Lois Lowryn "The Giver" avaa The Giver-kvartetin. Lowry on arvostettu ja palkittu lasten- ja nuortenkirjojen mestari, minulle täysin uusi tuttavuus. Kirja on nopealukuinen muttei mitenkään helppo. Vaikka juoneen pääsee heti kiinni ja hahmot ovat mielenkiintoisia, aihepiiri on itselleni niin raskas että lukeminen ahdistaa. Ahmin tämän silti päivässä mutta nyt on huono olo.
Kirjan maailma kuvottaa ja pelottaa. Totalitarismi ja sen luoma tietämättömyys on jotain sellaista joka nostaa omat menneisyyden kokemukset pintaan fanaattisen uskonyhteisön jäsenenä ja jotain samankaltaista kokeneena. Kirjan teemat ovat kuitenkin hyvin tärkeitä ja suosittelen tätä kaikille vaikka kuinka olisi nuorten kirjaksi kirjoitettu.
Kirjan henkilöt elävät Yhteisössä, tarkoin rajatussa ja määritellyssä paikassa jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja elämä on hyvin säädeltyä ja valvottua. Alue on muotoiltu samanlaiseksi kaikille eikä sen ulkopuolelle saa mennä muuta kuin erikseen ohjatusti esim. kouluvierailulle koko ikäluokka viereiseen Yhteisöön. Lapset siirtyvät sijaisynnyttäjiltä suoraan synnyttyään Hoitokeskuksiin joissa heitä hoidetaan kunnes jokin Perheyksikkö saa lapsen anottuaaan ensin sitä Yhteisön Vanhimpienneuvostolta. Samoin tapahtuu pariutuminen ja ammatinvalinta.
Päähenkilö, kohta kaksitoista täyttävä Jonas odottelee täysi-ikäisseremoniaansa jossa hänen ikäluokkansa saa kuulla elämäntehtävänsä jonka parissa koko aikuisikä työskennellään. Hänen pikkusiskonsa Lily taas ei jaksaisi millään odottaa vielä vuotta että täyttäisi yhdeksän ja saisi ensimmäisen polkupyöränsä.
Yhteisössä kaikilla ikäryhmillä on omat etuoikeutensa ja velvollisuutensa. Jokainen vuosi joulukuussa vietetään seremoniaa jossa ryhmä vaihtuu ja koko vuosiryhmä siirtyy seuraavaan. Kaikissa ryhmissä on tarkalleen viisikymmentä henkilöä, yhtä paljon niin mies- kuin naispuolisiakin. Toki silloin tällöin ryhmät ovat vajaita kun joku "vapautetaan" mutta se on hyvin harvinaista.
Vapautuksen voi saada myös jos rikkoo sääntöjä kolmesti eikä muuta tapojaan sekä tietynikäiset vanhukset sekä kaksosten toinen osapuoli vapautetaan. Toki vapautusta voi anoa kuka tahansa, paitsi juuri Jonas joka on Muistojen vastaanottaja eikä hänen ohjaajansa Antaja, joten vapaaehtoisestikin sen voi saada. Mitä ihmiselle todellisuudessa tapahtuu kun hänet vapautetaan se selviää Jonakselle opintojen loppuvaiheessa.
Kirjan maailma on hyvin rikas, kirjailija on miettinyt tarkkaan sen vaikka lukijalle ei paljastetakaan ensimmäisessä osassa vielä kaikkea. Tätä lukiessa jäin miettimään kaikkia kamaluuksia ja monta kertaa piti laskea kirja kädestä ja vetää henkeä. En yhtään ihmettele tämän kirjan aikaansaamaa kohua Yhdysvalloissa jossa se on monissa osavaltioissa kiellettyjen kirjojen listalla. Toisaalta joissain osavaltioissa se kuuluu koko kaupungin asukkaiden yhteiseen luettavaan. Saksassa kokonainen ikäluokka koululaisia on saanut tämän luettavakseen totalitarismin varjon alla elämisen vaaroista oppimiseen. Hyvä niin!
Vaikka elämä on rauhaisaa ilman sotia, kipua ja kärsimystä siitä puuttuu myös tärkeitä elementtejä kuten tunteet, kirjat, musiikki, muistot, tieto ylipäätään. Tätä Perintöä Antaja siirtää Jonakselle yksi muisto kerrallaan. Kirjan lopussa Jonas lähtee selvittämään mikä ja missä on Toisaalla ja ottaa samalla mukaansa pienen lapsen jonka kohtalo olisi muuten onneton. Matka päättyy kukkulan harjalle mutta jatkunee seuraavassa osassa. Jään jännityksellä odottamaan kirjaston varauslistalta jatko-osia. Tästä on myös leffa (The Giver) joka ilmestyi viime vuonna. Arvosana: 10/10.
Kirjan on lukenut myös Notkopeikko, Oona, Linnea ja Annami.
Kaikki käännökset ovat omiani ja pahoittelen niiden kömpelöä ilmiasua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti