Kesytön

Kuva täältä.

Fantasia-lukupiiri Pasilan kirjastossa 7.11.2012, kirjana Elina Rouhiaisen Susiraja 1: Kesytön.

Kirjailija oli itse kirjailijavieraana ja saimme kysellä ja kommentoida esikoiskirjailijan fantasiakirjaa suoraan alkulähteille. Kirjailija kuvaili kirjoitusprosessiaan ja kertoi että ensin hän näki mielessään kuvan jossa Raisa istuu kannonnokassa ja hänen seuraansa tuli susi josta hän heti tiesi ettei se ollut pelkkä susi vaan joku yliluonnollinen olento.

Vetäjä tiedusteli onko tämä nyt sitä uuskummaa, realismia vai fantasiaa.

Esille nousi kysymys miksi Raisa viilteli itseään vaikka oli vahva taiteellinen nainen.

Kirjailija vastasi että nuoruus on todella vaikeaa aikaa, Raisan äidin kuolema, yläasteen aikaiset ystävät ja luokkatoverit ovat ahdistuneita ja masentuneita. Kirjailija ei halunnut vähätellä heidän tuskaansa. Hän halusi kuvata sitä ahdistusta ja pahaa oloa jota nuoret tuntevat.

Tähän nousi esille tiukka vastakommentti että kaikissa ikäryhmissä on vaikeita kokemuksia esim. sota tai paha lama. Ei saa asettaa sukupolvia vastakkain. Maailma toki on monimutkaistunut ja vaatimukset ovat erilaisia mutta kaikissa ikäpolvissa on omat hankaluutensa.

Kirjassa ilmeni mielenkiintoisia valtarakenteita, joku kysyi miksi ihmissusinaiset olivat alisteisessa asemassa poikiin ja miehiin nähden.

Vastauksena on että Raisa pyrkii taistelemaan näitä valtarakenteita vastaan koska on yhteisön ulkopuolinen. Muu väki on lauman sääntöjen alainen.

Suden kuvaaminen tuntui realistiselta ja suomalainen mytologia tuli hyvin esille. Se oli hyvä että susi- ja ihmishahmo olivat erillään kuvattuina. Kirjailija oli iloissaan siitä että fantasiassa ei ole sääntöjä, voi luoda oman maailmansa ja omat sääntönsä. Huono puoli siinä en se että niitä itse luotuja sääntöjä on sitten seurattava koko kirjansarjan ajan.

Tästä kirjasarjasta on tulossa viisiosainen. Pari ensimmäistä on valmiina ja viimeinen osa myös. Loppu on kirjailijalle jo selkeä. Muut kirjat siinä välissä ovat sitten vielä auki.

Lukijoiden mielestä kirjan hahmot olivat hyvin Twilightmaisia. Konstasta on tykätty, hän on isähahmo Raisalle.

Kirjailija on saanut paljon sähköpostia jossa ollaan tiedusteltu onko kirjailija tarkoittanut kenties juuri heidän kotikyläänsä kun on kuvannut kirjan tapahtumia Hukkavaarassa Kainuussa. Ikävä kyllä Hukkavaara on täysin fiktiivinen paikka eikä sille ole selkeää esikuvaa, kirjailija ei ole edes koskaan käynyt Kainuussa.

Tässä kohtaa ihmeteltiinkin että miksi kirjan tapahtumat sijoittuvat Kainuuseen, onhan niitä susia muuallakin. Kirjailija vastaa että Kainuu on hänelle mystinen outo paikka, hyvä siinä missä joku muukin. Kirjailijalta kysytään myös usein että miksi kirjan henkilöt eivät puhu Kainuun murretta mutta kirjailija totesi sen tutkimusvaiheessa mahdottomaksi haasteeksi koska Kainuussa on paljon eri murteita, ne vaihtelevat jopa kylittäin. Kirjailija ei halunnut opetella sitä sillä yleiskieltä on helpompi kirjoittaa. Kustannustoimittaja oli samaa mieltä siitä että murre olisi liian vaikeaa.

Hukkavaara on salassa muusta maailmasta, ihmisten yhteiskunta on erillään paranormaalista maailmasta. Tämä on kirjailijan mielestä hyvin tavallista tässä genressä.
Mikael, tuleva alfa huolehtii koko ajan kaikista muista. Hän tuntuu ikäistään vanhemmalta. Lukupiirin vetäjän mielestä hänessä on samoja piirteitä kuin Twilightin Edward Cullenissa. Niko oli myös mielenkiintoinen hahmo mutta toisaalta hän on melko stereotyyppinen homohahmo. Jotkut toivoivat että Raisa olisi valinnut Nikon eikä Mikaelia. Kirjailija kertoi että genren mukaisesti tyttö rakastuu aina alfaurokseen. Siksi Raisa valitsee Mikaelin.
Raisan nimeä ihmeteltiin, monen mielestä se oli outo nimi sankarille. Kirjailija tykkäsi nimestä, hän ei halunnut laittaa tytölle tavallista nimeä joka sotkeentuisi muihin nimiin. Hänelle kaikki hahmojen nimet vain tulivat mieleen. Hän ei tunne ketään Raisaa todellisessa elämässään. Hän antoi itselleen luvan antaa hahmolle haluamansa nimen.
Oikolukuvaihe kyllästytti ja uuvutti. Kirjailija tulee sokeaksi omalle tekstilleen ja typot ja epäloogisuudet jäävät helposti huomaamatta. Niitä ei kuitenkaan lukijoiden mielestä ollut kovinkaan montaa. Itse löysin kaksi.
Tammi on kustantamona keskittynyt lasten- ja nuortenkirjojen julkaisemiseen. He ottivat kirjailijan siksi julkaisuohjelmaansa koska hän oli nuori (24-vuotias) esikoiskirjailija ja koska useampiosaisesta kirjasarjasta tulee helpommin markkinoitava näillä spekseillä. Tämän kirjan edustama genre on nyt pinnalla joten laajempi markkinointi tuottaa helpommin tulosta. Kirjailija kertoi että hän tekee myös itse markkinointia kouluvierailuilla ja jakamalla flaiereita erilaisessa tilaisuuksissa jossa on nuorta väkeä. Myös kirjablogistien arviot tuovat uusia lukijoita ja niin ollen myös ostajia.
Kirjan teemoiksi nousivat erilaisuus (Raisa, Niko), kasvutarina, isku vastaan patriarkaalista instituutiota, kirjailija sanoi että hän haluaa kirjoittaa nimenomaan teinitytöille, siksi koska heitä ei arvosteta vaan aina haukutaan. Myös pojilta on tullut hyviä kommentteja kirjasta. Miehiltä ei ole tullut mitään arvioita mutta joku hänen ystävänsä isä oli kirjan lukenut ja tykännyt siitä.

Oma arvioni: Ensimmäiset sata sivua tylsää puurtamista. Sitten tarina alkaa ja tuntuu aivan siltä että plääh, taas yksi Twilight -kopio. Mutta kun jaksaa vaan jatkaa lukemista kyllä se koukku sieltä löytyy ja jatko-osia jää odottamaan. Arvosana: 7/10.

Susiraja 2: Uhanalainen ilmestyy kesällä 2013.
Kirjailijan kotisivut: www.elinarouhiainen.com
Nanoni edistyy hienosti kuten sivupalkista seuraamalla näette ja olen saanut sanamääräni taas kiinni. Pääsen maaliin kuten aiemminkin ellei mitään kamalaa enää satu. Tämä ei sitten ollut PC-mokatontulle käsky tulla kyläilemään, etköhän ole jo hoitanut hommasi tässä osoitteessa, mene välillä muualle mesoamaan!*tekee karkoitusloitsun*
Edit 30.11.: Liitän tämän kirjan Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikaolentojen hoito".