Tarkoitettu

Kuva täältä.

Ally Condien dystopiatrilogian ensimmäinen osa "Tarkoitettu" kertoo kolmen nuoren tarinan vaihtoehtotulevaisuuden maailmassa jossa kaikki on säännösteltyä. On kahden kerroksen väkeä, normaalein oikeuksin varustetut kansalaiset ja sitten Vialliset jotka eivät saa pariutua ja jotka joutuvat paskaduuneihin. Yhteiskunta valitsee kaikille puolisot, työpaikat jaetaan henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, kaikki pukeutuvat yhtenäisiin vaatteisiin, yksilöllisesti optimoitu ruoka tuodaan jokaiselle valmiiksi pakattuna kotiin ja kuolemankin hetki on ennalta päätetty. Datapääte valvoo kansalaisia heidän kotonaan jokainen hetki, myös unia kontrolloidaan datapiuhojen välityksellä ja liikuntasuorituksia valvotaan sykkeen ja hengityksen tahtiin. Tunteitakin säännöstellään, jos ahdistaa, pelottaa tai harmittaa otetaan pilleri. Niitä on sinisiä, vihreitä ja punaisia. Kuullostaako tutulta? (Kirjan kansikuvien värit kuvastavat pillereiden väriä.)

Kaikki taide ja kulttuuri on tarkoin säännösteltyä ja ennalta valikoitua, vain sata maalausta, sata sävellystä ja sata runoa on säästetty, kaikki muu on tuhottu. Vai onko sittenkään? Totalitarismi aiheuttaa aina ja kaikkialla vastaliikkeen ja tässä trilogiassa korjausliikettä suorittaa yksilöiden vastarinta, rohkeat ihmiset jotka oman henkensä uhalla säilyttävät kiellettyjä esineitä, karttoja, runoja ja taidetta. Huhutaan myös Kansannoususta joka muuttaisi kaiken. Mutta siitä ei tiedetä, osa uskoo sen taruksi osa haluaa liittyä siihen.

Kirjan alussa nuori tyttö, Cassie saa parinmuodostustilaisuudessa virheen seurauksena kahden pojan tiedot. Toinen on tuttu naapurinpoika Xander johon Cassie on kiintynyt vuosien myötä mutta toinen poika on tytölle uppo-outo, vielä Vialliseksi osoittautuva. Viranomainen yrittää selittää Cassielle että tämä oli testi eikä tämmöistä tehdä vahingossa. Tyttö kuitenkin kinnostuu yhä enemmän ja enemmän salaperäisestä pojasta josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Uteliaisuus laittaa Cassien hakeutumaan pojan seuraan ja romanssin alku ei ole kaukana.

Cassia saa kuolinjuhlatilaisuudessa isoisältään muistoesineen jonka sisältä löytyy kielletty runo "Älä kulje sovinnolla". Cassia miettii miksi isoisä halusi antaa hänelle tämän lahjan. Cassia lukee runon vaelluretkellä ja hänen huomaamatta Ky näkee Cassian suunliikkeet ja arvaa että teksti on kielletty. Nuorten lempi leiskahtaa ja yhteisiä hetkiä varastetaan viranomaisten valvovan silmän vältettyä. Kaikki ei mene kuitenkaan putkeen ja poika, Ky karkoitetaan Ulkoprovinsseihin. Tämä on särkeä Cassien sydämen mutta hän on päättänyt löytää Kyn vaikka henki menisi. Tykkäsin kovasti, arvosana: 8/10.

Kirja oli myös Pasilan kirjaston fantasialukupiirissä 30.1.2013. Tässä yhteenveto lukijoiden ajatuksista:

• helppolukuinen, vetävä juoni
• kiinnostava ja uskottava dystopiamaailma
• romantiikkakuvio oli tuttu, samankaltainen oli Rouhiaisen romaanissa
• muistutti Nälkäpeliä muttei saavuttanut sen tasoa
• naiskuva liian perinteinen, heteroseksuaalinen näkemys, kaikki kauniita
• siveellinen kirja, ei seksiä
• sopii noin 15-vuotiaille
• mielenkiintoisia juonikuvioita, ilman nuorten romanssikuviota sopisi myös aikuisille
• ruuan myrkyttäminen ja vanhusten "pakkokuolema" 80-vuotta täytettyään aiheutti kovasti keskustelua armomurhasta ja vanhusten kohtelusta yleensä, jonkun mielestä se oli kaunis kuolema
• fasistinen luokkayhteiskunta, propaganda rajoittaa ihmisten kanssakäymistä ja toimintaa, väkivaltaa ei käytetty
• Provinssit, minkä kokoisia, kuinka suuri ihmismäärä tässä maailmassa?
• DNA:n säilytys, miksi sitä säilöttiin, oliko tarkoitus myöhemmin näiden ihmisten kloonaus?
• miksi luovuutta oli rajoitettu eikä piirtämistä eikä kirjoittamista sallittu?
• Yhteiskunnan valvonta puhututti, missä menee raja?

Rakastaja - vihdoinkin

Kuva täältä.

"Rakastaja-vihdoinkin" on yhdestoista ja uusin osa J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Kirjan päähenkilönä on Qhuinn ja Blaylock joiden välejä puidaan siihen malliin että jotain tästä on nyt saatava päätökseen. Omien tunteiden näyttäminen ei ole ollut koskaan helppoa Qhuinnille ja nytkin hän aiheuttaa asioidensa solmuun menemisen eikä saa rauhaa niiltä. Blay taas ei enää kestä valheellista suhdettaan Saxtoniin ja panee lopulta välit poikki muttei kerro siitä Qhuinnille. Tämä taas uskoo Saxtonin pettävän ystäväänsä ja saa väkivaltaisen kohtauksen haistaessaan toisen uroksen tuoksun Saxtonista. Tapahtumat laukaisevat muistoja uroksen menneisyydestä ja hän ei voi enää lykätä niiden selvittelyä. Myös yllättävä henkilö Qhuinnin menneisyydestä astuu esille täysin odottamattomasta paikasta.

Myös Xcor ja hänen äpäräjoukkionsa saavat pantua pakkaa sekaisin. Taistelua käydään niin sokean kuninkaan asemasta vampyyriyhteisön johtajana kuin Valittu Laylan sydämestä. Tämä juonikuvio jää auki ja jatkuu toivottavasti seuraavissa osissa. Layla on menettää kantamansa lapsen ja päätyy Paynen pelastamaksi. Qhuinn saa kuulla että Blay oli se joka haki apua hänen Valitulleen. Tämäkin seikka panee hänen arvonsa uusiksi. Loppujen lopuksi pari saa toisensa, kauniissa seremoniassa jonne on kutsuttu mm. Blaylockin vanhemmat.

Toinen maureista jotka aiemmin työskentelivät Rehvengelle mutta ovat nyt itsenäisiä yrittäjiä hänen entisissä paikoissaan saa kuulla kohtalonsa odottavan. Iron Maskia pyörittävä Trez on luvattu ja kihlattu Varjojen prinsessalle mutta häntä ei kiinnosta yhtään tiukasti suljettuun ja muilta kiellettyyn s'Hisben-yhteisöön palaaminen. Hänen veljensä iAm, Sal's Restaurantin omistaja yrittää kääntää Trezin pään siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Tämäkin juonikuvio jää täysin auki.

Assailin kartanoa vaanii joku. Vampyyriuros yhyttää ihmisnaaraan tiluksiltaan ja alkaa epäillä liikekumppaniaan petoksesta. Samaan aikaan kyseinen nainen, Sola ihmettelee mikä ja kuka Assail todellisuudessa on. Sola huomaa tunteidensa käyvän kuumina vaikka mies on kuolettavan vaarallisenoloinen ja taatusti pystyy tuhoamaan kaikki vihollisensa. Assail ja Sola käyvät kissa- ja hiirileikkiin jossa lopputuloksena tapahtuu yllättävä käänne. Kuka vei Solan ja miksi Assail on sotkettu mukaan juoneen josta hänkään ei selviä helpolla.

Kaiken kaikkiaan ihana kirja, Mustan tikarin veljeskunta-sarjan paras. Uusia sivujuonia ja henkilöitä tuli siihen malliin ettei tämä sarja taida päättyä kovinkaan pian. Arvosana: 9/10.

Uudestisyntynyt rakastaja

Kuva täältä.

J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kymmenes osa, "Uudestisyntynyt rakastaja" kertoo Olemattoman tarinan. Olematon on ottamassa aktiivisempaa roolia kartanon töissä kauhistuttaen talon doggenit mutta tämä ei anna periksi sillä ilman tekemistä hänellä täyttyy pää ajatuksista eikä hän halua sitä. Olematon kulkee muodottomassa kaavussa, huppu syvällä päässä ja pää painettuna, yrittäen olla niin näkymätön ja huomaamaton kuin mahdollista. Toisaalla kartanossa Thorment yrittää taistella yhä pahenevaa uupumustaan ja painajaisiaan vastaan kunnes kuulee Lassiterilta, langenneelta enkeliltä joka majailee veljeskunnan kartanossa, että hänen on vihdoin päästettävä irti kuolleesta vaimostaan, Wellesandrasta ja heidän syntymättömästä pojastaan. Wellsie on jäänyt välitilaan Haipun ja Dhunhdin välille ja jää lopullisesti sen vangiksi ellei Thor kykene päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä. Muut veljet huolestuvat Thorin heikkenemisestä ja kuningas lähes pakottaa soturin käyttämään Valittua verentarpeensa tyydyttämiseksi mikäli tämä aikoo jatkaa taisteluvuorossa.

Lassiter saa Thorin tajuamaan että hänen eteenpäin menemiseensä liittyy uusi rakkaus ja niinpä Thor alkaa opetella uudestaan kuinka kohdata sellaiset tunteet jotka hän on haudannut niin syvälle että niiden esilletuominen aiheuttaa tuskan lisäksi myös syyllisyyttä. Pian Olematonkin tajuaa että hänen polkunsa Thorin kumppanina vaatii urokselta niin paljon että tämä on siihen tuhoutua. Lopulta heidän suhteensa muuttuu oikeaksi rakkaudeksi ja Thor antaa Olemattomalle uuden nimen, ja niin Syksy ja Thor viettävät pariutumisjuhlaansa. Kunnes tapahtuu kauheita, Syksykin on ollut omassa välitilassaan Welsien ja Lassiterin lisäksi. Tarvitaan uhraus ja paljon rakkautta että uusi onni löytyy.

Xcor ja äpäräsoturilauma metsästävät lessereitä ja alkavat suunnitelmallisen uhkayritykseen Wrathin syrjäyttämiseksi. Mukaansa he värväävät Glymeran joukoista Elanin joka pettää kuninkaansa ja vuotaa tämän olinpaikan Xcorin joukkiolle. Apajilla on myös uusi tulokas, salaperäinen vampyyriuros, Assail, joka ottaa kovalla kädellä Caldwellin huumekaupan haltuunsa. Onko tällä herrasuroksella oma lehmä ojassa kun Wrathia ammutaan hänen kartanollaan. Veljeskunnalle riittää töitä juonikuvioiden selvittelyissä.

Saxtonin ja Blaylockin suhde säröilee kun Blay tajuaa yhä selvemmin ettei pysty enää painamaan todellista rakkauttaan pinnan alle. Samaan aikaan Qhuinn kipuilee omien tunteidensa kanssa ja tajuaa mitä on menettänyt. Urokset kohtaavat useita kertoja yrittäen selvittää välinsä siinä onnistumatta. Qhuinn uupuu ja joutuu turvautumaan kyseenalaisiin keinoihin saadakseen omansa. Valittu Layla tulee kiimaan ja pyytää Qhuinnilta palvelusta joka ajaa tilanteen entistä enemmän umpisolmuun. Qhuinn vapautetaan Ahstrux Nochtrumin velvollisuuksistaan ja hän saa kokea sellaisen arvostuksen osoituksen veljeskunnan taholta että kaikki entiset vastoinkäymiset pyyhkiytyvät pois. Vihdoin hänellekin koittaa parempi huomen!

Laylan ja Xcorin polut kohtaavat ja kielletyt tunteet kuumenevat. Kumpikaan ei voi unohtaa toistaan ja naaraasta tulee Xcorille lähes pakkomielle. Hän alkaa jäljittää naarasta ja saa siksi vahingossa selville myös veljeskunnan salaisen kartanon olinpaikan. Xcor unelmoi saavansa naaraan shellanikseen vaikka tietääkin tämän olevan mahdotonta. Laylakaan ei voi unohtaa tummaa ja voimakasta urosta joka on häneltä ikuisesti kielletty. Arvosana: 9/10.

Vapautettu rakastaja

Kuva täältä.

"Vapautettu rakastaja" on yhdeksäs kirja Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Kirja kertoo Paynen tarinan. Edellisen kirjan lopussa vampyyrikuningas, Wrath taisteli Paynen kanssa Kirjurineitsyen pyhäkössä jossa hän oli useasti käynyt verestämässä taistelutaitojaan ja aiheutti vahingossa Paynelle niin vakavia vammoja että tämä oli kuolla. Nyt naaraalla on suuri riski halvaantua ja se olisi pahinta mitä Payne tietää. Hän oli Toisella Puolella pyhäkössä äitinsä, Kirjurineitsyen vankina pidettynä aikakuplassa, noin kaksi sataa vuotta vanhenematta, tarvitsematta mitään muuta kuin vapautensa. Enää hän ei halua että mikään koskaan kahlitsisi häntä ja niinpä hän pyytää kaksoisveljeltään, Vishousilta että tämä tappaisi hänet. Tämä ei kuitenkaan ole kuulevinaankaan tämmöistä toivetta ja kun hänen shellaninsa Jane tekee tämän lupauksen Paynelle Vishousilta meinaa mennä järki ja hänen täytyy ottaa etäisyyttä asioihin. Tämä melkein murtaa pariskunnan välit mutta onneksi ihmistohtori, Janen entinen pomo Manuel Manello saadaan paikallle viime hetkessä leikkaamaan Paynen ja toipuminen voi alkaa. Janen ja Vishousin välit ovat kuitenkin solmussa ja asiat vaan pahenevat kummankin räpistellessä pelon vallassa. Lopulta Vishousin paras ystävä, Butch pyydetään apuun ja rankan yhteisen kokemuksen kautta he lähenevät edelleen ja tapahtuma pelastaa Vishousin henkisen kantin.

Huippukirurgi ja St. Francisin sairaalan ylilääkäri Manuel Manello on luullut nämä vuodet että hänen entinen alaisensa ja ystävänsä, Jane Whitcomb on kuollut ja kuopattu. Hän näkee kuitenkin aika ajoin kummallisia painajaisia naisesta ja hänen päänsärkynsä pahenevat koko ajan niin että hän pelkää ettei kohta voi enää leikata. Kun hänet kaapataan työpaikaltaan ja kuljetetaan mustalla autolla valtavien mustiinpukeutuneiden ja raskaasti aseistettujen miesten toimesta vieraaseen mutta erittäin hyvin varusteltuun leikkausaliin hän luulee tulleensa jonnekin hallituksen salaiseen kompleksiin hoitamaan arvovierasta. Käy ilmi että hänen kuolleeksi luulemansa kollega onkin hengissä ja tämän kummallisen ja vaarallisenoloisen porukan oma lääkäri. Kun hän saa selville että hänen hoitamansa nainen ei olekaan ihminen on pakka kunnolla sekaisin. Hän myös huomaa joutuneensa tuon kauniin ja salaperäisen naisen pauloihin. Kiintymys kasvaa niin suureksi että hän haluaa Paynen itselleen.

Uutena hahmona ilmestyy Vanhasta Maasta Xcor, vampyyrisoturi joka johtaa äpäräjoukkoa, neljää vampyyrisoturia jotka ovat karkoitettuja tai alhaisyntyisiä, nämä ovat nimeltään Throe, Sypher, Zyphon ja Balthasar. Xcorilla on kalavelka maksettavana vampyyrin kanssa joka tappoi hänen isänsä, Verenlaskijan ja hän on päättänyt löytää tämän. Arvosana: 9/10.

Minun rakastajani

Kuva täältä.

"Minun rakastajani" on J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kahdeksas osa. Kirjan pääparina on John Matthew ja Xhex joiden mahdottomalta tuntuvaa rakkaustarinaa kirja seuraa. Tarinan alussa Xhex on edelleen Omegan pojan, Lashin vankina. Veljeskunta ja Sympath-kuningas, Xhexin entinen pomo, Rehvenge etsivät naista kuumeisesti. Mitään ei kuitenkaan löydy sillä Lash on sulkenut naaraan erityisellä taialla erääseen asuntoon jossa pitää tätä vankina. Lash luulee rakastavansa naarasta ja yrittää alistaa tämän tahtoonsa, nauttien tämän murtamisesta sekä fyysisesti kuin psyykkisesti. Xhex on päättänyt ettei anna periksi mutta on häviämässä taistelun elämänvoimansa ehtyessä. Eräänä päivänä hän näkee kuinka John Matthew saapuu taloon mutta tämä ei näe häntä lumouksen vuoksi. Tämä lähes murtaa naaraan mutta hänet onnistutaan lopulta kuitenkin pelastamaan. Onnellinen loppu ei ole kuitenkaan itsestäänselvä ja pari joutuu käsittelemään välejään oikein urakalla.

Xhex tapaa oman äitinsä, sen jonka luuli kuolleen. Vammautunut vampyyrinaaras, Olematon saapuu kartanoon ja jää sinne asumaan tyttärensä vuoksi. Qhuinn tajuaa vihdoinkin sen että on koko ajan salaa rakastanut ystäväänsä Blaylockia mutta on torjunut tämän pelätessään muiden mielipidettä ja omia tunteitaan. Blay on sen sijaan luovuttanut epätoivoisen, vastakaikua saamattoman rakkauden edessä ja kääntyy nyt ensimmäisen uroksen puoleen joka osoittaa hänelle mielenkiintoa, Qhuinnin serkkuun, Saxtoniin. Tämä on murtaa Qhuinnin sydämen mutta hän jättää kertomatta tämän ystävälleen jotta tämä saisi oman onnellisen loppunsa. Qhuinn kohtaa Valittu Laylan ja siitä syntyy jotain odottamatonta. Arvosana: 9/10.

Päiväpartio

Kuva täältä.

Sergei Lukjanenkon "Päiväpartio" jatkaa viisiosaiseksi tarkoitettua Partio-sarjaa edellisestä osasta, siitä mihin "Yöpartio" jäi. Tämäkin kirja jakaantuu kolmeen osaan joissa kaikissa on osittain samoja henkilöitä. Kirjan alussa noita Alisa Donnikova, Zavulonin rakastettu, osallistuu laittoman noidan kotona pidätykseen mutta Yöpartio ehtii ensin ja vie rikoksen tehneen, vielä Muihin kuulumattoman noidan, omiin hoteisiinsa. Alisa kuitenkin pyristelee vastaan ja käyttää omat voimansa loppuun niin että melkein kuolee. Kun Zavulon tarjoaa hänelle mahdollisuutta palauttaa voimansa hän lähtee Ukrainaan nuorisoleirille ja siellä ollessaan lataa voimiaan ja samalla rakastuu komeaan nuorukaiseen, Igoriin. Kaameaksi totuudeksi molemmille osapuolille selvinneen seikan vuoksi Alisa kuolee ja mies saa syytteen rikoksesta.

Toisessa osassa seurataan uuden voimakkaan Pimeyden palvelijan, tuntemattoman velhon saapumista näyttämölle. Kukaan ei tiedä mistä hän tuli ja miksi hän on Moskovassa. Mies on kummallisen kohtelias ja pyrkii välttämään konflikteja mutta vetää onnettomuuksia puoleensa olematta itse aktiivinen osapuoli. Samaan aikaan Moskovassa valmistaudutaan ennustettuun tapahtumaan, jonka seurauksena vaarallinen ja erittäin voimakas maaginen esine varastetaan Inkvisiittion holveista. Moskovaan saapuvan lähetystön perillepääsyä tulee vastaanottamaan niin Päivä- kuin Yöpartiokin, molemmilla erilaiset suunnitelmat siitä kuinka esineen kanssa pitäisi toimia. Niin Geser, Yöpartion pomo kuin Zavulon, Päiväpartion pomokin ottavat Anton Gorodetskin uudelleen tähtäimeensä ja niin hän joutuu pohtimaan jälleen kerran mikä ero on hyvän ja pahan välillä. Kun hän joutuu molempien osapuolien käsikassaraksi ja manipuloimaksi on hänellä vaikeuksia hyväksyä saamansa roolia ja hän tajuaa ettei mikään ole mustavalkoista. Yllättäen hän ei teekään sellaista ratkaisua jota häneltä odotetaan vaan kuuntelee sydämensä ääntä.

Viimeisessä osassa tarinan langat vedetään yhteen ja jonkinmoinen päätöskin saadaan aikaiseksi. Kirja jätti nälän seuraavaa osaa kohtaan. Onneksi kirjasarjaa jatkaa kolmas osa "Hämäränpartio" jonka ilmestymisaika on jo ensikuussa. Arvosana: 8/10.

Haltiamaan kuninkaantytär

Kuva täältä.

Lordi Dunsany on modernin fantasian edelläkävijä. Hänen viehättävät kirjansa ovat sadunomaisia ja yksinkertaisuudessaan taidonnäytteitä siitä maailmasta jonka hän on meille luonut. "Haltiamaan kuninkaantytär" on kirjoitettu vuonna 1924 ja se kertoo pienestä sekä ihmisten maailmasta että haltiamaasta ja niiden asukeista. Erlin laaksossa asuvat ihmiset ovat olleet vuosisatoja tyytyväisiä elämäänsä mutta nyt siihen on tuleva muutos. Päättäjät haluavat hallitsijaksi henkilön jolla on taian mahti hallussaan. Tulee etsintäretki kun kuninkaan poika Alveric lähtee etsimään itselleen puolisoa haltiamaasta. Prinsessa Lirazel suostuukin puolisoksi ihmiselle ja heidän yhteiselonsa alkaa. Palattuaan ihmisten maailmaan he huomaavat että kymmenen vuotta on kulunut ja vanha kuningas on kuollut. Prinssi Alveric astuu hallitsijan saappaisiin. Pian syntyy perillinen, poika nimeltä Orion mutta kaikki ei menekkään niin kuin vanha kuningas oli ajatellut. Prinsessa Lirazel kaipaa takaisin kotiinsa eikä sopeudu kuolevaisten maahan. Hän on onneton ja puolisokin alkaa karsastaa hänen taikavoimiaan. Pian Lirazel karkaakin takaisin haltiamaahan jonka rajat hänen isänsä sulkee jottei yksikään ihminen enää löytäisi sinne. Kuningas Alveric ei kuitenkaan voi unohtaa kaunista puolisoaan vaan aloittaa loputtomalta tuntuvan etsintäretken miehineen.

Kirja etenee kauniisti, Lordi Dunsanyn sanat soljuvat kuin upein runo ja tarina kuljettaa lukijan satumaiseen maailmaan jossa löytyy perinteisen fantasian ainekset. On noitaa ja taikamiekkaa, on peikkoja ja yksisarvisia mutta on myös tavallisia ihmisiä ja heidän tavallisia huoliaan ja ilon aiheitaan. Kirjaa on kehuttu erityisesti siitä ettei kirjoittaja ole luonut mahtipontista maailmaa karttoineen ja kielineen kuten hänen jälkeensä tulevat fantasiakirjailijat Tolkienin tyyliin vaan hän on tyytynyt vähäeleisen runollisesti kuljettamaan juonta ja lukijaa samaa polkua kun itsekin. Pidin tästä kovasti ja suosittelen niillekin jotka eivät normaalisti fantasiaa lue. Arvosana: 9/10.

Muoks.

Tämä kirja oli myös fantasialukupiirin kirjana 20.2.2013. Tässä vielä lukupiiriläisten ajatuksia:

• kirjasta tykättiin kokonaisuutena, maailmat olivat uskottavia
• muistutti Avalonin saarta Kuningas Arthurin taruista
• ajan rakenne kiehtoi, haltiamaassa aika kulki hitaammin kuin ihmisten maassa, unenomaista
• jonkun mielestä oli humoristinen teos, kirjoitettu kieli poskessa
• erilaisuus-teema, kulttuurien kohtaaminen versus nykypäivän maahanmuutto
• yllättäviä käänteitä, esim. yksisarvisten metsästys, "hyvikset" myös metsästivät niitä, ihmiset pääsivät lähemmäksi taikuutta niitä metsästäessään
• naishahmot passiivisia paitsi noita
• miksi haltiamaa sijaisti idässä kun se muuten on muissa kirjoissa aina sijoitettu länteen, nahkurin talossa ei ikkunoita itäänpäin, koska haltamaan olemassaolo kiellettiin
• neuvosto sai mitä tilasi, taikuuden laaksoonsa
• vuonna 1530 lahjoitettiin yksisarvisen sarvi paaville
• peikot olivat viehättäviä, pienikokoisia veitikoita, ne pelkäsivät että jos he kuolevat ihmisten puolella niin he joutuvat "Taivaaseen"
• itsekkyyden krittiikkiä, mitä tapahtuu jos kaikki saavat sen mitä haluavat
• haltiamaan puut "tapettiin" jolloin niiden taika katosi kun prinssi Alveric hyökkää linnaan