Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kauhu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kauhu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. syyskuuta 2014

Deadline


Luin Mira Grantin "Newsflesh"-trilogian toisen osan, "Deadline"-opuksen Blogistanian kesän 2014 toisen lukumaratoonin aikana. Tai siis osan siitä, en toki 581 sivua liitteineen jaksanut englanniksi kahlata vaan pääsin hassusti 349 sivulle erään toisen kirjablogistin kanssa. Tämä maratoonini sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäiseni vaikka luinkin tuolloin lähes tuplasti tuon sivumäärän. Toki viimeksi kirjoinani oli sarjakuva-albumi, lastenkirja sekä hömppäromaani joten tämä vieraallakielellä tiiliskiven lukeminen pärjää ihan hyvin vertailussa. Lisäksi en kärsinyt päänsärystä ja ehdin levätäkin ihan riittävästi koska syömingit oli suunniteltu valmiiksi. Itse maratooni oli taas hauska ja yhteisöllinen tapahtuma jota itse seurasin lähinnä twitterissä enkä tainnut kertaakaan käydä varsinaisten blogien puolella.

"Feed" päättyi surullisesti ja "Deadline" jatkaa siitä mihin jäätiin. Shaun on muuttanut pois vanhempiensa luota ja asuu työtovereidensa Rebeccan, Alarickin ja Daven kanssa nyt samassa rakennuksessa Oaklandissa. Shaunin uusi blogi, "Adaptive Immunities" ei keskity enää Irwin-seikkailuihin vaan selvittämään salaliittoa johon hän törmäsi Georgia-siskonsa ja ystäviensä Rickin sekä kuolleen ystävänsä Buffyn kanssa. Senaattori Peter Ryman on nyt Yhdysvaltojen presidenttinä eikä hän ole pitänyt blogisteihin yhteyttä sitten kampanjan surullisen päätöksen. Shaun ymmärtää sen mutta ei oikein tajua miksi hänen ystävänsä Rick, joka on nyt varapresidentti, kieltäytyy hänen soitoistaan.

Shaunin on ollut lähes ylivoimaista selviytyä siskonsa menettämisestä eikä ylilyönneiltäkään ole voitu välttyä. Shaun kuulee siskonsa puhuvan hänelle ja vastaa myös itse tämän puheisiin. Alaisissa tämä herätti aluksi pelkoa siitä että Shaun menee rajan yli eikä kykene tekemään työtään mutta kun aikaa kuluu kaikki tuntuvat tottuvan siihen että Shaun mutisee itsekseen. Tämä oli kirjan yksi hauskimmista ja toimivimmista ratkaisuista koska "keskustelut" jatkavat loistavan hahmon, Georgian tarinaa. Kirjailija on onnistunut välittämään yksinpuhelun kuolleen kanssa ja omaperäinen ratkaisu nostaa hymyn huulille tämän tästä.

Kun Oaklandin tukikohdan hylkääminen on väistämätöntä lähtevät tapahtumat kunnolla käyntiin ja taas ollaan tien päällä. Kirjan jokaisen kappaleen alussa on lainaus niin Shaunin kuin muidenkin ryhmäläisten blogikirjoituksia. Nämä selventävät ja syventävät osaltaan kirjan tarinaa. Se kuinka laajalle salaliitto on levinnyt ja keitä sen takana mahdollisesti on työllistää koko blogiporukan mutta saattaa myös heidät kuolemanvaaraan.

Zombiapokalypsistä on nyt kulunut 27 vuotta mutta lähes kaikki on ennallaan. Ihmiset asuvat yhä varjelluimmissa olosuhteissa, zombit vaeltavat edelleen syrjäseuduilla, yllättäviä muutoksia tapahtuu edelleen ja kaikki pelkäävät. Tähän Mason ja kummppanit ”After the End Times”-ryhmässä hakevat muutosta kun tajuavat että juuri pelko on se syy miksi kaikki halutaan pimittää ihmisiltä. Politiikka ei ole niin vahvasti kuvioissa kun ensimmäisessä osassa mutta Rick, joka Feedissä oli vielä heidän blogikaverinsa, on edennyt varapresidentiksi Rymanin tultua valituksi Yhdysvaltojen presidentiksi traagisen ja epäonnisen valintakierroksen jälkeen.

Shaun on jättänyt Irwin-hommat kokonaan ja Rebekka on ottamassa hänen rooliaan yhteisössä. Shaun on vähän väsynyt kaikkeen muttei osaa luovuttaa ennenkuin hänen siskonsa murhaaja saadaan vastuuseen teoistaan. Käy ilmi että edellisen kirjan pahis, kuvernööri Tate, olikin valtakoneiston sätkynukke joka omissa valtapyrkimyksissään teki kohtalokkaan virheen aliarvioidessaan omaa vastustaan. Kuka nyt vetelee naruista kulissien takana se selviää katkeran kautta Shaunille ja kumppaneilleen.

Pakomatkalla porukka kokee uhkan joka tuntuu liian suurelta jopa heidän resursseilleen mutta onnekseen he saavat uuden liittolaisen joka näyttää tien. Seikkailut jatkuvat vaarallisissa ympäristöissä, maan halki kuljetaan, zombeja kohdataan, ystäviä menetetään, välillä taistellaan ja koko ajan juostaan aikaa vastaan. Kaikki eivät selviä hengissä ja se jättää jälkensä koko yhteisöön.

Kun he pääsevät dr. Abbeyn laboratorioon selviää Shaunille mitä CDC on todella salannut kaikilta. Mitä Kellis-Amberlee-viruksen selvitymisolosuhteet todella merkitsee. Samalla selviää syy miksi Geoorgia olisi selvinnyt hengissä Taten hyökkäyksestä. Elimistön tapa selvitä infektiosta on järjestää jokin korvaava tapa selviytyä. Jos Shaun ei olisi ampunut siskoaan olisi tämä lopulta voittanut tartunnan ja parantunut eikä olisi koskaan muuttunut zombiksi. Tämä oivallus lähes musersi Shaunin ja sen ohessa melkein tappoi dr. Connollyn koska Shaun olisi kuristanut tämän vaikka paljain käsin.

Kun loppu lopulta tulee se onkin yllätys kaikille, ei vaan Shaunille ja muulle blogiyhteisölle vaan koko Amerikan mantereelle. CDC, USAMRIID ja WHO ovat kaikki mukana maailmanlaajuisessa salaliitossa. Kirja päättyy kammottavaan skenaarioon ja on selvä pohjustus trilogian päätösosalle, Blackoutille joka on ihan pakko hakea kirjastosta seuraavaksi. Mielestäni tämä kirja oli jopa parempi kuin ensimmäinen osa ja ja asetti riman korkealle päätösosaa varten. Arvosana: 10/10.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lukumaratooniin valmistautumista



Kokosin eilen illalla kirjat jotka olen valinnut lukumaratooniini. Ensin mietin tiiliskivellä vetämistä mutta sellainen on jo ennestään lukupinossa enkä halunnut valita keskeneräistä kirjaa mukaan. Sitten tuijotin omaa kirjahyllyäni ja totesin että siellä nököttää kymmeniä ja taas kymmeniä lukemattomia kirjoja. Pohdin myös muiden, jo viime kesänä lukumaratooniin osallistuvien, lukuähkyä ja muita kokemuksia ja totesin että nyt täytyy valita monipuolisesti erilaisia kirjoja jotta urakka ei muutu turhan raskaaksi. Eihän lukeminen nyt saa olla pakkopullaa vaan tämän täytyy olla hauskaa!

Ylläolevassa kuvassa näkyvät valitut kirjat, tässä vielä luettelo:

  • Seppo Laurell: Suomen majakat
  • Bryan Cogman: Valtaistuinpelin kulisseissa: Game of Thrones
  • George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume One
  • George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Two
  • George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Three
  • Beowulf
  • Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
  • Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
  • Stephenie Meyer: Houkutus, sarjakuvasovitus osa 1
  • Stephenie Meyer: Houkutus, sarjakuvasovitus osa 2
  • Philip Pullman: Kellopeli
  • Philip Pullman: Lyran Oxford
  • Marcus Sedgwick: Mustat ratsastajat
  • Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle
  • Gena Showalter: Yön kirous
  • Gena Showalter: Pimeyden suudelma
  • Gena Showalter: Nautinnon kirous
  • Stephen King: Ennen aamunkoittoa
  • Stephen King: Jälkeen keskiyön
  • Ursula K. Le Guin: Pimeä lipas ja muita kertomuksia
  • Hugh Howey: Wool
Mukaan tarttui viisi sarjakuva-albumia, yksi tietokirja, yksi runoteos (joka saattaa jäädä lukematta), useampi lasten- ja nuortenkirja, pari vahvaa suosikkia, kioskikirjallisuutta ja novellikokoelmiakin kolmin kappalein. Suomenkielisiä kirjoista on 17 teosta ja englanninkielisiä kirjoja 4 kappaletta. Kasasin nämä sillä mielellä että vaihtelua on riittävästi jos jokin tökkii ja yksi tiiliskivikin on mukana jos se vie mukanaan. Nyt jännityksellä käyn kurkkimassa muiden osallistujien blogeja josko siellä olisi jo esillä kirjalistat. Tervetuloa mukaan jännittämään lukumaratooniani! Päivitän edistymistäni Twitterissä hashtagillä #lukumaraton.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Feed


Kuva täältä.

Useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja voittanut Mira Grant avaa Hugo Award-ehdokkuuden saaneella "Feed"-kirjallaan "Newsflesh"-trilogian. Mira Grant, oikealta nimeltään Seanan McGuire, kirjoittaa molemmilla nimillään, sci-fiä ja fantasiaa mutta myös runoutta ja esseitä esimerkiksi naisten roolista Doctor Who-sarjassa. Mira Grant on minulle uusi löytö jonka tuotanto vakuutti minut jo tämän yhden kirjan perusteella niin että varasin jo sarjan seuraavankin osan kirjastosta. Katsoin noita muitakin kirjoja jo sillä silmällä ja aion hankkia joitakin itselleni jos kirjaston valikoimista ei niitä löydy.

Georgia ja Shaun Mason ovat sisaruksia ja bloggereita. He asuvat postapokalyptisessä maailmassa yhdessä zombien kanssa. Molemmat ovat syntyneet kesällä 2014 tapahtuneen "Nousun" jälkeen ja tehneet zombien kanssa elämisestä itselleen elinkeinon. Kun maailma kaatui tässä muodossa jona me sen tunsimme ei jäljelle jäänyt niitä tyypillisiä kauhuleffoissa tavattavia kliseitä mutta kumma kyllä Romeron zombileffat antoivat alun sekasorrossa hyviä vinkkejä siitä kuinka välttyy tulemasta syödyksi. Kirjan tapahtumat alkavat 26 vuotta apokalypsin jälkeen ja kattavat yhden vuoden tapahtumat.

Lääkäri Alexander Kellis kehitti viruscombo Kellis-Amberleen joka paransi sekä syövän että flunssan mutta varjopuolena sen karkaaminen laboratoriosta aiheutti 26% maailman väestöstä surmanneen zombiapokalypsin. Sen lievempi muoto on retinaalinen KA, joka aiheuttaa samanlaisen muutoksen verkkokalvossa kuin zombien silmissä mutta ei kehity itse tautiin saakka. Georgia Masonilla on tämä sairaus. Retinaalinen Kellis-Ambelee aiheuttaa mustuaisaukon pysyvän laajentumisen ja silmien valoherkkyyden. Retinaalisen KA:n saaneet joutuvat käyttämään jatkuvasti aurinkolaseja ja sisätiloissa mustavalolamppuja pupilliensa laajentumisen vuoksi. Etuna on se että näkee pimeässä erinomaisesti aivan kuten zombitkin.

Adoptiosisarukset Georgia ja Shaun omistavat yhdessä ystävänsä Georgiette, "Buffy", Meissonierin kanssa nettisivuston jossa kullakin on oma roolinsa. Georgia, tai George kuten hänen veljensä häntä kutsuu, on Newsie joka keskittyy tosiasioihin ja kirjoittaa Images May Disturb You-blogiinsa asioista niiden oikeilla nimillään. Shaun on Irwin, eli uskalikko joka kokeilee onneaan Zombien valtaamilla alueilla ja yrittää saada mahdollisimman hyvää kuvamateriaalia omaan Hail to the King-blogiinsa. Nettivelho ja softaosaaja Buffy taas on Fictional eli hän kirjoittaa runoja ja fanficcejä omaan By the Sounding Sea-blogiinsa mutta on myös suunnitellut kaiken heidän liikkuvan kalustonsa turvallisuus- ja tietoliikenneyhteydet.

Kirjan alussa Masonit ja Buffy saavat kutsun ainoana uuden median ryhmänä päästä mukaan seuraamaan ja uutisoimaan senaattori Peter Rymanin presidenttiehdokas-kampanjakiertuetta. Alun innostus vaihtuu seikkailuksi jollaista kukaan heistä ei uskonut koskaan kohtaavansa. Salaliittojen ja kamalien sattumusten kanssa päädytään tutkimaan murhia ja paljastamaan rikollisia mutta kuinka syvälle voit mennä ennenkuin muutut itse uhaksi valtaapitäville. Tämän saavat nuoret kokea karvaamman kautta. Matkalla halki maan tulevan presidenttiehdokkaan ja hänen kilpailijansa mukana matka saa absurdejakin piirteitä kun joku päästää elävää virusta liikkeelle ja yrittää salata syyn alkuperäisestä infektiosta.

Tulevaisuuden tekniikka ja tapahtumat tuntuvat uskottavilta ja henkilöhahmoissa löytyy samaistumisen kohteita ja syvyyttä. Kirjaa lukiessa huomaa että kirjailija rakastaa zombeja ja virologiaa myös vapaa-ajallaan. Kirja päätyy ikävissä tunnelmissä mutta jättää halun lukea jatko-osia. En ole erityisemmin zombien ystävä mutta tästä kirjasta pidin kovasti ja suosittelen tätä muillekin kuin vaan zombeista kiinnostuneille. Arvosana: 10/10.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ystävät hämärän jälkeen


Kuva täältä.

John Ajvide Lindqvistin "Ystävät hämärän jälkeen" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 9.4.2014. Kirja oli mahtava! Vaikeasta aiheesta on saatu kamalan jännä ja koskettava tarina. Kirjan alussa minulla oli koko ajan sellainen tunne että tiedän mitä tässä tapahtuu seuraavaksi ja pystyin näkemään Elin yksin kiipeilytelineillä. Asia vaivasi minua paljon, koska tiesin etten ollut lukenut tätä kirjaa aiemmin joten google käyttöön ja kas, löytyihän se selitys sieltä! Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in, 2008) on myös elokuva jonka satuin näkemään Espoo Cinessä sen ilmestymisvuonna. Jenkit ovat tehneet leffasta oman versionsa (Let Me In, 2010) joka mukailee alkuperäistä aika uskollisesti mutta on selvästi raaempi.

Kirjan maailma on autenttinen Tukholmalainen lähiö 80-luvulla. Tämä näkyy monessakin kohtaa. Paikkojen kuvaus, poliisin toiminta, ydinsodan pelko ja arkisen elämän hitaus, naivius ja ihmisten väliset kontaktit. Henkilökuvaus on erittäin onnistunutta eikä esimerkiksi Håkanin pedofiliaa korosteta lukijan shokeeraamiseksi vaan se on osa tarinaa ja kuvattu erittäin hienovaraisesti. Hahmot ovat moniulotteisia eikä kukaan ole pelkästään "paha" tai "hyvä". Tämä herätti pohdintaa lukijoissa. Kuinka helppoa olisi vaan tuomita Håkanin tai Elin teot mutta syyt heidän toimintaansa panee lukijan ajattelemaan asioita syvemmälti ja pohtimaan omia asenteitaan.

Ihmiskuva on kauttaaltaan sympaattinen. Alkoholistiporukka kuvataan toisistaan välittäväksi, ystävää auttavaksi ryhmäksi jossa syrjäytyneen paras ystävä on toinen juoppo. Virginian ja Lacken romanttinen suhde on kovin kaunis hauraudessaan ja hienovaraisissa hyvissä teoissa. Gösta kissoineen kertoo riipaisevan tarinan sellaisesta henkilöstä joita emme näe mutta joista luemme post mortemisti kun palokunta ja ruumissiivoojat käyvät tekemässä viimeisen vierailun.  Eräs lukupiiriläinen totesi että "he ovat hyvinkin ihmisiä", tavoittaen kirjoittajan kykyä kuvata kauniisti laitapuolen kulkijoita.

Kirjassa on kauttaaltaan surullinen pohjavire. Ihmisten kohtalot ovat raadollisia, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä täynnä. Jokainen on omalla tavallaan kokenut kovia, tunteet ovat vereslihalla ja lukijalle tulee tarve lohduttaa ja kertoa että kaikki tulee menemään hyvin. Vaikka niin ei käykään kaikille, saadaan loppuratkaisussa kuitenkin jonkinmoinen päätös pääparin kohdalle. Tämä jäi joillekin lukupiiriläisistä epäselväksi, mitä Oskarille oikeastaan kävi ja missä Eli on. Enempää en voi kertoa spoilaamatta kirjan loppua.

Lukupiiriläisten ajatuksia:

  • Jotain hyvää, jotain huonoa.
  • "Hampurilainen huonoin maustein." Hyvät ainekset juonen puolella, Håkan oli epäuskottava, kokonaisuutena tasainen.
  • Vastenmielinen kirjan aihepiirin käsittely, ei pystynyt lukemaan kuin 50 sivua alusta.
  • Tuli uniin. Epämiellyttävä. Ei jäänyt mukava mielikuva.
  • Kerrontatyyli monipuolinen. Yksi paras kaikista lukemistani kirjoista. Realistinen 80-luvun Tukholman lähiön kuvaus. Rankka kirja, sympaattinen juopporemmi. Koulukiusaamisen teema.
  • Raaka.
  • Tulkintaa voi tehdä moneen suuntaan, rikkaus.
  • Oskarin ajatuksia kuvattiin todella hyvin, monipuolisia tunteita.
  • Poliisin roolit kiinnostivat.
  • Eli löytää ystävän, Oskarin. Muut edelliset suhteet ovat olleet vain hyväksikäyttösuhteita.
  • Vampyyrit eivät olekaan luonnostaan pahoja.
  • Sukupuolirooleilla leikitellään. Håkan koki Elin pojaksi, Oskar tytöksi.
  • Peppi Pitkätossu-vertaus. Eli oli sekä fyysisesti että psyykkisesti vahva ja teki asioita joita hänen oletettu sukupuolensa omaava pikkuinen tyttö ei tekisi.
  • Allegorioita, symboliikkaa nykypäivän menosta: yksinäisyys, ulkopuolisuus, koulukiusaaminen.
  • Modernia kauhua.
  • Monia ulottuvuuksia: Yhteiskunnallisuus, tarina rakkaudesta ja ystävyydestä.
Arvosteluja löytyy esimerkiksi Booksyn-, Ankin- ja Kaiken voi lukea-blogeista. Oma arvosanani: 10/10.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hurtan koodeksi


Kuva täältä.

12.3.2014 fantasialukupiirin kirjana Pasilan kirjastossa oli novellikokoelma "Hurtan koodeksi". Paikalla oli myös kirjailijavieras, yksi kirjan kirjoittajista, Tuomas Saloranta joka on myös toimittanut ja taittanut kirjan (ja on Kuoriaiskirjat-pienkustantamon omistaja). Hurtan koodeksi on kokoelma novelleja, kuvia ja runoja. Kirja on kunnianosoitus kirjailija ja keräilijälegenda Boris Hurtalle ja hänen 25-vuotis kirjailijauralleen. Kuvat ja tekstit ovat suoraan suunnattuja Borikselle, kirjailija- ja keräilijäpiireissä tunnetulle miehelle joka mullisti suomalaisen kauhugenren. Boris Hurtta, siviilinimeltään Tarmo Talvio, on eläkkeellä oleva poliisi joka rakastaa kirjoja, kirjoittamista ja kirjojen keräilyä. Hänen innokkuutensa niin keräilijänä kuin kirjanharrastajanakin on tullut kuuluisaksi kirjallisuuspiireissä. Hänen mittava tuotantonsa on tutustuttanut useita sukupolvia kauhukirjallisuuden kiehtovaan maailmaan. Kirjailijan ihailijakuntaan kuuluu kirjoittajakolleegojen lisäksi monia muita, kauhusta ja kirjoista kiinnostuneita lukijoita itseni mukaan lukien.

Koodeksin novellit, runot ja kuvat ovat kunnianosoitus ja lahja Hurtalle ja se näkyy kirjan sisällössä. Tekstit ovat täynnä sisäpiiriviittauksia ja muita pieniä kummallisuuksia. Tämä jakoi lukupiirin lukijakuntaa hieman. Osa piti niistä, osa ihmetteli ja koki ettei oikein saanut otetta kaikista teksteistä. Itse herkuttelin lainauksilla, viittauksilla ja hykertelin tyytyväisena hoksatasseni pieniä vinkkejä asioista joita Hurtan elämää ja tuotantoa tuntemattomat tuskin huomaavatkaan. Oli tekstit sisäpiiriläistä tahi ei, tekstien taso vaihteli huimasti. Osa oli selvästi päässyt mukaan vain siksi ettei tämä kirja ollut alunperinkään tarkoitus olla laajemmalle lukijakunnalle suunnattu. Tästä Saloranta mainitsi että karsintaa olisi tehty enemmänkin mikäli kirja olisi tehty varsinaiseksi antologiaksi. Nyt kaikki halukkaat pääsivät kirjaan mukaan.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa on 14 novellia/raapaletta/runoa. Toisessa osassa on yksi pitkähkö novelli, kolmannessa osassa jälleen 14 kirjoitusta ja viimeisessä neljänneksessä Stepanin koodeksi, joka koostuu viidestä eri novellista jotka kaikki käsittelevät samoja henkilöitä ja tapahtumia eri näkökulmista. Kirjan viimeinen puolisko on julkaistu myös erillisenä pokkarina jossa näiden tekstien lisäksi on itse Hurtan kirjoittama jatkokertomus sekä viisi uutta novellia. Itse pidin juhlakokoelmassa eniten Juha Salmisen Kakskerran hamsterista, Tero Niemen ja Anne Salmisen Rovaniemen kuilusta sekä lopun Stepanin koodeksin novelleista.

Lukupiiriläisiä puhututti se kuinka haastava laji raapaleiden kirjoittaminen on. Kirjassa olevista raapaleista osasta oli tykätty, ne kevensivät kivasti kokonaisuutta, mutta osa tuntui varsin mitättömiltä. Mieshahmojen runsaus selittynee osin sillä että lähes jokaisessa novellissa on jollain tapaa Boris Hurtan-tyylinen hahmo päähenkilönä. Pienenä kuriositeettinä Saloranta mainitsi että Boriksella on kuulemma erään novellin mukaisesti tapana ostaa oikeasti ihmisiltä heidän sielunsa ja säilöä ne lasipurkissa olohuoneensa hyllylle. Tämä aiheutti aikamoista hilpeyttä kuulijoissa mutta sopinee kyseisen herran spefi-olemukseen mainiosti.
Arvosana: 8/10.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille


Kuva täältä.

Ransom Riggsin "Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille" oli fantasialukupiirin kirjana 16.10.2013.
Kirja kertoo Jacob Portmanista joka on varttunut kuunnellen Abraham-isoisän hurjia juttuja toisesta maailmansodasta natseja vastaan ja yliluonnollisista ilmiöistä joita hän on tavannut. Kirjan alussa pappa Portman on jo hiukan höpsähtänyt, muisti pätkii ja hän kertoo kaikille jotka vaan kuuntelevat että vihollinen hyökkää. Jacobin isä luulee sen viittaavan sodanaikaisiin kauhuihin mutta Jacob pelkää että isoisän tarinat ovatkin totta. Varsinkin kun hän löytää kirjan välistä kirjeen salaperäiseltä neiti Peregrineltä. Poika alkaa tutkia asiaa ja eräänä päivänä hän löytää kaverinsa kanssa isoisän kuolemaisillaan metsästä. Jacob on myös näkevinään hirviön tuijottamasta häntä ja yhtäkkiä Jacob onkin varma että tuo hirviiö surmasi isoisän.

Tapahtuma vaikuttaa voimakkasti Jacobiin ja hän yrittää saada epäuskoiset poliisit ja vanhempansa ymmärtämään että isoisän murhasi lonkerohirviö eikä häntä raadellut villikoira tai muu vastaava. Kukaan ei kuitenkaan usko vaan pojan mieleterveyttä aletaan epäillä ja hänet passitetaan psykiatrin juttusille. Tohtori Golan onkin kelpo veikkonen ja saa pojan avautumaan. Lisäksi painajaiset karkoitetaan lääkkehillä ja kaikki pitäisi olla paremmin. Mutta kun ei ole. Jacobilla kalvaa edelleen nakuttava tunne takaraivossa ja hän haluaa selvyyden asioihin.

Kun jäämistöä pengotaan poika saa vahvistuksia ajatuksilleen ja päättää lähteä etsimään isoisän menneisyydestä tuttua lastenkotia. Hän saa houkuteltua isänsä, joka on innokas lintuharrastaja, mukaan kanssaan Walesiin pienelle saarelle jossa pian alkaakin tapahtua. Jacob etsii johtolankaa joka kertoisi hänelle miksi isoisä oli lastenkodilla ja kuka ihme Neiti Peregrine on kun hän törmää sortumaisillaan olevassa, lähes hajalle pommitetussa talossa vanhaan arkkuun jossa on valokuvia. Kauhukseen ja ihmetyksekseen hän tajuaa että ne ovat samoja kuvia niistä kummajaisista joita isoisä näytti hänelle lapsena. Jacob alkaa epäillä että isoisä ei sittenkään höperehtinyt vaan puhui kuin puhuikin totta.

Jacob seuraa metsään pakenevaa tyttöä ja joutuu yllättäen toiseen aikaan ja ulottuvuuteen. Siellä hänelle selviää että hänen isoisänsä oli hirviöiden metsästäjä ja eli aivan toisenlaista elämää kuin hänen pojanpoikansa osasi kuvitellakaan. Isoisän tyttöystävä menneisyydestä on paikalla ja hänen on vaikea uskoa että Abe on kuollut. Jacobin ollessa saarella sinne ilmestyy jotain pahanenteistä ja pian saaressa kuohuu. Kuka on tämä salaperäinen henkilö ja kuka tappoi lampaat?

Kirjan vanhat valokuvat ja kirjan visuaalinen, heiman vanhahtava ilme miellytti mutta ei ihan riittänyt korvaamaan kirjan puutteita. Juonessa ei ollut mitään vikaa mutta kirja olisi kaivannut rankemmalla kädellä editoimista ja henkilöhahmot lisää syvyyttä. Ehkäpä seuraavalla kirjalla (loppui siihen malliin että sellainen lienee tulossa) on jo jotain enemmän annettavaa. Arvosana: 7/10.



torstai 9. toukokuuta 2013

Morning Glories Volume Two


Picture from here.

Albumi on toinen osa Morning Glories-sarjasta. Tähän mennessä kokoelmaalbumeja on ilmestynyt neljä ja ne sisältävät irtonumerot 1-25. Sarja hyppäsi heti suosituiden sarjakuvien listalle ja lukijat ottivat lehden heti omakseen vaikka jotkut arvostelijat olivatkin sitä mieltä että sarjan maailma ja hahmot ovat sairaita. Lehden maailma on sekoitus LOSTia ja Runawaysin maailmaa. Sarja on ollut ehdolla ja voittanutkin monia alan palkintoja, esim. oli Eisner Awards ehdokas vuonna 2011. Joe Eisman ja Nick Spencerin yhteistyö on lukijalle mannaa: tarina on sujuvaa ja dynaamiset kuvat kauniita katsella. Joe Eisma (eli Supajoe jolla nimellä hänet tunnetaan itternetseissä) on tehnyt kuvituksia myös Marvelille mm. Daredevil- ja Spider Man-sarjoihin. Eisma on myös videopeliexpertti ja osallinen monissa peliprojekteissa niin Nintendolle, iPhonelle kuin PC:llekin. Nick Spencer taas tunnetaan niin Marvel, Image kuin DC Comicsin tarinanikkarina ja hän vastaa Morning Gloriesin hahmoista.

Morning Glory Academy on sisäoppilaitos jossa häiriintyneet ja lahjakkaat nuoret ovat vankeina. Jokaisella heistä on jokin erityiskyky joka ilmenee sarjan edetessä. Päähenkilöinä kohkaa oppilaat Casey, Zoe, Hunter, Ike, Jun ja Jade sekä opettajat Miss Daramount, Mister Gribbs ja Miss Hodge; terveyssisar Nine, nimetön ja salaperäinen Rehtori.

Akatemiassa murhataan, teloitetaan, kidutetaan sekä oppilaita että joskus myös opettajia. Kirjan tapahtumat sisältävät okkultisia vihjeitä ja paranomaaleja ilmiöitä. Tarina ja hahmot ovat raakoja ja verenhimoisia ja sen vuoksi kirjaa ei suositella heikkohermoisille. Tämä on selkeästi aikuisten sarjakuva. Kirjan maailmasta ja hahmoista täällä lisää (englanniksi). Morning Glories-maailma aiotaan sovittaa myös liikkuvaksi kuvaksi ja neuvottelut sekä tv-sarjan että elokuvan tekemiseksi ovat jo käynnissä.
Arvosana: 8/10. Osallistun tällä Susan sarjishaasteeseen.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Auringonlaskun jälkeen

Kuva täältä.

Stephen Kingin "Auringonlaskun jälkeen" on novellikokoelma joka sisältää kolmetoista tekstiä. Novellit ovat:

  1. Willa
  2. Piparkakkutyttö
  3. Harveyn uni
  4. Levähdyspaikka
  5. Kuntopyörä
  6. Heidän jättämänsä tavarat
  7. Lakkiaispäivä
  8. N
  9. Piru kissaksi
  10. New York Times erikoishintaan
  11. Mykkä
  12. Ayana
  13. Hyvin tiukka paikka
Koska lukemisesta on jo aikaa en ajatellut kertoa yhdenkään juonesta mitään koska en niitä enää muista mutta yleisesti ottaen tykkäsin tästä kokoelmasta. Novellit on kirjoitettu yhtä (Piru kissaksi vuonna 1977) lukuunottamatta vuosina 2003-2008. Kirjan lopussa King selittää tarkemmin novellien kirjoittamisesta ja sisällöstä. Arvosana: 9/10.

Lisään tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Pimeyden voimilta suojautuminen" ja siten päätän tehtävän koska olen suorittanut kaikki kohdat.

Ainakin Morren maailmassa ja Kirjavinkeissä on arvosteltu tämä kirja.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kuvun alla

Kuva täältä.

Stephen Kingin "Kuvun alla" tuli luettua viikon mittaisen ystävävierailun aikana. Kirjan muhkeat 1116 sivua hujahti hetkessä. Mittavasta sivumäärästä huolimatta kauhun kunkku onnistuu jälleen pitämään lukijan mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan. Kirjasta on useita kirja-arvioita joita voitte lukea esim. Kirjaseurannasta ja Katan blogista "Luettuja maailmoja".

Kirjassa kiteytyi hyvin ihmisen raadollisuus ja tuli toteen toteama "homo homini lupus". Silti kirjaan mahtui myös herkkiä ja hieman romanttisiakin kohtia. Henkilögalleria on mittava ja alussa oleva henkilöluettelo on tarpeen ainakin aluksi jotta pysyy kärryillä siitä kuka kukin on. Pikkukaupungin todellisuus, se kuinka se muuttuu kriisitilanteissa, kiehtoo minua kovin. Ihmisten käyttäytyminen toisiaan kohtaan on loputon mielenkiinnon aihe ainakin itselleni. Kingin vahvuus onkin mielestäni juuri tämä syväluotaus ihmisyyteen ja erityisesti sen raadollisuuteen. Kirjaa suosittelen kaikille King-faneille ja muillekin tiiliskiviromaanien ystäville. Arvosanaksi annan 9/10. Liitän tämän haastetehtävään kohtaan "Pimeyden voimilta suojautuminen"

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kalpea aavistus


Kuva täältäPiina.net on Stephen Kingin suomalainen fanisivusto.
Stephen King in english.

Stephen Kingin vuonna 1998 kirjoittama "Kalpea aavistus" tuli luokseni Netcycler-vaihtona. King on ollut vuosikymmeniä yksi lempikirjailijoistani ja nyt NC-porukkaan liityttyäni olen haalinut hänen kirjoja jo ennestään omistamien Kingin kirjojeni joukkoon. Aloitin kirjan eilen ja alku on ainakin lupaava. En ole vielä niin pitkällä että tietäisin onko tästä hyötyä lukuhaasteessa vai ei mutta luen nyt tämän kuitenkin tässä välissä.

"The Host" tuli luettua viime viikolla loppuun. Pidin englanninkielisestä versiosta enemmän kuin suomennetusta. Olin hurmaantunut tarinasta kuten aiemminkin mutta nyt tuntui kuin olisin tullut vielä läheisemmäksi hahmojen kanssa kun he puhuivat minulle äidinkielellään. Tämähän ei ole selkeästi sci-fi-genreä vaikka siinä sellaisia elementtejä onkin mutta ne ovat lähinnä vain puitteet ja keino käsitellä asiaa. Kirjan johtavia teemoja ovat ihmisyys, rakkaus ja ystävyys yli roturajojen sekä selvityminen ääriolosuhteissa. Pidin kirjasta taas kovasti ja suosittelen tätä lämpimästi myös niille jotka tuntevat perusteetonta inhoa itse kirjailijaa kohtaan hänen aiemman tuotantonsa perusteella. Arvosana 9/10.