perjantai 14. helmikuuta 2014

Langennut enkeli


Kuva täältä.

Becca Fizpatrickin "Langennut enkeli" avaa neliosaisen nuorten fantasiasarjan. Kirja kuuluu paranormaali romanssi-genreen ja keskiössä onkin jälleen kerran ihmistyttö ja yliluonnollinen poika, tässä tapauksessa langennut enkeli. Nora Grey on tunnollinen ja ihan tavallinen tyttö. Hän käy koulua ja shoppailee parhaan kaverinsa Veen kanssa. Tytöt ovat suunnitelleet elämänsä eteenpäin ja Norakin haaveilee pääsystä pois pienestä kotikaupungistaan jatko-opiskelemaan. Noran isä on kuollut vuosi sitten ja suru pakottaa terapeutin pakeille. Noran äiti tekee työtään usein miten poissa kotikaupungista ja työmatkat venyvät. Kotona odottaa kotiapulainen joka tekee ruuat ja vahtii että Nora on ajoissa kotona tekemässä läksyjä. Elämä on siis ihan tavallista mutta se muuttuu pian.

Eräänä päivänä biologian opettaja päättää että pakkaa sekoitetaan ja työparit vaihdetaan totutuista. Nora saa kammokseen parikseen uuden pojan, salaperäisen ja tummahiuksisen komean Patchin. Poika kiusoittelee ja flirttailee ja tuntuu arvaavan tytön ajatukset ennenkuin hän niitä edes ajattelee ja se saa Noran varpailleen. Kuka on tuo salaperäinen poika, miksi hänestä ei löydy mitään tietoja koulun kortistosta ja miksi hänen olemuksensa kiusaa Noraa niin paljon. Kun kotitehtäviä ei voikaan tehdä itsenäisesti vaan se vaatii parin haastattelua Nora joutuu kovan paikan eteen. Patch tuntuu ilmestyvän samoihin paikkoihin missä Nora hengaa ja se saa tytön epäluuloiseksi pojan vaikuttimia kohtaan.

Noran elämä ei ole muutenkaan helppoa mutta kun taivaasta sananmukaisesti pudonnut enkelipoika tulee hänen elämäänsä se muuttuu peruuttamattomasti. Noralle selviää että kirjojen enkelit eivät olekaan satua. On olemassa arkkienkeleitä, langenneita enkeleitä, suojelusenkeleitä sekä nefilejä, enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä. Patch osoittautuu langenneeksi enkeliksi joka haluaa jotain Noralta. Mutta ei Patchkaan ole täysin tunteeton vaikkei hän pystykään tuntemaan kosketusta. Enkelin suunnitelmat kariutuvat ja hän huomaa rakastuneensa tyttöön jonka elämä on hänen elämäänsä sidoksissa tavoilla joista Nora ei tiedä mitään.

Tarinahan lähtee siitä totutuille poluille, tunteet seilaavat, vaaroihin joudutaan, poikaan rakastutaan ja tyttö pelastetaan pulasta. Kirja noudattelee tuttua kaavaa samoin elementein kuin muutkin vastaavat nuorten kirjat eikä tylsyydeltä vältytä. Lähes kaiken pystyy arvaamaan eikä juonirakenteessa tai henkilöhahmoissa ole mitään ennakoimatonta joten lukukokemus jää köykäiseksi. Ilman erikoista loppuratkaisua tämä olisi ollut vielä tylsempi mutta ihan viihdyttävä lukuromaani tämä kuitenkin on. Arvosana: 7/10.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kaiken yllä etana


Kuva täältä.

Janos Honkosen esikoiskirja "Kaiken yllä etana" oli fantasialukupiirin kirjana 13.11.2013.
Osuuskumman sivulta löytyy myös kirjatraileri. Kirjailijan kotisivut löytyvät täältä.

Kirjailija itse oli paikalla vastaamassa kysymyksiimme ja niitähän meillä riitti. Honkonen kertoi myös kirjan tekoprosessista ja kuinka aihe tähän kirjaan hänelle tuli. Minusta juuri nämä kirjailijatapaamiset ovat niin mahtavia koska kirjasta saa aivan erilaisen kuvan kun sen luoja saa kasvot ja äänen. Itse luomisprosessi on niin mielenkiintoinen ja haastava että kuuntelen aina suu ymmyrkäisenä lahjakkaiden ihmisten sanoja. Keskityin nyt niin aktiivisesti kuuntelemaan Honkosen puhetta että muistiinpanoni ovat lähinnä ransakalaisia viivoja ja nyt en saa niistä mitään tolkkua. Yritän muistella nyt jotain kuitenkin.

Honkonen on koulutukseltaan laskennallinen kielitieteilijä ja on ehtinyt työskentelemään monenlaisissa työtehtävissä. Hän on esim. yksi mies suomalaisen kulttileffan, Iron Skyn, tekijäpoppoossa ja hän soittaa thereminiä mm. Älymystö- ja Radiokatvebändeissä. Kirjoittajan tausta vaikutti moneen seikkaan kirjan synnyssä.

  • kirjan sekä e-kirjan saa Creative Commons-muotoisena eli sen kopioiminen epäkaupalliseen käyttöön on sallittua
  • kirja on saanut kulttuurivaikutteita monesta maasta
  • Art Deco-henkinen kansikuva (josta Honkonen oli aivan hurmaantunut) ja kirjatraileri sekä kirjan taitto on kirjailijan avopuolison, Heli Hintikan tekemiä (Hintikan kotisivu)
  • Imaen, Arren ja Mashan kolmiodraama keskeisessä roolissa
  • dialogin puute tarkoituksellista
  • Mashan yksinpuhelut olivat transkriptioksi suunniteltuja
  • sukupuolten epätasa-arvo tarkoituksellinen valinta viraston virkamiesten ollessa lauteilla mutta läpäisee kyllä muuten Bechdelin testin
  • vapaamielinen ote sukupuolisuhteisiin miellyttävää
  • poliisin rooli oli erityisen pelottava
Aika onneton on toi muistiinpanosivu joten katsokaa hyvät ihmiset noista muista blogeista tarkemmat arviot sillä tämä oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Odotan innoissani seuraavia Honkosen kirjoja:)
Kirjaa on luettu esimerkiksi Kirjasfääri-, Kujerruksia- ja Kirjavinkit-blogeissa ja täältä voit lukea kirjailijan haastattelun. Oma arvosana: 8/10.



Linnake


Kuva täältä, samalla sivulla myös lukunäyte.

Justin Croninin "Linnake" on trilogian keskimmäinen osa. "Ensimmäisen siirtokunnan" olen lukenut ennen tämän blogin perustamista joten siitä ei ole blogausta.

Kirjasarjan tärkein henkilö, Amy Bellafonte on tyttö tyhjyydestä. Hän ei vanhene, ei kärsi kipua, ei tarvitse ravintoa eikä lepoa. Ensimmäisessä osassa selvitettiin Amyn tarina tarkemmin joten ei siitä sen enempää. Tässä osassa käsitellään sadan vuoden aikakausi. Ensimmäisessä siirtokunnassa asui noin sata ihmistä, heidän esi-isänsä olivat ne lapset jotka edellisessä osassa tuotiin turvaan joka puolelle levinneestä viruksesta joka muutti ihmiset Viraaleiksi, agressiivisiksi vampyyreiksi. Ensimmäisestä siirtokunnasta lähti kahdeksan nuorta Amyn mukaan etsimään viruksen alkulähdettä ja mahdollista parannusta siihen sekä tuhoamaan Kahdentoista.

Kahdeksan matka jatkui puoli vuotta erämaan halki kunnes he saapuivat Turvasatamaan joka ei todellakaan ollut nimensä veroinen muille kuin ehkä sitä asuttavalle viraalille, Babcockille ja hänen Monelleen. Muut asukkaat joutuivat uhraamaan kaksi ihmistä joka uusikuu viraaleille. Amy joutui taistelemaan viraaleja vastaan ja Kahdeksasta yksi menehtyi toisten jatkaessa matkaa suojapaikkaan, "Maataloon" joka oli viraaleilta "peitetty". Sinne jäivät kaksi Kahdeksasta sillä nainen oli raskaana. Tämä lapsi oli nimeltään tämän kirjan Caleb.

Kahdeksan, joista jäljellä siis viisi, matkasivat Coloradoon jossa he kohtasivat Teksasin Siirtoarmeijan jonka mukaan lähti Veitsi-Alicia. Amyn mukaan lähti yksi sotilas, Lucius Greer josta tulee myöhemmin Amyn familiaari. Neljä Kahdeksasta jää Teksasiin ja Peter jatkaa Amyn kanssa matkaa laboratorioihin vuorelle jossa Kaksitoista (Babcock, Morrison, Chavez, Baffes, Turrell, Winston, Sosa, Echols, Lambright, Martinez, Reinhardt ja Carter) viraalia syntyivät valtion kokeiluissa nimeltä Projekti Nooa. Lacey oli odottanut täällä kaikki nämä vuosikymmenet Amya. Hän tappoi heitä seuraavan Babcockin ja Amy vapautti hänen Monensa.

Lawrence Grey, Projekti Nooan huoltomies ja ex-rikollinen jonka Nolla muutti, ei muuttunut viraaliksi mutta kykenee kuulemaan Nollan kutsun. Hän nuortuu silminnähden ja paranee kaikista sairauksistaan Nollan verensiirron ansiosta. Muita huoltomiehiä, heitä jotka huolehtivat Kahdestatoista, ja jotka Nolla muutti oli lähtenyt myöskin karkuun kun viraalit tappoi kaikki laboratorioiden henkilökunnan. Osa heistä sekosi ja osa muodosti Kotimaan henkilöstön.

Danny Chayes, autistinen koulubussin kuljettaja lähtee kutsun kuultuaan ajamaan bussia ja poimii mukaansa eloonjääneet siskokset Timothyn ja Aprilin sekä lääkäri Lila Kylen joka on jotenkin seonnut eikä tajua mitä on tapahtunut. Lila odottaa lasta viraalien tappamalle miehelleen. Hän on aiemmin seurustellut Brad Wolgastin kanssa ja menettänyt syntymättömän lapsensa Evan. Wolgast oli siis edellisessä kirjassa se agentti jonka olisi pitänyt tappaa Amy mutta sen sijaan pelastikin tämän ja he pakenivat yhdessä Oregonin vuoristoon. Myös Bernard Kittridge, Denverin viimeinen, ex-merijalkaväen sotilas joutuu pakosalle ja yhtyy koulubussin matkaajiin. Hän pelastaa perävaunullisen ihmisiä jotka he sitten ottavat mukaansa.

Bussimatkalaiset matkaavat halki maan etsien turvapaikkaa. Armeija löytää heidät ja toimittaa pakolaisleirille jossa olot ovat kovat. Kun viraalit hyökkäävät ja leirin muurit sortuvat porukka pakkaantuu takaisin bussiin ja lähtevät jälleen pakosalle. Danny kerää matkan varrelta lisää pelastuneita kyytiinsä ja lopulta heitä on jo seitsemänkymmentä matkalaista pyörien päällä. He tulevat Philadelphiaan jossa on armeijan ylläpitämä turvapaikka mutta eivät jää sinne edellisen kokemuksen vuoksi vaan jatkavat matkaa kaikesta huolimatta.

Välillä palataan ajassa taaksepäin ja kerrotaan mitä tapahtui Siirtokunnassa sen jälkeen kun Amy ja Kahdeksan lähti. Palataan myös Siirtoarmeijassa taisteleviin sotilaisiin. Kerrotaan mitä tapahtui kun Alicia ja Peter jäljittävät yhden Kahdestatoista syvälle luoliin. Oman osansa saa myös yksi Kahdestatoista, Carter joka kantaa omaa familiaariaan sisällään. Siksi hänen Monensa, Tokkuroijat, ovat muista poikkeavia, ne eivät tapa kuin pakon ääressä. Amy kieltää ettei Carteria saa tappaa, tämä on tytön suojeluksessa.

Horace Guilder oli Projekti Nooan apulaisjohtaja, hän joka muutti Amyn viruksen eri variantilla kuin Kahdentoista. Kun Kaksitoista vankia muuttuivat voimiltaan ylivoimaisiksi ja verenhimoisiksi hirviöiksi niin Amysta tuli kuolematon ilman ulkoisia muutoksia ja verenhimoa. Guilder haluaisi tämän muunnoksen nyt itselleen sillä hän oli kuolemansairaana. Hän perustaa Kotimaan, paikan jonka 70 000 ihmistä on orjuutettu ja  jotka työskentelevät tappotahtia yksinvaltias Guilderille ja tämän luottohenkilöille, Punasilmille.

Nolla kutsuu Kahdentoista matkaamaan Kotimaahan jossa Guilder on rakennuttanut ja he antavat omille Monilleen käskyn kuolla. Kotimaassa kuohuu, vastarinta nousee ja kapinalliset tekevät yhä enemmän tihutöitä. Sara, yksi orjista värvätään kapinallisten joukkoihin ja hänet pannaan työskentelemään Lilan palvelijana. Lila menetti jälleen kantamansa lapsen kun Guilder saastutti hänet Lawrencen verellä. Lila on kuitenkin erityinen, hän kykenee hallitsemaan viraaleja täysin. Ne ovat kuin hänen lemmikkejään, tottelevat Lilan jokaista käskyä. Lila elää harhaisessa todellisuudessaan ja luulee hänen lapsensa selvinneen. Siksi Guilder tuo hänelle aina uuden lapsen jota tämä kasvattaa omanaan. Lila on Guilderille tärkeä koska tämä tuo viraalihyökkäyksillä Kotimaahan aina vaan uusia orjia.

Lopulta sekä Amy joukkioineen kuin Kaksitoistakin ovat perillä Kotimaassa. Kohtaaminen kulminoituu kapinallisten ja Amyn joukkojen hyökkäykseen Guilderia ja Kahtatoista vastaan. Muitakin ihmisiä menneisyydestä on yhtäkkiä paikalla ja he saavat kuin saavatkin kostonsa. Amy muuttuu jälleen ja jää Carterin luokse turvaan.

Pidin tästä kovin ja jään odottamaan päätösosaa. Arvosana: 9/10.

Kateus


Kuva täältä.

J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarja on edennyt kolmanteen osaansa. "Kateus" on tämän osan nimi ja käsiteltävä kuolemansynti. Tässä osassa mukaan tulee Mustan tikarin veljeskunnasta tuttuja hahmoja enemmänkin. Eräs Vanhan maan vampyyri tekee cameon ja Butchin entinen työtoveri, etsivä Jose De la Cruz on paljon esillä. Myös pahis on sama joka teki ensiesiintymisensä parissa viimeisimmissä veljeskunnan tarinoissa.

Päähenkilönä oleva Caldwellin poliisilaitoksen etsivä, Thomas DelVecchio on saanut syntymälahjakseen taakan: Hänen isänsä on kuuluisa sarjamurhaaja joka odottelee kuolemansellissä elämänsä päättymistä. Nuorempi DelVecchio on saanut tehdä hartiavoimin töitä todistaakseen sekä itselleen että muille ettei ole lainkaan samanlainen kuin isänsä. Ja hän on onnistunutkin siinä aika hyvin, onhan hän valmistunut poliisikoulusta ja päässyt työskentelemään henkirikosyksikössä isänsä kaltaisia rikollisia vastaan. Mutta nyt se jokin, mitä hän on nuoruudesta saakka sekä pelännyt että työntänyt syrjään, alkaa tulla pintaan. Onko hän se murhaaja joksi jotkut ajattelevat hänen syntyneen perimänsä vuoksi, onko hänellä monipersoonallisuushäiriö vai onko sydämessä oleva musta tahra jotain ihan muuta.

Sophia Reilly on sisäisen tutkinnan konstaapeli samaisella poliisilaitoksella eivätkä heidän tiensä ole aiemmin kohdanneet ennenkuin nuoria tyttöjä silponut David Kroner jää itse kostajan haaviin. Tästä alkaa jännittävä kilpajuoksu jossa punnitaan poliisin rehellisyys, ihmisten henkilökohtainen vilpittömyys sekä oman käden oikeudesta johtuvat hankaluudet.

Selviääkö herra DelVecchio itselleen kasaamien paineiden alla. Uskooko hän rinnalleen ilmestynyttä ja häntä mahdollisesti vaanivaa FBI-agenttia, Jim Heronia joka näyttää ilmestyvän tyhjästä eikä löydy FBI:n palkkalistoilta vaikka hänellä onkin validi henkilökortti. Keitä ovat nuo kaksi muskelimiestä jotka seuraavat Heronia mutta ovat vähintäänkin yhtä vaiteliaita ja salaperäisiä.

Yliluonnollisella puolella kuohuu. Arkkienkelit Nigel ja Colin ovat riidoissa eikä yhteistä polkua näytä löytyvän. Jim taistelee jälleen Devinan kanssa seuraavasta sielusta ja siinä samassa omastaan. Adrian ja Eddie kulkevat mukana kunnes tapahtuu kauheita joka jättää jälkensä heihin kaikkiin. Saavatko enkelit DelVecchion turvaan ja kuinka käy sodassa Devinan joukkoja vastaan. Devina rakastuu yhä syvemmin Jimiin vaikkei saakkaan vastarakkautta vaan joutuu kiristämään tältä lupauksen. Devinan juonittelut vievät syvemmälle ja syvemmälle demoniseen maailmaan mutta aina hänkään ei voita.

Jimin kiinnostus Devinan vangitsemaan tyttöön, Sissy Barteniin alkaa muistuttaa pakkomiellettä vai onko takana kenties jotain muutakin. Miksi tyttö on enkelille niin tärkeä selviää toivottavasti seuraavissa kirjoissa "Hurma" ja "Riiva" joiden molempien suomennokset ilmestyvät tänä keväänä. Arvosana: 9/10.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Himo

Kuva täältä.

"Himo" jatkaa toisena kirjana J.R.Wardin uutta Langenneet enkelit-sarjaa jossa herra Heron on ihmiskunnan ainoa toivo. Jim kuoli ja sai taivaassa uuden mahdollisuuden järjestellä asioita nyt hyvää tehden eikä ihmisiä listien niinkuin teki edellisessä elämässään. Kun "Halu"-kirjassa Jim kuoli toisen kerran hän sai vihdoin siivet selkäänsä ja kunnon enkelin elämän. Tai niinkuin sanotaan, hän ei ollut elävä eikä kuollut vaan hän vaan oli. Metafyysiset siivet kannattelevat ja yksi enkeliyden etuja on se että voi valita näkeekö jengi sut vai ei. Lisäksi hän on saanut kamuikseen kaksi muuta enkeliä, Adrianin ja Eddien jotka olivat jo viime osassa hänen työtovereinaan.

Tässä osassa tehtäväksi valikoituu mies menneisyydestä. Isaac Rothe on Jimin entinen työkaveri ja heitä yhdistää salaisuus josta ei puhuta. Yhteinen pomo on päässyt Isaacin jäljille ja Jimin tehtävänä on pelastaa kaveri. Mukaan soppaan änkeää myös oikeusavustaja, neiti Grier Childe, joka näkee kuolleen veljensä Danielin haamun ja juttelee tälle päivittäin mutta ei kerro siitä kenellekään. Childe myös maksaa Isaacin takuut ja vie tämän kotiinsa syömään ja nukkumaan. Mies himoitsee kaunista asianajajaansa mutta eipä tietenkään ajattele ansaitsevansa tätä. Hehän ovat ihan eri maailmoista eikä Isaac usko että he koskaan voisivat olla läheisemmin tekemisissä toistensa kanssa.

Childe kuitenkin tuntee tahollaan kummallista vetoa Isaaciin mutta ei anna heti haluilleen periksi. Hän arvasi ettei mies ole tavallinen velikulta ja normiduunari mutta kauhistuu silti kuullessaan Jimin entisestä elämästä. Isä Childekin tulee hätiin ja hänen menneisyydestään löytyy yhtä ja toista joista hänen tyttärensä ei ole ollut tietoinen. Asia on rikkoa perheen välit lopullisesti mutta Jim saa Grierin tajuamaan ettei kannata menettää ainoaa elossa olevaa sukulaistaan.

Jim puuttuu peliin sillä selviää että hänen pitää pelastaa juuri kaverinsa Isaac. Devina ei kuitenkaan ole lyömässä pyyhettä kehiin joten tuttu taistopari edellisestä osasta ottaa jälleen yhteen. Devinan helvetilliset menetelmät jättävät Jimin heikkoon happeen ja hän joutuu miettimään pariinkin kertaan suunnitelmansa toteuttamista. Koirakin on taas menossa mukana ja näyttelee pientä osaa pelastusoperaatiossa. Kaikki kulminoituu Childen kartanossa käytävään välienselvittelyyn jossa tulee ruumiita, vaihdetaan kiivaita sanoja ja lopulta kaadutaan toistensa käsivarsille. Lopussa selviää yllättävä seikka siitä kuka pelastettava todella oli. Romantiikkaa löytyy siis tästäkin osasta ja raakaa väkivaltaa hyvän vastapainoksi. Kirja ei kuitenkaan ole äklö eikä yltiöväkivallalla mässäilevä. Tykkäsin tästä jopa ekaa osaa enemmän, arvosana: 9/10.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Requiem: Rakkaus palaa


Kuva täältä.

Delirium-trilogian päätösosa, "Requiem: Rakkaus palaa" jatkaa Lauren Oliverin jännittävää dystopiakirjasarjaa. Kirjassa vuorottelevat Lenan ja Hanan osuudet.

Edellisessä osassa Lena näkee kuolleeksi luulemansa Alexin joka on päässyt pakoon Kryptasta jossa oli virunut kuolemankielissä ja kidutettuna tämän mennen vuoden ajan. Lena on hämmentynyt siitä kuinka Alex on muuttunut. Poika on katkera, kylmä ja etäinen eikä halua puhua Lenan kanssa. Tyttö kääntyykin Julianin puoleen ja heidän kolmiodraamansa saa välillä aivan naurettaviakin käänteitä. Rakkaus on kuitenkin kummallinen tunne, se saa ihmiset käyttäytymään oudoilla tavoilla, Lena miettiikin joskus että jospa Yhteiskunta onkin oikeassa, Rakkaus on sairaus. Miksi se muuten tuntuisi niin pahalta, miksi sydäntä polttaa ja päässä soi. Lenan äiti, Annabel on palannut Lenan luokse mutta hänkin vaikuttaa kummalliselta eikä ole muille kertonut olevansa Lenan äiti. Lena on katkera äidilleen siitä ettei tämä tullut hakemaan häntä kun tämä karkasi Kryptasta.

Sota leviää rajan yli Korpeen ja siellä ihmiset kuolevat Valvojien hyökkäysten raastaessa kotipesät hajalle. Ihmiset lähtevät haavoittuneina ja nälkäisinä etsimään jotain parempaa. Lena ja Julia, Alex ja muut kotipesäläisetkin lähtevät kohti Portlandia mutta löytävät sieltä useiden tuhansien invalidien joukkion. Vesi ja ruoka loppuu ja uhka yhteiskunnan hyökkäyksestä laittaa Korpin joukkoineen lähtemään pakoon. He palaavat Korpeen ja keräävät voimia odottaen vastarinnan pääjehuilta merkkiä kuinka toimia.

Requiem on nimensä mukaisesti elämän päätösosa jossa sota polttaa ja tappaa rajan molemmin puolin. Vastarinta on kuitenkin odotettua järjestelmällisempää ja laajamittaisempaa, sen saa Yhteiskunta ja sen koneisto havaita katkerasti. Eikä siltä säästy tavalliset ihmisetkään. Lenan ystävä Portlandista, Hana on käynyt läpi muutoksen, hänen proseduurinsa on tehty ja hänen pitäisi olla parantunut ja turvassa. Hana kuitenkin huomaa ettei kaikki ole niinkuin hänelle on vakuuteltu. Hänen muistonsa eivät ole luvatusti haalistuneet eikä hänen tunteensä esimerkiksi ystäväänsä Lenaa kohtaan ole kadonneet ja hän näkee edelleen unia. Hän huomaa yhä useammin hautautuneensa entisiin muistoihinsa ja ajatukset kiertävät hämmentyneinä tuleviin juhlallisuuksiin. Hän pyöräilee vanhoille kotikulmilleen selvitelläkseen ajatuksiaan ja palaa kaupunginosaan jossa Lenan perhe asui ennen. Hän löytää suljettuja ikkunaluukkuja, ikkunoista kyräileviä katseita ja vihaisia mulkaisuja ihmisiltä joiden elämä on mennyt alaspäin ratsioiden seurauksena. Hän löytää Gracen ja alkaa tuoda tälle ruokaa ja pattereita sekä polttoainetta.

Hana on menossa naimisiin kaupungin pormestarin pojan Fredin kanssa ja niistä on tuleva suuri seurapiiritapahtuma. Tytön äiti ja edesmenneen pormestarin rouva järjestelevät juhlia sillä herra Hargrove on päättänyt näyttää kapinallisille etteivät he voi voittaa. Hana alkaa epäillä omaa rooliaan tässä sopassa ja hän selvittää epäilyttäviä seikkoja tulevan puolisonsa elämästä ja Yhteiskunnan prosesseista. Portlandin rikkaan alueen ympärille rakennettu muuri vartiostoineen ei pidä kapinnallisia kuitenkaan poissa kaupungista ja lopulta sota valuu kaupungin kaduille. Lena etsii Gracea, hän haluaa pelastaa tytön.

Elokuvayhtiö Fox on ostanut leffaoikeudet tähän sarjaan ja tämä luultavasti toimiikin ihan hyvin kuvallisessa muodossa. Ainakin toimintaa ja draamaa riittää.
Tykkäsin tästä osasta jollain tavalla mutta olisin kaivannut kunnollisen lopetuksen. Nyt lähes kaikki asiat jäivät auki ja langat solmimatta. Tämä ei nyt kuitenkaan ollut sellainen filosofinen kirja jossa lukijan odotetaankin jäävän miettimään mitä sitten tapahtui. Eli tämä oli hieman pettymys hyvän keskiosan jälkeen. Kirjaa on luettu myös Tarinoiden syvyydet- ja La petite lectrice-blogeissa. Oma arvosana: 7/10.

Pandemonium: Rakkaus on kapinaa


Kuva täältä.

Lauren Oliverin "Pandemonium" jatkaa Delirium-trilogiaa sarjan toisena osana. Edellinen osa päättyi siihen kun Lena ja Alex pakenivat Portlandin Rajalle mutta vain Lena pääsi aidan yli Korpeen. Hän näki kuinka Alexin kimppuun käytiin ja tätä ammuttiin. Pandemoniumin alussa Lena on palannut Yhteiskuntaan vastarintaliikkeen nimissä. Hänelle on annettu uusi henkilöllisyys, hänelle on tehty feikki proseduuriarpi ja hän vakoilee DVA:n riveissä vastarinnalle hyödyllisiä tietoja.

"Deliriasta vapaa Amerikka"-liikkeen johtohenkilön poika Julian ja Lena joutuvat yhdessä suureen vaaraan ja he tutustuvat toisiinsa epätavallisissa olosuhteissa. Parin välille alkaa muodostua lämpimiä tunteita ja heidän matkansa jatkuu yhdessä monenlaisten tapahtumien kautta maan alla elävien "synnynnäisesti vajavaisten", Yhteiskunnan karkoittamien vammaisten luokse ja sieltä ulos ja ylös Hobokeniin, Pelastus-nimiseen kotipesään. Mikään ei tietenkään mene niin kuin pitäisi ja heidät löydetään. Alkaa monimutkainen operaatio jossa osansa saa niin Lena ja Julian kuin Korppi ja Nastakin.

Kirja etenee vuoroin menneisyydessä ja vuoroin nykyisyydessä kerien auki Lenan tarinaa. Kun hän pääsi Rajan yli Korpeen hän juoksi paeten silmissään näkyvää kauhukuvaa kuolevasta Alexista ja ainoa joka kantoi häntä eteenpäin oli se ettei Alexin kuolema saanut tapahtua turhaan. Hän juoksi niin kauan kuin pystyi ja lopulta uuvahti ja luuli itsekin kuolevansa.

Lena tulee pienen selviytyjäjoukon pelastamaksi ja aloittaa hitaan toipumisen. Pikku hiljaa hän tutustuu Rochesterin kotipesän ihmisiin ja ottaa pian osaa leirin ylläpitämiseen. Hän aloittaa uudelleen juoksemisen ja vahvistuu lähes entiselleen. Hän saa tehtäväksi tarkistaa viestit joilla vastarintaliike ja Rajan takana olevat kannatusjoukot viestivät. Eräänä päivänä kaikki muuttuu. Jotain on mennyt pieleen eikä heille jää aikaa enää mihinkään. Yhteiskunta on lopulta löytänyt heidät.

Vain kourallinen leiriläisiä selviytyy yllätyshyökkäyksestä ja he matkaavat nälkäisinä ja maahaniskettyinä kohti Hartfordia. Enää ei Yhteiskunta pidä Korpea asuttavia Invalideja pelkkinä hylkiöinä joista ei tarvitse piitata. Parannetuillekin selviää useiden vastarinnan tekemien sabotaasitöiden seurauksena että Korpi on totta. Tähän asti satuina pidetyt invalidit aiheuttavat nyt pelkkää hätäännystä ja harmia. Korppi ja Nasta vievät pienen kotipesästä selvityneiden joukkion New Yorkin kaupunkiin. Kirjan lopussa Lenalle selviää kuka on Kryptan vanki numero 5996 ja toinenkin tärkeä henkilö menneisyydestä näyttäytyy.

Tässä kirjassa toimintaa oli kiitettävästi eikä Pandemonium ollut tyypillinen trilogian keskiosa vaan piti lukijan kyllä otteessaan ja oli jopa parempi kuin ykkösosa. Jos ensimmäinen osa oli vielä selkeästi nuorten kirja niin tämä osa on jo nuorten aikuisten/aikuisten kirja ihan sisällön väkivallan vuoksi sekä pohdiskelevan juonenkulun kannalta.  Tietenkin tämäkin kirja loppuu jännittävään kohtaan. Pitäähän lukija saada kunnolla koukkuun ja odottamaan kuumeisesti trilogian päätösosaa. Kirjaa on luettu esim. Kaleidoscope-, Yöpöydän kirjat ja Lopunajan lauseet-blogeissa. Oma arvosana: 9/10.