"Luolakarhu klaani" avaa "Maan lapset"-sarjan jonka kirjoittaja, Jean M. Untinen-Auelilla on suomalaiset sukujuuret. Itse tutustuin tähän kirjasarjaan jo 80-luvulla kun kirja ensimmäisen kerran ilmestyi mutta aloitin nyt uusintaluvun kun sain kirjastosta lainaan uusimman, kuudennen osan. Olikin jo aika lukea nämä uudestaan sillä ensimmäisellä kerralla hurmaannuin täysin tästä maailmasta jonka kirjailija on luonut.
Kirjan maailma on esihistoriallisen ajan, jääkauden ajan, Eurooppa jossa kahden esi-ihmislajin, Neandertalinihmisten ja Cro-Magnonin ihmisten elämää seurataan pääosin yhden päähenkilön, Aylan kautta. Ensimmäinen kirja tutustuttaa lukijan tähän erikoiseen tyttöön joka joutuu luonnonmullistuksen vuoksi erilleen omasta perheestään ja heimostaan ja päätyy Luolakarhun klaanin hoiviin. Hän kasvaa totutellen eriheimoisen ihmisryhmän tapoihin siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Ayla joutuu kasvamaan nopeasti, opettelemaan klaanin naisten tavoille, hän pääsee käymään heimon kesäjuhlilla ja lopulta kivuliaitten sattumusten ja uuden päällikön vihan vuoksi lähtemään maanpakoon ja etsimään omaa tietään ilman itselleen rakkaita ihmisiä.
Kirjailija tavoittaa jääkauden ihmisten tunnot ja syvimmät ajatukset hienovaraisella otteellaan ja vie lukijan huikaisevaan seikkailuun siihen aikaan jolloin nykyihminen ei olisi selvinnyt luonnonvoimien armoilla. Ei ainakaan länsimainen, kaupunkielämään tottunut ihminen. Kirjailija on nähnyt paljon vaivaa tutkiessaan tuon ajan eurooppalaista asutusta, luolia, niiden maalauksia ja muita tarve-esineitä joita on säästynyt nykypäiviin saakka. Hän on myös ollut kiinteässä kirjeenvaihdossa ja jopa käynyt tutustumassa moniin merkittäviin esihistoriallisiin löytöihin itse tapahtumapaikoilla.
Wikipedian mukaan: "Luolakarhun klaani yllätti lukijat antamalla erittäin todenmukaisen kuvan neandertalinihmisten elämästä. Vaikka monet tulkinnat perustuivat kirjailijan omaan pohdintaan, hän oli tehnyt laajapohjaista tutkimusta arkeologian alueella. Omakohtaista kokemusta saadakseen kirjailija osallistui selviytymistaidon kurssille, jossa oppi tekemään kivikauden tapaan tulta ja työkaluja sekä elämään luonnossa talviolosuhteissa.
Kirjan menestyessä Jean Auelin mahdollisuudet tehdä tutkimusta parantuivat edelleen, ja nyt hän pystyi myös vierailemaan kirjojensa esihistoriallisilla alueilla ja yliopistoissa. Niinpä kirjasarjan edetessä monet kuvaukset luonnosta, ihmisistä ja tapahtumista pohjautuvat tieteelliseen tutkimukseen."
Tykkäsin tästä yhtä paljon kuin silloin 30-vuotta sitten eikä aika ollut kullannut muistoja niinkuin olin etukäteen pelännyt. Kirja-arviota löydät mm. Emilien blogista, Sallan blogista ja Marin blogista. Lisään tämän lukuhaasteeseen kohtaan "Yrttitieto". Arvosanaksi annan 9/10.
Tämä on yksi suosikkisarjoistani :) Tosin Maalattujen luolien maa kärsi kertauksesta ja toistosta eikä siten jaksanut enää juurikaan innostaa - en silti missään nimessä olisi jättänyt lukematta ;)
VastaaPoistaItsekin ihastuin teininä niin että kaikki piti ahmia kerralla ja ostaa omaan hyllyyn. Olen nyt uusintaluvussa menossa kolmannessa osassa ja jännitän tuota viimeistä osaa että petynkö kun kaikki ovat sitä mollanneet. No, se on kuitenkin samaa Aylan ja Jondalarin tarinaa ja luen sen joka tapauksessa:)
VastaaPoistaKiva kun kävit kommentoimassa!