Mahlaa suonissaan

Kuva täältä.

Viivi Hyvösen "Mahlaa suonissaan" oli fantasialukupiirin kirjana 28.11. Itse yllätyin todella positiivisesti kirjasta, kirjailija on ollut vain 18-vuotias kun tämä kirja julkaistiin, edellisen kirjansa "Etsijän" hän julkaisi jo 14-vuotiaana. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, lainasin heti noiden ym. lisäksi uusimman teoksen "Apina ja Uusikuu" joka odottelee kirjapinossa omaa vuoroaan.

Kirja oli aika perinteistä fantasiaa, mukana olivat kaikki seikkailuelementit, tärkeä tehtävä, päähenkilön kasvu matkan varrella, kohtalo johon henkilöt ovat sidottuja, taistelu, miekat, magia, noidat, velhot ja lohikäärmekin kurkisti jossain välissä tarinaa, tuttua mutta hyvin raikkaasti kirjoitettuna.

Kirjassa oli miespäähenkilö joka ihmetytti erästä lukijaa koska itse kirjailija on nainen. Itse en näe mitään syytä erotella kirjailijoita ja kirjojen päähenkilöitä kenenkään sukupuolen mukaisesti. Ehkä sillä on jollekin merkitystä sitten. Itselleni tärkeämpää on se kuinka rikkaita/paperisia hahmot ovat tai kuinka vahva asenneilmasto kirjailijalta päätyy omiin hahmoihinsa. En itse jaksa lukea kovin asenteellisia/sovinistisia/rasistisia kirjoja muutenkaan vaikka perinteisessä hc-sci-fissä niitä asenteita kuitenkin on valtaosa.

Loppu herätti kaikenmoisia tunteita lukijakunnassa, joku oli ollut pettynyt siihen miten lopulta kirjassa kävi, itse itkin aivan avoimesti parissakin kohdassa. Se että loppu ei ollut ennalta-arvattava vahvisti kirjan mielenkiintoa kaikissa lukijoissa. Kirja ei ollut kliseinen vaikka perinteisen fantasian elementit omasikin.

Kirjan tapahtumapaikat olivat hieman epäselviä koska minkäänlaista karttaa ei ollut. Vaikka maailma oli aika pieni ei tullut oikeastaan kuvaa siitä missä mikin paikka oli. Paikkojen nimet olivat myös hyvin samankaltaisia.

Henkilöiden ennaltamäärättyyn kohtaloon sidotut elämät harmittivat joitain, toivottiin että hahmot olisivat olleet oman elämänsä toimijoita eivätkä kohtalon polulle pakotettuja hahmoja jotka vaan toteuttivat ennalta määrättyä tehtäväänsä.

Uskonnon rooli jäi kesken. Perusasetelma oli ihan ookoo mutta se ei oikein edennyt tarinassa minnekään. Oli luostarilaitosta, soturimunkkeja, temppeleitä, hylättyjä palvontapaikkoja ja epämääräisiä viittauksia siihen miksi papisto oli tehnyt sen ratkaisun mikä kerrottiin mutta ei mitään erityistä mihin tarttua.

Sukupuoliroolit ärsyttivät, olisiko jo aika siirtyä tämän vuosituhannen puolelle siinä että patriarkaalinen maailma ei enää vetoa sivistyneeseen lukijaan. Tässä taas spekuloitiin sillä että tekijän nuori ikä näkyi, kirjailijan omat asenteet eivät ehkäpä ole vielä kehittyneet vaan oppi on imetty kotoa/koulusta.

Hahmogalleria oli niin runsas että se pani lukijaparan ihmettelemään kaikkien rooleja, tässä kohtaa mietittiin olisiko kirjaa editoitu kustantamon puolelta niin että kirjailijan ääntä ei ole kuultu, epäloogisuudet saattaisivat selittyä tällä. Itseäni häiritsi se seikka että nimistö oli niin samankaltainen, oli eläinten ja kasvien nimiä, mikä sinänsä oli hienoa mutta joihinkin hahmoihin ei tullut minkäänlaista tunnesidettä. Lisäksi jotkut hahmot vaan vilahtivat nimenä ja sitten ne vaan kuolivat ilman mitään syytä miksi olivat esiintyneet tarinassa. Se, että nimet olivat suomeksi, oli mielestäni postiivista sinänsä.

Olentokuvaus oli hyvin värikästä. Metsinkäiset olivat kiehtovia ja niistä olisi lukenut enemmänkin. Jäi hieman irralliseksi se seikka että miksi Metsä käyttäytyi kuten se teki. Myös Suden rooli jäi askarruttamaan. Vetäjä ihmetteli sitä että kun taikuus nousi kerran luonnosta niin minkälaista oli Velhon taikuus, "tekotaikuutta" vai mitä? Hän oli myös sitä mieltä että roolipelinä tämä voisi olla kiehtova. Tässä viitattiin Soikkelin lyttäysarvosteluun.

Kun mietimme kirjailijan sanomaa lukijoille minä esitin ajatuksen että toivottavasti kirjailija ei ole kirjaa kirjoittaessaan ollut vielä niin katkera että hän olisi ajatellut että mitään ei voi todellisuudessa muuttaa vaan kaikki tapahtunut tulee aina uudelleen ja uudelleen toistumaan. Tälle hieman naurahdettiin mutta muitakaan ajatuksia ei ehdotettu.
 
Seikkailu aiheena kiehtoo varmasti kaikenikäisiä lukijoita, osa kirjan kappaleista oli rankattu kirjastoissa lasten osastolle ja osa nuorten. Mielestäni tarina ei sovi ihan pienille lukijoille, ehkäpä esimurkkuille ja siitä ylöspäin tämä olisi sopiva kirja. Eikä aikuislukijakaan kyllästynyt tai kokenut tekstiä lapsenomaiseksi, kannattaa siis lukea jos perusfantsu kiinnostaa. Arvosana: 8/10.

Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikuuden historia".

Arvostelut löytyvät ainakin Hesarista Paula Havasteelta ja kovin sanoin on myös kirjaa suominut M.G. Soikkeli Aikakoneessa.

NaNoWriMo 2012 Winner

Picture from here.

Nano tältä vuodelta on vihdoin ohi! Kyllä se vaati aikamoisen rutistuksen tällä kertaa mutta nyt ollaan maalissa. Ensimmäistä kertaa sain myös tarinan valmiiksi. Lisäksi tarinani päähenkilöt tulivat niin tutuiksi että haluan kertoa lisää heidän elämästään. Joko kirjoitan heistä jatkoa seuraavassa nanossa tai sitten kirjoitan erillisiä novelleja mutta en ihan vielä sillä jonkinmoinen kirjoitusähky vaivaa kuten aina nanon päätyttyä.

Unirytmi meni tietysti persiilleen mutta se nyt on pientä sen rinnalla että kirjoittaa kuukaudessa kirjan. Olkoonkin että minun "kirjani" eivät tule koskaan päätymään kustannustoimittajan pöydälle. Talouskin meni kuralle matkakustannusten ja miittiherkuttelun johdosta mutta sekin on marraskuun normi. Nyt sitten syödään tutusti ja turvallisesti sitä kuuluisaa kaurapuuroa joulukuun eläkkeeseen saakka.

Nyt on aikaa relata ja käydä kirjapinon kimppuun. Velman lukuhaasteesta puuttuu vielä pari kirjaa ja hdcaniksen lukudiplomihaaste ja TBR-100 ovat vielä aloittamatta. Mutta onhan tässä vielä aikaa niiden suorittamiseen.

Taru sormusten herrasta-faniyö

Picture from here.

Finnkino järjesti viime perjantai/lauantaiyönä Tolkien-faneille superhubaa. Helsingissä Tennispalatsissa ja Vantaalla Flamingossa fanit saattoivat viettää aikaansa katsellen leffoja, nauttien muiden fanien seurasta ja nukkuen leffateatterissa sisällä sen sijaan että olisivat jatkaneet jonostusta ulkopuolella teltoissa. Ja miksi kukaan haluaisikaan jonottaa ulkona kylmässä märässä teltassa kun sisälläkin sai olla. Teatterit oli varattu vain fanien/jonottajien käyttöön koko yöksi eikä sisään päässyt enää kun ovet suljettiin alkuyöstä.

Kyseessähän oli 12.12. 2012 ensi-iltaan tulevan Hobbitti: Odottamaton matka-leffan lippujen jonotusyö ja jokaiselle jaettiin magee Hobbitti-aiheinen kaulanauha jossa oli jonotusnumero. Koska jonotus alkoi vasta aamulla klo: 7.30 ei kenenkään tarvinnut koko yötä jonossa roikkua vaan saattoi nauttia muusta toiminnasta. Itse katsoin kaikki LOTR-leffat pidennettyinä, uudelleen digitalisoituina versioina. Jostain syystä missasin silloin 2000-luvun alussa nämä teatterissa kokonaan joten ison screenin taika oli todella nautittava.

Leffat esitettiin viimeistä lukuunottamatta aivan perätysten joten koko yön saldona oli huimat 11 h 20 min leffankatselua. Hieman takapuoli oli puuduksissa huolimatta ykkössalin miellyttävistä penkeistä. Mutta kaikkein jännintä oli kun pääsin vihdoin kotiin ja yritin nukkua niin yhtäkkiä alkoi kuulua korvissa leffamusiikkia joten jouduin ottamaan troppia että sain unenpäästä kiinni. Mutta onpahan liput enskariin! Oma lippuni on suurimpaan saliin jossa leffa esitetään HFR 3D:nä ensimmäistä kertaa Suomessa. Sekin muuten tulee olemaan elämys sillä ainakin Tennispalatsi on kokonaan varattu Hobbittin ensi-ilta näytökselle, ajatelkaa, kaikki 14 salia esittää samaa leffaa yhtä aikaa, vaude!

Lue lisää HFR 3D-tekniikasta Finnkinon sivulta.

Hobbitti: Odottamaton matka-leffan IMDb-sivu.

Kesytön

Kuva täältä.

Fantasia-lukupiiri Pasilan kirjastossa 7.11.2012, kirjana Elina Rouhiaisen Susiraja 1: Kesytön.

Kirjailija oli itse kirjailijavieraana ja saimme kysellä ja kommentoida esikoiskirjailijan fantasiakirjaa suoraan alkulähteille. Kirjailija kuvaili kirjoitusprosessiaan ja kertoi että ensin hän näki mielessään kuvan jossa Raisa istuu kannonnokassa ja hänen seuraansa tuli susi josta hän heti tiesi ettei se ollut pelkkä susi vaan joku yliluonnollinen olento.

Vetäjä tiedusteli onko tämä nyt sitä uuskummaa, realismia vai fantasiaa.

Esille nousi kysymys miksi Raisa viilteli itseään vaikka oli vahva taiteellinen nainen.

Kirjailija vastasi että nuoruus on todella vaikeaa aikaa, Raisan äidin kuolema, yläasteen aikaiset ystävät ja luokkatoverit ovat ahdistuneita ja masentuneita. Kirjailija ei halunnut vähätellä heidän tuskaansa. Hän halusi kuvata sitä ahdistusta ja pahaa oloa jota nuoret tuntevat.

Tähän nousi esille tiukka vastakommentti että kaikissa ikäryhmissä on vaikeita kokemuksia esim. sota tai paha lama. Ei saa asettaa sukupolvia vastakkain. Maailma toki on monimutkaistunut ja vaatimukset ovat erilaisia mutta kaikissa ikäpolvissa on omat hankaluutensa.

Kirjassa ilmeni mielenkiintoisia valtarakenteita, joku kysyi miksi ihmissusinaiset olivat alisteisessa asemassa poikiin ja miehiin nähden.

Vastauksena on että Raisa pyrkii taistelemaan näitä valtarakenteita vastaan koska on yhteisön ulkopuolinen. Muu väki on lauman sääntöjen alainen.

Suden kuvaaminen tuntui realistiselta ja suomalainen mytologia tuli hyvin esille. Se oli hyvä että susi- ja ihmishahmo olivat erillään kuvattuina. Kirjailija oli iloissaan siitä että fantasiassa ei ole sääntöjä, voi luoda oman maailmansa ja omat sääntönsä. Huono puoli siinä en se että niitä itse luotuja sääntöjä on sitten seurattava koko kirjansarjan ajan.

Tästä kirjasarjasta on tulossa viisiosainen. Pari ensimmäistä on valmiina ja viimeinen osa myös. Loppu on kirjailijalle jo selkeä. Muut kirjat siinä välissä ovat sitten vielä auki.

Lukijoiden mielestä kirjan hahmot olivat hyvin Twilightmaisia. Konstasta on tykätty, hän on isähahmo Raisalle.

Kirjailija on saanut paljon sähköpostia jossa ollaan tiedusteltu onko kirjailija tarkoittanut kenties juuri heidän kotikyläänsä kun on kuvannut kirjan tapahtumia Hukkavaarassa Kainuussa. Ikävä kyllä Hukkavaara on täysin fiktiivinen paikka eikä sille ole selkeää esikuvaa, kirjailija ei ole edes koskaan käynyt Kainuussa.

Tässä kohtaa ihmeteltiinkin että miksi kirjan tapahtumat sijoittuvat Kainuuseen, onhan niitä susia muuallakin. Kirjailija vastaa että Kainuu on hänelle mystinen outo paikka, hyvä siinä missä joku muukin. Kirjailijalta kysytään myös usein että miksi kirjan henkilöt eivät puhu Kainuun murretta mutta kirjailija totesi sen tutkimusvaiheessa mahdottomaksi haasteeksi koska Kainuussa on paljon eri murteita, ne vaihtelevat jopa kylittäin. Kirjailija ei halunnut opetella sitä sillä yleiskieltä on helpompi kirjoittaa. Kustannustoimittaja oli samaa mieltä siitä että murre olisi liian vaikeaa.

Hukkavaara on salassa muusta maailmasta, ihmisten yhteiskunta on erillään paranormaalista maailmasta. Tämä on kirjailijan mielestä hyvin tavallista tässä genressä.
Mikael, tuleva alfa huolehtii koko ajan kaikista muista. Hän tuntuu ikäistään vanhemmalta. Lukupiirin vetäjän mielestä hänessä on samoja piirteitä kuin Twilightin Edward Cullenissa. Niko oli myös mielenkiintoinen hahmo mutta toisaalta hän on melko stereotyyppinen homohahmo. Jotkut toivoivat että Raisa olisi valinnut Nikon eikä Mikaelia. Kirjailija kertoi että genren mukaisesti tyttö rakastuu aina alfaurokseen. Siksi Raisa valitsee Mikaelin.
Raisan nimeä ihmeteltiin, monen mielestä se oli outo nimi sankarille. Kirjailija tykkäsi nimestä, hän ei halunnut laittaa tytölle tavallista nimeä joka sotkeentuisi muihin nimiin. Hänelle kaikki hahmojen nimet vain tulivat mieleen. Hän ei tunne ketään Raisaa todellisessa elämässään. Hän antoi itselleen luvan antaa hahmolle haluamansa nimen.
Oikolukuvaihe kyllästytti ja uuvutti. Kirjailija tulee sokeaksi omalle tekstilleen ja typot ja epäloogisuudet jäävät helposti huomaamatta. Niitä ei kuitenkaan lukijoiden mielestä ollut kovinkaan montaa. Itse löysin kaksi.
Tammi on kustantamona keskittynyt lasten- ja nuortenkirjojen julkaisemiseen. He ottivat kirjailijan siksi julkaisuohjelmaansa koska hän oli nuori (24-vuotias) esikoiskirjailija ja koska useampiosaisesta kirjasarjasta tulee helpommin markkinoitava näillä spekseillä. Tämän kirjan edustama genre on nyt pinnalla joten laajempi markkinointi tuottaa helpommin tulosta. Kirjailija kertoi että hän tekee myös itse markkinointia kouluvierailuilla ja jakamalla flaiereita erilaisessa tilaisuuksissa jossa on nuorta väkeä. Myös kirjablogistien arviot tuovat uusia lukijoita ja niin ollen myös ostajia.
Kirjan teemoiksi nousivat erilaisuus (Raisa, Niko), kasvutarina, isku vastaan patriarkaalista instituutiota, kirjailija sanoi että hän haluaa kirjoittaa nimenomaan teinitytöille, siksi koska heitä ei arvosteta vaan aina haukutaan. Myös pojilta on tullut hyviä kommentteja kirjasta. Miehiltä ei ole tullut mitään arvioita mutta joku hänen ystävänsä isä oli kirjan lukenut ja tykännyt siitä.

Oma arvioni: Ensimmäiset sata sivua tylsää puurtamista. Sitten tarina alkaa ja tuntuu aivan siltä että plääh, taas yksi Twilight -kopio. Mutta kun jaksaa vaan jatkaa lukemista kyllä se koukku sieltä löytyy ja jatko-osia jää odottamaan. Arvosana: 7/10.

Susiraja 2: Uhanalainen ilmestyy kesällä 2013.
Kirjailijan kotisivut: www.elinarouhiainen.com
Nanoni edistyy hienosti kuten sivupalkista seuraamalla näette ja olen saanut sanamääräni taas kiinni. Pääsen maaliin kuten aiemminkin ellei mitään kamalaa enää satu. Tämä ei sitten ollut PC-mokatontulle käsky tulla kyläilemään, etköhän ole jo hoitanut hommasi tässä osoitteessa, mene välillä muualle mesoamaan!*tekee karkoitusloitsun*
Edit 30.11.: Liitän tämän kirjan Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Taikaolentojen hoito".

Breaking Dawn Part 2

Ensi-ilta oli ja meni eilen, kävin katsomassa leffan ihan yksikseni ja sain keskittyä rauhassa fanittamaan ja nauttimaan viimeisestä Twilight Sagan leffasta. Tykkäsin kovasti, huumoria oli mukavasti mukana, yllätyksiäkin oli, aivan kuin odotinkin mutta näin jälkikäteen katuen harmittaa se että tulin katsoneeksi kaikki ennakko-clipit ja muut trailerit ja kaiken sälän koska nyt suurin osa leffasta oli liiankin tuttua. No, oma moka ja silleen. Aion kuitenkin tämänkin käydä vielä uudelleen katsomassa, niin kuin olen katsonut kaikki edellisetkin osat, sillä mielestäni leffateatterin suurelta valkokankaalta nähtynä elokuvat ovat aina nautittavampia katsella.

Juonesta en mitään paljasta sillä itse inhoan sitä että joku spoilaa sisällön tai jonkun yksityiskohdan, tämä leffa on kuitenkin tärkeä vain faneille joten muut älkööt vaivautuko:) Suosittelen tätä twihardeille ja niille jotka julkisesti vihaavat koko franchisea mutta menevät kuitenkin katsomaan jotta voivat vihata taas hiukan lisää ja moittia Meyeriä:) Arvosana: 9/10.

Nano ei etene toivotusti, ei vähiten siksi että olen missannut useita päiviä milloin koneen hajoamisen vuoksi milloin kavereiden synttäreiden yms. tarpeellisen mutta hidastavan jutun vuoksi. Tämän nanon aihe ja hahmot ovat minulle kovin mieleisiä ja odotan innolla saada jatkaa heidän tarinaansa mutta pelkään pahoin että tällä tahdilla (olen tällä hetkellä n. 4K sanaa jäljessä aikataulusta) en ehdi maaliin oikeaan aikaan. Toki yritän kaikkeni ja varmasti viimeisenä yönä vielä loppurutistan mutta ehkä ensimmäisen kerran kaikkien näiden kuuden nanoni aikana tuntuu siltä että en ehkä yksinkertaisesti kykene enkä selviä. Mutta ans kattoo ja pitäkee peukkuja!

Varjeltu rakastaja

Kuva täältä.

"Varjeltu rakastaja" on kirjasarjan kuudes osa ja jatkaa edelleen Mustan tikarin veljeskunnan tarinaa. Tässä osassa päähenkilöitä on useita, John Matthew, Phury, Cormia, Lash ja Rehvenge.

Lashin menneisyydestä selviää uusia asioita ja ne ovatkin rautaista kamaa. Kaveri ei ihan odottanut tällaista mutta ottaa siitä kaiken irti. Mikä tuokin muuhun porukkaan uutta potkua. Lashin tie käy taas ristiin Johnin kanssa ja tietynlaiset kostotoimet ottavat paikkansa. Omegakin on sekaantunut asiaan tavalla joka laittaa koko vampyyrimaailman aivan sekaisin. Veljeskuntakin on kriisin partaalla, ehkä enemmän kuin koskaan.

Johnin ystävä Qhuinn joutuu puolestaan pahaan pulaan useammalla kuin yhdellä tavalla. Ensin perheensä kanssa ja sitten puolustaessaan ystäväänsä. Hän yrittää selvitä parhaalla mahdollisella tavalla säästäen ystäviään Johnia ja Blaylockia ja se rikkoo melkein kolmikon välit lopullisesti. Blaylockista paljastuu eräs seikka johon on ollut hieman viitteitä aiemmissa jaksoissa ja minua se ilahdutti kovasti. Kuulemme varmaan tästäkin myöhemmin lisää. Qhuinnin pelastaa lopulta ikivanha veljeskunnan laki ja kuningas asettaa sen voimaan suojellakseen nuorta urosta. Lekuri-Janeakin tarvitaan tiukan paikan tullen parillakin eri taholla.

Phury taistelee omaa kohtaloaan vastaan, kohtaloa jonka hän itse valitsi. Esi-uroksena toimiminen ei vieläkään luonnistu ja "kissa ja hiiri"-leikki Cormian kanssa saa yhä uusia ilmenemismuotoja. Kun Phury ei tiedä mitä Cormialle tekisi hän "palkkaa" Johnin viettämään aikaa naaraan kanssa ja heidän suhde syveneekin ystävyydeksi. Molemmat tuntevat tietynlaisen yhteyden ja se tuo kummallekin lisää mietittävää tahoillaan. Kun Cormia pikkuhiljaa tutustuu Tämän puolen asioihin kuten elokuviin, värillisiin ruusuihin ja suklaaseen hän tajuaa kuinka erilaista elämää Phury viettää kun hän ja sisarensa. Hän itse nauttii asioista niin paljon että tuntee pettäneensä pyhän tehtävänsä ja kokee hurjia itsesyytöksiä ja huonoa oloa.

Valittu alkaa kaivata takaisin Toiselle puolelle omien sisartensa joukkoon. Päätöstä palata takaisin vauhdittaa se seikka että Directrix on koko ajan vaatimassa hänen ja Esi-uroksen sinetöivän liittonsa ja Cormian ottavan paikkansa Ensimmäisenä Puolisona. Kun Cormia ei sitä velvollisuuttaan yksin pysty täyttämään, ei vastahakoisen pariskunnan välillä tapahdu mitään vaan asiat vellovat epävarmuudessa ja väärinkäsityksissä. Valittu luulee ettei Phury halua häntä ja Phury tietenkin haluaa että Cormia suostuu vapaaehtoisesti pyhään toimitukseen eikä yritä pakottaa tätä samalla kun kieltää itseltään mahdollisuuden rakastamiseen koska ei halua että Cormia torjuu hänet. Suhdesoppa on siis veljeskunnan tapaan taas tarjolla.

Phury taistelee myös menneisyytensä kauhujen ja punatupakkariippuvuutensa kanssa. Riippuvuus uhkaa ottaa vampyyrin kokonaan valtaansa, hän käy omaksikin nöyryytyksekseen kovin tiheään Rehvengen klubilla täyttämässä varastojaan. Muu veljeskunta on huolissaan Phurysta, mukaanlukien hänen kaksoisveljensä Zsadist joka saa Phuryn kiinni teosta joka sinetöi erään asian ja jopa kuningas Wrath joutuu puuttumaan asiaan. Riippuvuuden taustoja selvitellään ja asia saa eräänlaisen päätöksensä kirjan lopussa.


Rehvengestä paljastuu uusia asioita lähinnä hänen Sympath-puolesta. Se olikin mielenkiintoista ja hänen ja Xhexsin taustasta kuullaan varmasti lisää jatko-osissa sen verran kesken tuo juonikuvio jätettiin. Xhexsin ja Johnin tapaaminen johtaa molemmat hämmennyksen valtaan mutta tässä osassa ei vielä päästy puusta pidemmälle. Ehkä jo seuraavassa kirjassa tyypit panevat parastaan, noin niinkuin sananmukaisesti.

Kirjan alussa ja lopussa kuullaan lisää veljeskunnan jo kadonneeksi ja kuolleeksi luullusta jäsenestä. Mukaan kuvioihin tunkeutuu uusi yliluonnollinen hahmo joka vaikuttikin erikoiselta ja mielenkiintoiselta hemmolta. Tätä juonikehittelyä odotan jatkossa ehkäpä eniten Johnin vaiheiden lisäksi.

Kirjurineitsyt tekee niin tärkeän päätöksen kirjan loppupuolella että sen vaikutukset koko vampyyrimaailmaan ja erityisesti Valittuihin tulee olemaan erityisen merkittäviä. Myös Paynen kohtalo tulee avautumaan lisää jatkossa koska hänen äitinsä tekee merkittävän päätöksen kirjan lopussa. Tämä osa oli vauhdikas, jännittävä, riittävästi romantiikkaa ja taistelua. Arvosanaksi annan: 9/10.

Rauhansota

Kuva täältä.

Vernor Vingen "Rauhansota" on ensimmäinen kahdesta "Across Realtime"-sarjan kirjasta. Kirjan maailma on mielenkiintoinen, salaperäiset kuplat peittävät osia maapallosta ja niiden tekijä Rauhanlaitos hallitsee rautaisella otteella koko maailmaa. Kuplat ovat läpäisemättömiä, heijastavia ja hajoamattomia ja niihin on "säilötty" Rauhanlaitoksen toimesta sekä kapinoivia kaupunkeja että vaarallista aseistusta. Rauhanlaitos lopetti sodat jotka meinasivat tuhota koko maapallon ja siinä samassa otti vallan itselleen. Kaikenlaisen suurteollisuuden kehittely on kiellettyä ja ainoastaan Rauhanlaitoksella on lentokoneita, autoja ja aseita. Muu ihmiskunta ajaa hevoskärryillä, käyttää aurinkoenergiaa ladatakseen akkuja joilla sitten käyttää alkeellista tekniikkaa. Videopelit ja shakki ovat suuressa suosiossa ja osa ihmisistä käyttää kiihdytysprosessoreita kallon sisään asetettavien antureiden avulla.

Kansallisia rajoja ei enää ole, (kerrankin USA on tuhottu eikä ole se tärkein maa maapallolla) maailma on jaettu kolmeen suuralueeseen joita hallitsevat Rauhanlaitoksen ylin johto. Pikkuhiljaa alkaa ilmetä ongelmia, kuplat alkavat hajota, niiden kehittelijä suunnittelee vallankaappausta apunaan nuori poika joka on uskomattoman älykäs ja matemaattisesti superlahjakas. Mies ja poika saavat apua pientehtailijoilta ja sota syttyy. Kumpi voittaa, säilyykö maailma kokonaisena, mitä kuplien sisällä tapahtuu ja onko tässä kaikessa mitään järkeä? Mielestäni kirja oli selkeä ja johdonmukainen, pidin henkilöhahmoista ja ekologisesta otteesta. Kirjan pystyy lukemaan itsenäisesti mutta jäin kuitenkin odottamaan seuraava osaa. täytyypä metsästää se kirjastosta kunhan nano on ohi ja ehdin lukemaan normaalisti. Arvosana: 9/10.
Edit 30.11. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan: "Tähtitiede".