perjantai 17. tammikuuta 2014

Hirmurykmentti

Kuva täältä.

"Hirmurykmentti" on Terry Pratchettin 28. Kiekkomaailma-sarjan kirja. Tällä kertaa herran kynsissä on yltiöpäinen isänmaallisuus, vääristynyt kansallistunne, sodankäynnin seuraukset, fundamentalistiuskonnot ja naisen asema. Kirja käynnistyy pienestä ja vuoristoisesta Borogravialaisesta kylästä jossa majatalon tytär Polly Perks hiipii ikkunasta ulos liittyäkseen armeijaan ja löytääkseen sodassa kadonneen veljensä Paulin.

Polly naamioituu pojaksi sillä ei tyttöjä sotaan oteta, tai ylipäätään minnekään muualle kuin kotiin ja hellan ääreen. Housuihin laitetaan sukkakäärö ja palmikot leikataan. Opetellaan keinuva askellus ja jätkämäinen puhetyyli. Puheeseen liitetään sopivasti voimasanoja ja kaljaa kiitataan miehekkäästi ja niin käy pojasta kuin pojasta kuten myöhemmin tullaan huomaamaan. Naisen paikan ja paljon muutakin määrää pahansisuinen ja hulluksitullut jumala Nuggan jonka papit vastaanottavat vinksahtaneita ohjeita kaikelle kansalle opiksi ja nuhteeksi. Nugganin Iljetyksisksi kutsutaan esimerkiksi keltaista väriä, mieheksipukeutumista (jos satut olemaan nainen) ja nauriita. Yritä siinä sitten selvitä jo muutenkin köyhissä olosuhteissa.

Kersantti Jackrum kiertää maakuntia keräillen viimeisiä pojakoltiaisia palkka-armeijaan sillä sotia on käyty jo kauan ja pikkuruinen maa vihollisvaltioiden ympärillä on häviämässä sodan. Niin ei tule käymään mikäli se kersantista on kiinni sillä armeija on hänelle kaikki kaikessa. Olisihan hän jo joutanut eläkkeellekin muttei malta luopua äkseeräyksestä ja pahanmakuisesta sumpista. Jackrum keräilee poikia rykmenttiinsä, mukaan tarttuu niin peikkoa kuin vampyyriäkin, armeija ei dissaa muita rotuja mutta kaikki kääntyy kummalliseksi kun vihollissotilaat hyökkäävät yllättäen. Sotaa on tullut tarkkailemaan myös Ankh-Morporkin etuja valvova Vartioston komentaja Vimes, hänen alaisensa, ihmissusi kersantti Angua, joka laitetaan vakoilemaan rykmentin alokkaita etäältä sekä innokas lehtimies herra de Worde.

Kaikkien yllätykseksi, myös heidän itsensä, alokkaat voittavat kahinan ja voitokas kulku kautta vihollisjoukkojen kohti viimeistä linnaketta joka ratkaisee sodan. Omat joukot ovat kaivautuneet poteroihin joen varrelle ja viholliset ovat liki valloittamattomaksi tiedetyn linnan sisällä. Sisään ja ulos ei pääse kuin pyykkimuijat joten sotasuunnitelma keksaistaan ja luutnantti Blouse pääsee näyttämään taitojaan. Hassujen sattumusten ja räjähtävien keittiöiden jälkeen Pollyn veli saadaan pelastetuksia ja koko rykmentti saa kunniaa osakseen. Mitä tapahtuu kun päällystölle selviää että lauma tyttöjä on vallannut koko saavuttamattoman linnakkeen eikä kukaan muukaan ole sitä mitä on antanut ymmärtää.

Yksi hauskimmista ja puhuttelevimmista Pratchettin kirjoista. Arvosana: 9/10.

Totuuden torvi

Kuva täältä.

Terry Pratchettin "Totuuden torvi" on Kiekkomaailman 25. romaani. Kirjan kantava teema on vapaa tiedonkulku ja sanomalehden tulo Kiekkomaailmaan.

William de Worde on Ankh-Morporkilainen aatelissuvun jäsen joka pitää kaupunkilaiset tiedon valtateillä. Hän toimittaa pientä uutiskirjettä erinäisille vastaanottajille, mukana niin oman kaupungin valtaapitäviä kuin naapurivaltioidenkin tärkeitä henkilöitä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun kääpiöiden kaupunkiin tuoma painokone valjastetaan uutiskäyttöön ja kaupunkilaiset saavat pian tietää hassunkurisista vihanneksista, millaista säätä on mahdollisesti luvassa ja muusta mukavasta. Ankh-Morporkin Sanomat työllistävät kääpiöjoukon ja Williamin lisäksi Otto nimisen ikonograafikko-valokuvaajavampyyrin sekä Sakariina nimisen toimittajaneitosen. Vampyyri on kehittänyt erinomaisen kuvausmenetelmän jonka ainoa huono puoli on se että jokainen salamanterin välähdys kärventää hänet itsensä hengiltä. Onneksi on keksitty harja ja rikkalapio ja mitä ei tilkkanen verta korjaisi.

Sanomat saavat pian kilpailijoita, vastapäiseen taloon asettuu keltaisen lehdistön esikuva, Ilta-Huuto. Tämä lehti näes kertoo mitä tahansa ja ihmiset siitä huolimatta ostavat lehteä Williamin suureksi ihmetykseksi. Myös Kaivertajien Kilta hermostuu oman elinkeinonsa vaarantamisesta ja Patriisikin kiinnostuu lehden tuottamista mahdollisuuksista. Uutislehden tiedonantajana toimivat mukaan valjastettu kerjäläisjoukko jonka etunenässä häärii nilkuttava ja puhuva koira Gaspode.

Kaupunki on vaarassa sillä silmäätekevät haluavat salaa syrjäyttää Patriisin ja lavastavat tämän syylliseksi rikokseen. Lordi Vetinari pidätetään apulaisensa murhasta ja hänen tilalleen istutetaan varjohallitsija. Kaikki mahdollistuu kahden konnan avustuksella sillä herrat Tulppaani ja Pistos huseeraavat Ankh-Morporkin kaduilla aiheuttaen pelkoa ja huonoa verta minne ikinä menevätkin. He aiheuttavat harmaita hiuksia niin lehden toimitukselle kuin eräille muillekin tahoille. Vartiosto alkaa tutkia asiaa komentaja Vimesin johdolla ja yli-innokkaan lehtimies de Worden ei-niin-halutulla avustuksella.

Pratchett on jälleen kerran onnistunut sivaltamaan sanan miekalla lukijalta jalat alta. Mitä on vapaa tiedonkulku ja kuka on sisällöntuottaja, nämä teemat nousevat esille tässä satiirissa joka kohdistunee tällä kertaa median suuntaan mutta koskevat itse kutakin tänä bloggauksen ja muun somen aikana. Pidin kovasti vampyyri Otosta ja Herra Tulppaanista, tarina kokonaisuudessaan viihdyttävä ja pohdiskelua aiheuttava. Arvosana: 9/10.

Viimeinen haltia

Kuva täältä.

Silvana De Marin "Viimeinen haltia" oli fantasialukupiirin kirjana 17.4.2013. En itse päässyt paikalle mutta olen lukenut tämän jo aiemmin joten tässä hieman siitä.

Pikkuinen haltianvesa Yorsh (lyhennys Yorshkrunsquarkljolnerstrinkistä) lähtee pakomatkalle kun tulva hukuttaa hänen viimeisen elossaolevan perheenjäsenensä, rakkaan isoäidin. Tämä on kertonut lapsukaiselle kuinka vaarallisia ihmiset ovat ja kuinka haltiat eivät saa olla heidän kanssaan tekemisissä mutta pikkuinen ei ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä ennenkuin törmää naiseen joka on metsässä. Sajra ei haluaisi niskoilleen haltiaa mutta tämä ei anna periksi ja pian he jo vaeltavat yhdessä. Haltia opettaa naiselle ettei mitään mikä on ajatellut saa syödä ja että kaikki elollinen on tärkeää. Matkallaan he törmäävät myös mieheen nimeltä Monser ja koiraan ja niin kolmikon seikkailu alkaa. He kohtaavat metsästäjiä ja peikkoja sekä vihaisia ihmisiä mutta vasta pääkaupunkiin mennessään he joutuvat suureen pulaan. Palatsin kellarin seinältä löytyy vanha ennustus joka kertoo haltian roolista ikuisen sateen loppumiseksi. Haltian lukutaidon ja neuvokkuuden avulla he selviävät pakoon ja pian matka vie ylös Varjovuorille josta he löytävät viimeisen elossaolevan lohikäärmeen. Haltia päättää jäädä lohikäärmeen seuraksi ja pian hänelle selviää että se hautoo poikastaan. Haltia viihdyttää lohikäärmettä loputtomilla tarinoilla ja saduilla joita vanha kirjasto on pullollaan. Kun synnyttämisen aika koittaa pieni haltia on jo oppinut kaiken mitä kirjoista voi oppia ja hän on kasvanut itsekin hieman isommaksi. Haltia kasvattaa lohikäärmeen poikasen jolle antaa nimen Erbrow ja opettaa sen lentämään. Eräällä lentomatkalla he joutuvat lähelle kaupunkia ja ylittävät maatilan jossa on köyhien ihmisten lapsia työorjuudessa.

Haltia haluaa löytää miehen ja naisen joiden kanssa kulki kun oli lapsi. Eräästä kylästä hän löytää vanhan koiran jonka tunnistaa. Koska hänen vanhat vaatteensa ovat käyneet pieniksi haltianuorukainen kaivaa hylätyn talon kätköistä itselleen sellaista päällepantavaa että aiheuttaa hämmennystä palatessaan takaisin pääkaupunkiin. Hän löytää sieltä vanhan kanan jonka aikoinaan lapsena pelasti ja se näyttelee tärkeää osaa vieläkin haltian elämässä. Maatilan lapsetkin pääsevät vapauteen ja kaikki käy hyvin. Tämä suloinen tarina vie sydämen mukanaan ja saa lukijan pohtimaan hyvyyden ja itsekkyyden olemusta. Itselleni tämä oli niin liikuttava lukukokemus että välillä tuli naurettua ääneen ja välillä purskahdin itkuun. Ja tämä kaikki toisella lukukerralla. Kirja on luettu myös Vinttikamarissa  Arvosana: 9/10.

torstai 16. tammikuuta 2014

Valkoinen antologia

Kuva täältä.

Urs-julkaisu "Valkoinen antologia" oli toisena kirjana fantasialukupiirissä 15.5.2013. Kirjan sisältö:

  1. Alpo Leppänen: Barbaari Verenhukka
  2. Jussi Katajala: Leonardon rasia
  3. Samuli Antila: Viheltäjä
  4. Tarja Sipiläinen: Liekitettyä paahtoleipää
  5. Tuomas Saloranta: Pyörätuolimummo
  6. Markus Harju: Polku, joka joelle johtaa
  7. Mixu Lauronen: Rauhallista
Lainaus Tuomas Salorannan esipuheesta:
"...Se on rehtiä ja konstailematonta genreviihdettä, sci-fiä, fantasiaa ja kauhua, joka ei edes pyri hyödyntämään korkeakirjallisuuden tyylikeinoja tai teemoja..." "...Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio ei ole spekulatiiviseen kaapuun puettua korkeakirjallisuutta. Se on avaruusaluksia ja sädepyssyjä, miekkaa ja magiaa, haamuja ja lonkerohirviöitä-kaikkea sitä mitä valtavirtakirjallisuus halveksii. Tämä kenties tuomitsee sen marginaaliin, mutta se seisoo marginaalissa ylpeästi ja häpeämättä sitä, mitä on, ja pyrkii samalla tarjoamaan viihdyttäviä lukuhetkiä..."

Itse pidin tästä antologiasta kovasti, suosikkini olivat Leonardon rasia ja Liekitettyä paahtoleipää. Arvosana: 8/10.

Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja

Kuva täältä.

URS-julkaisu "Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja" on novellikokoelma jossa on niin yhteiskunnallisesti kantaaottavia kuin dystopiakuvauksiakin. Kirja oli fantasialukupiirin kirjana 15.5.2013. Sisältö on seuraava:

  1. Maria Carole: Kansantauti
  2. Mari Saario: Punaorvokkien laulu
  3. Niko Aslak Peltonen: Ei mitään muuta kuin sanat
  4. Shimo Suntila: Radiotyttö
  5. Antti Pohjamies: Väärä maailma
  6. Mixu Lauronen: Me emme valehtele
  7. Tarja Sipiläinen: Työmyyrä
  8. Seppo Kallio: Valkoisten hiirten talo
  9. Susi Vaasjoki: Valtakunnassa kaikki hyvin
  10. Shimo Suntila: Steelen ruukki
  11. Jussi Katajala: Marsin aave
  12. Markus Harju: Markkinarako
  13. Maria Carole: Johtokunnan kokouksessa
  14. Tuomas Saloranta: Vuosia enkelit varoittelivat
  15. Juha Salmi: Muuri
  16. Tarja Sipiläinen: Kirjakahvila
Kirjailijavieraina olivat Mixu Lauronen ja Jussi Katajala jotka kertoivat hieman omasta työskentelystään ja myös kokoelman toimittamisesta. Kaikki tarjotut novellit pääsivät kansiin ja ne toimitettiin osittain.
Lukupiiriläiset tykkäsivät novelleista, ne olivat monipuolisia ja monen tasoisia mutta erityisesti raapaleet herättivät kiinnostusta. Termit Uuskumma ja Suomikumma herättivät keskustelua ja siihen saimmekin kuulla molempien kirjailijoiden näkemyksiä. Internetin tuleminen on tarjonnut paljon enemmän mahdollisuuksia julkaista omia tekstejään joten nämäkin novellit pääsivät esille kun kirjailijat löysivät aikanaan toisensa.

Itse pidin eniten Valtakunnassa kaikki hyvin- ja Punaorvokkien laulu-novelleista sekä Radiotyttö-raapaleesta. Arvosana: 8/10.

Rajalla


Kuva täältä.

"Rajalla" jatkaa Ally Condien dystopiatrilogiaa. Cassie on kirjan alussa työleirillä ja hänen tarkoituksena on etsiä rakastettunsa Ky. Työt leirillä ovat raskaita ja muut tytöt epäluuloisia koska kaikki näkevät ettei hän ole Viallinen. Cassia raataa kätensä hiertymille ja kokee syyllisyyttä siitä että hänellä on kuitenkin tulevaisuus odottamassa. Iltaisin he katsovat Cassian mukanaan tuomaa tulostetta yhdestä sadasta maalauksesta kunnes paperi hajoaa. Yllättävä henkilö vierailee parakeissa ja saa Cassian sydämen jälleen sekaisin. Hänen komennuksensa päättyy pian ja hän muuttaa takaisin kotiin, äidin, isän ja pikkuveljen, Bramin luokse uuteen kaupunkiin jossa hänen pitäisi aloittaa työt ja pariutua Yhteiskunnan valitseman parin kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan tytön suunnitelma vaan hän karkaa yhdessä kuljetuskoneen kyydissä olleen tytön, Indien kanssa Louhikkoon.

Samaan aikaan Ky on karkoitettuna Ulkoprovinsseihin maanviljelyskyliin näyttelemään valekyläläisiä ja taistelemaan Yhteiskunnan vihollisia vastaan. Tosin heidän aseissaan ei ole kuin paukkuammuksia ja karkotettujen odotettavissa oleva elinikä lähentelee kolmea kuukautta, parhaimmassa tapauksessa puolta vuotta. Heille on sanottu että sen jälkeen he saavat vapauden palata. Tai niin heille uskotellaan mutta Ky tietää ettei se ole totta. Kun Vihollinen sitten hyökkää he näkevät tulituksen aikana tilaisuutensa tulleen ja Ky lähtee pakomatkalle yhdessä kaverinsa Vickin ja Elin kanssa. He juoksevat Louhikkoon ja löytävät sieltä maanviljelijöiden hylättyjä asumuksia. Ky kaipaa kovasti Cassiaa ja jättää epätoivoisena tytölle merkkejä matkan varrelle jotta tämä löytäisi hänet. Tulitukset saavat Kyn lapsuusmuistot palaamaan ja hän kokee karvaasti menetyksen tuskan.

Nuoret rakastavaiset löytävätkin lopulta toisensa ja Yhteiskunnan salaisen piilopaikan joka on täynnä yllättäviä asioita. Yhteinen päämäärä ei olekaan itsestään selvä ja porukan tiet eroavat. Matkan aikana paljastuu myös eräällä tavalla Xanderista uusia asioita. Lopulta sekä Cassia että Ky pääsevät samaan paikkaan, jossa Kansannousu on jo valmiina. He joutuvat toisistaan erilleen ja kummallekin määrätään oma roolinsa tulevassa hyökkäyksessä.

Tykkäsin tästä toisesta osasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä ja viimeinen osakin, "Perillä", on kirjastosta varattu. Arvosana: 9/10.

Tarkoitettu

Kuva täältä.

Ally Condien dystopiatrilogian ensimmäinen osa "Tarkoitettu" kertoo kolmen nuoren tarinan vaihtoehtotulevaisuuden maailmassa jossa kaikki on säännösteltyä. On kahden kerroksen väkeä, normaalein oikeuksin varustetut kansalaiset ja sitten Vialliset jotka eivät saa pariutua ja jotka joutuvat paskaduuneihin. Yhteiskunta valitsee kaikille puolisot, työpaikat jaetaan henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, kaikki pukeutuvat yhtenäisiin vaatteisiin, yksilöllisesti optimoitu ruoka tuodaan jokaiselle valmiiksi pakattuna kotiin ja kuolemankin hetki on ennalta päätetty. Datapääte valvoo kansalaisia heidän kotonaan jokainen hetki, myös unia kontrolloidaan datapiuhojen välityksellä ja liikuntasuorituksia valvotaan sykkeen ja hengityksen tahtiin. Tunteitakin säännöstellään, jos ahdistaa, pelottaa tai harmittaa otetaan pilleri. Niitä on sinisiä, vihreitä ja punaisia. Kuullostaako tutulta? (Kirjan kansikuvien värit kuvastavat pillereiden väriä.)

Kaikki taide ja kulttuuri on tarkoin säännösteltyä ja ennalta valikoitua, vain sata maalausta, sata sävellystä ja sata runoa on säästetty, kaikki muu on tuhottu. Vai onko sittenkään? Totalitarismi aiheuttaa aina ja kaikkialla vastaliikkeen ja tässä trilogiassa korjausliikettä suorittaa yksilöiden vastarinta, rohkeat ihmiset jotka oman henkensä uhalla säilyttävät kiellettyjä esineitä, karttoja, runoja ja taidetta. Huhutaan myös Kansannoususta joka muuttaisi kaiken. Mutta siitä ei tiedetä, osa uskoo sen taruksi osa haluaa liittyä siihen.

Kirjan alussa nuori tyttö, Cassie saa parinmuodostustilaisuudessa virheen seurauksena kahden pojan tiedot. Toinen on tuttu naapurinpoika Xander johon Cassie on kiintynyt vuosien myötä mutta toinen poika on tytölle uppo-outo, vielä Vialliseksi osoittautuva. Viranomainen yrittää selittää Cassielle että tämä oli testi eikä tämmöistä tehdä vahingossa. Tyttö kuitenkin kinnostuu yhä enemmän ja enemmän salaperäisestä pojasta josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Uteliaisuus laittaa Cassien hakeutumaan pojan seuraan ja romanssin alku ei ole kaukana.

Cassia saa kuolinjuhlatilaisuudessa isoisältään muistoesineen jonka sisältä löytyy kielletty runo "Älä kulje sovinnolla". Cassia miettii miksi isoisä halusi antaa hänelle tämän lahjan. Cassia lukee runon vaelluretkellä ja hänen huomaamatta Ky näkee Cassian suunliikkeet ja arvaa että teksti on kielletty. Nuorten lempi leiskahtaa ja yhteisiä hetkiä varastetaan viranomaisten valvovan silmän vältettyä. Kaikki ei mene kuitenkaan putkeen ja poika, Ky karkoitetaan Ulkoprovinsseihin. Tämä on särkeä Cassien sydämen mutta hän on päättänyt löytää Kyn vaikka henki menisi. Tykkäsin kovasti, arvosana: 8/10.

Kirja oli myös Pasilan kirjaston fantasialukupiirissä 30.1.2013. Tässä yhteenveto lukijoiden ajatuksista:

  • helppolukuinen, vetävä juoni
  • kiinnostava ja uskottava dystopiamaailma
  • romantiikkakuvio oli tuttu, samankaltainen oli Rouhiaisen romaanissa
  • muistutti Nälkäpeliä muttei saavuttanut sen tasoa
  • naiskuva liian perinteinen, heteroseksuaalinen näkemys, kaikki kauniita
  • siveellinen kirja, ei seksiä
  • sopii noin 15-vuotiaille
  • mielenkiintoisia juonikuvioita, ilman nuorten romanssikuviota sopisi myös aikuisille
  • ruuan myrkyttäminen ja vanhusten "pakkokuolema" 80-vuotta täytettyään aiheutti kovasti keskustelua armomurhasta ja vanhusten kohtelusta yleensä, jonkun mielestä se oli kaunis kuolema
  • fasistinen luokkayhteiskunta, propaganda rajoittaa ihmisten kanssakäymistä ja toimintaa, väkivaltaa ei käytetty
  • Provinssit, minkä kokoisia, kuinka suuri ihmismäärä tässä maailmassa?
  • DNA:n säilytys, miksi sitä säilöttiin, oliko tarkoitus myöhemmin näiden ihmisten kloonaus?
  • miksi luovuutta oli rajoitettu eikä piirtämistä eikä kirjoittamista sallittu?
  • Yhteiskunnan valvonta puhututti, missä menee raja?