keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Delirium: Rakkaus on harhaa
Kuva täältä.
Lauren Oliverin "Delirium: Rakkaus on harhaa" avaa Delirium-trilogian. Kirjan dystopiamaailma on hyvin samanlainen kuin muissakin nuorten fantasiakirjoissa. Entinen Yhdysvallat on jaettu alueisiin jotka on rajattu kaupunkeihin. Kaupunkien välissä on Korpi, rajamaat jotka on periaatteessa pommitettu hajalle Salamasodassa. Rajamailla asustavat Parantamattomat, ihmiset jotka ovat kieltäytyneet parantamisesta sekä hylkiöt jotka ovat jostain syystä paenneet Yhteiskunnasta. Niiden olemassoloa ei Yhteiskunta myönnä mutta alueet on kuitenkin aidattuja ja vartioituja.
Kirjan maailmassa on kauheinta kuusikymmentäneljä vuotta sitten löydetty hengenvaarallinen sairaus nimeltään amor deliria nervosa eli rakkaus. Tutkijat kehittivät neljäkymmentäkolme vuotta sitten parannuksen tähän sairauteen. Kun ihminen tulee täysi-ikään hänelle tehdään proseduuri, aivoleikkaus jossa poistetaan osa aivokudoksesta. Se on saastunut osa joka aiheuttaa ihmiskunnalle kärsimystä, ahdistusta ja jopa kuolemia. Toki itse proseduurikin aiheuttaa muutoksia ihmisessä. Vaikka sairaus onnistuttaisiin poistamaan leikkauksen sivuvaikutuksina ilmenee tunteettomuutta, unien puuttumista, menneisyyden unohtamista sekä joskus aivovaurioita, sokeutta tai jopa halvaantuminen. Siitä huolimatta ihmiset valitsevat proseduurin.
Kirjan alussa päähenkilö, Lena, odottaa innoissaan omaa proseduuriaan ja sitä seuraavaa koulutusjaksoa ja sen jälkeistä parinmuodostusta. Kihlaus suoritetaan ennen opintoja ja nuoret saavat valita kolmesta vaihtoehdosta jotka tutkijalautakunta on heille etukäteen seulonut. Seulontoja edeltää kuuleminen jossa nuoria kuulustellaan heidän harrastuksistaan, mieltymystenkohteistaan sekä tulevaisuudentoiveistaan. Toki mitä tahansa ei saa ajatella tai toivoa, esimerkiksi tietyistä väreistä ei kannata mainita tykkäävänsä ja jos innostuu esimerkiksi Romeon ja Julian tarinan surumielisyydestä jotain on mennyt metsään. Sinut voidaan luokitella alempaan ryhmään kuuluvaksi ja koko perheesi joutuu häpeään jos sinussa ilmenee sairauden merkkejä.
Lenan äidin proseduuri meni pieleen ja hänelle tehtiin se vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Nämäkin epäonnistuivat eikä häntä saatu parannettua. Neljättä kertaa ei äiti enää kestänyt vaan hyppäsi kalloilta mereen tuoden suunnattoman häpeän suvulleen. Lenan siskokin sairastui deliriaan mutta proseduuri paransi hänet ja tämä elää nyt perheineen aivan normaalia elämää. Lena on kasvanut Carol-tätinsä luona ja käy koulun lisäksi perheen kaupassa töissä. Hän on aivan tavallinen tyttö joka haluaa vain olla onnellinen ja perustaa perheen. Mikään ei tietenkään mene niin.
Lena ja hänen paras kaverinsa Hana viettävät paljon aikaa yhdessä, koulun jälkeen hengaillaan ja haaveillaan proseduurista ja tulevista pareista, juostaan kilpaa ja syödään jäätelöä. Kun Lena tutustuu poikaan nimeltä Alex kaikki muuttuu. Hän ajautuu yhä syvemmälle tunteisiinsa ja tajuaa varsin pian saaneensa deliria-tartunnan. Tunteiden torjumisesta huolimatta hän ei voi olla pojasta erossa ja lopulta he jäävät kiinni kielletyistä tapaamisistaan. Kaikki murenee ja he pakenevat Rajalle.
Kirja oli mukaansatempaava ja mietteitä herättävä nuorten kirja. Kyllä tämän ääressä aikuinenkin viihtyi ja koska kirja loppui cliffhangeriin niin seuraavatkin osat tulee luettua. Kirjaa on luettu esim. Kirjavinkeissä, Luettuja maailmoja- ja Kirjojen rakastaja-blogeissa. Oma arvosana: 8/10.
Tunnisteet:
Dystopia,
Kirjat,
Lauren Oliver,
Lukeminen,
Nuoret,
Romantiikka,
Sci-fi,
Terveys
tiistai 21. tammikuuta 2014
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kuva täältä.
Ransom Riggsin "Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille" oli fantasialukupiirin kirjana 16.10.2013.
Kirja kertoo Jacob Portmanista joka on varttunut kuunnellen Abraham-isoisän hurjia juttuja toisesta maailmansodasta natseja vastaan ja yliluonnollisista ilmiöistä joita hän on tavannut. Kirjan alussa pappa Portman on jo hiukan höpsähtänyt, muisti pätkii ja hän kertoo kaikille jotka vaan kuuntelevat että vihollinen hyökkää. Jacobin isä luulee sen viittaavan sodanaikaisiin kauhuihin mutta Jacob pelkää että isoisän tarinat ovatkin totta. Varsinkin kun hän löytää kirjan välistä kirjeen salaperäiseltä neiti Peregrineltä. Poika alkaa tutkia asiaa ja eräänä päivänä hän löytää kaverinsa kanssa isoisän kuolemaisillaan metsästä. Jacob on myös näkevinään hirviön tuijottamasta häntä ja yhtäkkiä Jacob onkin varma että tuo hirviiö surmasi isoisän.
Tapahtuma vaikuttaa voimakkasti Jacobiin ja hän yrittää saada epäuskoiset poliisit ja vanhempansa ymmärtämään että isoisän murhasi lonkerohirviö eikä häntä raadellut villikoira tai muu vastaava. Kukaan ei kuitenkaan usko vaan pojan mieleterveyttä aletaan epäillä ja hänet passitetaan psykiatrin juttusille. Tohtori Golan onkin kelpo veikkonen ja saa pojan avautumaan. Lisäksi painajaiset karkoitetaan lääkkehillä ja kaikki pitäisi olla paremmin. Mutta kun ei ole. Jacobilla kalvaa edelleen nakuttava tunne takaraivossa ja hän haluaa selvyyden asioihin.
Kun jäämistöä pengotaan poika saa vahvistuksia ajatuksilleen ja päättää lähteä etsimään isoisän menneisyydestä tuttua lastenkotia. Hän saa houkuteltua isänsä, joka on innokas lintuharrastaja, mukaan kanssaan Walesiin pienelle saarelle jossa pian alkaakin tapahtua. Jacob etsii johtolankaa joka kertoisi hänelle miksi isoisä oli lastenkodilla ja kuka ihme Neiti Peregrine on kun hän törmää sortumaisillaan olevassa, lähes hajalle pommitetussa talossa vanhaan arkkuun jossa on valokuvia. Kauhukseen ja ihmetyksekseen hän tajuaa että ne ovat samoja kuvia niistä kummajaisista joita isoisä näytti hänelle lapsena. Jacob alkaa epäillä että isoisä ei sittenkään höperehtinyt vaan puhui kuin puhuikin totta.
Jacob seuraa metsään pakenevaa tyttöä ja joutuu yllättäen toiseen aikaan ja ulottuvuuteen. Siellä hänelle selviää että hänen isoisänsä oli hirviöiden metsästäjä ja eli aivan toisenlaista elämää kuin hänen pojanpoikansa osasi kuvitellakaan. Isoisän tyttöystävä menneisyydestä on paikalla ja hänen on vaikea uskoa että Abe on kuollut. Jacobin ollessa saarella sinne ilmestyy jotain pahanenteistä ja pian saaressa kuohuu. Kuka on tämä salaperäinen henkilö ja kuka tappoi lampaat?
Kirjan vanhat valokuvat ja kirjan visuaalinen, heiman vanhahtava ilme miellytti mutta ei ihan riittänyt korvaamaan kirjan puutteita. Juonessa ei ollut mitään vikaa mutta kirja olisi kaivannut rankemmalla kädellä editoimista ja henkilöhahmot lisää syvyyttä. Ehkäpä seuraavalla kirjalla (loppui siihen malliin että sellainen lienee tulossa) on jo jotain enemmän annettavaa. Arvosana: 7/10.
lauantai 18. tammikuuta 2014
Etsijä
Kuva täältä.
Viivi Hyvösen "Etsijä", vuonna 1995 ilmestynyt esikoiskirja, on pieni fantasiasatu jonka hieman reilu sata sivua hotkaisee yhdeltä istumalta. Hän kirjoitti sen vain 14-vuotiaana josta pointsit. Olen lukenut hänen muutkin kirjansa, joista arviot tässä: "Apina ja Uusikuu" sekä "Mahlaa suonissaan". Etsijässä minut lumosi sen yksinkertaisen viaton maailmankuva. Hahmot olivat aika mustavalkoisia mutta se selittynee kirjailijan nuorella iällä eikä kuitenkaan loppupeleissä häirinnyt kauheasti. Kirjoittajan ikä näkyy muutenkin tekstin naiviutena ja Hyvösen oma maailmankatsomus paistaa liian näkyvästi läpi koko teoksen. Kirjassa sinänsä ei ole mitään moitittavaa, teksti on sujuvaa ja tarina etenee tuttuun perusfantsutyyliin. Ehkäpä olen vaan nirso tai en kuulu kohderyhmään mutta jokin tässä tökki. Petri Hiltusen kauniista kuvituksesta plussaa. Kuvat loivat syvyyttä hahmoihin ja paikatkin tulivat tutuiksi niiden kautta.
Werian kasvaa Horebin, vanhan tietäjän ja tämän siskon luona pienessä hatiakylässä. Tytön kämmenessä on tammipuun muotoinen syntymämerkki joka tarkoittaisi pojan kädessä ollessaan shamaaniutta mutta tytöllä se on ennen kuulumatonta. Tyttö ei tunnu sopeutuvan muiden lasten joukkoon ja niinpä hän viettääkin aikaansa kaksin kesyn sutensa kanssa. Kun tytön perimä iskee kasvoille alkaa vanha tietäjä opettaa tytölle taian alkeita. Tämä ei miellytä kaikkia mutta loppujen lopuksi tyttö hyväksytään yhteisön tietäjäksi vanhan tietäjän kuoltua.
Jotta ennustettu kohtalo toteutuisi täytyy lähteä etsintäretkelle jossa tietenkin kohdataan perinteisiä vaaroja ja ihastutaan muistinsa menettäneeseen matkakumppaniin. Sudetkin näyttelelvät merkittävää roolia tarinassa. Itseäni ärsytti perinteisiin sukupuolirooleihin jämähtänyt hahmogalleria mutta sekin selittynee kirjailijan nuorella iällä. (Mitä ihmettä näille lapsille oikein kerrotaan kotona!??) Ce-Ned. Werianin matkakumppani on albiino ja jotenkin sidoksissa pahaa kaksoisolentoonsa Je-Cediin. Taisteluhan siinä tulee.
Aikakoneen arvostelu vuodelta 1995. Oma arvosana: 7/10.
Viivi Hyvösen "Etsijä", vuonna 1995 ilmestynyt esikoiskirja, on pieni fantasiasatu jonka hieman reilu sata sivua hotkaisee yhdeltä istumalta. Hän kirjoitti sen vain 14-vuotiaana josta pointsit. Olen lukenut hänen muutkin kirjansa, joista arviot tässä: "Apina ja Uusikuu" sekä "Mahlaa suonissaan". Etsijässä minut lumosi sen yksinkertaisen viaton maailmankuva. Hahmot olivat aika mustavalkoisia mutta se selittynee kirjailijan nuorella iällä eikä kuitenkaan loppupeleissä häirinnyt kauheasti. Kirjoittajan ikä näkyy muutenkin tekstin naiviutena ja Hyvösen oma maailmankatsomus paistaa liian näkyvästi läpi koko teoksen. Kirjassa sinänsä ei ole mitään moitittavaa, teksti on sujuvaa ja tarina etenee tuttuun perusfantsutyyliin. Ehkäpä olen vaan nirso tai en kuulu kohderyhmään mutta jokin tässä tökki. Petri Hiltusen kauniista kuvituksesta plussaa. Kuvat loivat syvyyttä hahmoihin ja paikatkin tulivat tutuiksi niiden kautta.
Werian kasvaa Horebin, vanhan tietäjän ja tämän siskon luona pienessä hatiakylässä. Tytön kämmenessä on tammipuun muotoinen syntymämerkki joka tarkoittaisi pojan kädessä ollessaan shamaaniutta mutta tytöllä se on ennen kuulumatonta. Tyttö ei tunnu sopeutuvan muiden lasten joukkoon ja niinpä hän viettääkin aikaansa kaksin kesyn sutensa kanssa. Kun tytön perimä iskee kasvoille alkaa vanha tietäjä opettaa tytölle taian alkeita. Tämä ei miellytä kaikkia mutta loppujen lopuksi tyttö hyväksytään yhteisön tietäjäksi vanhan tietäjän kuoltua.
Jotta ennustettu kohtalo toteutuisi täytyy lähteä etsintäretkelle jossa tietenkin kohdataan perinteisiä vaaroja ja ihastutaan muistinsa menettäneeseen matkakumppaniin. Sudetkin näyttelelvät merkittävää roolia tarinassa. Itseäni ärsytti perinteisiin sukupuolirooleihin jämähtänyt hahmogalleria mutta sekin selittynee kirjailijan nuorella iällä. (Mitä ihmettä näille lapsille oikein kerrotaan kotona!??) Ce-Ned. Werianin matkakumppani on albiino ja jotenkin sidoksissa pahaa kaksoisolentoonsa Je-Cediin. Taisteluhan siinä tulee.
Aikakoneen arvostelu vuodelta 1995. Oma arvosana: 7/10.
Tunnisteet:
Fantasia,
Kirjat,
Lukeminen,
Taika,
Viivi Hyvönen
Kvanttivaras
Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogian aloitusosa, "Kvanttivaras" oli fantasialukupiirin kirjana 18.9.2013.
"Joka ainoasta pinteestä pääsee pois eikä kukaan ole vankilassa ellei todella usko olevansa."
Sobornost-muistikollektiivi hallitsee aurinkokunnan sisäosia ja sen omistamassa dilemmavankilassa istuu mestarivaras Jean le Flambeur. Arkontit johtavat vankilaa matemaattisen peliteorian voimin ja niinpä vangit taistelevat jatkuvasti toisiaan vastaan saadakseen paikkansa auringossa. Jokainen kuolema muokkaa vangin hermojärjestelmää jotta vanki oppisi niin sanotusti tavoille. Kirjan alussa herra le Flambeur alkaa väsyä jatkuviin taisteluihin ja tajuaa olevansa pian entinen vanki kun tuleekin äkillisesti pelastetuksi Oortilaissoturi Mielen ja hänen tietoisen sota-aluksen, Perhosen avustuksella. Sitä Flambeur ei tiedä että pelastusoperaation takana häärääkin Pellegrini, Sobornostin sisar jolla on oma lehmä ojassa.
Pako ei jää kuitenkaan huomaamatta ja takaa-ajon jälkeen yksi Arkontti pääsee Perhosen kimppuun niin että kaikki meinaa mennä mönkään. Flambeur kuitenkin neuvokkaana miehenä nappaa koijarin suuhunsa ja nielaisee pahalaisen. Niinpä herra vanginvartija on nyt säilötty synteettiseen horrossimulaatioon ja siellä hän luulee rakentavansa parhaillaan uutta vankilaa. Näppärää herra mestarivaras!
Makuaistilla on kirjassa hauskoja merkityksiä esim. nielaistu Arkontti muistelee eräiden vankien maistuvan pekaanipähkinäjäätelölle ja haaveilee nyt uusien vankien sitruunasorbetin mausta ja päästessään maistamaan hetkellisesti Mieltä, tämä maistui hänen mielestään kanelilta. Flambeurin muistot taas laukaisee esim. viininmaistelu joka aktivoi hänen menneisyydessä salaisuuksilleen tekemänsä piilonpaikan sijainnin.
Mars, Oblietten pääkaupunki aka Unohduksen kehto on Flambeurin ja Mielen päämäärä sillä sieltä löytyy se mitä Pellegrini tavoittelee. Seikkailu alkaa vauhdikkaasti murhalla ja mukaan singahtaa uusia hahmoja pilvin pimein. Mukana häärää mm. herrasmies Isidore Beautrelet joka tykkää ratkoa rikoksia ja haluaa isona tzaddiksi. Nämä mainitut taas ovat Oublietten kaupungin suojelijoita joiden hallussa on häivetekniikkaa ja muutakin edistyksellistä tavaraa jotka on muilta marsilaisilta kielletty. Toki kaupungin ulkopuolella oleva Zoku-yhdyskunta on asia erikseen mutta heitä ei koskekaan Marsin lait.
Mukana heiluu myös kryptarkkeja, Marsin kuningas, Herättäjiä, Zokuja ja Gogolpiraatteja. Termit vilahtelevat silmissä: Gevulot, kuptaus, meemiohjus, älykorallitulehdus, lomittumisjuhla, muistipalatsi, kubiitit, kvanttipistease, metakorteksi ja taisteluautismi.
Rajaniemi tykittää uusia innovaatioita siihen malliin että heikompia hirvittää ja muut nieleskelevät pysyäkseen perässä. Kaikilla marsilaisilla on kädessään kello joka mittaa heidän jalosyntyisaikaansa. Kun aika loppuu he "kuolevat" ja siirtyvät määrätyksi ajaksi "hiljaiseloon". Hiljaiset siirtyvät kaupungin alapuolelle, liikkuvien jalkojen alle, jonka päällä koko kaupunki lepää, oleville vallituksille joilla pidetään aisoissa menneisyyden haamut, itsenäisesti replikoituvat Foboit. Aika on myös rahaa ja sitä voi antaa toiselle lahjana, kelloon säilötään sen kantajan tietoisuus, ajatukset ja unelmat kun henkilö siirtyy hiljaiseksi. Kello palauttaa tietoisuuden kun henkilö herätetään uudelleen henkiin.
Kirja sinkoaa lukijan mielen uusiin ulottuvuuksiin eikä tahtia haittaa vaikka kaikkia hienouksia ei ymmärräkään. Itse luin tämän ensimmäisen kerran vuonna 2012 mutta uusintaluku lukupiiriä varten avasi taas uusia ajatuspolkuja ja nosti edelleen kunnioitusta Rajaniemen eittämättä loistavaa älyä ja kirjoittajanlahjoja kohtaan. Mielenkiinnolla odotan seuraavien osien lukemista. "Fraktaaliruhtinas" odottelee jo jatkuvasti kasvavassa kirjapinossa ja uusin osa, "The Causal Angel" ilmestyy 17.7.2014. Arvosana: 10/10.
Kirjaa on luettu myös Kirjasfäärissä, Lukukeskuksessa ja Kujerruksia-blogissa.
Steampunk! - Koneita ja korsetteja
Osuuskumma-kustantamo on julkaissut kiitettävään tahtiin mielenkiintoisia kirjoja ja novellikokoelmia. 14.8.2013 fantasialukupiirin kirjana oli "Steampunk!-Koneita ja korsetteja" novellikokoelma. Mukana olivat myös kirjailijavieraat Markus Harju ja J.S.Meresmaa joiden molempien novellit löytyvät kirjasta sekä Samuli Antila ja Jussi Katajala joiden tuotoksia löytyy monista julkaisuista esim. Osuuskumman sekä URSin sivuilta. Yhteisenä tekijänä tälle kokoelmalle on steampunk-alakulttuuri jossa vaihtoehtohistoriallinen viktoriaaninen aika ja höyrykoneet yhdistyvät kullekin kirjoittajalle mieluisimmalla tavalla.
Tästä kirjasta löytyvät seuraavat novellit:
- Magdalena Hai: Vaskimorsian
- Saara Henriksson: Arkistonhoitajan salaisuus
- Heikki Nevala: Hevostuhatjalkainen
- J.S.Meresmaa: Augustine
- Markus Harju: Prahan teurastaja
- Shimo Suntila: Kruunun vihollinen
- Jani Kangas: Kapina tunturilla
- Christine Thorel: Viuhka käy kartanossa
- Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää
Lukupiiriläisten ajatuksia:
- novellien alussa olleet Jani Laatikaisen tekemät ja kuvittamat isot alkukirjaimet, anfangit ihastuttivat lukijoita
- antologia koettiin kiehtovaksi ja mielenkiintoiseksi, suurin osa olisi lukenut enemmänkin näitä
- useilla oli suosikkitarinansa
- sukuluolten väliset suhteet korostuivat, useita vahvoja naishahmoja, uusi lukupiiriläinen oli sitä mieltä että tässä kokoelmassa sukupuoliroolit olivat päälaellaan, naiset olivat päähenkilöinä ja tekniikan vartijoita kun miehen osana oli nyt kulttuuri
- romantisoitu kuva mekaniikasta, helpompi ymmärtää kuin esim. hard core sci-fi-tekniikka
- kiehtovaa että Praha oli valittu miljööksi eikä esim. Lontoo joka on yleisempää
- miljööt olivat uskottavia symbolistisella tasolla, miten ihminen suhtautuu tekniikkaan
- ihmisen ja koneen liitto, kyborgismi kiinnosti
- kirjoitustapa oli joissakin vanhahtavaa, se kiehtoi, seuraavaan kokoelmaan toivottiin suomalaista näkökulmaa, että tapahtumat sijoittuisivat enemmän Suomalaiseen ympäristöön
- taistelukohtaukset pitkästyttivät toisia, vetäjä ja minä tykkäsimme
- uskonto on aina ollut vallan puolella
- ajankuvaan liittyviä sanoja, mielenkiintoisia!
- sanoma? kapina? feminismi?
Halu
Kuva täältä.
J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarjan ensimmäinen osa, "Halu" tutustuttaa lukijan hieman erilaiseen hahmogalleriaan kuin Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Samojakin henkilöitä ja paikkoja löytyy riemastuttavasti joka ainakin minulle aiheutti mitä miellyttävimmän tuttuuden mutta myös jatkuvuuden tunteen. Perussisältö noudattelee Wardin tuttua linjaa: tarinassa on paranormaalia romantiikkaa, runsaasti seksiä ja väkivaltaa sekä ronskia kielenkäyttöä. Miehet on edelleen kaapinkokoisia ja jalkojen välissä aina seisoo. Ja naiset on nättejä ja rakastuu tietty aina oikeisiin tyyppeihin. Toisaalta, miksi muuttaa toimivaa kokonaisuutta kun lukijoita kerran löytyy näilläkin eväillä.
Jim Heron on entinen erikoisjoukkojen sotilas, joka yrittää sopeutua elämään ilman armeijaa ja salaperäistä X-yksikköä jonka leivissä hän on säälimättä murhannut ja tuhonnut valtion vihollisia. Lukijalle tulee selväksi että kaikkea miehen menneisyydestä ei vielä kerrota. Jim tutustuu rikkaaseen kiinteistömoguliin, Vin di Pietroon ja hänen häikäisevän tyrmäävään tyttöystävään nimeltään Devina. Iron Maskissa ilotyttönä työskentelevä Marie-Terese on taas pakomatkalla poikansa Robbien kanssa. Hänen entinen elämänsä mafiamiehen kanssa potkii persuuksille ja hänen on pakko selviytyäkseen tehdä työtä josta ei pidä. Joku hämäräperäinen hemmo seuraa naista kirkkoon, raamattupiiriin ja ptikin ja poikin kaupunkia pistäen kylmäksi kaikki naisen tielle joutuneet urospuoleiset kansalaiset.
Asiat ajautuvat solmuun ja mukaan hyppää niin demoneita kuin enkeleitäkin ja niinhän soppa on taas valmis hämmennettäväksi. Joku asettuu luodin tielle, herää taivaassa ja saa kuulla olevansa ihmiskunnan ainoa toivo. Jumala nimittäin on kypsynyt jatkuvaan köydenvetoon hyvän ja pahan välillä ja on päättänyt viheltää pelin poikki jolleivat lapsukaiset saa riitojaan ratkaistuksi. Kumpikin osapuoli hyväksyy pelimieheksi Jimin ja taistelu seitsemästä sielusta alkakoon. Seitsemän kuolinsyntiä ja sielut menevät sille joka saa tyypin kääntymään omaan suuntaansa. Se puoli joka onnistuu useimmissa tapauksissa määrää lopputuleman. Tuhoutuuko maailma, taivas ja helvetti, voittaako enkelit vai demonit?
Tykkäsin näistä melkein yhtä paljon kuin vampyyrisarjasta ja luen kyllä jatko-osatkin. Arvosana: 8/10.
J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarjan ensimmäinen osa, "Halu" tutustuttaa lukijan hieman erilaiseen hahmogalleriaan kuin Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Samojakin henkilöitä ja paikkoja löytyy riemastuttavasti joka ainakin minulle aiheutti mitä miellyttävimmän tuttuuden mutta myös jatkuvuuden tunteen. Perussisältö noudattelee Wardin tuttua linjaa: tarinassa on paranormaalia romantiikkaa, runsaasti seksiä ja väkivaltaa sekä ronskia kielenkäyttöä. Miehet on edelleen kaapinkokoisia ja jalkojen välissä aina seisoo. Ja naiset on nättejä ja rakastuu tietty aina oikeisiin tyyppeihin. Toisaalta, miksi muuttaa toimivaa kokonaisuutta kun lukijoita kerran löytyy näilläkin eväillä.
Jim Heron on entinen erikoisjoukkojen sotilas, joka yrittää sopeutua elämään ilman armeijaa ja salaperäistä X-yksikköä jonka leivissä hän on säälimättä murhannut ja tuhonnut valtion vihollisia. Lukijalle tulee selväksi että kaikkea miehen menneisyydestä ei vielä kerrota. Jim tutustuu rikkaaseen kiinteistömoguliin, Vin di Pietroon ja hänen häikäisevän tyrmäävään tyttöystävään nimeltään Devina. Iron Maskissa ilotyttönä työskentelevä Marie-Terese on taas pakomatkalla poikansa Robbien kanssa. Hänen entinen elämänsä mafiamiehen kanssa potkii persuuksille ja hänen on pakko selviytyäkseen tehdä työtä josta ei pidä. Joku hämäräperäinen hemmo seuraa naista kirkkoon, raamattupiiriin ja ptikin ja poikin kaupunkia pistäen kylmäksi kaikki naisen tielle joutuneet urospuoleiset kansalaiset.
Asiat ajautuvat solmuun ja mukaan hyppää niin demoneita kuin enkeleitäkin ja niinhän soppa on taas valmis hämmennettäväksi. Joku asettuu luodin tielle, herää taivaassa ja saa kuulla olevansa ihmiskunnan ainoa toivo. Jumala nimittäin on kypsynyt jatkuvaan köydenvetoon hyvän ja pahan välillä ja on päättänyt viheltää pelin poikki jolleivat lapsukaiset saa riitojaan ratkaistuksi. Kumpikin osapuoli hyväksyy pelimieheksi Jimin ja taistelu seitsemästä sielusta alkakoon. Seitsemän kuolinsyntiä ja sielut menevät sille joka saa tyypin kääntymään omaan suuntaansa. Se puoli joka onnistuu useimmissa tapauksissa määrää lopputuleman. Tuhoutuuko maailma, taivas ja helvetti, voittaako enkelit vai demonit?
Tykkäsin näistä melkein yhtä paljon kuin vampyyrisarjasta ja luen kyllä jatko-osatkin. Arvosana: 8/10.
perjantai 17. tammikuuta 2014
Aikaloukku
Kuva täältä.
Vernor Vinge kirjoitti Across Realtime-sarjaansa kaksi kirjaa. Aiemman osan, "Rauhansota" olen arvioinut täällä. Aikaloukussa ollaan hypätty 50 miljoonaa vuotta tulevaisuuteen ja staasikuplista tulleet ihmiskunnan viimeiset jäsenet saavat huomata että heitä on jäljellä vain noin kolmesataa ihmistä. Kukaan ei tiedä varmaksi miksi heitä on vain niin vähän ja erilaiset teoriat sinkoilevat esiin. Toisten mielestä singulariteetti koitui tuhoksi kun toiset taas uskovat avaruusolioiden olleen asialla. Kaksi yliteknojen sukua on säilynyt kaiken keskellä voimissaan ja he ottavat johtajan roolin. Kaikki eivät tästä tykkää ja kilpaileviksi joukkioiksi alkavat niin työläisiksi itseään kutsuvat aliteknot kuin kilpaileva poliittinen haara. Entisessä maailmassa he olivat niitä jotka rakensivat tietokoneita ja muuta tarpeellista kun taas yliteknot kehittivät omia aivojaan ja ovat nyt huomattavasti muita edellä teknisesti ja tieteellisesti. Heillä on ihmisen elinikää pidentäviä laitteita ja muutakin lääketieteellistä tekniikkaa jota he kovin nihkeästi antavat muiden käyttöön. Vastapuoli ei tästä pidä ja kapinahan siitä meinaa syttyä. Toinen puoli haluaa aloittaa yhteiskunnan uudelleen luomisen ja infrastruktuurin palauttamisen kun taas toinen suku haluaa harpata takaisin kupliin ja odottamaan päivää jolloin jumala tulee takaisin. Kaikkia ei myöskään miellytä se että kaikkien naisten kuuluisi nyt alistua vapaaehtoisesti synnytyskoneiksi jotta laji säilyisi.
Kun yhdessä ei päästä sopimukseen ihmiskunnan kohtalosta hyppäävät he taas kupliinsa ja tulevaisuuteen. Perille saavuttuaan ja kuplista poistuttuaan he huomaavat että yksi henkilö, ylitekno Marta jätettiin tahallaan pois kyydistä. Kuka sen teki ja mitkä ovat hänen motiivinsa, tätä selvittämään joutuu vasten tahtoan maailman viimeinen poliisi, Wil Brierson apunaan kauan tähdissä aikaansa viettänyt ylitekno jonka inhimillisyys on lähes kokonaan hävinnyt. Vai onko hän ihminen ollenkaan? Jelenin Autobotit valvovat Wilin työskentelyä rikoksen selvittämiseksi ja turvallisuusriskit saavat miehen pelkäämään henkensä edestä. Kannattaako hänen ratkaista todellinen murhaaja ihmiskunnan selviämisen vuoksi vai riittääkö palkaksi oikeudenmukaisuus.
Kirjan voi lukea itsenäisenäkin mutta osa hahmoista on samoja kuin ykkösosassakin. Kirjan fokus on nyt kuitenkin niin toinen ettei suoraa jatkoa ole nähtävissä. Pidin tästä ja siitä että joutui venyttämään aivojaan eikä silti tajunnut noin huimaavia aikamääreitä mistä tässä oli kuvattu. Arvosana: 8/10.
Vernor Vinge kirjoitti Across Realtime-sarjaansa kaksi kirjaa. Aiemman osan, "Rauhansota" olen arvioinut täällä. Aikaloukussa ollaan hypätty 50 miljoonaa vuotta tulevaisuuteen ja staasikuplista tulleet ihmiskunnan viimeiset jäsenet saavat huomata että heitä on jäljellä vain noin kolmesataa ihmistä. Kukaan ei tiedä varmaksi miksi heitä on vain niin vähän ja erilaiset teoriat sinkoilevat esiin. Toisten mielestä singulariteetti koitui tuhoksi kun toiset taas uskovat avaruusolioiden olleen asialla. Kaksi yliteknojen sukua on säilynyt kaiken keskellä voimissaan ja he ottavat johtajan roolin. Kaikki eivät tästä tykkää ja kilpaileviksi joukkioiksi alkavat niin työläisiksi itseään kutsuvat aliteknot kuin kilpaileva poliittinen haara. Entisessä maailmassa he olivat niitä jotka rakensivat tietokoneita ja muuta tarpeellista kun taas yliteknot kehittivät omia aivojaan ja ovat nyt huomattavasti muita edellä teknisesti ja tieteellisesti. Heillä on ihmisen elinikää pidentäviä laitteita ja muutakin lääketieteellistä tekniikkaa jota he kovin nihkeästi antavat muiden käyttöön. Vastapuoli ei tästä pidä ja kapinahan siitä meinaa syttyä. Toinen puoli haluaa aloittaa yhteiskunnan uudelleen luomisen ja infrastruktuurin palauttamisen kun taas toinen suku haluaa harpata takaisin kupliin ja odottamaan päivää jolloin jumala tulee takaisin. Kaikkia ei myöskään miellytä se että kaikkien naisten kuuluisi nyt alistua vapaaehtoisesti synnytyskoneiksi jotta laji säilyisi.
Kun yhdessä ei päästä sopimukseen ihmiskunnan kohtalosta hyppäävät he taas kupliinsa ja tulevaisuuteen. Perille saavuttuaan ja kuplista poistuttuaan he huomaavat että yksi henkilö, ylitekno Marta jätettiin tahallaan pois kyydistä. Kuka sen teki ja mitkä ovat hänen motiivinsa, tätä selvittämään joutuu vasten tahtoan maailman viimeinen poliisi, Wil Brierson apunaan kauan tähdissä aikaansa viettänyt ylitekno jonka inhimillisyys on lähes kokonaan hävinnyt. Vai onko hän ihminen ollenkaan? Jelenin Autobotit valvovat Wilin työskentelyä rikoksen selvittämiseksi ja turvallisuusriskit saavat miehen pelkäämään henkensä edestä. Kannattaako hänen ratkaista todellinen murhaaja ihmiskunnan selviämisen vuoksi vai riittääkö palkaksi oikeudenmukaisuus.
Kirjan voi lukea itsenäisenäkin mutta osa hahmoista on samoja kuin ykkösosassakin. Kirjan fokus on nyt kuitenkin niin toinen ettei suoraa jatkoa ole nähtävissä. Pidin tästä ja siitä että joutui venyttämään aivojaan eikä silti tajunnut noin huimaavia aikamääreitä mistä tässä oli kuvattu. Arvosana: 8/10.
Tunnisteet:
Aika,
Kirjat,
Lukeminen,
Politiikka,
Sci-fi,
Vernor Vinge
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






