Yhdeksän oivalluksen tie

Kuva täältä.

James Redfieldin "Yhdeksän oivalluksen tie" oli PaHeen lukupiirin kirjana tuossa taannoin mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä mitään sillä kirja oli pettymys sekä minulle että sille toiselle osallistujalle (jonka kanssa päätimme lopettaa koko lukupiirin koska kävijämäärät ovat pudonneet lähes kokonaan meihin kahteen).

Kirja on siis new age-hömppää jossa "oivallukset elämästä ja kehittymisestä kohti korkeampaa tietoisuutta" on sotkettu epämääräiseen muka-jännitystarinaan. Tarina oli kokonaisuudessaan kökkö, todella epäuskottava (hei haloo, jos sua päin ammutaan niin etkö ensimmäiseksi halua turvaan etkä yhtäkkiä luotakin ensimmäiseen vastaantulijaan ja lyöttäydy hänen matkaansa täysin vieraassa maassa?!!), ja kaiken lisäksi puuduttavan pitkäveteinen.

"Oivallukset" sinänsä olivat ihan jees mutta niissä ei ollut mitään sellaista johon ei normaali ihminen, vaikkei olisikaan kirjallisuudentuntija, olisi jo törmännyt useita kertoja paremmin kirjoitetussa muodossa. Ehkä tämä antaa jotain jollekin sellaiselle joka on kovin kiinnostunut itsensä kehittämisestä suhteessa muihin ihmisiin eikä ole vielä (onnekseen) törmännyt vastaaviin opuksiin. Arvosana: 3/10.

Jokin vanha lainaus kustantajalta:
"Yhdeksän oivalluksen tie on vauhdikkaan jännitysromaanin muotoon kirjoitettu analyysi nykyihmisen henkisestä tilasta ja ennustus tulevasta.
Elämässään eksynyt mies lähtee Peruun metsästämään salaperäistä Käsikirjoitusta. Se on 600 eKr kirjoitettu teos, jossa ennustetaan suurta henkistä vallankumousta. Ennen sitä jokaisen on koettava yhdeksän oivallusta. Mutta kirkko ja valtio haluavat pitää Käsikirjoituksen salassa. Mies joutuu pakenemaan henkensä edestä Perun vuorilla ja sademetsissä. Matkalla hän oppii oivallukset yhden toisensa jälkeen.
Redfieldin menestysteos on saanut sadat tuhannet ihmiset kautta maailman suhtautumaan elämään uudella tavalla." (WSOY)

Tälle on nähtävästi jatkoakin, "Kymmenes oivallus" mikä ei todellakaan tule minun lukulistalleni. Huomasin myös että tästä on tehty vuonna 2006 elokuvakin "Yhdeksän oivalluksen tie - The Celestine Prophecy". En ajatellut katsoa... Kirja oli minulla TBR-100-listalla numerolla 98 joten kuittaan sen lukemisen.

Hobbitti: Odottamaton matka

Picture from here.

"Hobbitti: Odottamaton matka" avaa J.R.R. Tolkienin "Hobbitti eli sinne ja takaisin"-kirjaan perustuvan kolmiosaiseksi kuvatun kolmituntisen leffan. Leffat on kuvattu uudella "High Frame Rate", lyhyesti HFR, muodossa jossa on aiemmasta 3D-formaatista kaksinkertainen määrä kuvaruutuja. Katsoimme juuri sellaisen näytöksen mutta en itse kyllä nähnyt mitään erilaista tavallisiin 3D-näytöksiin verrattuna. Sehän ei nyt mitään todista ja luultavasti kykenisin erottamaan ne toisistaan jos rinnakkain saisin katsoa 24-kuvaruutua sekunnissa tai 48-kuvaruutua sekunnissa.

Muut osat tulevat ulos vuosina 2013 ja 2014. Itse en ole harmikseni vielä lukenut kirjaa mutta korjaan sen tässä lähiaikoina. Mukana olleet ystäväni arvioivat leffaa kirjanlukeneina joten kuuntelin hämmästyneenä heidän kommentteja. Oli monta kohtaa joka oli poikkeama kirjassa ja se herätti närää. Itse pidin tästä tällaisenaan, toki taistelukohtauksia olisi voinut editoida lyhyemmiksi mutta muuten en keksinyt mitään moitittavaa. Ainoa joka pisti silmään oli se että osa leffasta tuntui olevan jo kertaalleen nähtynä. Tätä oli joku muukin valitellut. Itse arvioisin sen johtuvan siitä että vasta vähän aikaa sitten katsoin ne pidennetyt TSH-versiot maratoonina kun jonotin näitä Hobbitti-lippuja.

Tähtihetkiä olivat:

• Ereborin kääpiövaltakunnan silmiähivelevä kauneus.
• Bilbon ja Klonkun kohtaaminen oli toisaalta pelottava ja toisaalta hassun hauska.
• Galadrielin taianomainen kauneus, hänen keskustelunsa Gandalfin kanssa.
• Kääpiöiden laulukohtaus "Far Over The Misty Mountains Cold" ja heidän hienot asunsa.
• Velho Radagast ja hänen eläimensä.
• Myrskyjättiläisten taisto.
• Upea Howard Shoren musiikki.
• Lopun viimeiset kuvat Smaugista.

Tässä vielä silmäkarkkina nuori Elrond.

Picture from here.
Elokuvan virallinen sivusto suomeksi täällä and The Hobbit: An Unexpected Journey Official Homepage in English here.
Arvosana: 9/10. Arvosteluja löydät täältä ja täältä and review in English here and here.

Auringonlaskun jälkeen

Kuva täältä.

Stephen Kingin "Auringonlaskun jälkeen" on novellikokoelma joka sisältää kolmetoista tekstiä. Novellit ovat:

1. Willa
2. Piparkakkutyttö
3. Harveyn uni
4. Levähdyspaikka
5. Kuntopyörä
6. Heidän jättämänsä tavarat
7. Lakkiaispäivä
8. N
9. Piru kissaksi
10. New York Times erikoishintaan
11. Mykkä
12. Ayana
13. Hyvin tiukka paikka

Koska lukemisesta on jo aikaa en ajatellut kertoa yhdenkään juonesta mitään koska en niitä enää muista mutta yleisesti ottaen tykkäsin tästä kokoelmasta. Novellit on kirjoitettu yhtä (Piru kissaksi vuonna 1977) lukuunottamatta vuosina 2003-2008. Kirjan lopussa King selittää tarkemmin novellien kirjoittamisesta ja sisällöstä. Arvosana: 9/10.

Lisään tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Pimeyden voimilta suojautuminen" ja siten päätän tehtävän koska olen suorittanut kaikki kohdat.

Ainakin Morren maailmassa ja Kirjavinkeissä on arvosteltu tämä kirja.

Katoamisten kirja

Kuva täältä.

Iida Rauman esikoisteos "Katoamisten kirja" tuntui mielenkiintoiselta jo silloin kun kuuntelin kirjailijan haastattelun toukokuussa Ylen aamutv:ssä (n. 10 min. haastattelu löytyy Yle-Areenasta) mutta sain sen vasta nyt luettua. Kirja kertoo tytöstä, juuri aikuiseksi tulleesta minäkertojasta. Elämä ei oikein ota allensa, menneisyys painaa yhtä pahasti kuin tulevaisuuskin ja isän katoaminen on jättänyt tyhjyyden jota ei edes tyttöystävä Sofia täytä.

Öisin kertoja näkee painajaisia jos edes saa unta ja äidiltä pöllityt rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet menevät säännöllisesti joka ilta, tietenkin kaikkien tietämättä. Apua hän ei uskalla hakea mutta kun kertoja herää öisin huutamaan Sofia varaa hänelle lopulta ajan terveyskeskukseen. Lääkäri määrää lisää pillereitä eikä kertoja kykene päästämään menneisyydestä irti kertomalla lääkärille todellisuudestaan.

Tytön äiti käsittelee menetystään omalla tavallaan mutta kumpikaan ei pysty puhumaan toisilleen isän eikä puolison menettämisestä. Tyttö on jollain tavalla vielä riippuvainen äidistä joka ei kykene auttamaan tytärtään millään tavalla.
Tyttö tutustuu työpaikallaan mamu-naiseen joka tuntuu viehättävän erilaiselta. Zorka on albaani ja Kosovon pakolainen ja kantaa omaa katoamistaan taakkana joka ei helpota edes silloin kun ottaa lääkkeitä ja viinaa yhtä aikaa.

Minäkertoja palaa muistoissaan välillä lapsuuden päiviin, koulukiusaamiseen ja ystävän karmaisevaan kohtaloon joka ei vaan jätä rauhaan. Lopussa isää lähdetään etsimään ja kirja päättyy uuteen katoamiseen joka jättää lukijalle surullisen olon.

Itselleni puhuttelevia kohtia kirjassa oli lapsuuden kouluaikojen kuvaus oman väkivaltaisen kiusaamisenkohteena olon takia sekä toisaalta kuvaus vanhainkodin arjesta tuntui tutulta oman ammattini vuoksi. Hauskana kuriositeettinä mainitsen sen että taisin tehdä sijaisuuksia samassa vanhainkodissa opiskeluaikanani kuin mitä Rauma tässä kirjassaan kuvaa:)

Kirja oli erittäin uskottava sisältönsä puolesta ja pidin siitä ettei esim. lesbous ollut sen tärkein teema vaan se kulki normaalina osana henkilöiden elämää aivan kuten se on oikeassakin elämässä. Kirjailija itse onkin sanonut ettei halunnut kirjoittaa mitään lesbo-teemaista kirjaa: "Että ei, kirjassa ei ole lesboteemaa, samalla tavalla kuin siinä ei ole Turku-teemaa vaikka se sijoittuu Turkuun."
Arvosana: 8/10.
Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Jästitieto". Kirjaa on arvosteltu myös blogeissa "Järjellä ja tunteella" sekä "Lumiomena".

Looper

Kuva täältä.

Looper on tulevaisuuteen sijoittuva sci-fi-toimintaleffa jossa nuori näyttelijälupaus Joseph Gordon-Levitt vetää hienon eleettömän palkkatappajan roolin. Toisessa pääroolissa rymistelee takavuosien suosikki Bruce Willis joka näyttää että vanhempikin toimintasankari vielä tietää mistä kana kusee. Vaikka em. miehet ovatkin tapahtumien keskiössä löytyy leffasta vahva naishahmokin, Sara (Emily Blunt) joka osaa käyttää haulikkoa kuten kelpo naisen täytyykin osata. Noah Segan näyttelee kutkuttavan humoristista Looperien tuhoajaa, Kid Blueta ja hän nousi heti mun suosikkihahmoksi Paul Danon näyttelemän maanisen sekavana heiluvan Sethin ohella.

Leffan tapahtuma-aika on vuodet 2044 ja 2074. Uudempi aika on maailma josta rikollispomot lähettävät uhrejaan menneisyyteen kolmenkymmenen vuoden päähän tapettavaksi jossa likaisen työn hoitavat Looperit, ansiokkaat palkkatappajat. Ammatti on raskas ja hyvin palkattu mutta sen lopettaminen vie hengen, kirjaimellisesti. Leffa ei ole perinteinen sci-fi-leffa mutta se jättää katsojalle pureskeltavaa kuten aina kun aikamatkustus on kyseessä. Mielestäni tässä se oli kuvattu uskottavasti ja kiinnostavan raikkaasti.
Arvosana: 9/10.
Leffan arvosteluja löydät esim. Film-O-Holicista ja Episodista.

Skyfall

Kuva täältä.
Kävin jokin aika sitten katsomassa uusimman Bondin kahden kaverin kanssa. Toinen ei ollut koskaan nähnyt yhtään Bondia ja toinen on katsonut ne kaikki. Itseltäni puuttuu joitain alkupään leffoja ja nämä kaksi edellistä Daniel Graigin pääosatähdittämää "Quantum Of Solace" ja "Casino Royale". Kumpikin seuralaiseni tykkäsi kovasti uusimmasta Bondista.

Daniel Graig nousi jälleen tehtäviensä tasalle ja otti kuuluisan agentin roolin oman niukan viehättävällä tavalla haltuunsa. Graig on Conneryn lisäksi ehdoton suosikkini tuoksi brittiläiseksi martineja juovaksi naistenmieheksi joka kaahaa ympäri maailmaa pelastaen sen aina viime tipassa tietenkin brittiläisen imperiumin ollessa etusijalla.

Skyfallissa Bond joutuu heti alkumetreillä ammutuksi, omiensa toimesta, ja hänet julistetaan kuolleeksi. Tämä tapahtumasarja pullauttaa pinnalle joitain asioita jotka olisivat saaneet jäädä salaisuudeksi mutta minkäs voit kun pahiksetkin ovat fiksuja tyyppejä ja ovat oppineet käyttämään intternetsejä hyväkseen.

Bondin apuna on viimeistä kertaa suloinen, upea Judi Dench M:n roolissa mutta entisen Q:n menehdyttyä uusi siloposkinen nörttihemmo (itselleni ennestään tuntematon brittinäyttelijä Ben Whishaw) on astunut suuriin saappaisiin täyttäen ne mielestäni mainiosti. Bondin ihmetellessä poikasen kastumattomia höyheniä tämä toteaa tyynesti että ennen kuin herra 007 on edes juonut aamukahvinsa hän on jo kaatanut pari pientä valtiota tietokoneineen (tjsp.). Niin vaan Bondikin siirtyy nettiaikaan, uusin uhka ei olekaan pelkästään kamala suuruudenhullu roisto vaan internet-imperiumia pyörittävä katkera pahis (Javier Bardem) joka tahtoo vahingoittaa itselleen läheisiä henkilöitä. Muissa rooleissa näyttelee mm. Naomie Harris tulevana M:n sihteerikkönä Miss Moneypennynä ja Bond-tyttönä säteilee vaarallisen kaunis Bérénice Marlohe jonka yksi leffa-iltapuku sisälsi käsinommeltuja Swarovski-kristalleja aikamoisen määrän (en nyt löytänyt pukua mistään).
Arvosana: 9/10.
Leffan arvostelu löytyy esim. Dome.fistä ja Leffatykistä.

Mahlaa suonissaan

Kuva täältä.

Viivi Hyvösen "Mahlaa suonissaan" oli fantasialukupiirin kirjana 28.11. Itse yllätyin todella positiivisesti kirjasta, kirjailija on ollut vain 18-vuotias kun tämä kirja julkaistiin, edellisen kirjansa "Etsijän" hän julkaisi jo 14-vuotiaana. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, lainasin heti noiden ym. lisäksi uusimman teoksen "Apina ja Uusikuu" joka odottelee kirjapinossa omaa vuoroaan.

Kirja oli aika perinteistä fantasiaa, mukana olivat kaikki seikkailuelementit, tärkeä tehtävä, päähenkilön kasvu matkan varrella, kohtalo johon henkilöt ovat sidottuja, taistelu, miekat, magia, noidat, velhot ja lohikäärmekin kurkisti jossain välissä tarinaa, tuttua mutta hyvin raikkaasti kirjoitettuna.

Kirjassa oli miespäähenkilö joka ihmetytti erästä lukijaa koska itse kirjailija on nainen. Itse en näe mitään syytä erotella kirjailijoita ja kirjojen päähenkilöitä kenenkään sukupuolen mukaisesti. Ehkä sillä on jollekin merkitystä sitten. Itselleni tärkeämpää on se kuinka rikkaita/paperisia hahmot ovat tai kuinka vahva asenneilmasto kirjailijalta päätyy omiin hahmoihinsa. En itse jaksa lukea kovin asenteellisia/sovinistisia/rasistisia kirjoja muutenkaan vaikka perinteisessä hc-sci-fissä niitä asenteita kuitenkin on valtaosa.

Loppu herätti kaikenmoisia tunteita lukijakunnassa, joku oli ollut pettynyt siihen miten lopulta kirjassa kävi, itse itkin aivan avoimesti parissakin kohdassa. Se että loppu ei ollut ennalta-arvattava vahvisti kirjan mielenkiintoa kaikissa lukijoissa. Kirja ei ollut kliseinen vaikka perinteisen fantasian elementit omasikin.

Kirjan tapahtumapaikat olivat hieman epäselviä koska minkäänlaista karttaa ei ollut. Vaikka maailma oli aika pieni ei tullut oikeastaan kuvaa siitä missä mikin paikka oli. Paikkojen nimet olivat myös hyvin samankaltaisia.

Henkilöiden ennaltamäärättyyn kohtaloon sidotut elämät harmittivat joitain, toivottiin että hahmot olisivat olleet oman elämänsä toimijoita eivätkä kohtalon polulle pakotettuja hahmoja jotka vaan toteuttivat ennalta määrättyä tehtäväänsä.

Uskonnon rooli jäi kesken. Perusasetelma oli ihan ookoo mutta se ei oikein edennyt tarinassa minnekään. Oli luostarilaitosta, soturimunkkeja, temppeleitä, hylättyjä palvontapaikkoja ja epämääräisiä viittauksia siihen miksi papisto oli tehnyt sen ratkaisun mikä kerrottiin mutta ei mitään erityistä mihin tarttua.

Sukupuoliroolit ärsyttivät, olisiko jo aika siirtyä tämän vuosituhannen puolelle siinä että patriarkaalinen maailma ei enää vetoa sivistyneeseen lukijaan. Tässä taas spekuloitiin sillä että tekijän nuori ikä näkyi, kirjailijan omat asenteet eivät ehkäpä ole vielä kehittyneet vaan oppi on imetty kotoa/koulusta.

Hahmogalleria oli niin runsas että se pani lukijaparan ihmettelemään kaikkien rooleja, tässä kohtaa mietittiin olisiko kirjaa editoitu kustantamon puolelta niin että kirjailijan ääntä ei ole kuultu, epäloogisuudet saattaisivat selittyä tällä. Itseäni häiritsi se seikka että nimistö oli niin samankaltainen, oli eläinten ja kasvien nimiä, mikä sinänsä oli hienoa mutta joihinkin hahmoihin ei tullut minkäänlaista tunnesidettä. Lisäksi jotkut hahmot vaan vilahtivat nimenä ja sitten ne vaan kuolivat ilman mitään syytä miksi olivat esiintyneet tarinassa. Se, että nimet olivat suomeksi, oli mielestäni postiivista sinänsä.

Olentokuvaus oli hyvin värikästä. Metsinkäiset olivat kiehtovia ja niistä olisi lukenut enemmänkin. Jäi hieman irralliseksi se seikka että miksi Metsä käyttäytyi kuten se teki. Myös Suden rooli jäi askarruttamaan. Vetäjä ihmetteli sitä että kun taikuus nousi kerran luonnosta niin minkälaista oli Velhon taikuus, "tekotaikuutta" vai mitä? Hän oli myös sitä mieltä että roolipelinä tämä voisi olla kiehtova. Tässä viitattiin Soikkelin lyttäysarvosteluun.

Kun mietimme kirjailijan sanomaa lukijoille minä esitin ajatuksen että toivottavasti kirjailija ei ole kirjaa kirjoittaessaan ollut vielä niin katkera että hän olisi ajatellut että mitään ei voi todellisuudessa muuttaa vaan kaikki tapahtunut tulee aina uudelleen ja uudelleen toistumaan. Tälle hieman naurahdettiin mutta muitakaan ajatuksia ei ehdotettu.
 
Seikkailu aiheena kiehtoo varmasti kaikenikäisiä lukijoita, osa kirjan kappaleista oli rankattu kirjastoissa lasten osastolle ja osa nuorten. Mielestäni tarina ei sovi ihan pienille lukijoille, ehkäpä esimurkkuille ja siitä ylöspäin tämä olisi sopiva kirja. Eikä aikuislukijakaan kyllästynyt tai kokenut tekstiä lapsenomaiseksi, kannattaa siis lukea jos perusfantsu kiinnostaa. Arvosana: 8/10.

Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikuuden historia".

Arvostelut löytyvät ainakin Hesarista Paula Havasteelta ja kovin sanoin on myös kirjaa suominut M.G. Soikkeli Aikakoneessa.

NaNoWriMo 2012 Winner

Picture from here.

Nano tältä vuodelta on vihdoin ohi! Kyllä se vaati aikamoisen rutistuksen tällä kertaa mutta nyt ollaan maalissa. Ensimmäistä kertaa sain myös tarinan valmiiksi. Lisäksi tarinani päähenkilöt tulivat niin tutuiksi että haluan kertoa lisää heidän elämästään. Joko kirjoitan heistä jatkoa seuraavassa nanossa tai sitten kirjoitan erillisiä novelleja mutta en ihan vielä sillä jonkinmoinen kirjoitusähky vaivaa kuten aina nanon päätyttyä.

Unirytmi meni tietysti persiilleen mutta se nyt on pientä sen rinnalla että kirjoittaa kuukaudessa kirjan. Olkoonkin että minun "kirjani" eivät tule koskaan päätymään kustannustoimittajan pöydälle. Talouskin meni kuralle matkakustannusten ja miittiherkuttelun johdosta mutta sekin on marraskuun normi. Nyt sitten syödään tutusti ja turvallisesti sitä kuuluisaa kaurapuuroa joulukuun eläkkeeseen saakka.

Nyt on aikaa relata ja käydä kirjapinon kimppuun. Velman lukuhaasteesta puuttuu vielä pari kirjaa ja hdcaniksen lukudiplomihaaste ja TBR-100 ovat vielä aloittamatta. Mutta onhan tässä vielä aikaa niiden suorittamiseen.

Taru sormusten herrasta-faniyö

Picture from here.

Finnkino järjesti viime perjantai/lauantaiyönä Tolkien-faneille superhubaa. Helsingissä Tennispalatsissa ja Vantaalla Flamingossa fanit saattoivat viettää aikaansa katsellen leffoja, nauttien muiden fanien seurasta ja nukkuen leffateatterissa sisällä sen sijaan että olisivat jatkaneet jonostusta ulkopuolella teltoissa. Ja miksi kukaan haluaisikaan jonottaa ulkona kylmässä märässä teltassa kun sisälläkin sai olla. Teatterit oli varattu vain fanien/jonottajien käyttöön koko yöksi eikä sisään päässyt enää kun ovet suljettiin alkuyöstä.

Kyseessähän oli 12.12. 2012 ensi-iltaan tulevan Hobbitti: Odottamaton matka-leffan lippujen jonotusyö ja jokaiselle jaettiin magee Hobbitti-aiheinen kaulanauha jossa oli jonotusnumero. Koska jonotus alkoi vasta aamulla klo: 7.30 ei kenenkään tarvinnut koko yötä jonossa roikkua vaan saattoi nauttia muusta toiminnasta. Itse katsoin kaikki LOTR-leffat pidennettyinä, uudelleen digitalisoituina versioina. Jostain syystä missasin silloin 2000-luvun alussa nämä teatterissa kokonaan joten ison screenin taika oli todella nautittava.

Leffat esitettiin viimeistä lukuunottamatta aivan perätysten joten koko yön saldona oli huimat 11 h 20 min leffankatselua. Hieman takapuoli oli puuduksissa huolimatta ykkössalin miellyttävistä penkeistä. Mutta kaikkein jännintä oli kun pääsin vihdoin kotiin ja yritin nukkua niin yhtäkkiä alkoi kuulua korvissa leffamusiikkia joten jouduin ottamaan troppia että sain unenpäästä kiinni. Mutta onpahan liput enskariin! Oma lippuni on suurimpaan saliin jossa leffa esitetään HFR 3D:nä ensimmäistä kertaa Suomessa. Sekin muuten tulee olemaan elämys sillä ainakin Tennispalatsi on kokonaan varattu Hobbittin ensi-ilta näytökselle, ajatelkaa, kaikki 14 salia esittää samaa leffaa yhtä aikaa, vaude!

Lue lisää HFR 3D-tekniikasta Finnkinon sivulta.

Hobbitti: Odottamaton matka-leffan IMDb-sivu.

Kesytön

Kuva täältä.

Fantasia-lukupiiri Pasilan kirjastossa 7.11.2012, kirjana Elina Rouhiaisen Susiraja 1: Kesytön.

Kirjailija oli itse kirjailijavieraana ja saimme kysellä ja kommentoida esikoiskirjailijan fantasiakirjaa suoraan alkulähteille. Kirjailija kuvaili kirjoitusprosessiaan ja kertoi että ensin hän näki mielessään kuvan jossa Raisa istuu kannonnokassa ja hänen seuraansa tuli susi josta hän heti tiesi ettei se ollut pelkkä susi vaan joku yliluonnollinen olento.

Vetäjä tiedusteli onko tämä nyt sitä uuskummaa, realismia vai fantasiaa.

Esille nousi kysymys miksi Raisa viilteli itseään vaikka oli vahva taiteellinen nainen.

Kirjailija vastasi että nuoruus on todella vaikeaa aikaa, Raisan äidin kuolema, yläasteen aikaiset ystävät ja luokkatoverit ovat ahdistuneita ja masentuneita. Kirjailija ei halunnut vähätellä heidän tuskaansa. Hän halusi kuvata sitä ahdistusta ja pahaa oloa jota nuoret tuntevat.

Tähän nousi esille tiukka vastakommentti että kaikissa ikäryhmissä on vaikeita kokemuksia esim. sota tai paha lama. Ei saa asettaa sukupolvia vastakkain. Maailma toki on monimutkaistunut ja vaatimukset ovat erilaisia mutta kaikissa ikäpolvissa on omat hankaluutensa.

Kirjassa ilmeni mielenkiintoisia valtarakenteita, joku kysyi miksi ihmissusinaiset olivat alisteisessa asemassa poikiin ja miehiin nähden.

Vastauksena on että Raisa pyrkii taistelemaan näitä valtarakenteita vastaan koska on yhteisön ulkopuolinen. Muu väki on lauman sääntöjen alainen.

Suden kuvaaminen tuntui realistiselta ja suomalainen mytologia tuli hyvin esille. Se oli hyvä että susi- ja ihmishahmo olivat erillään kuvattuina. Kirjailija oli iloissaan siitä että fantasiassa ei ole sääntöjä, voi luoda oman maailmansa ja omat sääntönsä. Huono puoli siinä en se että niitä itse luotuja sääntöjä on sitten seurattava koko kirjansarjan ajan.

Tästä kirjasarjasta on tulossa viisiosainen. Pari ensimmäistä on valmiina ja viimeinen osa myös. Loppu on kirjailijalle jo selkeä. Muut kirjat siinä välissä ovat sitten vielä auki.

Lukijoiden mielestä kirjan hahmot olivat hyvin Twilightmaisia. Konstasta on tykätty, hän on isähahmo Raisalle.

Kirjailija on saanut paljon sähköpostia jossa ollaan tiedusteltu onko kirjailija tarkoittanut kenties juuri heidän kotikyläänsä kun on kuvannut kirjan tapahtumia Hukkavaarassa Kainuussa. Ikävä kyllä Hukkavaara on täysin fiktiivinen paikka eikä sille ole selkeää esikuvaa, kirjailija ei ole edes koskaan käynyt Kainuussa.

Tässä kohtaa ihmeteltiinkin että miksi kirjan tapahtumat sijoittuvat Kainuuseen, onhan niitä susia muuallakin. Kirjailija vastaa että Kainuu on hänelle mystinen outo paikka, hyvä siinä missä joku muukin. Kirjailijalta kysytään myös usein että miksi kirjan henkilöt eivät puhu Kainuun murretta mutta kirjailija totesi sen tutkimusvaiheessa mahdottomaksi haasteeksi koska Kainuussa on paljon eri murteita, ne vaihtelevat jopa kylittäin. Kirjailija ei halunnut opetella sitä sillä yleiskieltä on helpompi kirjoittaa. Kustannustoimittaja oli samaa mieltä siitä että murre olisi liian vaikeaa.

Hukkavaara on salassa muusta maailmasta, ihmisten yhteiskunta on erillään paranormaalista maailmasta. Tämä on kirjailijan mielestä hyvin tavallista tässä genressä.
Mikael, tuleva alfa huolehtii koko ajan kaikista muista. Hän tuntuu ikäistään vanhemmalta. Lukupiirin vetäjän mielestä hänessä on samoja piirteitä kuin Twilightin Edward Cullenissa. Niko oli myös mielenkiintoinen hahmo mutta toisaalta hän on melko stereotyyppinen homohahmo. Jotkut toivoivat että Raisa olisi valinnut Nikon eikä Mikaelia. Kirjailija kertoi että genren mukaisesti tyttö rakastuu aina alfaurokseen. Siksi Raisa valitsee Mikaelin.
Raisan nimeä ihmeteltiin, monen mielestä se oli outo nimi sankarille. Kirjailija tykkäsi nimestä, hän ei halunnut laittaa tytölle tavallista nimeä joka sotkeentuisi muihin nimiin. Hänelle kaikki hahmojen nimet vain tulivat mieleen. Hän ei tunne ketään Raisaa todellisessa elämässään. Hän antoi itselleen luvan antaa hahmolle haluamansa nimen.
Oikolukuvaihe kyllästytti ja uuvutti. Kirjailija tulee sokeaksi omalle tekstilleen ja typot ja epäloogisuudet jäävät helposti huomaamatta. Niitä ei kuitenkaan lukijoiden mielestä ollut kovinkaan montaa. Itse löysin kaksi.
Tammi on kustantamona keskittynyt lasten- ja nuortenkirjojen julkaisemiseen. He ottivat kirjailijan siksi julkaisuohjelmaansa koska hän oli nuori (24-vuotias) esikoiskirjailija ja koska useampiosaisesta kirjasarjasta tulee helpommin markkinoitava näillä spekseillä. Tämän kirjan edustama genre on nyt pinnalla joten laajempi markkinointi tuottaa helpommin tulosta. Kirjailija kertoi että hän tekee myös itse markkinointia kouluvierailuilla ja jakamalla flaiereita erilaisessa tilaisuuksissa jossa on nuorta väkeä. Myös kirjablogistien arviot tuovat uusia lukijoita ja niin ollen myös ostajia.
Kirjan teemoiksi nousivat erilaisuus (Raisa, Niko), kasvutarina, isku vastaan patriarkaalista instituutiota, kirjailija sanoi että hän haluaa kirjoittaa nimenomaan teinitytöille, siksi koska heitä ei arvosteta vaan aina haukutaan. Myös pojilta on tullut hyviä kommentteja kirjasta. Miehiltä ei ole tullut mitään arvioita mutta joku hänen ystävänsä isä oli kirjan lukenut ja tykännyt siitä.

Oma arvioni: Ensimmäiset sata sivua tylsää puurtamista. Sitten tarina alkaa ja tuntuu aivan siltä että plääh, taas yksi Twilight -kopio. Mutta kun jaksaa vaan jatkaa lukemista kyllä se koukku sieltä löytyy ja jatko-osia jää odottamaan. Arvosana: 7/10.

Susiraja 2: Uhanalainen ilmestyy kesällä 2013.
Kirjailijan kotisivut: www.elinarouhiainen.com
Nanoni edistyy hienosti kuten sivupalkista seuraamalla näette ja olen saanut sanamääräni taas kiinni. Pääsen maaliin kuten aiemminkin ellei mitään kamalaa enää satu. Tämä ei sitten ollut PC-mokatontulle käsky tulla kyläilemään, etköhän ole jo hoitanut hommasi tässä osoitteessa, mene välillä muualle mesoamaan!*tekee karkoitusloitsun*
Edit 30.11.: Liitän tämän kirjan Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikaolentojen hoito".

Breaking Dawn Part 2

Ensi-ilta oli ja meni eilen, kävin katsomassa leffan ihan yksikseni ja sain keskittyä rauhassa fanittamaan ja nauttimaan viimeisestä Twilight Sagan leffasta. Tykkäsin kovasti, huumoria oli mukavasti mukana, yllätyksiäkin oli, aivan kuin odotinkin mutta näin jälkikäteen katuen harmittaa se että tulin katsoneeksi kaikki ennakko-clipit ja muut trailerit ja kaiken sälän koska nyt suurin osa leffasta oli liiankin tuttua. No, oma moka ja silleen. Aion kuitenkin tämänkin käydä vielä uudelleen katsomassa, niin kuin olen katsonut kaikki edellisetkin osat, sillä mielestäni leffateatterin suurelta valkokankaalta nähtynä elokuvat ovat aina nautittavampia katsella.

Juonesta en mitään paljasta sillä itse inhoan sitä että joku spoilaa sisällön tai jonkun yksityiskohdan, tämä leffa on kuitenkin tärkeä vain faneille joten muut älkööt vaivautuko:) Suosittelen tätä twihardeille ja niille jotka julkisesti vihaavat koko franchisea mutta menevät kuitenkin katsomaan jotta voivat vihata taas hiukan lisää ja moittia Meyeriä:) Arvosana: 9/10.

Nano ei etene toivotusti, ei vähiten siksi että olen missannut useita päiviä milloin koneen hajoamisen vuoksi milloin kavereiden synttäreiden yms. tarpeellisen mutta hidastavan jutun vuoksi. Tämän nanon aihe ja hahmot ovat minulle kovin mieleisiä ja odotan innolla saada jatkaa heidän tarinaansa mutta pelkään pahoin että tällä tahdilla (olen tällä hetkellä n. 4K sanaa jäljessä aikataulusta) en ehdi maaliin oikeaan aikaan. Toki yritän kaikkeni ja varmasti viimeisenä yönä vielä loppurutistan mutta ehkä ensimmäisen kerran kaikkien näiden kuuden nanoni aikana tuntuu siltä että en ehkä yksinkertaisesti kykene enkä selviä. Mutta ans kattoo ja pitäkee peukkuja!

Varjeltu rakastaja

Kuva täältä.

"Varjeltu rakastaja" on kirjasarjan kuudes osa ja jatkaa edelleen Mustan tikarin veljeskunnan tarinaa. Tässä osassa päähenkilöitä on useita, John Matthew, Phury, Cormia, Lash ja Rehvenge.

Lashin menneisyydestä selviää uusia asioita ja ne ovatkin rautaista kamaa. Kaveri ei ihan odottanut tällaista mutta ottaa siitä kaiken irti. Mikä tuokin muuhun porukkaan uutta potkua. Lashin tie käy taas ristiin Johnin kanssa ja tietynlaiset kostotoimet ottavat paikkansa. Omegakin on sekaantunut asiaan tavalla joka laittaa koko vampyyrimaailman aivan sekaisin. Veljeskuntakin on kriisin partaalla, ehkä enemmän kuin koskaan.

Johnin ystävä Qhuinn joutuu puolestaan pahaan pulaan useammalla kuin yhdellä tavalla. Ensin perheensä kanssa ja sitten puolustaessaan ystäväänsä. Hän yrittää selvitä parhaalla mahdollisella tavalla säästäen ystäviään Johnia ja Blaylockia ja se rikkoo melkein kolmikon välit lopullisesti. Blaylockista paljastuu eräs seikka johon on ollut hieman viitteitä aiemmissa jaksoissa ja minua se ilahdutti kovasti. Kuulemme varmaan tästäkin myöhemmin lisää. Qhuinnin pelastaa lopulta ikivanha veljeskunnan laki ja kuningas asettaa sen voimaan suojellakseen nuorta urosta. Lekuri-Janeakin tarvitaan tiukan paikan tullen parillakin eri taholla.

Phury taistelee omaa kohtaloaan vastaan, kohtaloa jonka hän itse valitsi. Esi-uroksena toimiminen ei vieläkään luonnistu ja "kissa ja hiiri"-leikki Cormian kanssa saa yhä uusia ilmenemismuotoja. Kun Phury ei tiedä mitä Cormialle tekisi hän "palkkaa" Johnin viettämään aikaa naaraan kanssa ja heidän suhde syveneekin ystävyydeksi. Molemmat tuntevat tietynlaisen yhteyden ja se tuo kummallekin lisää mietittävää tahoillaan. Kun Cormia pikkuhiljaa tutustuu Tämän puolen asioihin kuten elokuviin, värillisiin ruusuihin ja suklaaseen hän tajuaa kuinka erilaista elämää Phury viettää kun hän ja sisarensa. Hän itse nauttii asioista niin paljon että tuntee pettäneensä pyhän tehtävänsä ja kokee hurjia itsesyytöksiä ja huonoa oloa.

Valittu alkaa kaivata takaisin Toiselle puolelle omien sisartensa joukkoon. Päätöstä palata takaisin vauhdittaa se seikka että Directrix on koko ajan vaatimassa hänen ja Esi-uroksen sinetöivän liittonsa ja Cormian ottavan paikkansa Ensimmäisenä Puolisona. Kun Cormia ei sitä velvollisuuttaan yksin pysty täyttämään, ei vastahakoisen pariskunnan välillä tapahdu mitään vaan asiat vellovat epävarmuudessa ja väärinkäsityksissä. Valittu luulee ettei Phury halua häntä ja Phury tietenkin haluaa että Cormia suostuu vapaaehtoisesti pyhään toimitukseen eikä yritä pakottaa tätä samalla kun kieltää itseltään mahdollisuuden rakastamiseen koska ei halua että Cormia torjuu hänet. Suhdesoppa on siis veljeskunnan tapaan taas tarjolla.

Phury taistelee myös menneisyytensä kauhujen ja punatupakkariippuvuutensa kanssa. Riippuvuus uhkaa ottaa vampyyrin kokonaan valtaansa, hän käy omaksikin nöyryytyksekseen kovin tiheään Rehvengen klubilla täyttämässä varastojaan. Muu veljeskunta on huolissaan Phurysta, mukaanlukien hänen kaksoisveljensä Zsadist joka saa Phuryn kiinni teosta joka sinetöi erään asian ja jopa kuningas Wrath joutuu puuttumaan asiaan. Riippuvuuden taustoja selvitellään ja asia saa eräänlaisen päätöksensä kirjan lopussa.


Rehvengestä paljastuu uusia asioita lähinnä hänen Sympath-puolesta. Se olikin mielenkiintoista ja hänen ja Xhexsin taustasta kuullaan varmasti lisää jatko-osissa sen verran kesken tuo juonikuvio jätettiin. Xhexsin ja Johnin tapaaminen johtaa molemmat hämmennyksen valtaan mutta tässä osassa ei vielä päästy puusta pidemmälle. Ehkä jo seuraavassa kirjassa tyypit panevat parastaan, noin niinkuin sananmukaisesti.

Kirjan alussa ja lopussa kuullaan lisää veljeskunnan jo kadonneeksi ja kuolleeksi luullusta jäsenestä. Mukaan kuvioihin tunkeutuu uusi yliluonnollinen hahmo joka vaikuttikin erikoiselta ja mielenkiintoiselta hemmolta. Tätä juonikehittelyä odotan jatkossa ehkäpä eniten Johnin vaiheiden lisäksi.

Kirjurineitsyt tekee niin tärkeän päätöksen kirjan loppupuolella että sen vaikutukset koko vampyyrimaailmaan ja erityisesti Valittuihin tulee olemaan erityisen merkittäviä. Myös Paynen kohtalo tulee avautumaan lisää jatkossa koska hänen äitinsä tekee merkittävän päätöksen kirjan lopussa. Tämä osa oli vauhdikas, jännittävä, riittävästi romantiikkaa ja taistelua. Arvosanaksi annan: 9/10.

Rauhansota

Kuva täältä.

Vernor Vingen "Rauhansota" on ensimmäinen kahdesta "Across Realtime"-sarjan kirjasta. Kirjan maailma on mielenkiintoinen, salaperäiset kuplat peittävät osia maapallosta ja niiden tekijä Rauhanlaitos hallitsee rautaisella otteella koko maailmaa. Kuplat ovat läpäisemättömiä, heijastavia ja hajoamattomia ja niihin on "säilötty" Rauhanlaitoksen toimesta sekä kapinoivia kaupunkeja että vaarallista aseistusta. Rauhanlaitos lopetti sodat jotka meinasivat tuhota koko maapallon ja siinä samassa otti vallan itselleen. Kaikenlaisen suurteollisuuden kehittely on kiellettyä ja ainoastaan Rauhanlaitoksella on lentokoneita, autoja ja aseita. Muu ihmiskunta ajaa hevoskärryillä, käyttää aurinkoenergiaa ladatakseen akkuja joilla sitten käyttää alkeellista tekniikkaa. Videopelit ja shakki ovat suuressa suosiossa ja osa ihmisistä käyttää kiihdytysprosessoreita kallon sisään asetettavien antureiden avulla.

Kansallisia rajoja ei enää ole, (kerrankin USA on tuhottu eikä ole se tärkein maa maapallolla) maailma on jaettu kolmeen suuralueeseen joita hallitsevat Rauhanlaitoksen ylin johto. Pikkuhiljaa alkaa ilmetä ongelmia, kuplat alkavat hajota, niiden kehittelijä suunnittelee vallankaappausta apunaan nuori poika joka on uskomattoman älykäs ja matemaattisesti superlahjakas. Mies ja poika saavat apua pientehtailijoilta ja sota syttyy. Kumpi voittaa, säilyykö maailma kokonaisena, mitä kuplien sisällä tapahtuu ja onko tässä kaikessa mitään järkeä? Mielestäni kirja oli selkeä ja johdonmukainen, pidin henkilöhahmoista ja ekologisesta otteesta. Kirjan pystyy lukemaan itsenäisesti mutta jäin kuitenkin odottamaan seuraava osaa. täytyypä metsästää se kirjastosta kunhan nano on ohi ja ehdin lukemaan normaalisti. Arvosana: 9/10.
Edit 30.11. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan: "Tähtitiede".

NaNoWriMo 2012

Picture from here.

Nano on täällä taas! Kahden tunnin kuluttua, tasan keskiyöllä kun viisari raksahtaa sekunnin yli alkaa vimmattu kirjoittaminen. Kuukausi sekopäistä naputtelua, nukkumattomia öitä, kymmeniä kahvi- ja kaakaomukillisia, suklaata, irttareita, hedelmiä ja aivan yhtähullua seuraa nanomiiteissä ja -foorumeilla. Tervetuloa mukaan!

Oma tuleva bestseller-kirjani on "Unenkulkija" joka on fantasiatarina demonipojasta joka rakastuu Tämän puolen ihmispoikaan, Unenkulkijaan. Hän on näkijä joka pystyy kulkemaan sekä Tällä puolella muistaen kaiken tekemänsä ja kokemansa että Toisella puolella elämään Unessa ja tuomaan muistonsa mukanaan. Tämä lyhykäisyydessään. En kerro enempää koska en vielä tiedä itsekään mitä heille tapahtuu ja kuinka kaikki osaset osuvat yksiin omien suunnitelmieni kanssa. Nanohahmoilla kun tunnetusti on oma tahto ja he yllättävät kirjoittajansa aina.

Jos en siis Marraskuussa kovasti päivitä tai kommentoi teidän blogejanne tiedätte missä olen!

Sitomaton rakastaja

Kuva täältä.

J.R.Wardin "Sitomaton rakastaja" jatkaa sarjan viidentenä osana Mustan tikarin veljeskunnan tarinaa. Kirja ei petä, se jatkaa edellisten kirjojen tyyliin verta ja suolenpätkiä, seksiä ja kommunikaatiokatkoksia päähenkilöparin välillä. Tosin miksi muuttaakaan toimivaa, ja lukijoita houkuttelevaa, kaavaa? Enää en valita, vaikka valitinkin tästä aiemmin:) Näitä osia ei kannata lukea putkeen ellei halua saada yliannostusta yllämainituista teemoista.

Kirjan fokus kohdistuu tällä kertaa Vishousiin ja hänen yllättävästä paikasta löytyneeseen rakkauden kohteeseensa. Myös Vishousin kiintymys Butchiin ilmenee voimakkaasti ja suhde nousee pöydälle sekä selvenee lopulta. Heidän välejään kuvataan kauniisti ja itse jäin haaveilemaan heidän suhteestaan mutta se nyt ei taida toteutua. Vishousin menneisyyteen palataan takaumina joissa hän muistelee elämäänsä isänsä, Verenlaskijan sotilaskoulutusleirissä. Vishousin tatuointien alkuperä ja tarkoitus selviää ja yllätyksekseen ja pettymyksekseen hän myös saa selville kuka on hänen äitinsä. Samassa yhteydessä selviää sekin miksi hänellä on ennaltanäkemisen lahja sekä syy hänen oikean kätensä voimakkaan vaaralliseen energiasäteilyyn.

Kaikki vanhat veljeskunnan hahmot ovat myös mukana, joillakin on suurempi rooli kuin toisilla mutta kaikki pääsevät kuitenkin ääneen. Omega ja lesserit ovat vähäisemmissä rooleissa eikä näiden suhteen kuulla mitään uutta. Valituista Cormia saa äänensä kuuluviin ja hänelle pedattiin jatko-osiin roolia. Myös Rehvengen yökerhossa käydään parikin mielenkiintoista näytöstä.

John Mattew on ilokseni suuremmassa osassa tässä kirjassa. Hän odottaa kirjan alussa edelleen kovasti muutosta ja tuskailee heikon ja ruipelon kehonsa kanssa. Hänen vihamiehensä Lash saapuu oppitunnille muutoksensa kokeneena ja entisestäänkin ilkeämpänä. Lashin selvänä aikomuksena on vahingoittaa Johnia joten kaverukset Blaylock ja Qhuinn päättävät erityisen tarkasti suojella ystäväänsä. Pojat ovat edelleen Johnin parhaita kavereita ja he päätyvät pian sellaiseen seikkailuun josta leikki on kaukana. Asia menneisyydestä vainoaa edelleen Johnia ja tulee esille kiusallisella tavalla muutoksen jälkeen. Zsadist jatkaa Johnin kanssa joka-aamuisia tapaamisiaan ja tällä kertaa niissä myös puhutaan tärkeitä, syvälle haudattuja ja tuskallisia asioita. Xhex, ZeroSumin turvallisuuspäällikkö aiheuttaa Johnille merkillisiä tuntemuksia ja tätä juonenkulkua odotan mielenkiinnolla jatkossa. Kirjan loppuun mennessä myös Qhuinn ja John ovat muutoksensa läpikäyneet suureksi riemukseen. Lukijalle jo selvä tieto, Johnin alkuperää koskeva mysteerio, avautuu vähitellen veljeskunnalle.

Kirjurineitsyt ja hänen Valittunsa ovat merkittävässä roolissa ja Toista Puoltakin valotetaan hieman enemmän kuin aiemmissa osissa on totuttu. Itse koin nämä osuudet hieman tylsiksi mutta Neitsyt osoittautui monella tapaa mielenkiintoisemmaksi kuin alunperin luulin. Zsadistin kaksoisveli Phury ottaa Vishousin puolesta pestin Kirjurineitsyen suuressa suunnitelmassa ja tämä aiheuttaa aikamoista hämmennystä molemmin puolin Rajaa. Kirjurineitsyellä on myös omat luurankonsa kaapissaan ja eräs yllättävä seikka paljastuu hänen palatsinsa takahuoneesta. Kirjassa tapahtuu monta uhrausta ja pyyteetöntä rakkautta saadaan jälleen nähdä.

Kirjan lopussa käydään Hautapaikassa merkittävä tapahtumasarja jonka seurauksena onni löytyy sille joka luuli sen jo iäksi menettäneensä. Yllättävä uusi hahmokin pongahtaa esille ja itselle se nosti karvat pystyyn. Toivon että se osoittautuu vääräksi arvioinniksi jatko-osissa. Moni asia jäi taas cliff-hangeriin mutta emmeköhän saa kuulla niistä vielä lisää sillä ainakin 6 jatko-osaa on jo kirjoitettu.

Tätä osaa lukiessani vuodatin paljon kyyneliä ja jouduin pohtimaan erästä surullista asiaa menneisyydessäni. Niin se vaan tämä paljon haukuttu hömppäkirjallisuuskin avaa uusia ajatuskulkuja kyynistyneen lukijan elämään. Ihailin edelleen suomentajan taitoja sillä dialogi on niin nautittavaa ja sujuvaa että kääntäjällä täytyy olla aikamoinen huumorintaju ja taito käyttää rikkaasti nykypäivän suomen kielen sanastoa. Kurkkasin wikiin ja huomasin että alkupään on suomentanut Marke Ahonen ja nämä viisi seuraavaa Maria Sjövik. En kyllä ole huomannut kääntämistyyleissä mitään eroa joten molemmat lienee kelpo kääntäjiä.  Arvosana 10/10.

Fraktaaliaika

Kuva täältä.

Gregg Bradenin "Fraktaaliaika" oli PaHeen lukupiirin kirjana tällä viikolla. Tässä ajatuksia joita kirja herätti meidän neljän mielissä.

Kirja olisi ollut parempi jos teksti olisi pysytellyt tieteellisissä faktoissa sen sijaan että kirjailija teki sujuvasti päätelmiä ja jatko-oletuksia esoteriikan pohjalta. Tieteellisistä teorioista oli johdettu päätelmiä jotka kiinnostivat mutta toisaalta ärsyttivät. Osa tykkäsi, osa tyrmäsi. Kirjoittaja veti yhtäläisyysmerkkejä maapallon magneettikenttien ja napojen siirtymisestä, josta ei ainakaan toistaiseksi ole tieteellistä tutkimustietoa, ilmaston lämpenemiseen. Tämä teoria oli kiinnostava ja tästä olisimme kaivanneeet lisätietoa. Faktat sinänsä olivat tosia mutta teoriat eivät vakuuttaneet lukijoita.

Eräs lukija olisi halunnut tietää tarkemmin mitä tapahtuu kun maailmanaika on zeniitissä, ei vain kirjan esittämät alku ja loppu. Mitä zeniitissä tapahtui/tapahtuu? Esimerkkinä hän mainitsi tällä hetkellä kuluvan maailmanajan tapahtumista 11-vuotiaan Buddhan. Kiinnostavaa olisi tietää onko teoria pätevä myös ajan zeniitissä tai missä tahansa ajankohdassa. Hän totesi myös että: "Suhteellisuusteoria antaa vain nuivan ja nihkeän selityksen ajan luonteesta." "Mikä oli hegemonian vaikutus, sen seuraus ja kulminaatiopiste?" 

Toinen lukija oli soveltanut aikakoodia itseensä ja omiin elämänvaiheisiinsa muttei ollut saanut odottamiaan tuloksia. Häneltä ei löytynyt merkittäviä syklejä, ei selkeitä hyviä tai huonoja olosuhteita jotka olisivat toistuneet koodin mukaisesti. Muut eivät olleet kokeilleet koodia. Hän myös oli pohdiskellut ajan merkitystä yksilölle tai ihmisryhmälle. "Jospa aika kulki eri tavalla, ajan yksikkö esim. minuutti, tunti ja päivä olikin eri pituinen? Jos aika on kerran fraktaalinen niin voisiko esim. Raamatun ajan ihmisten pitkäikäisyys selittyä tällä ajan ominaisuudella?"  Sama lukija mietti että jos edellinen siirros on tapahtunut 1950-luvulla niin joitain merkittäviä henkisyyden tapahtumia voidaan löytää tältä ajanjaksolta. Esim. pakanauskontojen nousu suuremman yleisön tietoisuuteen.

Kirjailija toisteli useassa kohdassa tämän kuluvan maailmanajan loppuhetkeä, Mayojen mukaista päivämäärää, 21.12.2012 mutta ei kuitenkaan selittänyt mitä silloin tapahtuu. Sen hän mainitsi ettei varsinaista maailmanloppua tule vaan joitain suurehkoja muutoksia ihmisten elämään ja maailman toimintaan. Mitä muutoksia se tuo esim. henkisyyteen, se olisi ollut kiintoisaa kuulla. Bradenin mukaan vain olosuhteet toistuvat, eivät itse tapahtumat sellaisenaan. Kuitenkin hän itse ennusti monia yksityiskohtaisia tapahtumia. Lukijan näkökulmasta ne olivat liian subjektiivisia ollakseen uskottavia.

Kirjan suomennosta pidettiin huonona, kukaan ei ollut lukenut alkukielellä mutta yksi aikoi vielä vilkaista olisiko se ollut selkeämpi joissakin kohdissa jotka häntä kiinnostivat. Kirjan jenkkikeskeisyys ärsytti, miksi kirjailija sitten ei ollut käyttänyt aikakoodia jonkin muun maanosan tapahtumien ennustukseen, se ei käynyt ilmi kirjasta. Myös tutut amerikkalaiset salaliittoteoriat, jotka sinänsä ovat naurettavia vaikkakin kiinnostavia, loistivat tässä8kin) kirjassa. Braden oli onnistunut löytämään niitä myös luonnosta.

Kirjan kristinuskosta johdetut kommentit ärsyttivät esimerkiksi siinä kohdin että Mayat eivät todellakaan olleet kyseisestä uskonnosta kuulleetkaan joten kristus ei ollut heille millään tavalla merkittävä henkilö. Olisi ollut mielenkiintoisempaa, ja uskottavampaa, mikäli kirjailija olisi kyennyt katsomaan asioita laajemmin, myös muiden uskontojen ja vakaumusten näkökulmasta.

Arvosanaksi annan 5/10.
Kirjasta on sanansa sanonut myös Ultra-lehden toimittaja.
Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Numerologia".

Aurinkojen huone

 

Kuva täältä.

Vuonna 2009 Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaana ollut Reynoldsin "Aurinkojen huone" kertoo Abigail Gentianista, naisesta joka päättää ylittää ja laajentaa ihmisyyden rajat siirtäen oman tietoisuutensa, persoonallisuutensa ja muistonsa tuhanteen klooniin. Gentianin kloonien suvusta käytetään nimeä Kukkien huone, samasta alkukodista, Kultaisesta tunnista lähtee myös joitain muitakin saman päätöksen tehneitä ja heitä kaikkia kutsutaan yhteisnimellä Sukuyhteisö.

Kirjan päähenkilöinä ovat Gentianin suvun Purslane ja Campion sekä heidän vieraansa konekansan Hesperos. Sukuyhteisön jäsenet tutkivat ja manipuloivat koko tunnettua universumia matkoillaan, jotkut tehden vain hyvää, jotkut oman etunsa tavotteisiin sopien tuhoavat ja nostavat uusia sivilisaatioita. Yksi Kierros kestää noin parisataa tuhatta vuotta, toki subjektiivinen aika ei kulu samaa tahtia sillä Kiertolaiset viettävät suurimman osan ajasta staasissa tai jäädytettyinä. Jokainen suvun jäsen on velvoitettu pitämään matkapäiväkirjaa johon tallennetaan kiertolaisen näkemät ja kokemat ihmeet ja uudet ja vanhat sivilisaatiot kierroksen aikana. Kun suku on kiertänyt yhden täyden kierroksen omassa galaksissaan se tapaa kohdemaailmassa. Siellä kunkin matkakertomus jaetaan kaikkien kloonien kesken ja kuolleita tai uupuneita kiertolaisia muistetaan tehden kunnianosoiteuksia kuten esim. kaiverretaan kiertolaisen kuva tähtivyöhön.

Campion käynnistää tietämättään tapahtumasarjan jolla on kauaskantoisia seuraamuksia. Ei pelkästään Kukkien huoneelle vaan myös koko Linnunradan tulevaisuudelle. Keitä ovat Auringon huoneen jäsenet jotka ovat ratkaisevassa asemassa tässä suunnitelmassa ja joiden olemassaolosta eivät muut Sukuyhteisön jäsenet edes tienneet? Mikä rooli konekansalla on tähän kaikkeen, entäpä Vigilandia, miksi se nousee yhä uudelleen esille ja miksi Andromedan galaksi on vain musta Reikä? Campion ja Purslane kohtaavat Ilmojen hengen Neumessa mikä osoittautuu myöhempien tapahtumien kannalta tärkeäksi kiinnekohdaksi yhä hullummaksi muodostuvassa arvoituksessa jossa on koko tunnetun universumin kohtalo vaarassa.

Reynolds kutoo tarinaansa tuttuun tapaan jännittävästi ja mukaansatempaavasti eikä päästä lukijaa helpolla. Upeat tekniset yksityiskohdat ja huimat tulevaisuuden astrofysikaaliset saavutukset vyöryvät lukijaa päin huimaavalla vauhdilla. Vaikka tämä kirja voidaankin nähdä hardcore-avaruusseikkailuna niin lukija pysyy kyllä kyydissä vaikkei olisikaan fysiikkaa ja astronomiaa lukenut. Henkilöhahmot ovat niin mielenkiintoisia että kun kirja loppuu haluaisi kuulla vielä lisää. Tykkäsin tästä hirmu kovasti! Arvosana: 10/10. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Lentäminen".

Arvionsa on antanut myös Kirjavinkit, Risingshadow ja Puolisilmä.

Pilvikartasto

Kuva täältä.

David Mitchellin "Pilvikartasto" oli fantasialukupiirin kirjana tällä viikolla. Paikalla oli vetäjän lisäksi kuusi innokasta lukupiiriläistä joiden kaikkien yhteisiä mielipiteitä ja ajatuksia seuraavassa lainaan iloisesti sekaisin muistikirjani avustuksella.

Kirjoitustyyli, sisäkkäiset tarinat herätti ihastusta ja vihastusta kaikkien lukijoiden mielessä. Erityisesti murreosuudet ja ensimmäisen tarinan vanhahtavaa kieltä moitittiin. Siihen tottui kyllä myöhemmin mutta moni meinasi jättää kirjan kesken sen vuoksi. Myös tehokeinona käytetty &-merkki kummastutti. "Väinö Linnan käyttämä liudennettu murre on esimerkkinä siitä kuinka murretekstiäkin voi kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi totesi vetäjämme." Komeetta-syntymämerkki johdatti lukijan uudelleensyntymän äärelle. Mietittiin sitä onko merkki sielussa vai DNA:ssa kulkeva. Keskusteltiin mikä sielu on. Ei päästy yhteisymmärrykseen.

Kirja jakaantuu kuuteen erilaiseen osioon joita kaikkia sitoo yhteen kunkin tarinan päähenkilö joka jotenkin liittyy myös muihin tarinoihin. Kirjasta pystyi erottelemaan teemoja jotka kulkivat kaikkien kuuden sisäkkäisen tarinan läpi. Tällaisia teemoja ovat esimerkiksi orjuus, vääryydet, alistaminen, myrkyttäminen, suojelu ja geenimanipulaatio. Kirjan yhteiskuntakritiikki on voimakasta mutta hienovaraista. Mietimme turmeleeko valta aina ja kaikkialla, millainen ihmisen degeneraatio oli kirjassa, vanhustenhoidon taso mietitytti ja niin sekä uskonto kuin ydinenergia tuli esille kriittisesti joskin myös aikakehykseensä sidottuna.

Mikä sitten oli kirjan sanoma? Tällaisia heiteltiin: Pessimistinen ennustus tai varoitus, sielunvaellus, ihmiskunnan rappion syklisyys ja kenties menneisyyden ihannointi. Kirja oli haastava sekä toteutukseltaan että eri aikakausien ja henkilöiden limittymisien vuoksi. Pidin itse tästä kovasti ja monien yksityiskohtien ja oivallusten vuoksi tämä täytyy lukea uudestaan jossain vaiheessa että saisin tästä kaiken irti. Arvosanaksi annan 9/10.  Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Loitsut".

Lisäys 14.10.
Kirjan on arvostellut myös Raija Taikakirjaimissa. Sieltä löytyy myös tulevan leffan ensimmäinen traileri. Vaikutti hienolta, pitää ehdottomasti katsoa kunhan Suomeen rantautuu! Pasi Salminen Kiiltomadossa on myös sanonut sanansa.

Lukudiplomi-haaste

hdcanis laittoi lukudiplomihaasteen vireille ja päätin osallistua koska minun kouluaikoinani ei tällaista ollut. Ja koskaan ei ole liikaa kirjoja lukulistalla, eihän? Kirjat valitaan Opetushallituksen Kunnari-ohjelmasta. Tarjolla on kaikille luokka-asteille oma lukudiplomi joista voi yhden valita. Jokaisella valitulla diplomilla on useita kategorioita joista valitaan luettavaksi yhteensä 6-10 kirjaa. Tässä alkuperäinen haasteteksti:

LUKUDIPLOMI-HAASTE


kaikille innokkaille lukijoille ikävuosista riippumatta.

Haasteen säännöt ovat seuraavat: 

1. Valitse vapaasti luokkatasosi ja diplomi jonka haluat suorittaa. Pohjana suosittelen tuota Opetushallituksen Kunnaria, mutta vastaavat paikkakuntakohtaiset diplomiohjelmat hyväksytään myös. Ilmoita valintasi tämän bloggauksen kommenttiosiossa.

2. Seuraa diplominsuorituksen ohjeita. Tyypillisesti tarjolla on useita temaattisia lukulistoja joista kustakin valitaan luettavaksi yksi kirja niin että yhteensä luetaan 6-10 kirjaa. Luetuista kirjoista joko tehdään normaali bloggaus oman tyylin mukaan tai tehdään jokin diplomiohjeissa annetuista tehtävistä, tai mieluiten tietysti molemmat (kannattaa lukea ne tehtävälistat läpi, siellä on lukuisia mielikuvitusta kutkuttavia tehtäviä...)Mahdolliset elokuvatehtävät ovat vapaaehtoisia, tällä kertaa keskitymme kirjoihin ja ajoittaisiin sarjakuviin. 


3. Haaste alkaa nyt, ja kouluvuoden mukaisesti päättyy lauantaina 25.5.2013. Tuosta viikon päästä, 1.6.2013 kevätjuhlissa jaetaan diplomit ja saatetaanpa jakaa stipendeinä myös muutama kirjapalkinto arvottuna suorittajien kesken (myös hyvällä yrityksellä pääsee mukaan arvontaan vaikkei koko diplomia saisikaan suoritettua).Myös jo luetuilla kirjoilla voi osallistua, kunhan ne on lukenut 1.8.2012 jälkeen.


4. Jos lähipiirissäsi on lukeva lapsi, ota selvää olisiko hän kiinnostunut lukudiplomista ja onko hänen koulussaan mahdollisuutta sen suorittamiseen. 

(Vinkiksi jos lasten tai nuorten kirjallisuus ei suuremmin kiinnosta, yläasteen listoista löytyy jo runsaasti kirjoja myös aikuiselle lukijalle. Haaste sopii suoritettavaksi myös yhdessä oman tai muuten tutun kouluikäisen lapsen kanssa). 

Edit: Kunnarin varsinaisen diplomi-osion ulkopuolelta löytyi myös Odysseia lukiotasolle, kirjat ovat suurelta osin samoja kuin yläasteen Sinuhessa ja tälle tasolle ei ole annettu erityisiä tehtäviä. Mutta tämänkin suorittaminen on siis myös mahdollista tekemällä normaalit bloggaukset kustakin valitusta kirjasta.Vaikka diplomin tavoitteena onkin lukea monipuolisesti eri tarjottimilta, on ilmentynyt myös kiinnostusta lukea kymmenen kirjaa yhdeltä tarjottimelta. Tällä voi osallistua ainakin stipendiarvontaan, ja kaipa sen teemadiplominkin voin sitten laatia...

Lukuiloa!

Itse valitsen Sinuhen 9. luokan lukudiplomikirjat:

1. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
2. Frans G. Bengtsson: Orm Punainen
3. Annika Luther: Kodittomien kaupunki
4. Cornelia Funke: Mustesydän
5. Lorenzo Carcaterra: Katuvarpuset
6. Riitta Jalonen: Enkeliyöt
7. Stephen Baxter: Mammutit-sarja
8. Erlend Loe: Tositarinoita Suomesta
9. Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
10. Lukas Moodysson: Mitä minä teen täällä?

Medusan perintö

Picture from here.

Medusan perintö jatkaa Jason Bournen maailmaan sijoittuvaa tarinaa vaikka hän itse vilahtaakin vain kerran  koko leffassa. Ensimmäiset kolme leffaa (Medusan isku, Medusan verkko ja Medusan sinetti)  pääosaa esitti Matt Damon (IMDb-linkki) ja ne ohjasi Paul Greengrass. Kun Greengrass ei jostain syystä halunnut/voinut ohjata tätä uusinta osaa myös Matt Damon kieltäytyi pääosasta ja Jeremy Renner (IMDb-linkki) astui ohjaksiin näytellen salaperäisen Outcome-nimisen operaation agenttia.

Tarinaa on hieman muutettu, kirjojen juonta ei noudateta orjallisesti ja salaisia projekteja on useampia jo haudattujen Treadstonen ja Blackbriarin lisäksi. Treadstone on periaatteesta unohdettu, paitsi sen ylempiään ärsyttävä rogueagentti Jason Bourne, jota ei vieläkään ole saatu kiinni.

Outcome-projekti on uusi, huippusalainen ohjelma jossa valikoituja henkilöitä modifioidaan virologisesti jotta heistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti. Virusten mukaanaan tuomat manipulaatiot lisäävät kantajan kongnitiivisia kykyjä ja vahvistavat häntä fyysisesti huippukuntoon. Strategiset yksiköt on hajautettu siten etteivät eri yksiköiden työntekijät tiedä toisistaan. Kun päämaja sitten joutuu sulkemaan ohjelman, pelätessään Bournen ohjaajan, CIA:n apulaisjohtaja Pamela Landyn paljastavan senaatille arkaluontoisia asioita, sen osaanottajat murhataan kaikki muut paitsi päähenkilö, Aaron Cross (Jeremy Renner). Cross lähtee pakosalle ja löytää vielä yhden puhdistuksesta selvinneen ja hänen avullaan he selvittelevät mitä tapahtui ja miksi heidät yritetään tappaa. Tämä kaiketi on perus toimintaleffarymistely mutta itse tykkäsin tästä kovasti. Olen lukenut aikoinaan Robert Ludlumin (Wiki-linkki ja IMDb-linkki) Jason Bourne-sarjan kaikki kirjat jotka hän itse kirjoitti, vain nämä uudet osat, jotka Eric van Lustbader (engl. kotisivu) on kirjoittanut Ludlumin kuoltua ovat lukematta.

Tiedossa on siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita, avuttomia naisia (hyvisten puolella), julmia ja tehokkaan tappavia naisia (pahisten puolella) ja tietenkin molemmilla puolilla hurjia, kylmäverisiä kuoleman moniosaajia miesten rooleissa. Tykkäsin Rennerin näyttelijätyöstä, se on hieman samaa niukan eleetöntä ja turhia hosumatonta kuin Daniel Graigillakin (IMDb-linkki). Jolta muuten tulee ensi-iltaan 26.10. uusin Bond, "007 Skyfall". Edward Norton (IMDb-linkki) joka näyttelee Outcome-yksikön ylintä jehua on myös mieleinen näyttelijä ja tuntuu vaan paranevan vanhetessaan.

.

Maalattujen luolien maa

Kuva täältä.

Kuudes ja toistaiseksi viimeinen osa jatkaa Aylan ja Jondalarin sekä heidän tyttärensä Jonaylan tarinaa. Tässä osassa oli paljon luolien kuvailua ja se olikin kovin mielenkiintoista mutta viimeistään kymmenennen visentti- ja mammuttikuvan kohdalla alkoi kyllästyttää. Ymmärrän kyllä että kirjailija on todella kiinnostunut aiheestaan mutta tämä on kuitenkin fiktiiivinen romaani eikä tietokirja. Aiempienkin sarjan kirjojen kohdalla olisi voinut helposti editoida ainakin yhden kolmanneksen jokaisesta kirjasta tarinan silti kärsimättä mutta tämä kirja olisi pitänyt editoida vielä raaemmalla kädellä. Tässä oli puolet liikaa. Auel kertookin kirjan alussa kiitokset-osiossa enemmän näistä luolista ja siitä että hän siirsi ne kokonaisuutena kirjaansa ja muokkasi siitä Zelandonien maan.

Kirjan alussa Ayla jatkaa Emon palvelijaksi opiskelemista ja tulee nauttineeksi jotain psykedeeliyrttiseosta ja melkein menehtyy pyhässä luolassa. Kun hän lähtee sitten kesäjuhlille myöhässä odottaen tapaavansa Jondalarin hän löytääkin tämän toisen naisen sylistä. Ja taas on soppa valmis! Mikä näillä ihmisillä on niin vaikeaa ettei voi puhua toiselle? Annetaan asioiden mennä niin solmuun ettei voi enää kumppanille puhua mitään ja luullaan toisesta aina pahinta. Eikö tämä jo nähty Mammutin metsästäjissä...

Joko lopetus ei ole kirjailijan vahvinta osaamista tai sitten hän jättää tarkoituksella auki sellaisia asioita joista hän kuitenkin kahdessa viimeisessä kirjassaan on ottanut esille. Jään odottelemaan kirjoittaako Auel vielä yhden osa tähän sarjaan sillä siihen oli viitteitä pitkin kirjaa. Esim. klaanikansan ja Muiden yhteydenpito ja kaupankäynti, Brukevalin ja Madromanin lähtö sekä Aylan mahdollinen arvonnousu Ensimmäiseksi. Ja toisen, tai oikeammin kolmannen, lapsen mahdollisuuskin tuli jollain tapaa korostetusti esille.

Koko sarjasta jäi sellainen kuva että 30 vuotta saman kirjasarjan kanssa on liikaa. Ainakin kun ne ovat tällaisia järkäleitä, kustannustoimittajan painajaisia. Peräkkäin luettuna näissä kaikissa oleva asioiden toistelu, sen korostaminen kuinka se Jondalarin mela onkaan niin iso ja ah Aylan luola juuri sille sopiva. Se, että Ayla niin vihaa niitä hyeenoita ja kuinka hän oppikaan metsästämään tarkkailemalla petoeläimiä. Jne, jne. Jopa samassa kirjassakin oli toistoa niin paljon että en usko että menisi enää läpi millään isommalla kustantajalla tämmöinen kässäri. Ehkä hän sai palkkaa sivumäärän mukaan?

Yksi mikä jäi erityisen positiivisena mieleen oli se kuinka yhteisö- ja perherakenne oli niin avara ja salliva. Samalla tulisijalla saattoi olla kolme tai neljäkin aikuista samaa tai eri sukupuolta samassa perhesuhteessa ja nekin jotka halusivat olla yksin ilman puolisoa kelpasivat yhtä arvokkaina jäseninä samaan yhteisöön. Lapset saivat kasvaa rauhassa, kaikki katsoivat heidän peräänsä ja rakastivat ja neuvoivat kutakin hänen oman kiinnostuksensa myötä. Lapset oppivat asiat seuraamalla aikuisten toimia, mikään ei ollut kiellettyä ja kaikkea muuta suvaittiin paitsi mustasukkaisuutta ja silmitöntä väkivaltaa. Mielenkiintoa erilaisia taitoja oppimaan kannustettiin ja lapset otettiin mukaan kaikkiallle. Tämä kiehtoi minua vaikka tiedänkin ettei se enää onnistu nykyisenlaisessa yhteiskunnassa. No, kaikesta huolimatta olihan tämä luettava ja melko hyvä maku siitä jäi. Arvosana: 8/10.

Kirja-arvioita on tehnyt esim. Marjis, Annika ja Villasukka kirjahyllyssä.
Edit 30.11 Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Muinaiset riimut".

TBR-100

Päätin osallistua monen muun innoittamana TBR-100-haasteeseen omalla tavallani. Itselläni on omissa kirjahyllyissäni niin paljon lukemattomia kirjoja ja niitä kirjoja jotka olen lukenut x-vuotta sitten ja jotka olen joko kokonaan tai osittain jo unohtanut. Päätin siksi valita tämän haasteen kirjat näistä omien hyllyjeni kirjoista. Lukuaikaa en nyt määrittele, luen tässä kuitenkin rinnalla muita kirjoja muiden blogaajien kirjavinkeistä, lukupiirien kirjoja sekä kirjoja kirjaston valikoimista. Laitan TBR-listan tuonne yläpalkkiin omaksi sivukseen ja merkitsen kunkin kirjan linkin sitten asianmukaiseen postaukseen. Kirjoissa on myös kirjasarjojen osia tai kokonaisia sarjoja ja se luultavasti kannustaa minua lukemaan ne uudestaan joten tämä lista saattaa hieman venähtää alkuperäisestä. Hyllyihin jäi vielä yli kolmesataa lukematonta kirjaa jotka olen nyt eritellyt vaihtoon, lahjoiksi tai Netcyleriin meneväksi jotta hyllyihin tulisi tilaa nille kirjoille jotka todella haluan omistaa enkä vaan roikuttaa mukana kun ne ovat tulleet jostain syystä hankittua tai saatu lahjaksi/vaihdossa. Lisäksi nuo silmät vaan jatkavat huononemistaan ja haluan lukea mahdollisimman paljon ennenkuin se muuttuu mahdottomaksi.

Jostain syystä tuo lista näyttää osan kirjoista harmaalla ja osan mustalla enkä osaa sitä korjata joten älkää välittäkö siitä.

1. Jack Kerouac: Matkalla
2. Henry Miller: Hiljaiseloa Clichyssä
3. Régine Deforges: Sininen polkupyörä
4. Jane Campion: Piano
5. Pirkko Saisio: Kainin tytär
6. Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa
7. John Irving: Leski vuoden verran
8. Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
9. W. Somerset Maugham: Elämältä se maistui
10. Joanne Harris: Karamellikengät
11. Maeve Binchy: Talo Dublinissa
12. Frederik Pohl: Sapattivuosi
13. Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia
14. Theodore Sturgeon: Enemmän kuin ihminen
15. Daniel Keyes: Kukkia Algeronille
16. Harry Harrison: Tilaa! Tilaa!
17. Sameul R. Delany: Nova
18. Isabel Allende: Eva Luna
19. Diana Gabaldon: Sudenkorento
20. Milan Kundera: Kiireettömyys
21. Herbjørg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen
22. Marianne Fredriksson: Muuttolinnut
23. Nancy Huston: Täyskäännös
24. Nikos Kazantzakis : Kerro minulle Zorbas
25. P. C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen
26. Kaari Utrio: Pirita Karjalantytär
27. Salman Rushdie: Maa hänen jalkojensa alla
28. André Brink: Intohimon oikeudet
29. Per Olov Enquist: Henkilääkäri
30. Gabriel García Márquez: Uutinen ihmisryöstöstä
31. Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu
32. Catherine Millet: Catherine M:n seksuaalielämä
33. Kent Haruf: Tasangon laulu
34. Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio
35. Ernest Hemingway: Kirjava satama
36. Caroline Alexander: Endurance
37. Zacharias Topelius: Jungarin taru
38. Arto Paasilinna: Rietas rukousmylly
39. Kassandra Block: Rakkauden puukottamat
40. Michael Cunningham: Tunnit
41. Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle
42. Raclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo
43. Helen Humphreys: Pilvien syleilyssä
44. Mila Teräs: Pimeän taivaan kilta
45. Raymond Khoyry: Merkki
46. Michael Crichton: Aikamatka
47. Frederick Forsyth: Neljäs sopimus
48. Anthony Hyde: Punakettu
49. Robert Ludlum: Paholaisen mosaiikki
50. Catherinen Gaskin: Sukuperintö
51. L. Onerva: Madame de Staël
52. Halldór Laxness: Islanninkello
53. Wilbur Smith: Vihan ja rakkauden perintö
54. Hans Hass: Kolme miestä meren pohjassa
55. Timo Kylmälä: Yön valojen maat
56. Erling Tambs: Häämatkalla yli valtameren
57. Håkan Mörne: Kullattu kurjuus
58. Osa Johnsson: Neljä vuotta paratiisissa
59. G. J. Ramstedt: Seitsemän retkeä itään
60. Arthur Grimble: Etelänmeren lumous
61. Elsebeth Juncker: Polkupyörillä Intiaan
62. Hans Baumann: Perun kultaa ja jumalia
63. E. Alexander Powell: Salaisen hämärän maa
64. Beowulf
65. George Orwell: Vuonna 1984
66. Tove Jansson: Reilua peliä
67. Marcus Sedgwick: Mustat ratsastajat
68. Sujata Massey: Rei Shimura ja tappava manga
69. Paula Havaste: Kotasavun Marja
70. Arthur C. Clarke: 2010 Avaruusodysseia
71. Brian Aldiss: Mannerheim-sinfonia
72. Isaac Asimov: Robotit
73. Arkadi ja Boris Strugatski: Kasvatti
74. Robert A. Heinlein: Kissa muurin läpi
75. Philip José Farmer: Elämän ja kuoleman virta
76. Risto Isomäki: Kristalliruusu
77. Philip Pullman: Lyran Oxford
78. Dan Simmons: Hyperion
79. Sue Harrison: Tähtien kutsu
80. Charmian Hussey: Salaisuuksien laakso
81. J. R. R. Tolkien: Húrinin lasten tarina
82. Mark Blake: Queen-Rockin kuninkaalliset
83. Nerea Riesco: Ars Magica
84. Harry Harrison: Ruostumaton teräsrotta: Teräsrotan paluu
85. Clifford Simak: Väliasema
86. Jukka Mäntyjärvi: Paholaisen huilu
87. Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1-2
88. Ian Caldwell ja Dustin Thomason: Neljäs siirto
89. Leo Kalervo: Tuppisuu suomalainen
90. Aapeli: Siunattu hulluus
91. Reidunn ja Sakari Kiuru: Kaarnalaiva
92. Shusaku Endo: Verraton hölmö
93. Ursula Pohjolan-Pirhonen: Lumikuninkaan sydän
94. Lasse Lehtinen: Uskottu mies
95. Simo Hämäläinen: Nuijamiesten marssi
96. Härmän Kustaa: Entiset hantvärkkärit ja hupulaaset
97. Philippe Delerm: Ensimmäinen siemaus olutta ja muita pieniä iloja
98. James Redfield: Yhdeksän oivalluksen tie
99. Mary Higgins Clark: Tyttöni Sunday
100. Stephen King: Musta torni osat 1-7