Kirveenkantajat

Samuli Antilan "Kirveenkantajat" vie lukijan syvälle kivikautisen Suomen metsiin. Kirjan päähenkilönä on Vanhan Noita-Ahdin perilliset, hänen poikansa Kettu ja tyttärenpoikansa Ahti. Molemmat ovat noitia ja heimonsa arvostettuja jäseniä. Kirjan alussa Noita-Ahdin suku joutuu lähtemään pois synnyinsijoiltaan kun päällikö Koukun kanssa tulee riitaa. Uusi asuinpaikka valitaan ja sitä etsiessä nuori pojanvesa Ahti törmää vahingossa suuren noidan Nahkasuun aarteeseen.

Aikaa kuluu mutta aarre ei jätä poikasta rauhaan ja kun tulee tilaisuus anastaa tuo uskomaton vallan lähde Ahti toimii ajattelematta seurauksia. Siitä alkaa huima juoksu läpi seikkailuiden ja kaikenlaisten koitosten joka johdattaa Noita-Ahdin perilliset lopulta uuteen asuinpaikkaan. Kaikki eivät kuitenkaan selviä hengissä ja kirja onkin täynnä juonitteluja, kateutta, ankaraa omanedun tavoittelua ja ahneutta.

Kirjan naishahmot, Taivaansini (Ahdin äiti), Aamukaste ja Iltatuuli (Ahdin siskot) sekä Noki (metsäläisorja) ovat omalta osaltaan vaikuttamassa heimonsa elämään ja kuolemaankin. Naisilla ei ole samanlaista asemaa heimossa, he ovat lähinnä miesten vallan alla eleleviä synnyttäjiä ja kotitöiden tekijöitä mutta hyvin kirjailija saa heidänkin äänensä kuuluviin.

Pidin erityisesti Noesta joka kasvaa vahvaksi naiseksi kamalien lapsuuskokemusten, vielä kamalamman orjakokemuksen ja pakomatkansa jälkeen. Hän keksii tavan selviytyä nälänhädästä ja hänen sisäinen äänensä kantaa vaikeiden aikojen yli, häntä ei muserreta. Tosin lopussa toisen henkilön kohtalo syöksee hänet päätökseen josta ei ole paluuta.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoista lukea. Elämä on ollut kivikaudella kovaa eikä selviytyminen ole ollut helppoa suomalaisissa metsissä. Elintilasta on taisteltu paikallisen västön ja muualta tulleiden kanssa ja niukka ravinto kaavittu maasta, metsistä ja vesistöistä. Pakanuus on ollut vahvaa ja ihmisten elo tiiviisti sidoksissa luontoon, esi-isiin ja oman maan jumaliin. Tämä on paleofiktiota parhaimmillaan. Uuskumma-kustantamosta nousee näitä hemiä solkenaan, tykkään! Arvosana: 8/10.