lauantai 23. maaliskuuta 2013
Yöpartio
Kuva täältä.
Sergei Lukjanenkon "Yöpartio" avaa viisiosaiseksi tarkoitetun fantasiasarjan joka on saavuttanut jo jonkinlaisen kulttimaineen monessa maassa. Kirjailija on saanut lähes 50 kirjallisuuspalkintoa, esimerkiksi "Paras Eurooppalainen fantasiakirjailija 2003" ja "Vuoden kirjailija 2006 (Venäjä)". Venäjän moderneihin kirjailijoihin kuuluva Lukjanenko on koulutukseltaan psykiatri ja se näkyy kirjan henkilöhahmoissa. Niihin on saatu tarpeeksi syvyyttä ja kiinnostavuutta, heidän tunteitaan käsitellään analyyttisellä tarkkuudella jolloin henkilöt tulevat lähelle, inhimillisiksi, olkootkin vampyyreja, velhoja tai vaikka ihmissusia. Tavallisiakin ihmisiä on mutta he ovat Muista erillinen rotu. Muihin kuuluvat ovat ihmisistä syntyneitä mutta heidän maagisten kykyjensä tultua tietoisuuteen he päätyvät joko Pimeyden tai Valon puolelle. Nämä vastavoimat ovat taistelleet ihmiskunnan alkuhämäristä tähän päivään saakka suojellen ihmisiä, kumpikin puoli omalla tavallaan.
Koska Pimeys ja Valo ovat vastavoimia ja heidän näkemyksensä siitä kuinka maailman kuuluisi pyöriä eroavat jonkin verran on saatu aikaan eräänlainen Sopimus jonka molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet. Jotta rauha säilyisi ja herkkä tasapaino pysyisi koskemattomana on perustettu Yöpartio ja Päiväpartio. Yöpartio on Valon palvelijoiden partio joka päivystää öisin tarkkaillen Pimeyden maagikkoja jotta he eivät riko sopimusta. Päiväpartio on tietysti Pimeyden partio joka patrolleeraa päivisin vahtien tarkasti Valon palvelijoiden tekemisiä.
Ristiriidoilta ei voida välttyä ja hauras Sopimus vaatii välillä julmiakin kompromisseja. Joskus Valon tekoset eivät tahdo kestää päivänvaloa ja joskus Pimeyden velhokin voi tehdä hyvää. Mitä korkeammalla olet maagisessa tietotaitotasossa sitä vähemmän tuntuu olevan vaikeuksia vetää niin omia alaisia kuin viattomia ihmisiäkin keskelle taisteluja ja juonitteluja.
Kirjan päähenkilönä huseeraa nuori kolmannen tason velho, analyytikko Anton Gorodetski joka joutuu kenttätöihin ja sekaantuu kirjan kaikkiin kolmeen suureen tapahtumaan. Hän saa avukseen pöllöksi muutetun ensimmäisen tason velhon Olgan. Mukana toiminnassa ovat myös Pomo, Boris Ignatjevits, Tiikerinpentu, Karhu, Semjon, Svetlana sekä monia muita. Vastapuolella on pomona demonivelho Zavulon, hänen alaisinaan noita Alisa Donnikova ja monia muita joiden nimet eivät jääneet mieleen. Pidin tästä kovasti, odotan innolla seuraavan osan, "Päiväpartion" lukemista! Arvosana: 8/10.
Kirja oli myös viime keskiviikkona Pasilan kirjaston lukupiirin kuukauden kirjana. Tässä meidän ajatuksia kirjasta: Lukijat pitivät kirjasta mutta osalla oli alussa hankaluuksia ymmärtää kirjan alkua. Itseänikin alun hämäryys hieman häiritsi mutta se unohtui kun juoni lähti kunnolla käyntiin. Kirjan rakenne oli yllätys, se ei ollutkaan täysmittainen romaani vaan kolme erillistä tarinaa jotka olisi voinut lukea itsenäisinäkin. Henkilöt olivat osittain samoja kaikissa kolmessa osassa. Esille tuli myös sellainen seikka että kirjan maailma oli hyvin roolipelimäinen. Se herättikin kysymyksen oliskohan joku jo tehnytkin tästä roolipelin? Sukupuoliroolit olivat tässä aika tasa-arvoisia, taistelijoina oli sekä miehiä että naisia. Tosin naiset kuvattiin aina erityisen kauniina. Joku arveli tämän johtuvan venäläisen kulttuurin naiskuvasta. Kielen rakenne oli hyvää ja suomennos oli sujuvaa ja uskottavaa. Vaikka keskustelimme tästä paljon ei jäänyt oikein mitään erikoista muistiinpanoihin kirjoitettavaksi. Joten tämä oli nyt tässä!
Kirjan on lukenut myös Kirjamielellä Marjis, Morren maailman Morre ja Puolisilmän Johnny.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Apina ja Uusikuu
Kuva täältä.
Viivi Hyvösen kolmas romaani on hänen parhaansa. Kirja on yksinkertaisesti upea! Toki kirjailija on kasvanut ja kehittynyt kun aikaa on kulunut hänen esikoisteoksestaan jonka hän kirjoitti jo 13 vuotta ennen tätä kirjaa.
Apina ja Uusikuu jakaantuu kirjeisiin, uniin, huomautuksiin, toiimintajaksoihin ja muistiinpanoihin. Kappaleiden nimet hämäävät aluksi ja saivat ainakin minulle hieman karvat pystyyn kun ennakkoluuloisesti kuvittelin niissä olevan vain länsimaiskristillistä sanomaa. Nimet kuitenkin sopivat kappaleiden sisältöihin eivätkä kerro kuitenkaan ihan siitä mistä lukija voisi odottaa. Lopussa odottaa yllätys jonka päähenkilökin vihdoin tajuaa, lukija tosin on sen hoksannut jo matkan varrella. Kirjan rakenne on hieno, henkilöhamot rikkaita, mielenkiintoisia ja syvyyttäkin löytyy. Kirjan maailma on dystooppinen vaihtoehtotulevaisuus eräässä maailmankolkassa jota ei sen kummemmin valoteta. Eikä se kirjan sanoman vuoksi ole edes merkittävää.
Päähenkilönä tallustaa ihmisapina, Hanuman nimeltään. Hän on yksityisetsivä ja tykkää tapella. Hän löytää elämänsä merkityksen kirjoista, viskistä ja kaukokaipuusta. On Kaupunki, sen hallitsijajengeinä nasevasti musiikin mukaan nimetyt joukot. On salaperäistä naista, viatonta tyttöä, vihaisia murhaajia, laittomia tappelurinkejä, uskontojakin löytyy joka lähtöön ja apina senkun tallustaa. Mieluiten hän liikkuu kuitenkin neljällä raajallaan kaupungin kattojen yllä, muistelee menneisyyttään ja sekaantuu asiakkaansa elämään ennemmän kuin tarvitsee. Hanumanin apuna kulkee ystävä nimeltä Nomolos ja oma mielitiettykin löytyy työtehtävästä. Mutta keitä ovat trenssitakkiset kummajaiset ja onko Eesau se joka väittää olevansa? Näihin ja moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin saat vastauksen Hyvösen upeassa kirjassa. Arvosana: 9/10.
Viivi Hyvösen haastattelu tästä kirjasta YLE:n Elävässä arkistossa. Arvosteluja esim. Kirjavinkeissä ja Savon Sanomissa.
Viivi Hyvösen kolmas romaani on hänen parhaansa. Kirja on yksinkertaisesti upea! Toki kirjailija on kasvanut ja kehittynyt kun aikaa on kulunut hänen esikoisteoksestaan jonka hän kirjoitti jo 13 vuotta ennen tätä kirjaa.
Apina ja Uusikuu jakaantuu kirjeisiin, uniin, huomautuksiin, toiimintajaksoihin ja muistiinpanoihin. Kappaleiden nimet hämäävät aluksi ja saivat ainakin minulle hieman karvat pystyyn kun ennakkoluuloisesti kuvittelin niissä olevan vain länsimaiskristillistä sanomaa. Nimet kuitenkin sopivat kappaleiden sisältöihin eivätkä kerro kuitenkaan ihan siitä mistä lukija voisi odottaa. Lopussa odottaa yllätys jonka päähenkilökin vihdoin tajuaa, lukija tosin on sen hoksannut jo matkan varrella. Kirjan rakenne on hieno, henkilöhamot rikkaita, mielenkiintoisia ja syvyyttäkin löytyy. Kirjan maailma on dystooppinen vaihtoehtotulevaisuus eräässä maailmankolkassa jota ei sen kummemmin valoteta. Eikä se kirjan sanoman vuoksi ole edes merkittävää.
Päähenkilönä tallustaa ihmisapina, Hanuman nimeltään. Hän on yksityisetsivä ja tykkää tapella. Hän löytää elämänsä merkityksen kirjoista, viskistä ja kaukokaipuusta. On Kaupunki, sen hallitsijajengeinä nasevasti musiikin mukaan nimetyt joukot. On salaperäistä naista, viatonta tyttöä, vihaisia murhaajia, laittomia tappelurinkejä, uskontojakin löytyy joka lähtöön ja apina senkun tallustaa. Mieluiten hän liikkuu kuitenkin neljällä raajallaan kaupungin kattojen yllä, muistelee menneisyyttään ja sekaantuu asiakkaansa elämään ennemmän kuin tarvitsee. Hanumanin apuna kulkee ystävä nimeltä Nomolos ja oma mielitiettykin löytyy työtehtävästä. Mutta keitä ovat trenssitakkiset kummajaiset ja onko Eesau se joka väittää olevansa? Näihin ja moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin saat vastauksen Hyvösen upeassa kirjassa. Arvosana: 9/10.
Viivi Hyvösen haastattelu tästä kirjasta YLE:n Elävässä arkistossa. Arvosteluja esim. Kirjavinkeissä ja Savon Sanomissa.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Wolverine- Ase-X
Picture from here.
Wolverine on yksi kaikkien aikojen suosituin hahmo Marvelin sarjakuvamaailmassa. Se on myös minun suosikkisarjishahmoni. Tämä albumi on kokoelma aiemmista 90-luvulla julkaistuista Wolverinen 13-osaisesta jatkosarjasta. Tarina ja kuvitus on legendaarisen Barry Windsor-Smithin käsialaa.
Kirja alussa näemme uupuneen, luovuttaneen, langenneen Wolverinen joka näkee kammottavia painajaisia, hänen uneensa tulevat kuvaamattomat kauhut menneisyydestä. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät hallituksen salaisesta tutkimuslaitoksesta johon herra Logan toimitetaan koekaniiniksi geneettisen muuntelun tutkimiseksi ja täydellisen tappokoneen luomiseksi. Aluksi näyttää siltä että kohdehenkilö panee vastaan kiduttajilleen, hänellä todetaan olevan ilmiömäinen kyky korjata kehonsa vaurioita ja tohtori Cornelius epäileekin että kokeen johtaja, Professori tietää kohteesta enemmän kuin paljastaa alaisilleen. Myöhemmin selviää ettei itse Professorikaan ole kokeen ylin valvoja.
Tohtori ja apulaisensa neiti Hines syöttävät Loganin kehoon puhdasta admantiumia muuttaakseen hänen luustonsa tuhoutumattomaksi, yli-inhimillisen vahvaksi ja itsekorjautuvaksi. Luuston muokkaamisen lisäksi Wolverine aivopestään ja pakotetaan turvautumaan alhaisimpiin vaistoihinsa selvitäkseen kokeesta hengissä.
Kirjan nimi viittaa muihinkin kyseisessä laitoksessa suoritettuihin kokeisiin joista Wolverinen koe on numero X eli 10. Niistä voit lukea wikistä lisää. Kirja on visuaalisesti haastava mutta helppolukuinen. Kuvat ovat raakoja ja toiminnallisia. väkivalta on graafista ja suoraviivaista, sekä kohde että katsojat kokevat epämiellyttäviä tuntemuksia Wolverinen kokeen kehittyessä kohti vääjämätöntä loppua.
Albumin lopussa on alkuperäiskansikuvat ja jälkisanat sekä flash back-osio. Kirjaa en suosittele heikkohermoisille sen sisältämän raa'an väkivalla vuoksi. Arvosana: 9/10. Liitän tämän Susan sarjishaasteeseen.
Wolverine on yksi kaikkien aikojen suosituin hahmo Marvelin sarjakuvamaailmassa. Se on myös minun suosikkisarjishahmoni. Tämä albumi on kokoelma aiemmista 90-luvulla julkaistuista Wolverinen 13-osaisesta jatkosarjasta. Tarina ja kuvitus on legendaarisen Barry Windsor-Smithin käsialaa.
Kirja alussa näemme uupuneen, luovuttaneen, langenneen Wolverinen joka näkee kammottavia painajaisia, hänen uneensa tulevat kuvaamattomat kauhut menneisyydestä. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät hallituksen salaisesta tutkimuslaitoksesta johon herra Logan toimitetaan koekaniiniksi geneettisen muuntelun tutkimiseksi ja täydellisen tappokoneen luomiseksi. Aluksi näyttää siltä että kohdehenkilö panee vastaan kiduttajilleen, hänellä todetaan olevan ilmiömäinen kyky korjata kehonsa vaurioita ja tohtori Cornelius epäileekin että kokeen johtaja, Professori tietää kohteesta enemmän kuin paljastaa alaisilleen. Myöhemmin selviää ettei itse Professorikaan ole kokeen ylin valvoja.
Tohtori ja apulaisensa neiti Hines syöttävät Loganin kehoon puhdasta admantiumia muuttaakseen hänen luustonsa tuhoutumattomaksi, yli-inhimillisen vahvaksi ja itsekorjautuvaksi. Luuston muokkaamisen lisäksi Wolverine aivopestään ja pakotetaan turvautumaan alhaisimpiin vaistoihinsa selvitäkseen kokeesta hengissä.
Kirjan nimi viittaa muihinkin kyseisessä laitoksessa suoritettuihin kokeisiin joista Wolverinen koe on numero X eli 10. Niistä voit lukea wikistä lisää. Kirja on visuaalisesti haastava mutta helppolukuinen. Kuvat ovat raakoja ja toiminnallisia. väkivalta on graafista ja suoraviivaista, sekä kohde että katsojat kokevat epämiellyttäviä tuntemuksia Wolverinen kokeen kehittyessä kohti vääjämätöntä loppua.
Albumin lopussa on alkuperäiskansikuvat ja jälkisanat sekä flash back-osio. Kirjaa en suosittele heikkohermoisille sen sisältämän raa'an väkivalla vuoksi. Arvosana: 9/10. Liitän tämän Susan sarjishaasteeseen.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Vihan päivä osa 1
Kuva täältä.
Milo Manara on eroottisen sarjakuvan mestari ja taitava kynänkäyttäjä. Albumi kuuluu Giuseppe Bergman-sarjaan. Juoni tässä albumissa oli köyhänlainen mutta kuvat korvasivat hienoisen pettymyksen. Olen aiemmin keräillytkin esim. juuri Manaran albumeja mutta tätä ei ollut ennestään hyllyssä.
Kirjassa Bergman yksinpuhelee tapansa mukaan ja ihmettelee mihin sotkuun on taas sekaantunut. Mukana tarinassa on tällä kertaa muualta annettu käsikirjoitus joka määrää miten kukin tarinassa toimii. Juoni on sekava, Lulua, kirjan seksiobjektia kohdellaan todella huonosti koko tarinan ajan. Hän joutuu mukaan vahingossa ja ankaran vaativa, kauhea neiti Ambrogio huolehtii siitä että näyttelijät hoitavat roolinsa mukisematta. Muuten ei hyvä heilu!
Tarina kulkee maailmankolkasta toiseen, mukaan pongahtaa hahmoja ihan mistä vaan ja koko soppa on yhä sekavampi sivu sivulta. Tarina jääkin kesken ja jatkuu oletettavasti yhtä sekavana seuraavassa albumissa jota en kyllä ajatellut lukea.
Kirja on aikuisten K-18 sarjakuvaa ja tarkoitettu suhteellisen suppealle lukijakunnalle. Kirjassa on niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa, seksiä, alastomuutta, alistamista ja nöyryyttämistä joten kaikkein heikkohermoisimmat älköön tätä lukeko. Arvosana: 7/10.
Osallistun tällä Susan sarjishaasteeseen.
perjantai 15. helmikuuta 2013
Koston rakastaja
Kuva täältä.
Jostain syystä tämä kirja on jäänyt merkitsemättä vaikka luin tämän jo vuoden alussa. Katsotaan muistanko enää mitään, sen verran samankaltaisia nämä tämän sarjan kirjat ovat.
J. R. Wardin "Koston rakastaja" on Mustan tikarin veljeskunta-sarjan seitsemäs osa. Kirja jatkaa vampyyrisoturien ja lessereiden tarinaa, muita hahmojakaan unohtamatta. Tässä osassa on useampi päähenkilö: Vampyyrikuningas Wrath, Omegan poika Lash, vampyyrinaaras Ehlena ja puoliksi sympath-puoliksi vampyyriuros Rehvenge sekä sympathyhteisön prinsessa.
Kirja alkaa salaliiton solmimisella. Kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin toinen osapuoli suunnittelee. Itse asiassa kaikki menee mönkään ja suunniteltu kohde vaihtuukin ja murhatuksi päätyykin aivan toinen henkilö.
Kirjan alussa Rehvenge tapaa lääkärikäynnillään naaraan joka työskentelee Haversin klinikalla sairaanhoitajana, Ehlena elää kaksin sairaan isänsä kanssa ja taistelee toimeentulosta pienen palkkansa turvin.
Wrath ja Beth ajautuvat riitoihin koska Wrath on salannut puolisoltaan sen että hän käy taistelemassa ja tappaa yksin lessereitä. Wrath sokeutuu lopullisesti ja saa opaskoiran. Uuden opettelu on vaikeaa ja asettaa omat haasteensa koko veljeskunnan toiminnalle. Langennut enkeli Lassiter ja Tohrment selvittelevät välejään ja Tohr joutuu kohtaamaan kipunsa Wellsien ja heidän syntymättömän lapsensa menettämisestä.
Rehvenge rakastuu Ehlenaan mutta kokee suunnatonta itsehalveksuntaa eikä usko olevansa naaraan arvoinen. Asiat kuitenkin etenevät siihen malliin että Rehvenge tekee kaikkensa jotta Ehlenalla olisi parempi elämä. Hän lavastaa oman kuolemansa pelastaaksensa tiettyjä henkilöitä mutta kaikki ei menekään kuten on suunniteltu vaan Rehvenge joutuu itse vangiksi ja hurja pelastusuunnitelma kudotaan kasaan. Rehvenge menettää itselleen tärkeän henkilön mutta samalla hänen menneisyydestään paljastuu seikkoja joita hän ei ole osannut aavistaakaan.
John Matthew painiskelee omien ongelmiensa kanssa ja päättää vihdoin kohdata Xhexin kasvoista kasvoihin ja selvittää heidän välillä kytevän jännitteen. Jotain menee kuitenkin mönkään ja tilanne eskaloituu kun muutkin puuttuvat hänen asioihinsa. John katkeroituu ja aikoo hylätä veljeskunnan. Siitä huolestuvat muut mutta Johnia ei enää kiinnosta.
Toisaalla lessereiden rahat ovat lopussa ja Lash ottaa alueen huumebisneksen hallintaansa eliminoimalla muut toimijat. Tämä herättää huomiota useamallakin taholla ja pakollinen kohtaaminen veljeskunnan ja lessereiden välillä tapahtuu. Tilanne paljastuu monimutkaisemmaksi kuin kukaan osasi arvatakaan ja taistelun lopussa Lash kaappaa Xhexin ja katoaa.
Kirja oli mukaansatempaava ja kaikki juonikuviot kiinnostavia. Pidin tästä kovasti. Arvosana: 9/10.
Kirjan on lukenut myös Kata ja Lankakeiju.
Jostain syystä tämä kirja on jäänyt merkitsemättä vaikka luin tämän jo vuoden alussa. Katsotaan muistanko enää mitään, sen verran samankaltaisia nämä tämän sarjan kirjat ovat.
J. R. Wardin "Koston rakastaja" on Mustan tikarin veljeskunta-sarjan seitsemäs osa. Kirja jatkaa vampyyrisoturien ja lessereiden tarinaa, muita hahmojakaan unohtamatta. Tässä osassa on useampi päähenkilö: Vampyyrikuningas Wrath, Omegan poika Lash, vampyyrinaaras Ehlena ja puoliksi sympath-puoliksi vampyyriuros Rehvenge sekä sympathyhteisön prinsessa.
Kirja alkaa salaliiton solmimisella. Kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin toinen osapuoli suunnittelee. Itse asiassa kaikki menee mönkään ja suunniteltu kohde vaihtuukin ja murhatuksi päätyykin aivan toinen henkilö.
Kirjan alussa Rehvenge tapaa lääkärikäynnillään naaraan joka työskentelee Haversin klinikalla sairaanhoitajana, Ehlena elää kaksin sairaan isänsä kanssa ja taistelee toimeentulosta pienen palkkansa turvin.
Wrath ja Beth ajautuvat riitoihin koska Wrath on salannut puolisoltaan sen että hän käy taistelemassa ja tappaa yksin lessereitä. Wrath sokeutuu lopullisesti ja saa opaskoiran. Uuden opettelu on vaikeaa ja asettaa omat haasteensa koko veljeskunnan toiminnalle. Langennut enkeli Lassiter ja Tohrment selvittelevät välejään ja Tohr joutuu kohtaamaan kipunsa Wellsien ja heidän syntymättömän lapsensa menettämisestä.
Rehvenge rakastuu Ehlenaan mutta kokee suunnatonta itsehalveksuntaa eikä usko olevansa naaraan arvoinen. Asiat kuitenkin etenevät siihen malliin että Rehvenge tekee kaikkensa jotta Ehlenalla olisi parempi elämä. Hän lavastaa oman kuolemansa pelastaaksensa tiettyjä henkilöitä mutta kaikki ei menekään kuten on suunniteltu vaan Rehvenge joutuu itse vangiksi ja hurja pelastusuunnitelma kudotaan kasaan. Rehvenge menettää itselleen tärkeän henkilön mutta samalla hänen menneisyydestään paljastuu seikkoja joita hän ei ole osannut aavistaakaan.
John Matthew painiskelee omien ongelmiensa kanssa ja päättää vihdoin kohdata Xhexin kasvoista kasvoihin ja selvittää heidän välillä kytevän jännitteen. Jotain menee kuitenkin mönkään ja tilanne eskaloituu kun muutkin puuttuvat hänen asioihinsa. John katkeroituu ja aikoo hylätä veljeskunnan. Siitä huolestuvat muut mutta Johnia ei enää kiinnosta.
Toisaalla lessereiden rahat ovat lopussa ja Lash ottaa alueen huumebisneksen hallintaansa eliminoimalla muut toimijat. Tämä herättää huomiota useamallakin taholla ja pakollinen kohtaaminen veljeskunnan ja lessereiden välillä tapahtuu. Tilanne paljastuu monimutkaisemmaksi kuin kukaan osasi arvatakaan ja taistelun lopussa Lash kaappaa Xhexin ja katoaa.
Kirja oli mukaansatempaava ja kaikki juonikuviot kiinnostavia. Pidin tästä kovasti. Arvosana: 9/10.
Kirjan on lukenut myös Kata ja Lankakeiju.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Vuoden ensimmäinen haaste
Kuva täältä.
Seitsemän sarja -sarjishaaste 2013
Susa Järjellä ja tunteella-blogissa avasi vuoden ensimmäisen haasteen johon itsekin haluan osallistua. Kyseessä on sarjishaaste joka kiehtoo minua, vanhaa sarjakuvafriikkiä. Luen nykyisin harvakseltaan sarjiksia mutta niistä en ole postannut tänne blogiin saakka. Ajattelin osallistua tähän koska tämä ei vaadi minulta mitään erityisponnisteuja vaan voin suorittaa tämän muiden lukemisieni ohessa, vaikken ole niitä vuoden 2012 entisiäkään saanut vielä valmiiksi:)
Tässä Susan haastekutsu:
~
Lue vuoden 2013 aikana vähintään seitsemän sarjakuvakirjaa.
Sarjakuvat voivat olla niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia, muodoltaan
niin strippejä kuin sarjakuvaromaanejakin. Sarjakuvalehtiä,
vaan toivoisin luettavan olevan aina sivumäärältään isompi mitä
lehdet ovat. Voit haastaa itsesi mielesi mukaan lukemaan vaikka
järkälemäisen Habibin tai
humoristisen Fingerpori-kokoelman,
kaivaa kirjahyllyn uumenista sen hauskan Viivin
ja Wagnerin tai
kokeilla vaikkapa jotain alkukielistä!
~ Luettuasi postaa lukukokemuksestasi blogissasi haasteajan puitteissa, eli 1.1.13-31.12.13.
~ Vuoden lopussa, teethän koostepostauksen lukemistasi sarjiksista ja ilmoitat linkin juttuun tämän postauksen kommenttiosiossa. Mainitsethan samalla, luitko vähintään seitsemän, sillä kaikkien haasteen suorittaneiden kesken arvon 30 arvoisen lahjakortin johonkin nettikirjakauppaan. Lisäksi kaikkien haasteeseen osallistuneiden ja siitä tähän ilmoittaneiden kesken arvon sarjakuvapalkinnon.
~ Luettuasi postaa lukukokemuksestasi blogissasi haasteajan puitteissa, eli 1.1.13-31.12.13.
~ Vuoden lopussa, teethän koostepostauksen lukemistasi sarjiksista ja ilmoitat linkin juttuun tämän postauksen kommenttiosiossa. Mainitsethan samalla, luitko vähintään seitsemän, sillä kaikkien haasteen suorittaneiden kesken arvon 30 arvoisen lahjakortin johonkin nettikirjakauppaan. Lisäksi kaikkien haasteeseen osallistuneiden ja siitä tähän ilmoittaneiden kesken arvon sarjakuvapalkinnon.
maanantai 31. joulukuuta 2012
Yhdeksän oivalluksen tie
Kuva täältä.
James Redfieldin "Yhdeksän oivalluksen tie" oli PaHeen lukupiirin kirjana tuossa taannoin mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä mitään sillä kirja oli pettymys sekä minulle että sille toiselle osallistujalle (jonka kanssa päätimme lopettaa koko lukupiirin koska kävijämäärät ovat pudonneet lähes kokonaan meihin kahteen).
Kirja on siis new age-hömppää jossa "oivallukset elämästä ja kehittymisestä kohti korkeampaa tietoisuutta" on sotkettu epämääräiseen muka-jännitystarinaan. Tarina oli kokonaisuudessaan kökkö, todella epäuskottava (hei haloo, jos sua päin ammutaan niin etkö ensimmäiseksi halua turvaan etkä yhtäkkiä luotakin ensimmäiseen vastaantulijaan ja lyöttäydy hänen matkaansa täysin vieraassa maassa?!!), ja kaiken lisäksi puuduttavan pitkäveteinen.
"Oivallukset" sinänsä olivat ihan jees mutta niissä ei ollut mitään sellaista johon ei normaali ihminen, vaikkei olisikaan kirjallisuudentuntija, olisi jo törmännyt useita kertoja paremmin kirjoitetussa muodossa. Ehkä tämä antaa jotain jollekin sellaiselle joka on kovin kiinnostunut itsensä kehittämisestä suhteessa muihin ihmisiin eikä ole vielä (onnekseen) törmännyt vastaaviin opuksiin. Arvosana: 3/10.
Jokin vanha lainaus kustantajalta:
"Yhdeksän oivalluksen tie on vauhdikkaan jännitysromaanin muotoon kirjoitettu analyysi nykyihmisen henkisestä tilasta ja ennustus tulevasta.
Elämässään eksynyt mies lähtee Peruun metsästämään salaperäistä Käsikirjoitusta. Se on 600 eKr kirjoitettu teos, jossa ennustetaan suurta henkistä vallankumousta. Ennen sitä jokaisen on koettava yhdeksän oivallusta. Mutta kirkko ja valtio haluavat pitää Käsikirjoituksen salassa. Mies joutuu pakenemaan henkensä edestä Perun vuorilla ja sademetsissä. Matkalla hän oppii oivallukset yhden toisensa jälkeen.
Redfieldin menestysteos on saanut sadat tuhannet ihmiset kautta maailman suhtautumaan elämään uudella tavalla." (WSOY)
Tälle on nähtävästi jatkoakin, "Kymmenes oivallus" mikä ei todellakaan tule minun lukulistalleni. Huomasin myös että tästä on tehty vuonna 2006 elokuvakin "Yhdeksän oivalluksen tie - The Celestine Prophecy". En ajatellut katsoa... Kirja oli minulla TBR-100-listalla numerolla 98 joten kuittaan sen lukemisen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

.jpg)




