Yön kirous

Oma kuva.

Gena Showalter avaa "Yön kirous"-kirjallaan "Manalan valtiaat"-minisarjan. Tartuin tähän innokkaana sillä netin uumenissa tätä sarjaa on kehuttu (mm. Marjis ja Saraseeni). Petyin hieman sillä mm. J.R. Ward on ehkä "pilannut" paranormaalin romanssin minulta omilla hienoilla "Mustan tikarin veljeskunta"- ja "Langenneet enkelit"-sarjoillaan. Idea siitä, että on porukka yliluonnollisia olentoja joilla on ylimaallisia ominaisuuksia sen lisäksi että he ovat äärettömän kauniita ja maskuliinisia ja täydellisiä rakastajia mutta onnettoman tolloja sosiaalisissa kontakteissa niin kauan että he kunnolla ensin tutustuvat kunkin sankarin "omaan" kaunottareen, on jo tuttu. Kun Ward tekee sen tyylillä ja kieli poskessa Showalter tujauttaa lukijan eteen myötähäpeän ja huonon käyttäytymisen aiheuttaman ärtymyksen tunteen.

Oma kuva.

Esimerkki: "...Ashlyn henkäisi tutisevasti." Ja tämä toistui ainakin kahdessa eri kohtaa. Kuinka ihmeessä hengitetään tutisevasti? Tämä ei vielä ylittänyt ärsytyskynnystä mutta "...Ashlyn nousi vaivoin sängystä. Hänen jäseniään kolotti kuin hän olisi hauras vanhus eikä vetreä kaksikymmentäneljävuotias." Ei hyvää päivää, voiko tämä olla totta!!? Sitten oli kuvaus siitä kuinka pääpari on kylpyhuoneessa intiimeissä tunnelmissa hinkkaamassa saippua kaikkialle, tämä on jo niin nähty. Tai sitten minä olen vaan liian realisti ja vanha tämmöiseen. Saippua kirvelee intiimeissä paikoissa ja keho liimaantuu suihkuverhoon. Seksi ammeessa tmv. on vain niin paljon mukavampaa ;D Sitä en sitten tiedä että onko tämä joku PR-kirjojen vakiotapa harrastaa seksiä vai onko se vain kirjailijoiden fetissi. No oli miten oli, suihku se olla pitää jos uskoo Showalteria ja Wardia!

Joo, eihän tuossa nyt oikeastaan niin kamalia tollouksia ole kuin annan ymmärtää mutta yleistunne oli tuollainen rasittava. Kaikesta huolimatta tarina oli mukaansatempaava, hahmot yksiuloitteisuudestaan huolimatta sympaattisia ja tarinan jatkolta odotan kuitenkin samanlaista kehitystä kuin sarjoissa nyt voikin olettaa. Eli kun olen nuo pokkarit hyllyyni hankkinut niin luen ne ainakin ennenkuin kauppaan pois. Sopivaa aivot narikkaan viihdettä, ja näköjään myös hyvää luettavaa öiseen lukumaratooniinkin. Arvosana: 7/10.

Yhteensä luettu: 3 kirjaa, 719 sivua.

Tähän päättyy lukumaratonraporttini, Taianomaista Juhannusta ja älkää hukkuko! 

Hurma

Kuva täältä.

J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarjan neljäs osa, "Hurma" jatkaa enkeleiden Jimin ja Adrianin taistelua demoni Devinaa vastaan. James "Jim" Heron on joutunut keskelle taistelua ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hänelle on annettu raskas rooli jota noudattamalla hän joutuu ratkaisemaan kunkin eteensä tulleen sielun tulevaisuuden. Hän taistelee sielun kohtalosta yhdessä kaverinsa Adrianin kanssa. Mukana heiluu myös aiemmin kuollut enkeli Eddie ja pikkuinen piski nimeltään Koira. Eddie on kuollut mutta ei kuopattu ja osallistuu omalla tavallaan kirjan tapahtumiin. Eddie odottaa Heronin autotalliasunnon välitilassa uutta tulemistaan ja takkuturkkinen Koirakaan ei ole ihan sitä miltä näyttää. Tällä kertaa pelastettavana sieluna on mies menneisyydestä.

Matthias herää alastomana ja muistinsa menettäneenä hautausmaalta entisen alaisensa haudalta. Hän lähtee toikkaroimaan eteenpäin ja sananmukaisesti törmää naiseen nimeltä Mels Carmichael. Kaksikko joutuu sairaalaan ja sieltä yhteiseen seikkailuun josta ei puutu jännitystä, vaaraa eikä kuumia kohtauksia. Ward juoksuttaa lukijaa samoilla tutuilla Caldwellin kaupungin kaduilla ja kuljettaa hahmojaan lehden toimituksesta sairaalaan ja takaisin X-joukkojen rutiineihin. Kirjailija ei jätä fanejaan kylmäksi tälläkään kertaa vaan tuo näyttämölle hyvän ja pahan taistelun ei niin totutussa muodossa. Wardin ihmiset ovat kompleksisia ja moniulotteisia eivätkä enkelitkään ole sellaisia kun kristillinen kuvasto antaa ymmärtää. Demoni Devina sen sijaan täyttää kaikki odotukset mitä kunnon pahalaiselta odottaakin. Tosin hänelläkin on herkkä kohtansa.

Matthias ei pääse menneisyydestään eroon vaikkei muistakaan siitä mitään eikä Jim usko että Matthias on muuttunut kunnes tulee ratkaisujen aika. Devina laittaa kapuloita rattaisiin minkä kerkiää ja haaveilee samaan aikaa yhteisistä lemmenleikeistä Jimin kanssa. Pakkomielteet johdattavat hänet yhä uudelleen terapeutin puheille mutta edes Rouge pur Couture-huulipunakokoelman laskeminen ei anna hänelle rauhaa. Pelko sodan häviämisestä ajaa demonin hulluuden partaalle mutta uskaltaako hän enää huijata kun sodan entinen uhri palautetaan takaisin hänen yksityisestä kokoelmastaan. Kuka pitäisi Devinan puolta ellei hän itse? Mutta kenen pussiin Jim lopulta pelaa ja saako Matthias onnellisen lopun? Hyppää kyytiin Caldwellin kylmille kaduille jossa vastaantuleva mustaan nahkaan pukeutunut kovisjoukko ei ole paikallisen goottiklubin kävijöitä vaan lessereitä metsästäviä vampyyreitä ja kun tunnet että joku tuijottaa sinua etkä näe ketään takanasi voit olla varma että enkelit ovat kannoillasi. Eikä kannata luottaa jos luoksesi astuu nainen punaisessa mekossa, rusket hiukset täsmällisessä järjestyksessä tarjoten sinulle juuri sitä mitä haluat, sillä se saattaa olla elämäsi viimeinen päivä. Suosittelen kaikille paranormaalista romansseista pitäville. Arvosana: 8/10.

Viivamaalari

Kuva täältä.

Anne Leinosen "Viivamaalari" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 12.2.2014. Kirja oli suurimman osan mielestä lukijoita pettymys. Kirja tuntui raakileelta, luonnokselta ja  ideoiden kierrättäjältä joka olisi saanut käydä editointikierroksen vielä useasti läpi. Ihmeteltiin sitä miksi tämä ylipäätään on päässyt julkaisukynnyksen yli sillä kirja tuntui kotikutoiselta ja täysin keskeneräiseltä. Aivan kuin kirja olisi kirjoitettu alunperin novellikokoelmaksi joka on sitten yritetty väkisin venyttää romaaniksi saakka. Kirjailija itse on myös kustannustoimittaja ja opettaa kirjoittamista joten luulisi että kirjan toimittaminen olisi myös tuttua huttua ja omaa kirjallista tuotostaan kohtaan osaisi olla myös riittävän kriittinen jottei päästäisi tämmöistä sammakkoa ulos uunista.

Siitä kaikki olivat yksimielisiä että kirjan esittämät teemat olivat mielenkiintoisia ja niitä kehittämällä ja pidemmälle pohtimalla olisi kirjastakin tullut lukukelpoinen. Juoni ei ollut kummoinenkaan, alku takkusi niin että moni aikoi luovuttaa kesken. Kirjan alkupuolisko kestää ja kestää eikä asiat etene. Teemat esitellään sivukädellä ja asioihin hypätään niitä sen kummemmin esittelemättä. Vertasimme tätä aiemmin lukemaamme Janos Honkosen kirjaan jossa surrealismia oli käsitelty taidokkaasti ja lukijan mukaansatempaavalla tavalla. Kirjan teemoissa oli muutenkin yhteneväisyyksiä mutta kaikki osa-alueet menivät kyllä yksi-nolla Honkosen hyväksi.

Kustantaja maalailee kirjan olevan "maaginen romaani" mutta sitä ei kyllä kirjasta löytynyt kaivamallakaan. Uskonnolliset viittaukset yliluonnollisten enkeleiden olemassaoloon lähinnä ärsyttivät vaikka jonkun mielestä niiden käsittely "pahiksina" olikin virkistävää. Henkilöhahmoista tykkäsin Ursulasta, viivamaalarista. Hänessä oli tasoja joita soisi olevan itse kirjassakin. Virkistävää oli myös scfistinen säväys kirjan keskivaiheilla. Siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin.

Esille tuli myös vertailu aiemmin lukemaamme Leinosen yhteistyössä Eija Lappalaisen kanssa kirjoittamaan kirjaan joka sekin oli osaltaan keskeneräinen. Ihmettelimme sitä että tämän kirjan tyyli ja kirjallinen taitotaso olivat kuin eri kirjailijan kynästä. Harmillistä sinänsä sillä tällä kirjalla oli kuitenkin potentiaalia. Eräs lukupiiriläinen ei päässyt paikan päälle mutta oli tykännyt kovasti kirjasta. En osaa sanoa hänen perustelujaan mutta näinhän se on, toiset tykkää ja toiset ei. Oma arvosana: 6/10.
Kirjaa on luettu myös Routakodossa, Hesarissa ja Järjellä ja tunteella-blogissa.

Loppusoitto

Kuva täältä.

Becca Fitzpatrickin "Langennut enkeli"-sarjan neljäs osa, "Loppusoitto" päättää nimensä mukaisesti sarjan. Kirja jatkaa siitä mihin kolmas osa jäi. Nora joutuu vastaamaan valaansa jonka teki kuolleelle isälleen, Hank Millardille, nefilisalaseuran perustajalle. Hank eli Musta Käsi oli ennen kuolemaansa salaa koonnut mittavan armeijan sotaan nefilien vapauden puolesta. Blakely, Hankin tutkimuspäällikkö on kehitellyt tehokkaita aseita sotaan langenneita enkeleitä vastaan. Helvetistä peräisin oleva Paholaisvoima on saatu valjastettua erilaisin aseisiin ja sitä käytetään myös juomana joka vahvistaa nefilien jo ennestäänkin hurjia voimia. Hankin oikea käsi, Dante Matterazzi esittäytyi Noralle edellisesen kirjan lopussa ja ottaa nyt Noran siipiensä suojiin. Nora joutuu nefilijoukkion sisäpiirin kuulusteltavaksi mutta Dante lupaa heille että hän kouluttaa tytöstä taistelukelpoisen nefilijohtajan joka kunnioittaa Mustan Käden perintöä. Niinpä Nora alkaakin kehittää sekä fyysistä kuntoaan että mielenhallintatekniikoita Danten opastuksella.

Nora itse on puun ja kuoren välissä sillä hänen rakastettunsa Patch on entistä enemmän kuvioissa mukana, Noran äidin harmiksi. Kun Nora joutuu tekemään valintoja kumman puolella taistelee tilanne meinaa karata käsistä. Pariskunta joutuu tekemään feikkieron jotta nefilien johtajat eivät tule liian epäluuloisiksi sillä Noralla ei ole varaa menettää nefiliarmeijansa johtajuutta. Isän kanssa tekemä vala sitoo tytön elämän ja kuoleman taistoon, halusi hän tai ei. Langenneet enkelit eivät jää toimettomaksi ja heillä onkin omat suunnitelmansa nefilien pään menoksi. Joku pelaa molemmilla puolilla mutta saako Nora sen ajoissa selville. Arkkienkelitkin ovat sopassa mukana, erityisesti iljettävä omaan pussiinsa pelaava, uhkapelaaja nimeltään Pepper Friberg, jolla on tärkeä rooli tapahtumien kulussa.

Vee Sky rakastuu Scottiin ja Nora on heidän puolestaan onnellinen. Onni Patchin kanssa sen sijaan on jäähyllä kun Noran biologinen siskopuoli asettuu asumaan Greyn perheeseen ja Marcie tekeekin kaikkensa jotta saisi pojan itselleen. Marciella on muukin agenda muttta se selviää myöhemmin. Nora ehtii kaiken taisteluiden valmistautumisen ohessa säätää Patchin kanssa, shoppailla ja vakoilla ja epäillä Patchin entistä tyttöystävää, langennutta enkeliä Dabriaa jolla oli jo ensimmäisessä kirjassa pieni rooli. Tässä kirjassa jälleen juoksennellaan, taistellaan tunteita vastaan, niiden puolesta ja Hesvankuu vaan lähestyy. Suuri ja eeppinen taistelukin lopulta saadaan, kumpi puoli voittaa ja kuka paljastuu lopussa vielä nefilksi se selviää ihan kirjan loppupuolella. Tykkäsin tästä päätöosasta, kaikki langat solmittiin eikä kaikki mennyt kuten kuvittelin, epilogikin oli suloinen. Arvosana: 8/10.

Hiljaisuus

Kuva täältä.

Becca Fitzpatrickin "Hiljaisuuus"-kirja jatkaa Noran ja Patchin tarinaa "Langennut enkeli"-sarjan kolmannessa osassa. Edellisen osan lopussa Nora sai vihdoin kutsun tulla vierailulle Patchin kotiin. Mutta nuoret eivät päässeet koskaan perille saakka sillä Hank Millard, Noran biologinen isä osoittautui nefilisalaseuran pääjehuksi, Mustaksi Kädeksi ja vangitsi tyttärensä Patchin ulottumattomiin. Kolmannen kirjan alussa Patch tekee kalliin sopimuksen Noran vapauttamisesta. Nora herää kotikaupunkinsa haustausmaalla muistinsa menettäneenä. Kotiin palattuaan hän tajuaa olleensa koko kesän kadoksissa mutta hän itse ei muista myöskään aikaa ennen sieppaamistaan. Noran äiti on mennyt yhteen nuoruuden rakastettunsa, Hank Millardin kanssa joka on jättänyt vaimonsa ja toisen tyttärensä. Noran on vaikea hyväksyä biologista isäänsä elämäänsä mutta äidin onni on selvää. Noralla ei ole mitään muistikuvia sieppauksestaan eikä hän tiedä että oma isä on sen takana. Etsivä Basson ja äidin kysymyksistä huolimatta tytölle ei palaa mitään mieleen viimeisen puolen vuoden ajalta.

Vee on Noran tukena ja auttaa tätä selviytymään mutta Nora tajuaa että Veekään ei kerro hänelle kaikkea. Kun äitikin on haluton puhumaan tietyistä asioista on Noran pää pyörällä eikä hän tiedä kenen puheisiin pitäisi uskoa. Kun Nora tapaa uudelleen Patchin, jota ei enää muista, hän vaistoaa tuntevansa tuon pojan menneisyydestään. Vetovoima poikaa kohtaan on niin vahva että Nora hakeutuu tilanteisiin jossa näkisi edes vilauksen hänestä. Patch taas toisaalta työskentelee nyt kahtaalle eikä pysty suojelemaan Noraa kuten ennen.

Scott Parnell palaa takaisin kuvioihin ja tällä kertaa Nora ottaa hänet iloisena vastaan. Scottin avustuksella tyttö pääsee vainoojiensa jäljille ja poika pelastaakin Noran pulasta. Kirjan lopussa Hank Millard pakottaa Noran vannomaan verivalan ja pian Nora onkin pulassa tekemänsä valan vuoksi. Kirja päättyy jälleen kerran jännittäviin tunnelmiin ja jättää kaikkien lankojen solmimisen sarjan päätösosaan.

Kirja oli paras osa tähän mennessä. Ensimmäistä osaa lukiessani en arvannut että tämä sarja kasvaisi romanttisesta hömpästä jännittäväksi tarinaksi kolmen eri rodun taistelusta olemassaolostaan. Arvosana: 8/10.

Riitasointu

Kuva täältä.

"Riitasointu" on Becca Fitzpatrickin kirjoittaman nuorten sarjan toinen osa neliosaisesta "Langennut enkeli"-sarjasta. Kirja jatkaa siihen mihin ensimmäisessä osassa päästiin. Ensimmäisen osan lopussa Noran kuolemalta pelastanut langennut enkeli Patch sai siipensä takaisin ja muuttui tytön suojelusenkeliksi. Nyt heidän ihastuksensa syvenee ja nuoret alkavat seurustella Noran äidin ja tytön parhaan kaverin, Veen vastusteluista huolimatta. Nora käy kesäkursseja selvitäkseen helpommalla syksyllä mutta koulunkäynnistä ei tahdo tulla mitään kun tapahtumat pyörähtävät kunnolla käyntiin. Kesätyöpaikkakin tulee hankittua jotta Nora saisi ostettua uuden auton äidin myymän tilalle. Nora ei tahdo enää olla kenenkään avun varassa, erityisesti ei Marcie Millardin jonka antama koulukyyti osoittautui virheliikkeeksi.

Taas on edessä epäröintiä, vaarallisia tilanteita ja kiihkeitä hetkiä poikaystävän käsivarsilla. Pahin vihamies, luokkakaveri Marcie saa suuremman roolin Noran elämässä kuin tyttö haluaisikaan. Epäilykset poikaystävän vilpillisyydestä ja pettämisestä saavat tytön aivan sekaisin eikä hän enää tiedä voiko luottaa enkeliinsä. Kun lisäksi arkkienkeleitä pitää varoa suututtamasta on Noralla paljon huolehdittavaa eikä elämä olekaan tänä kesänä niin ruusuilla tanssimista kun hän alkukesästä vielä kuvitteli.

Samaan aikaan Blythe, Noran äiti yrittää heittää kapuloita Patchin ja tyttärensä väleihin ja kutsuu entisen naapurinsa poikineen kyläilemään. Nora on tavannut Scottin viimeksi lapsena eikä siitä ole jäänyt hänelle kovin hyviä muistoja mieleen mutta aivan siihen mitä seuraavaksi tapahtuu ei Norakaan olisi osannut varautua. Kun Nora kuulee Scottin äänen mielessään hän tajuaa pojan olevan nefili. Tämä herättää hänen mielenkiintonsa ja hän alkaa vakoilla poikaa Veen kanssa. Tytöt joutuvat vaikeuksiin ja jonkun henkikin on taas vaarassa. Kun välit Patchiin tulehtuvat Nora laittaa heidän suhteensa jäähylle. Mitä siitä sitten seuraa on rikkoa Noran sydämen palasiksi. Scott vie tytön huonoille teille ja patch yrittää pelastaa tämän pulasta vähän väliä.

Nora yrittää saada jotain selkoa isänsä kuolemaan ja saa outoja ja uhkaavia viestejä tuntemattomalta lähettäjältä. Kun nefilien salaseura osoittautuu todelliseksi on Noran peloille vihdoin todellinen kohde. Mutta kuka on salaperäinen Musta Käsi jota Scottkin pelkää niin kovasti? Ja mikä on Barnabas-nimisen nefilin todellinen henkilöllisyys? Nora saa lopulta näihin kysymyksiinsä vastauksen joka tosin ei ole sellainen jota hän odotti. Lopussa tapahtuvassa välien selvittelyssä selviää myös hänen isänsä todellinen tappaja.

Kirja oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin ykkösosa ja voin sanoa pitäneeni tästä osasta. Nefilien ja langenneiden enkeleiden maailmaa avattiin lukijalle niin että odotan kyllä seuraavaakin osaa. Arvosana: 8/10.

Langennut enkeli

Kuva täältä.

Becca Fizpatrickin "Langennut enkeli" avaa neliosaisen nuorten fantasiasarjan. Kirja kuuluu paranormaali romanssi-genreen ja keskiössä onkin jälleen kerran ihmistyttö ja yliluonnollinen poika, tässä tapauksessa langennut enkeli. Nora Grey on tunnollinen ja ihan tavallinen tyttö. Hän käy koulua ja shoppailee parhaan kaverinsa Veen kanssa. Tytöt ovat suunnitelleet elämänsä eteenpäin ja Norakin haaveilee pääsystä pois pienestä kotikaupungistaan jatko-opiskelemaan. Noran isä on kuollut vuosi sitten ja suru pakottaa terapeutin pakeille. Noran äiti tekee työtään usein miten poissa kotikaupungista ja työmatkat venyvät. Kotona odottaa kotiapulainen joka tekee ruuat ja vahtii että Nora on ajoissa kotona tekemässä läksyjä. Elämä on siis ihan tavallista mutta se muuttuu pian.

Eräänä päivänä biologian opettaja päättää että pakkaa sekoitetaan ja työparit vaihdetaan totutuista. Nora saa kammokseen parikseen uuden pojan, salaperäisen ja tummahiuksisen komean Patchin. Poika kiusoittelee ja flirttailee ja tuntuu arvaavan tytön ajatukset ennenkuin hän niitä edes ajattelee ja se saa Noran varpailleen. Kuka on tuo salaperäinen poika, miksi hänestä ei löydy mitään tietoja koulun kortistosta ja miksi hänen olemuksensa kiusaa Noraa niin paljon. Kun kotitehtäviä ei voikaan tehdä itsenäisesti vaan se vaatii parin haastattelua Nora joutuu kovan paikan eteen. Patch tuntuu ilmestyvän samoihin paikkoihin missä Nora hengaa ja se saa tytön epäluuloiseksi pojan vaikuttimia kohtaan.

Noran elämä ei ole muutenkaan helppoa mutta kun taivaasta sananmukaisesti pudonnut enkelipoika tulee hänen elämäänsä se muuttuu peruuttamattomasti. Noralle selviää että kirjojen enkelit eivät olekaan satua. On olemassa arkkienkeleitä, langenneita enkeleitä, suojelusenkeleitä sekä nefilejä, enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä. Patch osoittautuu langenneeksi enkeliksi joka haluaa jotain Noralta. Mutta ei Patchkaan ole täysin tunteeton vaikkei hän pystykään tuntemaan kosketusta. Enkelin suunnitelmat kariutuvat ja hän huomaa rakastuneensa tyttöön jonka elämä on hänen elämäänsä sidoksissa tavoilla joista Nora ei tiedä mitään.

Tarinahan lähtee siitä totutuille poluille, tunteet seilaavat, vaaroihin joudutaan, poikaan rakastutaan ja tyttö pelastetaan pulasta. Kirja noudattelee tuttua kaavaa samoin elementein kuin muutkin vastaavat nuorten kirjat eikä tylsyydeltä vältytä. Lähes kaiken pystyy arvaamaan eikä juonirakenteessa tai henkilöhahmoissa ole mitään ennakoimatonta joten lukukokemus jää köykäiseksi. Ilman erikoista loppuratkaisua tämä olisi ollut vielä tylsempi mutta ihan viihdyttävä lukuromaani tämä kuitenkin on. Arvosana: 7/10.

Himo

Kuva täältä.

"Himo" jatkaa toisena kirjana J.R.Wardin uutta Langenneet enkelit-sarjaa jossa herra Heron on ihmiskunnan ainoa toivo. Jim kuoli ja sai taivaassa uuden mahdollisuuden järjestellä asioita nyt hyvää tehden eikä ihmisiä listien niinkuin teki edellisessä elämässään. Kun "Halu"-kirjassa Jim kuoli toisen kerran hän sai vihdoin siivet selkäänsä ja kunnon enkelin elämän. Tai niinkuin sanotaan, hän ei ollut elävä eikä kuollut vaan hän vaan oli. Metafyysiset siivet kannattelevat ja yksi enkeliyden etuja on se että voi valita näkeekö jengi sut vai ei. Lisäksi hän on saanut kamuikseen kaksi muuta enkeliä, Adrianin ja Eddien jotka olivat jo viime osassa hänen työtovereinaan.

Tässä osassa tehtäväksi valikoituu mies menneisyydestä. Isaac Rothe on Jimin entinen työkaveri ja heitä yhdistää salaisuus josta ei puhuta. Yhteinen pomo on päässyt Isaacin jäljille ja Jimin tehtävänä on pelastaa kaveri. Mukaan soppaan änkeää myös oikeusavustaja, neiti Grier Childe, joka näkee kuolleen veljensä Danielin haamun ja juttelee tälle päivittäin mutta ei kerro siitä kenellekään. Childe myös maksaa Isaacin takuut ja vie tämän kotiinsa syömään ja nukkumaan. Mies himoitsee kaunista asianajajaansa mutta eipä tietenkään ajattele ansaitsevansa tätä. Hehän ovat ihan eri maailmoista eikä Isaac usko että he koskaan voisivat olla läheisemmin tekemisissä toistensa kanssa.

Childe kuitenkin tuntee tahollaan kummallista vetoa Isaaciin mutta ei anna heti haluilleen periksi. Hän arvasi ettei mies ole tavallinen velikulta ja normiduunari mutta kauhistuu silti kuullessaan Jimin entisestä elämästä. Isä Childekin tulee hätiin ja hänen menneisyydestään löytyy yhtä ja toista joista hänen tyttärensä ei ole ollut tietoinen. Asia on rikkoa perheen välit lopullisesti mutta Jim saa Grierin tajuamaan ettei kannata menettää ainoaa elossa olevaa sukulaistaan.

Jim puuttuu peliin sillä selviää että hänen pitää pelastaa juuri kaverinsa Isaac. Devina ei kuitenkaan ole lyömässä pyyhettä kehiin joten tuttu taistopari edellisestä osasta ottaa jälleen yhteen. Devinan helvetilliset menetelmät jättävät Jimin heikkoon happeen ja hän joutuu miettimään pariinkin kertaan suunnitelmansa toteuttamista. Koirakin on taas menossa mukana ja näyttelee pientä osaa pelastusoperaatiossa. Kaikki kulminoituu Childen kartanossa käytävään välienselvittelyyn jossa tulee ruumiita, vaihdetaan kiivaita sanoja ja lopulta kaadutaan toistensa käsivarsille. Lopussa selviää yllättävä seikka siitä kuka pelastettava todella oli. Romantiikkaa löytyy siis tästäkin osasta ja raakaa väkivaltaa hyvän vastapainoksi. Kirja ei kuitenkaan ole äklö eikä yltiöväkivallalla mässäilevä. Tykkäsin tästä jopa ekaa osaa enemmän, arvosana: 9/10.

Halu

Kuva täältä.

J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarjan ensimmäinen osa, "Halu" tutustuttaa lukijan hieman erilaiseen hahmogalleriaan kuin Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Samojakin henkilöitä ja paikkoja löytyy riemastuttavasti joka ainakin minulle aiheutti mitä miellyttävimmän tuttuuden mutta myös jatkuvuuden tunteen. Perussisältö noudattelee Wardin tuttua linjaa: tarinassa on paranormaalia romantiikkaa, runsaasti seksiä ja väkivaltaa sekä ronskia kielenkäyttöä. Miehet on edelleen kaapinkokoisia ja jalkojen välissä aina seisoo. Ja naiset on nättejä ja rakastuu tietty aina oikeisiin tyyppeihin. Toisaalta,  miksi muuttaa toimivaa kokonaisuutta kun lukijoita kerran löytyy näilläkin eväillä.

Jim Heron on entinen erikoisjoukkojen sotilas, joka yrittää sopeutua elämään ilman armeijaa ja salaperäistä X-yksikköä jonka leivissä hän on säälimättä murhannut ja tuhonnut valtion vihollisia. Lukijalle tulee selväksi että kaikkea miehen menneisyydestä ei vielä kerrota. Jim tutustuu rikkaaseen kiinteistömoguliin, Vin di Pietroon ja hänen häikäisevän tyrmäävään tyttöystävään nimeltään Devina. Iron Maskissa ilotyttönä työskentelevä Marie-Terese on taas pakomatkalla poikansa Robbien kanssa. Hänen entinen elämänsä mafiamiehen kanssa potkii persuuksille ja hänen on pakko selviytyäkseen tehdä työtä josta ei pidä. Joku hämäräperäinen hemmo seuraa naista kirkkoon, raamattupiiriin ja ptikin ja poikin kaupunkia pistäen kylmäksi kaikki naisen tielle joutuneet urospuoleiset kansalaiset.

Asiat ajautuvat solmuun ja mukaan hyppää niin demoneita kuin enkeleitäkin ja niinhän soppa on taas valmis hämmennettäväksi. Joku asettuu luodin tielle, herää taivaassa ja saa kuulla olevansa ihmiskunnan ainoa toivo. Jumala nimittäin on kypsynyt jatkuvaan köydenvetoon hyvän ja pahan välillä ja on päättänyt viheltää pelin poikki jolleivat lapsukaiset saa riitojaan ratkaistuksi. Kumpikin osapuoli hyväksyy pelimieheksi Jimin ja taistelu seitsemästä sielusta alkakoon. Seitsemän kuolinsyntiä ja sielut menevät sille joka saa tyypin kääntymään omaan suuntaansa. Se puoli joka onnistuu useimmissa tapauksissa määrää lopputuleman. Tuhoutuuko maailma, taivas ja helvetti, voittaako enkelit vai demonit?
Tykkäsin näistä melkein yhtä paljon kuin vampyyrisarjasta ja luen kyllä jatko-osatkin. Arvosana: 8/10.