisäksi seurataan kirjassa edesmenneen Eddard Starkin tyttöjen, Aryan ja Sansan tarinaa. Sansa on edelleen King's Landingissa kuningataräidin vankina ja kuninkaan vastahakoisena kihlattuna. Sansa saa kestää henkisen kidutuksen lisäksi jatkuvia lyöntejä ja potkuja kuninkaan ritareilta ja henkivartijoilta kuningas Joffreyn mielivaltaisista käskystä. Hän yrittää urheasti kestää kaiken mutta suunnittelee epätoivoisesti pakoa entisen ritarin, nykyisen narrin, Dontos Hollardin avulla. Hänelle tarjoutui tilaisuus paeta Joffreyn henkivartijan Sandor Cleganen avulla kun kaupunki oli liekeissä ja "The Hound" pakeni ainoaa pelkäämäänsä asiaa, tulta. Sansa ei kuitenkaan uskaltanut lähteä vaan jäi palatsiin edelleen panttivangiksi.
Starkin nuorimman tyttären Aryan luullaan kuolleen mutta hän on monen mutkan jälkeen suhteellisen turvassa Harrenhalissa Ser Roose Boltonin joukkojen palvelijana. Hänen luullaan olevan palvelustyttö, alhaissyntyinen ja hän antaa tämän uskomuksen olla jotta ei paljastuisi vihamiehilleen. Vain kuolleen kuninkaan äpäräpoika Gendry tietää kuka hän on. Kirjan lopussa Arya pakenee Gendryn ja "Hot Pie"-nimisen kokkipojan kanssa Harrenhalista tarkoituksenaan palata kotiinsa Winterfelliin.
Kolmas kiinnostava Eddard Starkin jälkeläinen, äpäräpoika Jon Snow on nyt valan vannonut Yövartija Muurilla ja parhaillaan partio- ja etsintämatkalla Muurin tuolla puolen esimiehensä "Lord Commander of the Night's Watch Jeor Mormont"-in ja 300 muun Yövartijan kanssa. Hän näkee enneunen jossa hän kulkee oman Suursusi Haamunsa nahoissa ja näkee mitä villi-ihmisten kuningas, "King-beyond-the-Wall, Mance Rayder aikoo. Esimiehensä salaisesta käskystä hän muka siirtyy villien puolelle ja aikoo siellä vakoilla heidän sotasuunnitelmansa ja palata sitten raportoimaan tietonsa Yövartijoille.
Kirja on kiehtova sekoitus sotaa, siihen valmistautumista, siitä toipumista, juonittelua, suuria tunteita ja henkilökohtaista pohdintaa. Minua kiehtoo juuri tuo sekoitus, kuinka tavallinen ihminen, on hän sitten ylhäisyntyinen lady tai tavallinen palvelustyttö tai vaikka "Night Watch Ranger", pärjää kuninkaitten ja sotapäälliköiden järjestämässä kurimuksessa ja selviytyy päivästä päivään omien asioidensa kanssa valtakunnan romahtaessa ympärillä. Hahmoihin on helppo samaistua ja heidän edesottamuksiaan lukee mielenkiinnolla, kirjaa ei meinaa laittaa sivuun edes nukkumisen ajaksi.
Tässä kirjassa annnetaan myös ymmärtää että magia lisääntyy valtakunnassa koska lohikäärmeet ovat palanneet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä kun Alkemistien Killan jäsenet valmistavat sotaa varten "Wildfire"-ruukkuja ja tarvitsevat siihen loitsuja jotka eivät ennen tehonneet niin hyvin. Samoin on Starkin lasten ennenäkyjen kanssa, he pystyvät nyt ajoittain menemään oman suursutensa nahkoihin ja kulkemaan ja tuntemaan susien kautta ympäristönsä. Tähän mennessä Bran on vahvin, Jon vasta löysi taitonsa ja Arya on kokenut sen jo kaksi kertaa. Daenerys myös kuulee asiasta pakomatkallaan ja hyödyntää tätä uutta voimaa kun Qarthissa joutuu hengenvaaralliseen tilanteeseen josta lopulta selvityy Rhaegal-lohikäärmeensä avustuksella hengissä jatkamaan pakoaan kohti Pentosta.
