Sitomaton rakastaja

Kuva täältä.

J.R.Wardin "Sitomaton rakastaja" jatkaa sarjan viidentenä osana Mustan tikarin veljeskunnan tarinaa. Kirja ei petä, se jatkaa edellisten kirjojen tyyliin verta ja suolenpätkiä, seksiä ja kommunikaatiokatkoksia päähenkilöparin välillä. Tosin miksi muuttaakaan toimivaa, ja lukijoita houkuttelevaa, kaavaa? Enää en valita, vaikka valitinkin tästä aiemmin:) Näitä osia ei kannata lukea putkeen ellei halua saada yliannostusta yllämainituista teemoista.

Kirjan fokus kohdistuu tällä kertaa Vishousiin ja hänen yllättävästä paikasta löytyneeseen rakkauden kohteeseensa. Myös Vishousin kiintymys Butchiin ilmenee voimakkaasti ja suhde nousee pöydälle sekä selvenee lopulta. Heidän välejään kuvataan kauniisti ja itse jäin haaveilemaan heidän suhteestaan mutta se nyt ei taida toteutua. Vishousin menneisyyteen palataan takaumina joissa hän muistelee elämäänsä isänsä, Verenlaskijan sotilaskoulutusleirissä. Vishousin tatuointien alkuperä ja tarkoitus selviää ja yllätyksekseen ja pettymyksekseen hän myös saa selville kuka on hänen äitinsä. Samassa yhteydessä selviää sekin miksi hänellä on ennaltanäkemisen lahja sekä syy hänen oikean kätensä voimakkaan vaaralliseen energiasäteilyyn.

Kaikki vanhat veljeskunnan hahmot ovat myös mukana, joillakin on suurempi rooli kuin toisilla mutta kaikki pääsevät kuitenkin ääneen. Omega ja lesserit ovat vähäisemmissä rooleissa eikä näiden suhteen kuulla mitään uutta. Valituista Cormia saa äänensä kuuluviin ja hänelle pedattiin jatko-osiin roolia. Myös Rehvengen yökerhossa käydään parikin mielenkiintoista näytöstä.

John Mattew on ilokseni suuremmassa osassa tässä kirjassa. Hän odottaa kirjan alussa edelleen kovasti muutosta ja tuskailee heikon ja ruipelon kehonsa kanssa. Hänen vihamiehensä Lash saapuu oppitunnille muutoksensa kokeneena ja entisestäänkin ilkeämpänä. Lashin selvänä aikomuksena on vahingoittaa Johnia joten kaverukset Blaylock ja Qhuinn päättävät erityisen tarkasti suojella ystäväänsä. Pojat ovat edelleen Johnin parhaita kavereita ja he päätyvät pian sellaiseen seikkailuun josta leikki on kaukana. Asia menneisyydestä vainoaa edelleen Johnia ja tulee esille kiusallisella tavalla muutoksen jälkeen. Zsadist jatkaa Johnin kanssa joka-aamuisia tapaamisiaan ja tällä kertaa niissä myös puhutaan tärkeitä, syvälle haudattuja ja tuskallisia asioita. Xhex, ZeroSumin turvallisuuspäällikkö aiheuttaa Johnille merkillisiä tuntemuksia ja tätä juonenkulkua odotan mielenkiinnolla jatkossa. Kirjan loppuun mennessä myös Qhuinn ja John ovat muutoksensa läpikäyneet suureksi riemukseen. Lukijalle jo selvä tieto, Johnin alkuperää koskeva mysteerio, avautuu vähitellen veljeskunnalle.

Kirjurineitsyt ja hänen Valittunsa ovat merkittävässä roolissa ja Toista Puoltakin valotetaan hieman enemmän kuin aiemmissa osissa on totuttu. Itse koin nämä osuudet hieman tylsiksi mutta Neitsyt osoittautui monella tapaa mielenkiintoisemmaksi kuin alunperin luulin. Zsadistin kaksoisveli Phury ottaa Vishousin puolesta pestin Kirjurineitsyen suuressa suunnitelmassa ja tämä aiheuttaa aikamoista hämmennystä molemmin puolin Rajaa. Kirjurineitsyellä on myös omat luurankonsa kaapissaan ja eräs yllättävä seikka paljastuu hänen palatsinsa takahuoneesta. Kirjassa tapahtuu monta uhrausta ja pyyteetöntä rakkautta saadaan jälleen nähdä.

Kirjan lopussa käydään Hautapaikassa merkittävä tapahtumasarja jonka seurauksena onni löytyy sille joka luuli sen jo iäksi menettäneensä. Yllättävä uusi hahmokin pongahtaa esille ja itselle se nosti karvat pystyyn. Toivon että se osoittautuu vääräksi arvioinniksi jatko-osissa. Moni asia jäi taas cliff-hangeriin mutta emmeköhän saa kuulla niistä vielä lisää sillä ainakin 6 jatko-osaa on jo kirjoitettu.

Tätä osaa lukiessani vuodatin paljon kyyneliä ja jouduin pohtimaan erästä surullista asiaa menneisyydessäni. Niin se vaan tämä paljon haukuttu hömppäkirjallisuuskin avaa uusia ajatuskulkuja kyynistyneen lukijan elämään. Ihailin edelleen suomentajan taitoja sillä dialogi on niin nautittavaa ja sujuvaa että kääntäjällä täytyy olla aikamoinen huumorintaju ja taito käyttää rikkaasti nykypäivän suomen kielen sanastoa. Kurkkasin wikiin ja huomasin että alkupään on suomentanut Marke Ahonen ja nämä viisi seuraavaa Maria Sjövik. En kyllä ole huomannut kääntämistyyleissä mitään eroa joten molemmat lienee kelpo kääntäjiä.  Arvosana 10/10.