Kuva täältä.
Gregg Bradenin "Fraktaaliaika" oli PaHeen lukupiirin kirjana tällä viikolla. Tässä ajatuksia joita kirja herätti meidän neljän mielissä.
Kirja olisi ollut parempi jos teksti olisi pysytellyt tieteellisissä faktoissa sen sijaan että kirjailija teki sujuvasti päätelmiä ja jatko-oletuksia esoteriikan pohjalta. Tieteellisistä teorioista oli johdettu päätelmiä jotka kiinnostivat mutta toisaalta ärsyttivät. Osa tykkäsi, osa tyrmäsi. Kirjoittaja veti yhtäläisyysmerkkejä maapallon magneettikenttien ja napojen siirtymisestä, josta ei ainakaan toistaiseksi ole tieteellistä tutkimustietoa, ilmaston lämpenemiseen. Tämä teoria oli kiinnostava ja tästä olisimme kaivanneeet lisätietoa. Faktat sinänsä olivat tosia mutta teoriat eivät vakuuttaneet lukijoita.
Eräs lukija olisi halunnut tietää tarkemmin mitä tapahtuu kun maailmanaika on zeniitissä, ei vain kirjan esittämät alku ja loppu. Mitä zeniitissä tapahtui/tapahtuu? Esimerkkinä hän mainitsi tällä hetkellä kuluvan maailmanajan tapahtumista 11-vuotiaan Buddhan. Kiinnostavaa olisi tietää onko teoria pätevä myös ajan zeniitissä tai missä tahansa ajankohdassa. Hän totesi myös että: "Suhteellisuusteoria antaa vain nuivan ja nihkeän selityksen ajan luonteesta." "Mikä oli hegemonian vaikutus, sen seuraus ja kulminaatiopiste?"
Toinen lukija oli soveltanut aikakoodia itseensä ja omiin elämänvaiheisiinsa muttei ollut saanut odottamiaan tuloksia. Häneltä ei löytynyt merkittäviä syklejä, ei selkeitä hyviä tai huonoja olosuhteita jotka olisivat toistuneet koodin mukaisesti. Muut eivät olleet kokeilleet koodia. Hän myös oli pohdiskellut ajan merkitystä yksilölle tai ihmisryhmälle. "Jospa aika kulki eri tavalla, ajan yksikkö esim. minuutti, tunti ja päivä olikin eri pituinen? Jos aika on kerran fraktaalinen niin voisiko esim. Raamatun ajan ihmisten pitkäikäisyys selittyä tällä ajan ominaisuudella?" Sama lukija mietti että jos edellinen siirros on tapahtunut 1950-luvulla niin joitain merkittäviä henkisyyden tapahtumia voidaan löytää tältä ajanjaksolta. Esim. pakanauskontojen nousu suuremman yleisön tietoisuuteen.
Kirjailija toisteli useassa kohdassa tämän kuluvan maailmanajan loppuhetkeä, Mayojen mukaista päivämäärää, 21.12.2012 mutta ei kuitenkaan selittänyt mitä silloin tapahtuu. Sen hän mainitsi ettei varsinaista maailmanloppua tule vaan joitain suurehkoja muutoksia ihmisten elämään ja maailman toimintaan. Mitä muutoksia se tuo esim. henkisyyteen, se olisi ollut kiintoisaa kuulla. Bradenin mukaan vain olosuhteet toistuvat, eivät itse tapahtumat sellaisenaan. Kuitenkin hän itse ennusti monia yksityiskohtaisia tapahtumia. Lukijan näkökulmasta ne olivat liian subjektiivisia ollakseen uskottavia.
Kirjan suomennosta pidettiin huonona, kukaan ei ollut lukenut alkukielellä mutta yksi aikoi vielä vilkaista olisiko se ollut selkeämpi joissakin kohdissa jotka häntä kiinnostivat. Kirjan jenkkikeskeisyys ärsytti, miksi kirjailija sitten ei ollut käyttänyt aikakoodia jonkin muun maanosan tapahtumien ennustukseen, se ei käynyt ilmi kirjasta. Myös tutut amerikkalaiset salaliittoteoriat, jotka sinänsä ovat naurettavia vaikkakin kiinnostavia, loistivat tässä8kin) kirjassa. Braden oli onnistunut löytämään niitä myös luonnosta.
Kirjan kristinuskosta johdetut kommentit ärsyttivät esimerkiksi siinä kohdin että Mayat eivät todellakaan olleet kyseisestä uskonnosta kuulleetkaan joten kristus ei ollut heille millään tavalla merkittävä henkilö. Olisi ollut mielenkiintoisempaa, ja uskottavampaa, mikäli kirjailija olisi kyennyt katsomaan asioita laajemmin, myös muiden uskontojen ja vakaumusten näkökulmasta.
Arvosanaksi annan 5/10.
Kirjasta on sanansa sanonut myös Ultra-lehden toimittaja.
Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Numerologia".
torstai 18. lokakuuta 2012
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Aurinkojen huone
Kuva täältä.
Vuonna 2009 Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaana ollut Reynoldsin "Aurinkojen huone" kertoo Abigail Gentianista, naisesta joka päättää ylittää ja laajentaa ihmisyyden rajat siirtäen oman tietoisuutensa, persoonallisuutensa ja muistonsa tuhanteen klooniin. Gentianin kloonien suvusta käytetään nimeä Kukkien huone, samasta alkukodista, Kultaisesta tunnista lähtee myös joitain muitakin saman päätöksen tehneitä ja heitä kaikkia kutsutaan yhteisnimellä Sukuyhteisö.
Kirjan päähenkilöinä ovat Gentianin suvun Purslane ja Campion sekä heidän vieraansa konekansan Hesperos. Sukuyhteisön jäsenet tutkivat ja manipuloivat koko tunnettua universumia matkoillaan, jotkut tehden vain hyvää, jotkut oman etunsa tavotteisiin sopien tuhoavat ja nostavat uusia sivilisaatioita. Yksi Kierros kestää noin parisataa tuhatta vuotta, toki subjektiivinen aika ei kulu samaa tahtia sillä Kiertolaiset viettävät suurimman osan ajasta staasissa tai jäädytettyinä. Jokainen suvun jäsen on velvoitettu pitämään matkapäiväkirjaa johon tallennetaan kiertolaisen näkemät ja kokemat ihmeet ja uudet ja vanhat sivilisaatiot kierroksen aikana. Kun suku on kiertänyt yhden täyden kierroksen omassa galaksissaan se tapaa kohdemaailmassa. Siellä kunkin matkakertomus jaetaan kaikkien kloonien kesken ja kuolleita tai uupuneita kiertolaisia muistetaan tehden kunnianosoiteuksia kuten esim. kaiverretaan kiertolaisen kuva tähtivyöhön.
Campion käynnistää tietämättään tapahtumasarjan jolla on kauaskantoisia seuraamuksia. Ei pelkästään Kukkien huoneelle vaan myös koko Linnunradan tulevaisuudelle. Keitä ovat Auringon huoneen jäsenet jotka ovat ratkaisevassa asemassa tässä suunnitelmassa ja joiden olemassaolosta eivät muut Sukuyhteisön jäsenet edes tienneet? Mikä rooli konekansalla on tähän kaikkeen, entäpä Vigilandia, miksi se nousee yhä uudelleen esille ja miksi Andromedan galaksi on vain musta Reikä? Campion ja Purslane kohtaavat Ilmojen hengen Neumessa mikä osoittautuu myöhempien tapahtumien kannalta tärkeäksi kiinnekohdaksi yhä hullummaksi muodostuvassa arvoituksessa jossa on koko tunnetun universumin kohtalo vaarassa.
Reynolds kutoo tarinaansa tuttuun tapaan jännittävästi ja mukaansatempaavasti eikä päästä lukijaa helpolla. Upeat tekniset yksityiskohdat ja huimat tulevaisuuden astrofysikaaliset saavutukset vyöryvät lukijaa päin huimaavalla vauhdilla. Vaikka tämä kirja voidaankin nähdä hardcore-avaruusseikkailuna niin lukija pysyy kyllä kyydissä vaikkei olisikaan fysiikkaa ja astronomiaa lukenut. Henkilöhahmot ovat niin mielenkiintoisia että kun kirja loppuu haluaisi kuulla vielä lisää. Tykkäsin tästä hirmu kovasti! Arvosana: 10/10. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Lentäminen".
Arvionsa on antanut myös Kirjavinkit, Risingshadow ja Puolisilmä.
Vuonna 2009 Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaana ollut Reynoldsin "Aurinkojen huone" kertoo Abigail Gentianista, naisesta joka päättää ylittää ja laajentaa ihmisyyden rajat siirtäen oman tietoisuutensa, persoonallisuutensa ja muistonsa tuhanteen klooniin. Gentianin kloonien suvusta käytetään nimeä Kukkien huone, samasta alkukodista, Kultaisesta tunnista lähtee myös joitain muitakin saman päätöksen tehneitä ja heitä kaikkia kutsutaan yhteisnimellä Sukuyhteisö.
Kirjan päähenkilöinä ovat Gentianin suvun Purslane ja Campion sekä heidän vieraansa konekansan Hesperos. Sukuyhteisön jäsenet tutkivat ja manipuloivat koko tunnettua universumia matkoillaan, jotkut tehden vain hyvää, jotkut oman etunsa tavotteisiin sopien tuhoavat ja nostavat uusia sivilisaatioita. Yksi Kierros kestää noin parisataa tuhatta vuotta, toki subjektiivinen aika ei kulu samaa tahtia sillä Kiertolaiset viettävät suurimman osan ajasta staasissa tai jäädytettyinä. Jokainen suvun jäsen on velvoitettu pitämään matkapäiväkirjaa johon tallennetaan kiertolaisen näkemät ja kokemat ihmeet ja uudet ja vanhat sivilisaatiot kierroksen aikana. Kun suku on kiertänyt yhden täyden kierroksen omassa galaksissaan se tapaa kohdemaailmassa. Siellä kunkin matkakertomus jaetaan kaikkien kloonien kesken ja kuolleita tai uupuneita kiertolaisia muistetaan tehden kunnianosoiteuksia kuten esim. kaiverretaan kiertolaisen kuva tähtivyöhön.
Campion käynnistää tietämättään tapahtumasarjan jolla on kauaskantoisia seuraamuksia. Ei pelkästään Kukkien huoneelle vaan myös koko Linnunradan tulevaisuudelle. Keitä ovat Auringon huoneen jäsenet jotka ovat ratkaisevassa asemassa tässä suunnitelmassa ja joiden olemassaolosta eivät muut Sukuyhteisön jäsenet edes tienneet? Mikä rooli konekansalla on tähän kaikkeen, entäpä Vigilandia, miksi se nousee yhä uudelleen esille ja miksi Andromedan galaksi on vain musta Reikä? Campion ja Purslane kohtaavat Ilmojen hengen Neumessa mikä osoittautuu myöhempien tapahtumien kannalta tärkeäksi kiinnekohdaksi yhä hullummaksi muodostuvassa arvoituksessa jossa on koko tunnetun universumin kohtalo vaarassa.
Reynolds kutoo tarinaansa tuttuun tapaan jännittävästi ja mukaansatempaavasti eikä päästä lukijaa helpolla. Upeat tekniset yksityiskohdat ja huimat tulevaisuuden astrofysikaaliset saavutukset vyöryvät lukijaa päin huimaavalla vauhdilla. Vaikka tämä kirja voidaankin nähdä hardcore-avaruusseikkailuna niin lukija pysyy kyllä kyydissä vaikkei olisikaan fysiikkaa ja astronomiaa lukenut. Henkilöhahmot ovat niin mielenkiintoisia että kun kirja loppuu haluaisi kuulla vielä lisää. Tykkäsin tästä hirmu kovasti! Arvosana: 10/10. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Lentäminen".
Arvionsa on antanut myös Kirjavinkit, Risingshadow ja Puolisilmä.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Pilvikartasto
Kuva täältä.
David Mitchellin "Pilvikartasto" oli fantasialukupiirin kirjana tällä viikolla. Paikalla oli vetäjän lisäksi kuusi innokasta lukupiiriläistä joiden kaikkien yhteisiä mielipiteitä ja ajatuksia seuraavassa lainaan iloisesti sekaisin muistikirjani avustuksella.
Kirjoitustyyli, sisäkkäiset tarinat herätti ihastusta ja vihastusta kaikkien lukijoiden mielessä. Erityisesti murreosuudet ja ensimmäisen tarinan vanhahtavaa kieltä moitittiin. Siihen tottui kyllä myöhemmin mutta moni meinasi jättää kirjan kesken sen vuoksi. Myös tehokeinona käytetty &-merkki kummastutti. "Väinö Linnan käyttämä liudennettu murre on esimerkkinä siitä kuinka murretekstiäkin voi kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi totesi vetäjämme." Komeetta-syntymämerkki johdatti lukijan uudelleensyntymän äärelle. Mietittiin sitä onko merkki sielussa vai DNA:ssa kulkeva. Keskusteltiin mikä sielu on. Ei päästy yhteisymmärrykseen.
Kirja jakaantuu kuuteen erilaiseen osioon joita kaikkia sitoo yhteen kunkin tarinan päähenkilö joka jotenkin liittyy myös muihin tarinoihin. Kirjasta pystyi erottelemaan teemoja jotka kulkivat kaikkien kuuden sisäkkäisen tarinan läpi. Tällaisia teemoja ovat esimerkiksi orjuus, vääryydet, alistaminen, myrkyttäminen, suojelu ja geenimanipulaatio. Kirjan yhteiskuntakritiikki on voimakasta mutta hienovaraista. Mietimme turmeleeko valta aina ja kaikkialla, millainen ihmisen degeneraatio oli kirjassa, vanhustenhoidon taso mietitytti ja niin sekä uskonto kuin ydinenergia tuli esille kriittisesti joskin myös aikakehykseensä sidottuna.
Mikä sitten oli kirjan sanoma? Tällaisia heiteltiin: Pessimistinen ennustus tai varoitus, sielunvaellus, ihmiskunnan rappion syklisyys ja kenties menneisyyden ihannointi. Kirja oli haastava sekä toteutukseltaan että eri aikakausien ja henkilöiden limittymisien vuoksi. Pidin itse tästä kovasti ja monien yksityiskohtien ja oivallusten vuoksi tämä täytyy lukea uudestaan jossain vaiheessa että saisin tästä kaiken irti. Arvosanaksi annan 9/10. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Loitsut".
Lisäys 14.10.
Kirjan on arvostellut myös Raija Taikakirjaimissa. Sieltä löytyy myös tulevan leffan ensimmäinen traileri. Vaikutti hienolta, pitää ehdottomasti katsoa kunhan Suomeen rantautuu! Pasi Salminen Kiiltomadossa on myös sanonut sanansa.
David Mitchellin "Pilvikartasto" oli fantasialukupiirin kirjana tällä viikolla. Paikalla oli vetäjän lisäksi kuusi innokasta lukupiiriläistä joiden kaikkien yhteisiä mielipiteitä ja ajatuksia seuraavassa lainaan iloisesti sekaisin muistikirjani avustuksella.
Kirjoitustyyli, sisäkkäiset tarinat herätti ihastusta ja vihastusta kaikkien lukijoiden mielessä. Erityisesti murreosuudet ja ensimmäisen tarinan vanhahtavaa kieltä moitittiin. Siihen tottui kyllä myöhemmin mutta moni meinasi jättää kirjan kesken sen vuoksi. Myös tehokeinona käytetty &-merkki kummastutti. "Väinö Linnan käyttämä liudennettu murre on esimerkkinä siitä kuinka murretekstiäkin voi kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi totesi vetäjämme." Komeetta-syntymämerkki johdatti lukijan uudelleensyntymän äärelle. Mietittiin sitä onko merkki sielussa vai DNA:ssa kulkeva. Keskusteltiin mikä sielu on. Ei päästy yhteisymmärrykseen.
Kirja jakaantuu kuuteen erilaiseen osioon joita kaikkia sitoo yhteen kunkin tarinan päähenkilö joka jotenkin liittyy myös muihin tarinoihin. Kirjasta pystyi erottelemaan teemoja jotka kulkivat kaikkien kuuden sisäkkäisen tarinan läpi. Tällaisia teemoja ovat esimerkiksi orjuus, vääryydet, alistaminen, myrkyttäminen, suojelu ja geenimanipulaatio. Kirjan yhteiskuntakritiikki on voimakasta mutta hienovaraista. Mietimme turmeleeko valta aina ja kaikkialla, millainen ihmisen degeneraatio oli kirjassa, vanhustenhoidon taso mietitytti ja niin sekä uskonto kuin ydinenergia tuli esille kriittisesti joskin myös aikakehykseensä sidottuna.
Mikä sitten oli kirjan sanoma? Tällaisia heiteltiin: Pessimistinen ennustus tai varoitus, sielunvaellus, ihmiskunnan rappion syklisyys ja kenties menneisyyden ihannointi. Kirja oli haastava sekä toteutukseltaan että eri aikakausien ja henkilöiden limittymisien vuoksi. Pidin itse tästä kovasti ja monien yksityiskohtien ja oivallusten vuoksi tämä täytyy lukea uudestaan jossain vaiheessa että saisin tästä kaiken irti. Arvosanaksi annan 9/10. Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Loitsut".
Lisäys 14.10.
Kirjan on arvostellut myös Raija Taikakirjaimissa. Sieltä löytyy myös tulevan leffan ensimmäinen traileri. Vaikutti hienolta, pitää ehdottomasti katsoa kunhan Suomeen rantautuu! Pasi Salminen Kiiltomadossa on myös sanonut sanansa.
Tunnisteet:
Aika,
David Mitchell,
Dystopia,
Fantasia,
Lukuhaaste,
Lukupiiri,
Politiikka,
Sci-fi,
Talous
Lukudiplomi-haaste
hdcanis laittoi lukudiplomihaasteen vireille ja päätin osallistua koska minun kouluaikoinani ei tällaista ollut. Ja koskaan ei ole liikaa kirjoja lukulistalla, eihän? Kirjat valitaan Opetushallituksen Kunnari-ohjelmasta. Tarjolla on kaikille luokka-asteille oma lukudiplomi joista voi yhden valita. Jokaisella valitulla diplomilla on useita kategorioita joista valitaan luettavaksi yhteensä 6-10 kirjaa. Tässä alkuperäinen haasteteksti:
LUKUDIPLOMI-HAASTE
kaikille innokkaille lukijoille ikävuosista riippumatta.
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
1. Valitse vapaasti luokkatasosi ja diplomi jonka haluat suorittaa. Pohjana suosittelen tuota Opetushallituksen Kunnaria, mutta vastaavat paikkakuntakohtaiset diplomiohjelmat hyväksytään myös. Ilmoita valintasi tämän bloggauksen kommenttiosiossa.
2. Seuraa diplominsuorituksen ohjeita. Tyypillisesti tarjolla on useita temaattisia lukulistoja joista kustakin valitaan luettavaksi yksi kirja niin että yhteensä luetaan 6-10 kirjaa. Luetuista kirjoista joko tehdään normaali bloggaus oman tyylin mukaan tai tehdään jokin diplomiohjeissa annetuista tehtävistä, tai mieluiten tietysti molemmat (kannattaa lukea ne tehtävälistat läpi, siellä on lukuisia mielikuvitusta kutkuttavia tehtäviä...)Mahdolliset elokuvatehtävät ovat vapaaehtoisia, tällä kertaa keskitymme kirjoihin ja ajoittaisiin sarjakuviin.
3. Haaste alkaa nyt, ja kouluvuoden mukaisesti päättyy lauantaina 25.5.2013. Tuosta viikon päästä, 1.6.2013 kevätjuhlissa jaetaan diplomit ja saatetaanpa jakaa stipendeinä myös muutama kirjapalkinto arvottuna suorittajien kesken (myös hyvällä yrityksellä pääsee mukaan arvontaan vaikkei koko diplomia saisikaan suoritettua).Myös jo luetuilla kirjoilla voi osallistua, kunhan ne on lukenut 1.8.2012 jälkeen.
4. Jos lähipiirissäsi on lukeva lapsi, ota selvää olisiko hän kiinnostunut lukudiplomista ja onko hänen koulussaan mahdollisuutta sen suorittamiseen.
(Vinkiksi jos lasten tai nuorten kirjallisuus ei suuremmin kiinnosta, yläasteen listoista löytyy jo runsaasti kirjoja myös aikuiselle lukijalle. Haaste sopii suoritettavaksi myös yhdessä oman tai muuten tutun kouluikäisen lapsen kanssa).
Edit: Kunnarin varsinaisen diplomi-osion ulkopuolelta löytyi myös Odysseia lukiotasolle, kirjat ovat suurelta osin samoja kuin yläasteen Sinuhessa ja tälle tasolle ei ole annettu erityisiä tehtäviä. Mutta tämänkin suorittaminen on siis myös mahdollista tekemällä normaalit bloggaukset kustakin valitusta kirjasta.Vaikka diplomin tavoitteena onkin lukea monipuolisesti eri tarjottimilta, on ilmentynyt myös kiinnostusta lukea kymmenen kirjaa yhdeltä tarjottimelta. Tällä voi osallistua ainakin stipendiarvontaan, ja kaipa sen teemadiplominkin voin sitten laatia...
Lukuiloa!
Itse valitsen Sinuhen 9. luokan lukudiplomikirjat:
LUKUDIPLOMI-HAASTE
kaikille innokkaille lukijoille ikävuosista riippumatta.
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
1. Valitse vapaasti luokkatasosi ja diplomi jonka haluat suorittaa. Pohjana suosittelen tuota Opetushallituksen Kunnaria, mutta vastaavat paikkakuntakohtaiset diplomiohjelmat hyväksytään myös. Ilmoita valintasi tämän bloggauksen kommenttiosiossa.
2. Seuraa diplominsuorituksen ohjeita. Tyypillisesti tarjolla on useita temaattisia lukulistoja joista kustakin valitaan luettavaksi yksi kirja niin että yhteensä luetaan 6-10 kirjaa. Luetuista kirjoista joko tehdään normaali bloggaus oman tyylin mukaan tai tehdään jokin diplomiohjeissa annetuista tehtävistä, tai mieluiten tietysti molemmat (kannattaa lukea ne tehtävälistat läpi, siellä on lukuisia mielikuvitusta kutkuttavia tehtäviä...)Mahdolliset elokuvatehtävät ovat vapaaehtoisia, tällä kertaa keskitymme kirjoihin ja ajoittaisiin sarjakuviin.
3. Haaste alkaa nyt, ja kouluvuoden mukaisesti päättyy lauantaina 25.5.2013. Tuosta viikon päästä, 1.6.2013 kevätjuhlissa jaetaan diplomit ja saatetaanpa jakaa stipendeinä myös muutama kirjapalkinto arvottuna suorittajien kesken (myös hyvällä yrityksellä pääsee mukaan arvontaan vaikkei koko diplomia saisikaan suoritettua).Myös jo luetuilla kirjoilla voi osallistua, kunhan ne on lukenut 1.8.2012 jälkeen.
4. Jos lähipiirissäsi on lukeva lapsi, ota selvää olisiko hän kiinnostunut lukudiplomista ja onko hänen koulussaan mahdollisuutta sen suorittamiseen.
(Vinkiksi jos lasten tai nuorten kirjallisuus ei suuremmin kiinnosta, yläasteen listoista löytyy jo runsaasti kirjoja myös aikuiselle lukijalle. Haaste sopii suoritettavaksi myös yhdessä oman tai muuten tutun kouluikäisen lapsen kanssa).
Edit: Kunnarin varsinaisen diplomi-osion ulkopuolelta löytyi myös Odysseia lukiotasolle, kirjat ovat suurelta osin samoja kuin yläasteen Sinuhessa ja tälle tasolle ei ole annettu erityisiä tehtäviä. Mutta tämänkin suorittaminen on siis myös mahdollista tekemällä normaalit bloggaukset kustakin valitusta kirjasta.Vaikka diplomin tavoitteena onkin lukea monipuolisesti eri tarjottimilta, on ilmentynyt myös kiinnostusta lukea kymmenen kirjaa yhdeltä tarjottimelta. Tällä voi osallistua ainakin stipendiarvontaan, ja kaipa sen teemadiplominkin voin sitten laatia...
Lukuiloa!
Itse valitsen Sinuhen 9. luokan lukudiplomikirjat:
- Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
- Frans G. Bengtsson: Orm Punainen
- Annika Luther: Kodittomien kaupunki
- Cornelia Funke: Mustesydän
- Lorenzo Carcaterra: Katuvarpuset
- Riitta Jalonen: Enkeliyöt
- Stephen Baxter: Mammutit-sarja
- Erlend Loe: Tositarinoita Suomesta
- Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
- Lukas Moodysson: Mitä minä teen täällä?
lauantai 6. lokakuuta 2012
Medusan perintö
Picture from here.
Medusan perintö jatkaa Jason Bournen maailmaan sijoittuvaa tarinaa vaikka hän itse vilahtaakin vain kerran koko leffassa. Ensimmäiset kolme leffaa (Medusan isku, Medusan verkko ja Medusan sinetti) pääosaa esitti Matt Damon (IMDb-linkki) ja ne ohjasi Paul Greengrass. Kun Greengrass ei jostain syystä halunnut/voinut ohjata tätä uusinta osaa myös Matt Damon kieltäytyi pääosasta ja Jeremy Renner (IMDb-linkki) astui ohjaksiin näytellen salaperäisen Outcome-nimisen operaation agenttia.
Tarinaa on hieman muutettu, kirjojen juonta ei noudateta orjallisesti ja salaisia projekteja on useampia jo haudattujen Treadstonen ja Blackbriarin lisäksi. Treadstone on periaatteesta unohdettu, paitsi sen ylempiään ärsyttävä rogueagentti Jason Bourne, jota ei vieläkään ole saatu kiinni.
Outcome-projekti on uusi, huippusalainen ohjelma jossa valikoituja henkilöitä modifioidaan virologisesti jotta heistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti. Virusten mukaanaan tuomat manipulaatiot lisäävät kantajan kongnitiivisia kykyjä ja vahvistavat häntä fyysisesti huippukuntoon. Strategiset yksiköt on hajautettu siten etteivät eri yksiköiden työntekijät tiedä toisistaan. Kun päämaja sitten joutuu sulkemaan ohjelman, pelätessään Bournen ohjaajan, CIA:n apulaisjohtaja Pamela Landyn paljastavan senaatille arkaluontoisia asioita, sen osaanottajat murhataan kaikki muut paitsi päähenkilö, Aaron Cross (Jeremy Renner). Cross lähtee pakosalle ja löytää vielä yhden puhdistuksesta selvinneen ja hänen avullaan he selvittelevät mitä tapahtui ja miksi heidät yritetään tappaa. Tämä kaiketi on perus toimintaleffarymistely mutta itse tykkäsin tästä kovasti. Olen lukenut aikoinaan Robert Ludlumin (Wiki-linkki ja IMDb-linkki) Jason Bourne-sarjan kaikki kirjat jotka hän itse kirjoitti, vain nämä uudet osat, jotka Eric van Lustbader (engl. kotisivu) on kirjoittanut Ludlumin kuoltua ovat lukematta.
Tiedossa on siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita, avuttomia naisia (hyvisten puolella), julmia ja tehokkaan tappavia naisia (pahisten puolella) ja tietenkin molemmilla puolilla hurjia, kylmäverisiä kuoleman moniosaajia miesten rooleissa. Tykkäsin Rennerin näyttelijätyöstä, se on hieman samaa niukan eleetöntä ja turhia hosumatonta kuin Daniel Graigillakin (IMDb-linkki). Jolta muuten tulee ensi-iltaan 26.10. uusin Bond, "007 Skyfall". Edward Norton (IMDb-linkki) joka näyttelee Outcome-yksikön ylintä jehua on myös mieleinen näyttelijä ja tuntuu vaan paranevan vanhetessaan.
.
Medusan perintö jatkaa Jason Bournen maailmaan sijoittuvaa tarinaa vaikka hän itse vilahtaakin vain kerran koko leffassa. Ensimmäiset kolme leffaa (Medusan isku, Medusan verkko ja Medusan sinetti) pääosaa esitti Matt Damon (IMDb-linkki) ja ne ohjasi Paul Greengrass. Kun Greengrass ei jostain syystä halunnut/voinut ohjata tätä uusinta osaa myös Matt Damon kieltäytyi pääosasta ja Jeremy Renner (IMDb-linkki) astui ohjaksiin näytellen salaperäisen Outcome-nimisen operaation agenttia.
Tarinaa on hieman muutettu, kirjojen juonta ei noudateta orjallisesti ja salaisia projekteja on useampia jo haudattujen Treadstonen ja Blackbriarin lisäksi. Treadstone on periaatteesta unohdettu, paitsi sen ylempiään ärsyttävä rogueagentti Jason Bourne, jota ei vieläkään ole saatu kiinni.
Outcome-projekti on uusi, huippusalainen ohjelma jossa valikoituja henkilöitä modifioidaan virologisesti jotta heistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti. Virusten mukaanaan tuomat manipulaatiot lisäävät kantajan kongnitiivisia kykyjä ja vahvistavat häntä fyysisesti huippukuntoon. Strategiset yksiköt on hajautettu siten etteivät eri yksiköiden työntekijät tiedä toisistaan. Kun päämaja sitten joutuu sulkemaan ohjelman, pelätessään Bournen ohjaajan, CIA:n apulaisjohtaja Pamela Landyn paljastavan senaatille arkaluontoisia asioita, sen osaanottajat murhataan kaikki muut paitsi päähenkilö, Aaron Cross (Jeremy Renner). Cross lähtee pakosalle ja löytää vielä yhden puhdistuksesta selvinneen ja hänen avullaan he selvittelevät mitä tapahtui ja miksi heidät yritetään tappaa. Tämä kaiketi on perus toimintaleffarymistely mutta itse tykkäsin tästä kovasti. Olen lukenut aikoinaan Robert Ludlumin (Wiki-linkki ja IMDb-linkki) Jason Bourne-sarjan kaikki kirjat jotka hän itse kirjoitti, vain nämä uudet osat, jotka Eric van Lustbader (engl. kotisivu) on kirjoittanut Ludlumin kuoltua ovat lukematta.
Tiedossa on siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita, avuttomia naisia (hyvisten puolella), julmia ja tehokkaan tappavia naisia (pahisten puolella) ja tietenkin molemmilla puolilla hurjia, kylmäverisiä kuoleman moniosaajia miesten rooleissa. Tykkäsin Rennerin näyttelijätyöstä, se on hieman samaa niukan eleetöntä ja turhia hosumatonta kuin Daniel Graigillakin (IMDb-linkki). Jolta muuten tulee ensi-iltaan 26.10. uusin Bond, "007 Skyfall". Edward Norton (IMDb-linkki) joka näyttelee Outcome-yksikön ylintä jehua on myös mieleinen näyttelijä ja tuntuu vaan paranevan vanhetessaan.
.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Maalattujen luolien maa
Kuva täältä.
Kuudes ja toistaiseksi viimeinen osa jatkaa Aylan ja Jondalarin sekä heidän tyttärensä Jonaylan tarinaa. Tässä osassa oli paljon luolien kuvailua ja se olikin kovin mielenkiintoista mutta viimeistään kymmenennen visentti- ja mammuttikuvan kohdalla alkoi kyllästyttää. Ymmärrän kyllä että kirjailija on todella kiinnostunut aiheestaan mutta tämä on kuitenkin fiktiiivinen romaani eikä tietokirja. Aiempienkin sarjan kirjojen kohdalla olisi voinut helposti editoida ainakin yhden kolmanneksen jokaisesta kirjasta tarinan silti kärsimättä mutta tämä kirja olisi pitänyt editoida vielä raaemmalla kädellä. Tässä oli puolet liikaa. Auel kertookin kirjan alussa kiitokset-osiossa enemmän näistä luolista ja siitä että hän siirsi ne kokonaisuutena kirjaansa ja muokkasi siitä Zelandonien maan.
Kirjan alussa Ayla jatkaa Emon palvelijaksi opiskelemista ja tulee nauttineeksi jotain psykedeeliyrttiseosta ja melkein menehtyy pyhässä luolassa. Kun hän lähtee sitten kesäjuhlille myöhässä odottaen tapaavansa Jondalarin hän löytääkin tämän toisen naisen sylistä. Ja taas on soppa valmis! Mikä näillä ihmisillä on niin vaikeaa ettei voi puhua toiselle? Annetaan asioiden mennä niin solmuun ettei voi enää kumppanille puhua mitään ja luullaan toisesta aina pahinta. Eikö tämä jo nähty Mammutin metsästäjissä...
Joko lopetus ei ole kirjailijan vahvinta osaamista tai sitten hän jättää tarkoituksella auki sellaisia asioita joista hän kuitenkin kahdessa viimeisessä kirjassaan on ottanut esille. Jään odottelemaan kirjoittaako Auel vielä yhden osa tähän sarjaan sillä siihen oli viitteitä pitkin kirjaa. Esim. klaanikansan ja Muiden yhteydenpito ja kaupankäynti, Brukevalin ja Madromanin lähtö sekä Aylan mahdollinen arvonnousu Ensimmäiseksi. Ja toisen, tai oikeammin kolmannen, lapsen mahdollisuuskin tuli jollain tapaa korostetusti esille.
Koko sarjasta jäi sellainen kuva että 30 vuotta saman kirjasarjan kanssa on liikaa. Ainakin kun ne ovat tällaisia järkäleitä, kustannustoimittajan painajaisia. Peräkkäin luettuna näissä kaikissa oleva asioiden toistelu, sen korostaminen kuinka se Jondalarin mela onkaan niin iso ja ah Aylan luola juuri sille sopiva. Se, että Ayla niin vihaa niitä hyeenoita ja kuinka hän oppikaan metsästämään tarkkailemalla petoeläimiä. Jne, jne. Jopa samassa kirjassakin oli toistoa niin paljon että en usko että menisi enää läpi millään isommalla kustantajalla tämmöinen kässäri. Ehkä hän sai palkkaa sivumäärän mukaan?
Yksi mikä jäi erityisen positiivisena mieleen oli se kuinka yhteisö- ja perherakenne oli niin avara ja salliva. Samalla tulisijalla saattoi olla kolme tai neljäkin aikuista samaa tai eri sukupuolta samassa perhesuhteessa ja nekin jotka halusivat olla yksin ilman puolisoa kelpasivat yhtä arvokkaina jäseninä samaan yhteisöön. Lapset saivat kasvaa rauhassa, kaikki katsoivat heidän peräänsä ja rakastivat ja neuvoivat kutakin hänen oman kiinnostuksensa myötä. Lapset oppivat asiat seuraamalla aikuisten toimia, mikään ei ollut kiellettyä ja kaikkea muuta suvaittiin paitsi mustasukkaisuutta ja silmitöntä väkivaltaa. Mielenkiintoa erilaisia taitoja oppimaan kannustettiin ja lapset otettiin mukaan kaikkiallle. Tämä kiehtoi minua vaikka tiedänkin ettei se enää onnistu nykyisenlaisessa yhteiskunnassa. No, kaikesta huolimatta olihan tämä luettava ja melko hyvä maku siitä jäi. Arvosana: 8/10.
Kirja-arvioita on tehnyt esim. Marjis, Annika ja Villasukka kirjahyllyssä.
Edit 30.11 Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Muinaiset riimut".
Kuudes ja toistaiseksi viimeinen osa jatkaa Aylan ja Jondalarin sekä heidän tyttärensä Jonaylan tarinaa. Tässä osassa oli paljon luolien kuvailua ja se olikin kovin mielenkiintoista mutta viimeistään kymmenennen visentti- ja mammuttikuvan kohdalla alkoi kyllästyttää. Ymmärrän kyllä että kirjailija on todella kiinnostunut aiheestaan mutta tämä on kuitenkin fiktiiivinen romaani eikä tietokirja. Aiempienkin sarjan kirjojen kohdalla olisi voinut helposti editoida ainakin yhden kolmanneksen jokaisesta kirjasta tarinan silti kärsimättä mutta tämä kirja olisi pitänyt editoida vielä raaemmalla kädellä. Tässä oli puolet liikaa. Auel kertookin kirjan alussa kiitokset-osiossa enemmän näistä luolista ja siitä että hän siirsi ne kokonaisuutena kirjaansa ja muokkasi siitä Zelandonien maan.
Kirjan alussa Ayla jatkaa Emon palvelijaksi opiskelemista ja tulee nauttineeksi jotain psykedeeliyrttiseosta ja melkein menehtyy pyhässä luolassa. Kun hän lähtee sitten kesäjuhlille myöhässä odottaen tapaavansa Jondalarin hän löytääkin tämän toisen naisen sylistä. Ja taas on soppa valmis! Mikä näillä ihmisillä on niin vaikeaa ettei voi puhua toiselle? Annetaan asioiden mennä niin solmuun ettei voi enää kumppanille puhua mitään ja luullaan toisesta aina pahinta. Eikö tämä jo nähty Mammutin metsästäjissä...
Joko lopetus ei ole kirjailijan vahvinta osaamista tai sitten hän jättää tarkoituksella auki sellaisia asioita joista hän kuitenkin kahdessa viimeisessä kirjassaan on ottanut esille. Jään odottelemaan kirjoittaako Auel vielä yhden osa tähän sarjaan sillä siihen oli viitteitä pitkin kirjaa. Esim. klaanikansan ja Muiden yhteydenpito ja kaupankäynti, Brukevalin ja Madromanin lähtö sekä Aylan mahdollinen arvonnousu Ensimmäiseksi. Ja toisen, tai oikeammin kolmannen, lapsen mahdollisuuskin tuli jollain tapaa korostetusti esille.
Koko sarjasta jäi sellainen kuva että 30 vuotta saman kirjasarjan kanssa on liikaa. Ainakin kun ne ovat tällaisia järkäleitä, kustannustoimittajan painajaisia. Peräkkäin luettuna näissä kaikissa oleva asioiden toistelu, sen korostaminen kuinka se Jondalarin mela onkaan niin iso ja ah Aylan luola juuri sille sopiva. Se, että Ayla niin vihaa niitä hyeenoita ja kuinka hän oppikaan metsästämään tarkkailemalla petoeläimiä. Jne, jne. Jopa samassa kirjassakin oli toistoa niin paljon että en usko että menisi enää läpi millään isommalla kustantajalla tämmöinen kässäri. Ehkä hän sai palkkaa sivumäärän mukaan?
Yksi mikä jäi erityisen positiivisena mieleen oli se kuinka yhteisö- ja perherakenne oli niin avara ja salliva. Samalla tulisijalla saattoi olla kolme tai neljäkin aikuista samaa tai eri sukupuolta samassa perhesuhteessa ja nekin jotka halusivat olla yksin ilman puolisoa kelpasivat yhtä arvokkaina jäseninä samaan yhteisöön. Lapset saivat kasvaa rauhassa, kaikki katsoivat heidän peräänsä ja rakastivat ja neuvoivat kutakin hänen oman kiinnostuksensa myötä. Lapset oppivat asiat seuraamalla aikuisten toimia, mikään ei ollut kiellettyä ja kaikkea muuta suvaittiin paitsi mustasukkaisuutta ja silmitöntä väkivaltaa. Mielenkiintoa erilaisia taitoja oppimaan kannustettiin ja lapset otettiin mukaan kaikkiallle. Tämä kiehtoi minua vaikka tiedänkin ettei se enää onnistu nykyisenlaisessa yhteiskunnassa. No, kaikesta huolimatta olihan tämä luettava ja melko hyvä maku siitä jäi. Arvosana: 8/10.
Kirja-arvioita on tehnyt esim. Marjis, Annika ja Villasukka kirjahyllyssä.
Edit 30.11 Liitän tämän Velman lukuhaasteeseen kohtaan "Muinaiset riimut".
maanantai 24. syyskuuta 2012
TBR-100
Päätin osallistua monen muun innoittamana TBR-100-haasteeseen omalla tavallani. Itselläni on omissa kirjahyllyissäni niin paljon lukemattomia kirjoja ja niitä kirjoja jotka olen lukenut x-vuotta sitten ja jotka olen joko kokonaan tai osittain jo unohtanut. Päätin siksi valita tämän haasteen kirjat näistä omien hyllyjeni kirjoista. Lukuaikaa en nyt määrittele, luen tässä kuitenkin rinnalla muita kirjoja muiden blogaajien kirjavinkeistä, lukupiirien kirjoja sekä kirjoja kirjaston valikoimista. Laitan TBR-listan tuonne yläpalkkiin omaksi sivukseen ja merkitsen kunkin kirjan linkin sitten asianmukaiseen postaukseen. Kirjoissa on myös kirjasarjojen osia tai kokonaisia sarjoja ja se luultavasti kannustaa minua lukemaan ne uudestaan joten tämä lista saattaa hieman venähtää alkuperäisestä. Hyllyihin jäi vielä yli kolmesataa lukematonta kirjaa jotka olen nyt eritellyt vaihtoon, lahjoiksi tai Netcyleriin meneväksi jotta hyllyihin tulisi tilaa nille kirjoille jotka todella haluan omistaa enkä vaan roikuttaa mukana kun ne ovat tulleet jostain syystä hankittua tai saatu lahjaksi/vaihdossa. Lisäksi nuo silmät vaan jatkavat huononemistaan ja haluan lukea mahdollisimman paljon ennenkuin se muuttuu mahdottomaksi.
Jostain syystä tuo lista näyttää osan kirjoista harmaalla ja osan mustalla enkä osaa sitä korjata joten älkää välittäkö siitä.
Jostain syystä tuo lista näyttää osan kirjoista harmaalla ja osan mustalla enkä osaa sitä korjata joten älkää välittäkö siitä.
- Jack Kerouac: Matkalla
- Henry Miller: Hiljaiseloa Clichyssä
- Régine Deforges: Sininen polkupyörä
- Jane Campion: Piano
- Pirkko Saisio: Kainin tytär
- Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa
- John Irving: Leski vuoden verran
- Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
- W. Somerset Maugham: Elämältä se maistui
- Joanne Harris: Karamellikengät
- Maeve Binchy: Talo Dublinissa
- Frederik Pohl: Sapattivuosi
- Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia
- Theodore Sturgeon: Enemmän kuin ihminen
- Daniel Keyes: Kukkia Algeronille
- Harry Harrison: Tilaa! Tilaa!
- Sameul R. Delany: Nova
- Isabel Allende: Eva Luna
- Diana Gabaldon: Sudenkorento
- Milan Kundera: Kiireettömyys
- Herbjørg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen
- Marianne Fredriksson: Muuttolinnut
- Nancy Huston: Täyskäännös
- Nikos Kazantzakis : Kerro minulle Zorbas
- P. C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen
- Kaari Utrio: Pirita Karjalantytär
- Salman Rushdie: Maa hänen jalkojensa alla
- André Brink: Intohimon oikeudet
- Per Olov Enquist: Henkilääkäri
- Rani Manicka: Jasmiinin tuoksu
- Catherine Millet: Catherine M:n seksuaalielämä
- Kent Haruf: Tasangon laulu
- Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio
- Ernest Hemingway: Kirjava satama
- Caroline Alexander: Endurance
- Zacharias Topelius: Jungarin taru
- Arto Paasilinna: Rietas rukousmylly
- Kassandra Block: Rakkauden puukottamat
- Michael Cunningham: Tunnit
- Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle
- Raclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo
- Helen Humphreys: Pilvien syleilyssä
- Mila Teräs: Pimeän taivaan kilta
- Raymond Khoyry: Merkki
- Michael Crichton: Aikamatka
- Frederick Forsyth: Neljäs sopimus
- Anthony Hyde: Punakettu
- Robert Ludlum: Paholaisen mosaiikki
- Catherinen Gaskin: Sukuperintö
- L. Onerva: Madame de Staël
- Halldór Laxness: Islanninkello
- Wilbur Smith: Vihan ja rakkauden perintö
- Hans Hass: Kolme miestä meren pohjassa
- Timo Kylmälä: Yön valojen maat
- Erling Tambs: Häämatkalla yli valtameren
- Håkan Mörne: Kullattu kurjuus
- Osa Johnsson: Neljä vuotta paratiisissa
- G. J. Ramstedt: Seitsemän retkeä itään
- Arthur Grimble: Etelänmeren lumous
- Elsebeth Juncker: Polkupyörillä Intiaan
- Hans Baumann: Perun kultaa ja jumalia
- E. Alexander Powell: Salaisen hämärän maa
- Beowulf
- George Orwell: Vuonna 1984
- Tove Jansson: Reilua peliä
- Marcus Sedgwick: Mustat ratsastajat
- Sujata Massey: Rei Shimura ja tappava manga
- Paula Havaste: Kotasavun Marja
- Arthur C. Clarke: 2010 Avaruusodysseia
- Brian Aldiss: Mannerheim-sinfonia
- Isaac Asimov: Robotit
- Arkadi ja Boris Strugatski: Kasvatti
- Robert A. Heinlein: Kissa muurin läpi
- Philip José Farmer: Elämän ja kuoleman virta
- Risto Isomäki: Kristalliruusu
- Philip Pullman: Lyran Oxford
- Dan Simmons: Hyperion
- Sue Harrison: Tähtien kutsu
- Charmian Hussey: Salaisuuksien laakso
- J. R. R. Tolkien: Húrinin lasten tarina
- Mark Blake: Queen-Rockin kuninkaalliset
- Nerea Riesco: Ars Magica
- Harry Harrison: Ruostumaton teräsrotta: Teräsrotan paluu
- Clifford Simak: Väliasema
- Jukka Mäntyjärvi: Paholaisen huilu
- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1-2
- Ian Caldwell ja Dustin Thomason: Neljäs siirto
- Leo Kalervo: Tuppisuu suomalainen
- Aapeli: Siunattu hulluus
- Reidunn ja Sakari Kiuru: Kaarnalaiva
- Shusaku Endo: Verraton hölmö
- Ursula Pohjolan-Pirhonen: Lumikuninkaan sydän
- Lasse Lehtinen: Uskottu mies
- Simo Hämäläinen: Nuijamiesten marssi
- Härmän Kustaa: Entiset hantvärkkärit ja hupulaaset
- Philippe Delerm: Ensimmäinen siemaus olutta ja muita pieniä iloja
- James Redfield: Yhdeksän oivalluksen tie
- Mary Higgins Clark: Tyttöni Sunday
- Stephen King: Musta torni osat 1-7
Tunnisteet:
Kirjallisuus,
Kirjat,
Lukuhaaste,
Silmät,
TBR-100
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




