keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Katoamisten kirja

Kuva täältä.

Iida Rauman esikoisteos "Katoamisten kirja" tuntui mielenkiintoiselta jo silloin kun kuuntelin kirjailijan haastattelun toukokuussa Ylen aamutv:ssä (n. 10 min. haastattelu löytyy Yle-Areenasta) mutta sain sen vasta nyt luettua. Kirja kertoo tytöstä, juuri aikuiseksi tulleesta minäkertojasta. Elämä ei oikein ota allensa, menneisyys painaa yhtä pahasti kuin tulevaisuuskin ja isän katoaminen on jättänyt tyhjyyden jota ei edes tyttöystävä Sofia täytä.

Öisin kertoja näkee painajaisia jos edes saa unta ja äidiltä pöllityt rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet menevät säännöllisesti joka ilta, tietenkin kaikkien tietämättä. Apua hän ei uskalla hakea mutta kun kertoja herää öisin huutamaan Sofia varaa hänelle lopulta ajan terveyskeskukseen. Lääkäri määrää lisää pillereitä eikä kertoja kykene päästämään menneisyydestä irti kertomalla lääkärille todellisuudestaan.

Tytön äiti käsittelee menetystään omalla tavallaan mutta kumpikaan ei pysty puhumaan toisilleen isän eikä puolison menettämisestä. Tyttö on jollain tavalla vielä riippuvainen äidistä joka ei kykene auttamaan tytärtään millään tavalla.
Tyttö tutustuu työpaikallaan mamu-naiseen joka tuntuu viehättävän erilaiselta. Zorka on albaani ja Kosovon pakolainen ja kantaa omaa katoamistaan taakkana joka ei helpota edes silloin kun ottaa lääkkeitä ja viinaa yhtä aikaa.

Minäkertoja palaa muistoissaan välillä lapsuuden päiviin, koulukiusaamiseen ja ystävän karmaisevaan kohtaloon joka ei vaan jätä rauhaan. Lopussa isää lähdetään etsimään ja kirja päättyy uuteen katoamiseen joka jättää lukijalle surullisen olon.

Itselleni puhuttelevia kohtia kirjassa oli lapsuuden kouluaikojen kuvaus oman väkivaltaisen kiusaamisenkohteena olon takia sekä toisaalta kuvaus vanhainkodin arjesta tuntui tutulta oman ammattini vuoksi. Hauskana kuriositeettinä mainitsen sen että taisin tehdä sijaisuuksia samassa vanhainkodissa opiskeluaikanani kuin mitä Rauma tässä kirjassaan kuvaa:)

Kirja oli erittäin uskottava sisältönsä puolesta ja pidin siitä ettei esim. lesbous ollut sen tärkein teema vaan se kulki normaalina osana henkilöiden elämää aivan kuten se on oikeassakin elämässä. Kirjailija itse onkin sanonut ettei halunnut kirjoittaa mitään lesbo-teemaista kirjaa: "Että ei, kirjassa ei ole lesboteemaa, samalla tavalla kuin siinä ei ole Turku-teemaa vaikka se sijoittuu Turkuun."
Arvosana: 8/10.
Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Jästitieto". Kirjaa on arvosteltu myös blogeissa "Järjellä ja tunteella" sekä "Lumiomena".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti