Kuva täältä.
J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kymmenes osa, "Uudestisyntynyt rakastaja" kertoo Olemattoman tarinan. Olematon on ottamassa aktiivisempaa roolia kartanon töissä kauhistuttaen talon doggenit mutta tämä ei anna periksi sillä ilman tekemistä hänellä täyttyy pää ajatuksista eikä hän halua sitä. Olematon kulkee muodottomassa kaavussa, huppu syvällä päässä ja pää painettuna, yrittäen olla niin näkymätön ja huomaamaton kuin mahdollista. Toisaalla kartanossa Thorment yrittää taistella yhä pahenevaa uupumustaan ja painajaisiaan vastaan kunnes kuulee Lassiterilta, langenneelta enkeliltä joka majailee veljeskunnan kartanossa, että hänen on vihdoin päästettävä irti kuolleesta vaimostaan, Wellesandrasta ja heidän syntymättömästä pojastaan. Wellsie on jäänyt välitilaan Haipun ja Dhunhdin välille ja jää lopullisesti sen vangiksi ellei Thor kykene päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä. Muut veljet huolestuvat Thorin heikkenemisestä ja kuningas lähes pakottaa soturin käyttämään Valittua verentarpeensa tyydyttämiseksi mikäli tämä aikoo jatkaa taisteluvuorossa.
Lassiter saa Thorin tajuamaan että hänen eteenpäin menemiseensä liittyy uusi rakkaus ja niinpä Thor alkaa opetella uudestaan kuinka kohdata sellaiset tunteet jotka hän on haudannut niin syvälle että niiden esilletuominen aiheuttaa tuskan lisäksi myös syyllisyyttä. Pian Olematonkin tajuaa että hänen polkunsa Thorin kumppanina vaatii urokselta niin paljon että tämä on siihen tuhoutua. Lopulta heidän suhteensa muuttuu oikeaksi rakkaudeksi ja Thor antaa Olemattomalle uuden nimen, ja niin Syksy ja Thor viettävät pariutumisjuhlaansa. Kunnes tapahtuu kauheita, Syksykin on ollut omassa välitilassaan Welsien ja Lassiterin lisäksi. Tarvitaan uhraus ja paljon rakkautta että uusi onni löytyy.
Xcor ja äpäräsoturilauma metsästävät lessereitä ja alkavat suunnitelmallisen uhkayritykseen Wrathin syrjäyttämiseksi. Mukaansa he värväävät Glymeran joukoista Elanin joka pettää kuninkaansa ja vuotaa tämän olinpaikan Xcorin joukkiolle. Apajilla on myös uusi tulokas, salaperäinen vampyyriuros, Assail, joka ottaa kovalla kädellä Caldwellin huumekaupan haltuunsa. Onko tällä herrasuroksella oma lehmä ojassa kun Wrathia ammutaan hänen kartanollaan. Veljeskunnalle riittää töitä juonikuvioiden selvittelyissä.
Saxtonin ja Blaylockin suhde säröilee kun Blay tajuaa yhä selvemmin ettei pysty enää painamaan todellista rakkauttaan pinnan alle. Samaan aikaan Qhuinn kipuilee omien tunteidensa kanssa ja tajuaa mitä on menettänyt. Urokset kohtaavat useita kertoja yrittäen selvittää välinsä siinä onnistumatta. Qhuinn uupuu ja joutuu turvautumaan kyseenalaisiin keinoihin saadakseen omansa. Valittu Layla tulee kiimaan ja pyytää Qhuinnilta palvelusta joka ajaa tilanteen entistä enemmän umpisolmuun. Qhuinn vapautetaan Ahstrux Nochtrumin velvollisuuksistaan ja hän saa kokea sellaisen arvostuksen osoituksen veljeskunnan taholta että kaikki entiset vastoinkäymiset pyyhkiytyvät pois. Vihdoin hänellekin koittaa parempi huomen!
Laylan ja Xcorin polut kohtaavat ja kielletyt tunteet kuumenevat. Kumpikaan ei voi unohtaa toistaan ja naaraasta tulee Xcorille lähes pakkomielle. Hän alkaa jäljittää naarasta ja saa siksi vahingossa selville myös veljeskunnan salaisen kartanon olinpaikan. Xcor unelmoi saavansa naaraan shellanikseen vaikka tietääkin tämän olevan mahdotonta. Laylakaan ei voi unohtaa tummaa ja voimakasta urosta joka on häneltä ikuisesti kielletty. Arvosana: 9/10.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Vapautettu rakastaja
Kuva täältä.
"Vapautettu rakastaja" on yhdeksäs kirja Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Kirja kertoo Paynen tarinan. Edellisen kirjan lopussa vampyyrikuningas, Wrath taisteli Paynen kanssa Kirjurineitsyen pyhäkössä jossa hän oli useasti käynyt verestämässä taistelutaitojaan ja aiheutti vahingossa Paynelle niin vakavia vammoja että tämä oli kuolla. Nyt naaraalla on suuri riski halvaantua ja se olisi pahinta mitä Payne tietää. Hän oli Toisella Puolella pyhäkössä äitinsä, Kirjurineitsyen vankina pidettynä aikakuplassa, noin kaksi sataa vuotta vanhenematta, tarvitsematta mitään muuta kuin vapautensa. Enää hän ei halua että mikään koskaan kahlitsisi häntä ja niinpä hän pyytää kaksoisveljeltään, Vishousilta että tämä tappaisi hänet. Tämä ei kuitenkaan ole kuulevinaankaan tämmöistä toivetta ja kun hänen shellaninsa Jane tekee tämän lupauksen Paynelle Vishousilta meinaa mennä järki ja hänen täytyy ottaa etäisyyttä asioihin. Tämä melkein murtaa pariskunnan välit mutta onneksi ihmistohtori, Janen entinen pomo Manuel Manello saadaan paikallle viime hetkessä leikkaamaan Paynen ja toipuminen voi alkaa. Janen ja Vishousin välit ovat kuitenkin solmussa ja asiat vaan pahenevat kummankin räpistellessä pelon vallassa. Lopulta Vishousin paras ystävä, Butch pyydetään apuun ja rankan yhteisen kokemuksen kautta he lähenevät edelleen ja tapahtuma pelastaa Vishousin henkisen kantin.
Huippukirurgi ja St. Francisin sairaalan ylilääkäri Manuel Manello on luullut nämä vuodet että hänen entinen alaisensa ja ystävänsä, Jane Whitcomb on kuollut ja kuopattu. Hän näkee kuitenkin aika ajoin kummallisia painajaisia naisesta ja hänen päänsärkynsä pahenevat koko ajan niin että hän pelkää ettei kohta voi enää leikata. Kun hänet kaapataan työpaikaltaan ja kuljetetaan mustalla autolla valtavien mustiinpukeutuneiden ja raskaasti aseistettujen miesten toimesta vieraaseen mutta erittäin hyvin varusteltuun leikkausaliin hän luulee tulleensa jonnekin hallituksen salaiseen kompleksiin hoitamaan arvovierasta. Käy ilmi että hänen kuolleeksi luulemansa kollega onkin hengissä ja tämän kummallisen ja vaarallisenoloisen porukan oma lääkäri. Kun hän saa selville että hänen hoitamansa nainen ei olekaan ihminen on pakka kunnolla sekaisin. Hän myös huomaa joutuneensa tuon kauniin ja salaperäisen naisen pauloihin. Kiintymys kasvaa niin suureksi että hän haluaa Paynen itselleen.
Uutena hahmona ilmestyy Vanhasta Maasta Xcor, vampyyrisoturi joka johtaa äpäräjoukkoa, neljää vampyyrisoturia jotka ovat karkoitettuja tai alhaisyntyisiä, nämä ovat nimeltään Throe, Sypher, Zyphon ja Balthasar. Xcorilla on kalavelka maksettavana vampyyrin kanssa joka tappoi hänen isänsä, Verenlaskijan ja hän on päättänyt löytää tämän. Arvosana: 9/10.
"Vapautettu rakastaja" on yhdeksäs kirja Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Kirja kertoo Paynen tarinan. Edellisen kirjan lopussa vampyyrikuningas, Wrath taisteli Paynen kanssa Kirjurineitsyen pyhäkössä jossa hän oli useasti käynyt verestämässä taistelutaitojaan ja aiheutti vahingossa Paynelle niin vakavia vammoja että tämä oli kuolla. Nyt naaraalla on suuri riski halvaantua ja se olisi pahinta mitä Payne tietää. Hän oli Toisella Puolella pyhäkössä äitinsä, Kirjurineitsyen vankina pidettynä aikakuplassa, noin kaksi sataa vuotta vanhenematta, tarvitsematta mitään muuta kuin vapautensa. Enää hän ei halua että mikään koskaan kahlitsisi häntä ja niinpä hän pyytää kaksoisveljeltään, Vishousilta että tämä tappaisi hänet. Tämä ei kuitenkaan ole kuulevinaankaan tämmöistä toivetta ja kun hänen shellaninsa Jane tekee tämän lupauksen Paynelle Vishousilta meinaa mennä järki ja hänen täytyy ottaa etäisyyttä asioihin. Tämä melkein murtaa pariskunnan välit mutta onneksi ihmistohtori, Janen entinen pomo Manuel Manello saadaan paikallle viime hetkessä leikkaamaan Paynen ja toipuminen voi alkaa. Janen ja Vishousin välit ovat kuitenkin solmussa ja asiat vaan pahenevat kummankin räpistellessä pelon vallassa. Lopulta Vishousin paras ystävä, Butch pyydetään apuun ja rankan yhteisen kokemuksen kautta he lähenevät edelleen ja tapahtuma pelastaa Vishousin henkisen kantin.
Huippukirurgi ja St. Francisin sairaalan ylilääkäri Manuel Manello on luullut nämä vuodet että hänen entinen alaisensa ja ystävänsä, Jane Whitcomb on kuollut ja kuopattu. Hän näkee kuitenkin aika ajoin kummallisia painajaisia naisesta ja hänen päänsärkynsä pahenevat koko ajan niin että hän pelkää ettei kohta voi enää leikata. Kun hänet kaapataan työpaikaltaan ja kuljetetaan mustalla autolla valtavien mustiinpukeutuneiden ja raskaasti aseistettujen miesten toimesta vieraaseen mutta erittäin hyvin varusteltuun leikkausaliin hän luulee tulleensa jonnekin hallituksen salaiseen kompleksiin hoitamaan arvovierasta. Käy ilmi että hänen kuolleeksi luulemansa kollega onkin hengissä ja tämän kummallisen ja vaarallisenoloisen porukan oma lääkäri. Kun hän saa selville että hänen hoitamansa nainen ei olekaan ihminen on pakka kunnolla sekaisin. Hän myös huomaa joutuneensa tuon kauniin ja salaperäisen naisen pauloihin. Kiintymys kasvaa niin suureksi että hän haluaa Paynen itselleen.
Uutena hahmona ilmestyy Vanhasta Maasta Xcor, vampyyrisoturi joka johtaa äpäräjoukkoa, neljää vampyyrisoturia jotka ovat karkoitettuja tai alhaisyntyisiä, nämä ovat nimeltään Throe, Sypher, Zyphon ja Balthasar. Xcorilla on kalavelka maksettavana vampyyrin kanssa joka tappoi hänen isänsä, Verenlaskijan ja hän on päättänyt löytää tämän. Arvosana: 9/10.
Minun rakastajani
Kuva täältä.
"Minun rakastajani" on J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kahdeksas osa. Kirjan pääparina on John Matthew ja Xhex joiden mahdottomalta tuntuvaa rakkaustarinaa kirja seuraa. Tarinan alussa Xhex on edelleen Omegan pojan, Lashin vankina. Veljeskunta ja Sympath-kuningas, Xhexin entinen pomo, Rehvenge etsivät naista kuumeisesti. Mitään ei kuitenkaan löydy sillä Lash on sulkenut naaraan erityisellä taialla erääseen asuntoon jossa pitää tätä vankina. Lash luulee rakastavansa naarasta ja yrittää alistaa tämän tahtoonsa, nauttien tämän murtamisesta sekä fyysisesti kuin psyykkisesti. Xhex on päättänyt ettei anna periksi mutta on häviämässä taistelun elämänvoimansa ehtyessä. Eräänä päivänä hän näkee kuinka John Matthew saapuu taloon mutta tämä ei näe häntä lumouksen vuoksi. Tämä lähes murtaa naaraan mutta hänet onnistutaan lopulta kuitenkin pelastamaan. Onnellinen loppu ei ole kuitenkaan itsestäänselvä ja pari joutuu käsittelemään välejään oikein urakalla.
Xhex tapaa oman äitinsä, sen jonka luuli kuolleen. Vammautunut vampyyrinaaras, Olematon saapuu kartanoon ja jää sinne asumaan tyttärensä vuoksi. Qhuinn tajuaa vihdoinkin sen että on koko ajan salaa rakastanut ystäväänsä Blaylockia mutta on torjunut tämän pelätessään muiden mielipidettä ja omia tunteitaan. Blay on sen sijaan luovuttanut epätoivoisen, vastakaikua saamattoman rakkauden edessä ja kääntyy nyt ensimmäisen uroksen puoleen joka osoittaa hänelle mielenkiintoa, Qhuinnin serkkuun, Saxtoniin. Tämä on murtaa Qhuinnin sydämen mutta hän jättää kertomatta tämän ystävälleen jotta tämä saisi oman onnellisen loppunsa. Qhuinn kohtaa Valittu Laylan ja siitä syntyy jotain odottamatonta. Arvosana: 9/10.
"Minun rakastajani" on J.R.Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan kahdeksas osa. Kirjan pääparina on John Matthew ja Xhex joiden mahdottomalta tuntuvaa rakkaustarinaa kirja seuraa. Tarinan alussa Xhex on edelleen Omegan pojan, Lashin vankina. Veljeskunta ja Sympath-kuningas, Xhexin entinen pomo, Rehvenge etsivät naista kuumeisesti. Mitään ei kuitenkaan löydy sillä Lash on sulkenut naaraan erityisellä taialla erääseen asuntoon jossa pitää tätä vankina. Lash luulee rakastavansa naarasta ja yrittää alistaa tämän tahtoonsa, nauttien tämän murtamisesta sekä fyysisesti kuin psyykkisesti. Xhex on päättänyt ettei anna periksi mutta on häviämässä taistelun elämänvoimansa ehtyessä. Eräänä päivänä hän näkee kuinka John Matthew saapuu taloon mutta tämä ei näe häntä lumouksen vuoksi. Tämä lähes murtaa naaraan mutta hänet onnistutaan lopulta kuitenkin pelastamaan. Onnellinen loppu ei ole kuitenkaan itsestäänselvä ja pari joutuu käsittelemään välejään oikein urakalla.
Xhex tapaa oman äitinsä, sen jonka luuli kuolleen. Vammautunut vampyyrinaaras, Olematon saapuu kartanoon ja jää sinne asumaan tyttärensä vuoksi. Qhuinn tajuaa vihdoinkin sen että on koko ajan salaa rakastanut ystäväänsä Blaylockia mutta on torjunut tämän pelätessään muiden mielipidettä ja omia tunteitaan. Blay on sen sijaan luovuttanut epätoivoisen, vastakaikua saamattoman rakkauden edessä ja kääntyy nyt ensimmäisen uroksen puoleen joka osoittaa hänelle mielenkiintoa, Qhuinnin serkkuun, Saxtoniin. Tämä on murtaa Qhuinnin sydämen mutta hän jättää kertomatta tämän ystävälleen jotta tämä saisi oman onnellisen loppunsa. Qhuinn kohtaa Valittu Laylan ja siitä syntyy jotain odottamatonta. Arvosana: 9/10.
Päiväpartio
Kuva täältä.
Sergei Lukjanenkon "Päiväpartio" jatkaa viisiosaiseksi tarkoitettua Partio-sarjaa edellisestä osasta, siitä mihin "Yöpartio" jäi. Tämäkin kirja jakaantuu kolmeen osaan joissa kaikissa on osittain samoja henkilöitä. Kirjan alussa noita Alisa Donnikova, Zavulonin rakastettu, osallistuu laittoman noidan kotona pidätykseen mutta Yöpartio ehtii ensin ja vie rikoksen tehneen, vielä Muihin kuulumattoman noidan, omiin hoteisiinsa. Alisa kuitenkin pyristelee vastaan ja käyttää omat voimansa loppuun niin että melkein kuolee. Kun Zavulon tarjoaa hänelle mahdollisuutta palauttaa voimansa hän lähtee Ukrainaan nuorisoleirille ja siellä ollessaan lataa voimiaan ja samalla rakastuu komeaan nuorukaiseen, Igoriin. Kaameaksi totuudeksi molemmille osapuolille selvinneen seikan vuoksi Alisa kuolee ja mies saa syytteen rikoksesta.
Toisessa osassa seurataan uuden voimakkaan Pimeyden palvelijan, tuntemattoman velhon saapumista näyttämölle. Kukaan ei tiedä mistä hän tuli ja miksi hän on Moskovassa. Mies on kummallisen kohtelias ja pyrkii välttämään konflikteja mutta vetää onnettomuuksia puoleensa olematta itse aktiivinen osapuoli. Samaan aikaan Moskovassa valmistaudutaan ennustettuun tapahtumaan, jonka seurauksena vaarallinen ja erittäin voimakas maaginen esine varastetaan Inkvisiittion holveista. Moskovaan saapuvan lähetystön perillepääsyä tulee vastaanottamaan niin Päivä- kuin Yöpartiokin, molemmilla erilaiset suunnitelmat siitä kuinka esineen kanssa pitäisi toimia. Niin Geser, Yöpartion pomo kuin Zavulon, Päiväpartion pomokin ottavat Anton Gorodetskin uudelleen tähtäimeensä ja niin hän joutuu pohtimaan jälleen kerran mikä ero on hyvän ja pahan välillä. Kun hän joutuu molempien osapuolien käsikassaraksi ja manipuloimaksi on hänellä vaikeuksia hyväksyä saamansa roolia ja hän tajuaa ettei mikään ole mustavalkoista. Yllättäen hän ei teekään sellaista ratkaisua jota häneltä odotetaan vaan kuuntelee sydämensä ääntä.
Viimeisessä osassa tarinan langat vedetään yhteen ja jonkinmoinen päätöskin saadaan aikaiseksi. Kirja jätti nälän seuraavaa osaa kohtaan. Onneksi kirjasarjaa jatkaa kolmas osa "Hämäränpartio" jonka ilmestymisaika on jo ensikuussa. Arvosana: 8/10.
Sergei Lukjanenkon "Päiväpartio" jatkaa viisiosaiseksi tarkoitettua Partio-sarjaa edellisestä osasta, siitä mihin "Yöpartio" jäi. Tämäkin kirja jakaantuu kolmeen osaan joissa kaikissa on osittain samoja henkilöitä. Kirjan alussa noita Alisa Donnikova, Zavulonin rakastettu, osallistuu laittoman noidan kotona pidätykseen mutta Yöpartio ehtii ensin ja vie rikoksen tehneen, vielä Muihin kuulumattoman noidan, omiin hoteisiinsa. Alisa kuitenkin pyristelee vastaan ja käyttää omat voimansa loppuun niin että melkein kuolee. Kun Zavulon tarjoaa hänelle mahdollisuutta palauttaa voimansa hän lähtee Ukrainaan nuorisoleirille ja siellä ollessaan lataa voimiaan ja samalla rakastuu komeaan nuorukaiseen, Igoriin. Kaameaksi totuudeksi molemmille osapuolille selvinneen seikan vuoksi Alisa kuolee ja mies saa syytteen rikoksesta.
Toisessa osassa seurataan uuden voimakkaan Pimeyden palvelijan, tuntemattoman velhon saapumista näyttämölle. Kukaan ei tiedä mistä hän tuli ja miksi hän on Moskovassa. Mies on kummallisen kohtelias ja pyrkii välttämään konflikteja mutta vetää onnettomuuksia puoleensa olematta itse aktiivinen osapuoli. Samaan aikaan Moskovassa valmistaudutaan ennustettuun tapahtumaan, jonka seurauksena vaarallinen ja erittäin voimakas maaginen esine varastetaan Inkvisiittion holveista. Moskovaan saapuvan lähetystön perillepääsyä tulee vastaanottamaan niin Päivä- kuin Yöpartiokin, molemmilla erilaiset suunnitelmat siitä kuinka esineen kanssa pitäisi toimia. Niin Geser, Yöpartion pomo kuin Zavulon, Päiväpartion pomokin ottavat Anton Gorodetskin uudelleen tähtäimeensä ja niin hän joutuu pohtimaan jälleen kerran mikä ero on hyvän ja pahan välillä. Kun hän joutuu molempien osapuolien käsikassaraksi ja manipuloimaksi on hänellä vaikeuksia hyväksyä saamansa roolia ja hän tajuaa ettei mikään ole mustavalkoista. Yllättäen hän ei teekään sellaista ratkaisua jota häneltä odotetaan vaan kuuntelee sydämensä ääntä.
Viimeisessä osassa tarinan langat vedetään yhteen ja jonkinmoinen päätöskin saadaan aikaiseksi. Kirja jätti nälän seuraavaa osaa kohtaan. Onneksi kirjasarjaa jatkaa kolmas osa "Hämäränpartio" jonka ilmestymisaika on jo ensikuussa. Arvosana: 8/10.
Haltiamaan kuninkaantytär
Kuva täältä.
Lordi Dunsany on modernin fantasian edelläkävijä. Hänen viehättävät kirjansa ovat sadunomaisia ja yksinkertaisuudessaan taidonnäytteitä siitä maailmasta jonka hän on meille luonut. "Haltiamaan kuninkaantytär" on kirjoitettu vuonna 1924 ja se kertoo pienestä sekä ihmisten maailmasta että haltiamaasta ja niiden asukeista. Erlin laaksossa asuvat ihmiset ovat olleet vuosisatoja tyytyväisiä elämäänsä mutta nyt siihen on tuleva muutos. Päättäjät haluavat hallitsijaksi henkilön jolla on taian mahti hallussaan. Tulee etsintäretki kun kuninkaan poika Alveric lähtee etsimään itselleen puolisoa haltiamaasta. Prinsessa Lirazel suostuukin puolisoksi ihmiselle ja heidän yhteiselonsa alkaa. Palattuaan ihmisten maailmaan he huomaavat että kymmenen vuotta on kulunut ja vanha kuningas on kuollut. Prinssi Alveric astuu hallitsijan saappaisiin. Pian syntyy perillinen, poika nimeltä Orion mutta kaikki ei menekkään niin kuin vanha kuningas oli ajatellut. Prinsessa Lirazel kaipaa takaisin kotiinsa eikä sopeudu kuolevaisten maahan. Hän on onneton ja puolisokin alkaa karsastaa hänen taikavoimiaan. Pian Lirazel karkaakin takaisin haltiamaahan jonka rajat hänen isänsä sulkee jottei yksikään ihminen enää löytäisi sinne. Kuningas Alveric ei kuitenkaan voi unohtaa kaunista puolisoaan vaan aloittaa loputtomalta tuntuvan etsintäretken miehineen.
Kirja etenee kauniisti, Lordi Dunsanyn sanat soljuvat kuin upein runo ja tarina kuljettaa lukijan satumaiseen maailmaan jossa löytyy perinteisen fantasian ainekset. On noitaa ja taikamiekkaa, on peikkoja ja yksisarvisia mutta on myös tavallisia ihmisiä ja heidän tavallisia huoliaan ja ilon aiheitaan. Kirjaa on kehuttu erityisesti siitä ettei kirjoittaja ole luonut mahtipontista maailmaa karttoineen ja kielineen kuten hänen jälkeensä tulevat fantasiakirjailijat Tolkienin tyyliin vaan hän on tyytynyt vähäeleisen runollisesti kuljettamaan juonta ja lukijaa samaa polkua kun itsekin. Pidin tästä kovasti ja suosittelen niillekin jotka eivät normaalisti fantasiaa lue. Arvosana: 9/10.
Muoks.
Tämä kirja oli myös fantasialukupiirin kirjana 20.2.2013. Tässä vielä lukupiiriläisten ajatuksia:
- kirjasta tykättiin kokonaisuutena, maailmat olivat uskottavia
- muistutti Avalonin saarta Kuningas Arthurin taruista
- ajan rakenne kiehtoi, haltiamaassa aika kulki hitaammin kuin ihmisten maassa, unenomaista
- jonkun mielestä oli humoristinen teos, kirjoitettu kieli poskessa
- erilaisuus-teema, kulttuurien kohtaaminen versus nykypäivän maahanmuutto
- yllättäviä käänteitä, esim. yksisarvisten metsästys, "hyvikset" myös metsästivät niitä, ihmiset pääsivät lähemmäksi taikuutta niitä metsästäessään
- naishahmot passiivisia paitsi noita
- miksi haltiamaa sijaisti idässä kun se muuten on muissa kirjoissa aina sijoitettu länteen, nahkurin talossa ei ikkunoita itäänpäin, koska haltamaan olemassaolo kiellettiin
- neuvosto sai mitä tilasi, taikuuden laaksoonsa
- vuonna 1530 lahjoitettiin yksisarvisen sarvi paaville
- peikot olivat viehättäviä, pienikokoisia veitikoita, ne pelkäsivät että jos he kuolevat ihmisten puolella niin he joutuvat "Taivaaseen"
- itsekkyyden krittiikkiä, mitä tapahtuu jos kaikki saavat sen mitä haluavat
- haltiamaan puut "tapettiin" jolloin niiden taika katosi kun prinssi Alveric hyökkää linnaan
tiistai 31. joulukuuta 2013
Sarjishaasteen yhteenveto
Susan sarjishaasteena oli lukea tämän vuoden aikana seitsemän sarjakuva-albumia. Luin itse asiassa aika montakin mutta en ole jaksanut blogata kesän jälkeen joten tässä linkit blogattuihin kirjoihin ja lopuista tulee yhteispostaus (jos tulee) kunhan joskus aktivoidun jälleen.
- Vihan päivä osa 1
- Wolverine Ase-X
- Morning glories Volume Two
- Itämaiden taikuri
- A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume One
- A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Two
- True Blood Volume 1: All Together Now, Graphic Novel
- Ultimate Wolverine vs. Hulk, Graphic Novel
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Itämaiden taikuri
Kuva täältä.
Ralf König on saksalainen homoaktivisti joka on valloittanut maailmaa upealla sarjakuvataiteellaan. König on merkittävä kirjailija ja kuvittaja homosarjakuvan maailmassa. Lukijakunta ei kuitenkaan ole rajoittunut seksuaalivähemmistöihin vaan myös valtavirtayleisö on tarttunut tämän humoristisen taiturin tuotoksiin. Kirjojen sisältö on osittain poliittista mutta se ei tunge väkisin kurkusta alas. Teemat käsittelevät HLBTIQ-ihmisten elämänkoukeroita rohkeasti ja mitään ujostelematta, toisaalta joitain cis-hahmojakin on päässyt tarinoihin mukaan. Kirjan henkilöiden maailmassa on seksi ja porno avoimesti esillä ja vaikka välillä meno on vauhdikasta ja roisia niin se liikkuu myös ihmisyyden syvimpien kysymysten äärellä. Ryppyotsaiset lukijat älkööt vaivautuko avaamaan näitä kirjoja. Tai toisaalta, nämä kirjat voisivat olla juuri sitä mitä he kaipaavat! :D
Tähän mennessä albumeja on julkaistu 42 kappaletta ja osa niistä on sovitettu elokuviksi saakka. Kirjoja on käännetty useille kielille, suomeksi jopa 19 kpl. Palkintojakin on Königille sadellut reilut 10 kappaletta. Yhteensä näitä albumeja on myyty hurjat 5 miljoona kappaletta. Aikamoinen määrä sarjakuvakirjalle! Saksankieliset nettisivut löytyvät täällä ja englanniksi wikiartikkeli täältä.
"Itämaiden taikurin" ensimmäisessä osassa tapahtumat alkavat muinaisesta Bagdadista, itämaiden torilta jossa kalifi Harun Al Rashidin lähetystö Kaarle Suuren hoviin on lähdössä. Kameleita pakataan kuumeisesti ja eräs orja tuo kuhmuisen teekannun pakattavaksi mukaan. Siitä siirtymä tulevaisuuteen jossa teekauppias alkaa kertoa tarinaa teekannusta joka osoittautuukin taiotuksi. Teekannuun on vangittu fanaattinen muslimimullah joka sai jumalaisen näyn jossa arkkienkeli Hirsemeel määrää lähes kaiken kielletyksi. Niinpä mullah kielsi kaupunkinsa naisilta kaiken, hunnutti heidät päästä jalkoihin eivätkä miehet saaneet enää leikata partaansa. Mullah törmää kaupunkinsa kaduilla kiertelevään intialaiseen kenkäkauppiaaseen jonka henkirakastaja Schabbar kiroaa mullahin, muuttaa tämän ulkomuodon aikamoiseksi urokseksi ja sitoo miehen teekannuun asumaan. Mullah joutuu palvelemaan seksiorjana sitä henkilöä kuka tahansa teekannun omistaa ja joka pyytää djinniä avukseen.
Aluksi djinnin palveluita tarvitaan kalifin haaremissa mutta mikään ei ole ikuista ja eräänä päivänä kannu jatkaa matkaa kauas nykypäivän Saksaan Manfredin ja hänen asuinkaverinsa Dorten luo. Dorte saa teekannun lahjaksi tädiltään mutta djinni onkin Dorten mielestä liian pelottava ja hän vie kannun kellariin. Asuinkaveri Manfred ei kuitenkaan pysty unohtamaan komeaa djinniä ja hakeekin kannun salaa itselleen. Siitä alkaa nautintojen aika eikä Manfred voi uskoa onneaan. Samaan aikaan Dorte tapailee miehiä muttei ole tyytyväinen elämäänsä. Eräänä päivänä hän tulee kotiin kesken Manfredin ja djinnin seksileikin ja päättää ottaa djinnin takaisin itselleen. Albumi päättyy tähän mutta tarina jatkuu kirjassa Itämaiden taikuri 2: Huntupakko synninpesässä".
Liitän tämän kirjan Susan sarjishaasteeseen. Arvosana: 10/10.
Ralf König on saksalainen homoaktivisti joka on valloittanut maailmaa upealla sarjakuvataiteellaan. König on merkittävä kirjailija ja kuvittaja homosarjakuvan maailmassa. Lukijakunta ei kuitenkaan ole rajoittunut seksuaalivähemmistöihin vaan myös valtavirtayleisö on tarttunut tämän humoristisen taiturin tuotoksiin. Kirjojen sisältö on osittain poliittista mutta se ei tunge väkisin kurkusta alas. Teemat käsittelevät HLBTIQ-ihmisten elämänkoukeroita rohkeasti ja mitään ujostelematta, toisaalta joitain cis-hahmojakin on päässyt tarinoihin mukaan. Kirjan henkilöiden maailmassa on seksi ja porno avoimesti esillä ja vaikka välillä meno on vauhdikasta ja roisia niin se liikkuu myös ihmisyyden syvimpien kysymysten äärellä. Ryppyotsaiset lukijat älkööt vaivautuko avaamaan näitä kirjoja. Tai toisaalta, nämä kirjat voisivat olla juuri sitä mitä he kaipaavat! :D
Tähän mennessä albumeja on julkaistu 42 kappaletta ja osa niistä on sovitettu elokuviksi saakka. Kirjoja on käännetty useille kielille, suomeksi jopa 19 kpl. Palkintojakin on Königille sadellut reilut 10 kappaletta. Yhteensä näitä albumeja on myyty hurjat 5 miljoona kappaletta. Aikamoinen määrä sarjakuvakirjalle! Saksankieliset nettisivut löytyvät täällä ja englanniksi wikiartikkeli täältä.
"Itämaiden taikurin" ensimmäisessä osassa tapahtumat alkavat muinaisesta Bagdadista, itämaiden torilta jossa kalifi Harun Al Rashidin lähetystö Kaarle Suuren hoviin on lähdössä. Kameleita pakataan kuumeisesti ja eräs orja tuo kuhmuisen teekannun pakattavaksi mukaan. Siitä siirtymä tulevaisuuteen jossa teekauppias alkaa kertoa tarinaa teekannusta joka osoittautuukin taiotuksi. Teekannuun on vangittu fanaattinen muslimimullah joka sai jumalaisen näyn jossa arkkienkeli Hirsemeel määrää lähes kaiken kielletyksi. Niinpä mullah kielsi kaupunkinsa naisilta kaiken, hunnutti heidät päästä jalkoihin eivätkä miehet saaneet enää leikata partaansa. Mullah törmää kaupunkinsa kaduilla kiertelevään intialaiseen kenkäkauppiaaseen jonka henkirakastaja Schabbar kiroaa mullahin, muuttaa tämän ulkomuodon aikamoiseksi urokseksi ja sitoo miehen teekannuun asumaan. Mullah joutuu palvelemaan seksiorjana sitä henkilöä kuka tahansa teekannun omistaa ja joka pyytää djinniä avukseen.
Aluksi djinnin palveluita tarvitaan kalifin haaremissa mutta mikään ei ole ikuista ja eräänä päivänä kannu jatkaa matkaa kauas nykypäivän Saksaan Manfredin ja hänen asuinkaverinsa Dorten luo. Dorte saa teekannun lahjaksi tädiltään mutta djinni onkin Dorten mielestä liian pelottava ja hän vie kannun kellariin. Asuinkaveri Manfred ei kuitenkaan pysty unohtamaan komeaa djinniä ja hakeekin kannun salaa itselleen. Siitä alkaa nautintojen aika eikä Manfred voi uskoa onneaan. Samaan aikaan Dorte tapailee miehiä muttei ole tyytyväinen elämäänsä. Eräänä päivänä hän tulee kotiin kesken Manfredin ja djinnin seksileikin ja päättää ottaa djinnin takaisin itselleen. Albumi päättyy tähän mutta tarina jatkuu kirjassa Itämaiden taikuri 2: Huntupakko synninpesässä".
Liitän tämän kirjan Susan sarjishaasteeseen. Arvosana: 10/10.
Tunnisteet:
Aika,
Erotiikka,
Lukeminen,
Lukuhaaste,
Ralf König,
Sarjakuvat,
Taika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





