Deadline

Luin Mira Grantin "Newsflesh"-trilogian toisen osan, "Deadline"-opuksen Blogistanian kesän 2014 toisen lukumaratoonin aikana. Tai siis osan siitä, en toki 581 sivua liitteineen jaksanut englanniksi kahlata vaan pääsin hassusti 349 sivulle erään toisen kirjablogistin kanssa. Tämä maratoonini sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäiseni vaikka luinkin tuolloin lähes tuplasti tuon sivumäärän. Toki viimeksi kirjoinani oli sarjakuva-albumi, lastenkirja sekä hömppäromaani joten tämä vieraallakielellä tiiliskiven lukeminen pärjää ihan hyvin vertailussa. Lisäksi en kärsinyt päänsärystä ja ehdin levätäkin ihan riittävästi koska syömingit oli suunniteltu valmiiksi. Itse maratooni oli taas hauska ja yhteisöllinen tapahtuma jota itse seurasin lähinnä twitterissä enkä tainnut kertaakaan käydä varsinaisten blogien puolella.

"Feed" päättyi surullisesti ja "Deadline" jatkaa siitä mihin jäätiin. Shaun on muuttanut pois vanhempiensa luota ja asuu työtovereidensa Rebeccan, Alarickin ja Daven kanssa nyt samassa rakennuksessa Oaklandissa. Shaunin uusi blogi, "Adaptive Immunities" ei keskity enää Irwin-seikkailuihin vaan selvittämään salaliittoa johon hän törmäsi Georgia-siskonsa ja ystäviensä Rickin sekä kuolleen ystävänsä Buffyn kanssa. Senaattori Peter Ryman on nyt Yhdysvaltojen presidenttinä eikä hän ole pitänyt blogisteihin yhteyttä sitten kampanjan surullisen päätöksen. Shaun ymmärtää sen mutta ei oikein tajua miksi hänen ystävänsä Rick, joka on nyt varapresidentti, kieltäytyy hänen soitoistaan.

Shaunin on ollut lähes ylivoimaista selviytyä siskonsa menettämisestä eikä ylilyönneiltäkään ole voitu välttyä. Shaun kuulee siskonsa puhuvan hänelle ja vastaa myös itse tämän puheisiin. Alaisissa tämä herätti aluksi pelkoa siitä että Shaun menee rajan yli eikä kykene tekemään työtään mutta kun aikaa kuluu kaikki tuntuvat tottuvan siihen että Shaun mutisee itsekseen. Tämä oli kirjan yksi hauskimmista ja toimivimmista ratkaisuista koska "keskustelut" jatkavat loistavan hahmon, Georgian tarinaa. Kirjailija on onnistunut välittämään yksinpuhelun kuolleen kanssa ja omaperäinen ratkaisu nostaa hymyn huulille tämän tästä.

Kun Oaklandin tukikohdan hylkääminen on väistämätöntä lähtevät tapahtumat kunnolla käyntiin ja taas ollaan tien päällä. Kirjan jokaisen kappaleen alussa on lainaus niin Shaunin kuin muidenkin ryhmäläisten blogikirjoituksia. Nämä selventävät ja syventävät osaltaan kirjan tarinaa. Se kuinka laajalle salaliitto on levinnyt ja keitä sen takana mahdollisesti on työllistää koko blogiporukan mutta saattaa myös heidät kuolemanvaaraan.

Zombiapokalypsistä on nyt kulunut 27 vuotta mutta lähes kaikki on ennallaan. Ihmiset asuvat yhä varjelluimmissa olosuhteissa, zombit vaeltavat edelleen syrjäseuduilla, yllättäviä muutoksia tapahtuu edelleen ja kaikki pelkäävät. Tähän Mason ja kummppanit ”After the End Times”-ryhmässä hakevat muutosta kun tajuavat että juuri pelko on se syy miksi kaikki halutaan pimittää ihmisiltä. Politiikka ei ole niin vahvasti kuvioissa kun ensimmäisessä osassa mutta Rick, joka Feedissä oli vielä heidän blogikaverinsa, on edennyt varapresidentiksi Rymanin tultua valituksi Yhdysvaltojen presidentiksi traagisen ja epäonnisen valintakierroksen jälkeen.

Shaun on jättänyt Irwin-hommat kokonaan ja Rebekka on ottamassa hänen rooliaan yhteisössä. Shaun on vähän väsynyt kaikkeen muttei osaa luovuttaa ennenkuin hänen siskonsa murhaaja saadaan vastuuseen teoistaan. Käy ilmi että edellisen kirjan pahis, kuvernööri Tate, olikin valtakoneiston sätkynukke joka omissa valtapyrkimyksissään teki kohtalokkaan virheen aliarvioidessaan omaa vastustaan. Kuka nyt vetelee naruista kulissien takana se selviää katkeran kautta Shaunille ja kumppaneilleen.

Pakomatkalla porukka kokee uhkan joka tuntuu liian suurelta jopa heidän resursseilleen mutta onnekseen he saavat uuden liittolaisen joka näyttää tien. Seikkailut jatkuvat vaarallisissa ympäristöissä, maan halki kuljetaan, zombeja kohdataan, ystäviä menetetään, välillä taistellaan ja koko ajan juostaan aikaa vastaan. Kaikki eivät selviä hengissä ja se jättää jälkensä koko yhteisöön.

Kun he pääsevät dr. Abbeyn laboratorioon selviää Shaunille mitä CDC on todella salannut kaikilta. Mitä Kellis-Amberlee-viruksen selvitymisolosuhteet todella merkitsee. Samalla selviää syy miksi Geoorgia olisi selvinnyt hengissä Taten hyökkäyksestä. Elimistön tapa selvitä infektiosta on järjestää jokin korvaava tapa selviytyä. Jos Shaun ei olisi ampunut siskoaan olisi tämä lopulta voittanut tartunnan ja parantunut eikä olisi koskaan muuttunut zombiksi. Tämä oivallus lähes musersi Shaunin ja sen ohessa melkein tappoi dr. Connollyn koska Shaun olisi kuristanut tämän vaikka paljain käsin.

Kun loppu lopulta tulee se onkin yllätys kaikille, ei vaan Shaunille ja muulle blogiyhteisölle vaan koko Amerikan mantereelle. CDC, USAMRIID ja WHO ovat kaikki mukana maailmanlaajuisessa salaliitossa. Kirja päättyy kammottavaan skenaarioon ja on selvä pohjustus trilogian päätösosalle, Blackoutille joka on ihan pakko hakea kirjastosta seuraavaksi. Mielestäni tämä kirja oli jopa parempi kuin ensimmäinen osa ja ja asetti riman korkealle päätösosaa varten. Arvosana: 10/10.

Blogistanian toinen kesälukumaraton 2014

Kuva Denise Kerbs, CC BY 2,0
Logoksi muokannut Emmi T.

Taas se on täällä! Tämän kesän toinen lukumaratooni nimittäin. Tällä kertaa maratoonia vetää Lukutoukan ruokalista. Olen niin innoissani etten malttaisi odottaa huomiseen. Saattaa olla että aloitan jo myöhemmin tänä iltana koska säännöt sen sallivat mutta katson nyt ensin miten aamun asiointireissu sujuu. Säännöt ovat samat kuin viimeksikin mutta tässä vielä kertaus uusille maratoonariehdokkaille:

1. Kaikki 24 h aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratooniin.
2. Aloittaa voi mihin aikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin siten että enimmäisaika lukemiselle on 24h. Esimerkiksi aloitus 16.7. klo: 18.00 ja lopetus 17.7. klo: 18.00. Maratoonin saa aloittaa halutessaan jo 15.7. kunhan osa maratoonista luetaan 16. päivän puolella. Näin siksi että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti mutta ne lasketaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa.
5. Lukumaratoonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratoonin kuluessa.
6. Lukumaratoonin hashtaginä somessa on #lukumaraton

Kirjoja en ole vielä valinnut mutta viime kerrasta viisastuneena en ahnehdi niin montaa kirjaa lukupinoon kuin viimeksi mutta jotain vaihtelua pitää kyllä olla. Seuraan Twitterissä edelleen muiden edistymistä ja omia mietteitä tulee sinne lukemisen lomassa. Tällä kertaa teen blogipäivitykset vasta jälkikäteen ettei se sotke lukemistani. Muiden blogien lukeminen lukumaratoonin aikana jäänee sekin seuraavalle päivälle koska se vie eniten aikaa. Joten jos osallistut maratooniin ja sinulla on twitter-tili voit jättää kommentteihin oman osoitteesi. Nähdään siellä!

Angelika ja kuningas

"Angelika ja kuningas" jatkaa Sergeanne Golonin Angelika-romaanisarjaa. 1600-luvun Ranskaan ja Aurinkokuninkaan hoviin sijoittuva tarina jatkaa siitä mihin edellinen kirja jäi. Tämäkin osa sai minut hurmaantumaan eikä ollenkaan ärsyttänyt Angelikan huumaava kauneus ja kaikki muut hömpähtävät osuudet. Viihdettä parhaimmillaan!

Kirjan alussa Angelika on jo naimisissa toisen miehen kanssa sillä ensimmäinen puoliso, kreivi de Peyrac joutui kuninkaan silmätikuksi röyhkeällä käytöksellään ja ansaitsi lopulta onnettoman oikeudenkäynnin seurauksena roviolla polttamisen. Markiisi du Plessis-Bellieèr on tuttu Angelikan menneisyydestä ja kreivin leskirouva aikookin nyt päästä hoviin hinnalla millä hyvänsä. Kun se ei muuten onnistu niin on naitava joku "tärkeä". Markiisi on juuri tällainen, kuninkaan jahtimestari ja suosikkiupseeri. Philippe inhoaa naisia, on heille kylmäkiskoinen ja käyttää heitä vain hyväkseen mutta se ei estä Angelikaa haaveilemasta onnellisesta avioliitosta. Kun kaikki alkaa raiskauksella eikä rahakas ja kiristyksellä alkava avioliittosopimus saa miestä lämpenemään Angelikan tunteille nainen alkaa punoa omia juoniaan päästäkseen kuninkaan suosioon. Siinä hän onnistuukin ja lumoaa kauneudellaan ja viisaudellaan sekä Ludwig XIV:n että hänen huikentelevaisen hovinsa. Kilpailijattaria löytyy ja juonitteluihin käytetään yhtä paljon aikaa kun loputtomien tanssiaisten ja juhlien suunnitteluun. Kuninkaan rakastajattaret Louise de la Valliére ja Athènais de Montespan ovat Angelikan ystäviä mutta myös vihollisia. Hovielämä maistuu ihanalle ja madame du Plessis-Bellièr nauttii täysin rinnoin elämästään.

Jonkin aikaa elämä tuntuu helpommalta ja Angelikan edellisestä avioliitosta jääneet pojatkin pääsevät tärkeisiin tehtäviin kuninkaan hoviin ja pian Angelika alkaa odottaa lasta uudelle puolisolleen. Elämä hovissa on kuitenkin haastavaa ja jopa vaarallista ja Angelika joutuukin huomaamaan että kuninkaan suosio on oikukasta ja se voi olla jopa henkeä uhkaavaa. Kun Philippekin kuolee sodassa joutuu Angelika jälleen vaikean tilanteen eteen. Mutta mitä paljastuukaan kirjan lopussa, joku menneisyyden henkilö tulee uudelleen naisen elämään. Tämä osa oli vieläkin parempi kuin aloitusosa, tykkäsin! Arvosana: 9/10.

Angelika

Sergeanne Golonin (oikealta nimeltään Simone Changeux) "Angelika" aloittaa 13-osaisen Angelikasta kertovan historiallis-romanttisen seikkailukirjasarjan jota luen uudelleen sitten nuoruuteni. Muistelin ennestään että tämä herätti huomiotani monellakin tapaa eikä ollut vain kertakäyttöromaanina 70-luvun nuoren tytön romantiikan kaipuuseen. Nyt aikuissilmin ja kriittisenä lukijana kirja on kestänyt hyvin aikaa, on edelleen samalla tavalla kiinnostava ja uudelleenluvun arvoinen. Yllätyin siitä että tämä lyö selkeästi laudalta uusimmat (paranormaalit) romanssi-kirjat sekä pari muuta sarjaa jotka ovat luettuina mutta vielä arvostelematta.

Kirjan päähenkilönä on nuori maalaisaateliston villinä ja vapaana kasvanut omapäinen tyttö, Angelika de Sancé. Tyttö elää Monteloupin paronin tyttärenä Poitoulaisten alustalaislasten kanssa kylillä ja metsissä juosten tajuamatta että se kaikki on pian ohitse. Angelikasta kasvaa hurmaavan kaunis neito jota tavoittelevat niin lapsuuden leikkitoverina ollut, myllärinpoika Valentine ja Nicholas-paimen, alustalaisen poika. Angelika naitetaan kuitenkin vastentahtoaan naapurilinnan ruhtinaalle, kreivi Joffrey de Peyracille, joka on kuuluisa rumuudestaan ja paholaismaisuudestaan.

Angelika naitetaan kreiville isän tekemän sopimuksen vaihtokaupaksi ja tyttö on kauhissaan luullen elämänsä olevan ohitse. Mutta mitäpä hän ei tekisi läheistensä hyväksi, erityisesti isän joka on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Kun vielä tytön kaksi vanhempaa veljeä kapinoivat isän tahtoa vastaan ja menevät kuka merille kuka pappisseminaariin on Angelikan vaan tyydyttävä pelastamaan sukulinna veloistaan.

Kirja seurailee Angelikan tarinaa avioliiiton vaikeasta alusta, Ranskan provinssien poliittisesta juonitteluista itse kuninkaan veljenpojan salaliittoon. Kirjan naiskuva on aikaamme nähden naiivi, nainen on selkeästi miehen alainen, on se sitten puoliso, isä tai veli. Nykypäivän feminismi tuskin katsoo hyvällä tämän ajan naiskuvaa. Toki päähenkilö on perinteisen tuittupää ja kapinallinen jotta saadaan tarpeellinen jännite. Mutta Angelika on paljon muutakin. Ehkäpä oman aikansa feministi on liian voimakas termi mutta vahva nainen hän kuitenkin on. Hän luo omaa kohtaloaan määrätietoisesti, rakentaa suhteita tavoitteenaan päästä hoviin ja onnistuu selviämään kamalasta kohtalostaan pystypäin.

Kirja sijoittuu Ranskaan, Aurinkokuningas Ludvig XIV:n aikakaudelle ja on historiallisesti todenmukainen. Kirjailija sai aikoinaan aikamoista huomiota ja tuli maailmankuuluisaksi Angelika-romaanisarjallaan. Wikipedia tietää kertoa että: "Anne Golon on aloittanut koko Angelika-sarjan uudelleenkirjoittamisen. Se sisältää paljon ennen julkaisematonta materiaalia ja tulee olemaan 20-osainen. Viimeinen osa Angélique et le royaume de France sisältää vain ennen julkaisematonta materiaalia." Itse ajattelin lukea nyt suomennetut osat ja katsotaan sitten toteutuuko tuo suunnitelma jolloin luen viimeisen osan jos se suomennetaan. Ranska ei taivu niin että sillä kielellä saisin luettua kokonaisen romaanin verran. Kirjoista on tehty myös elokuvasovituksia joita muistan joskus televisiosta katsoneeni. Wikin mukaan: "1960-luvulla tehtiin viisi erittäin suosittua elokuvaa ensimmäisten romaanien pohjalta." Arvosana: 9/10.

Yön kirous

Oma kuva.

Gena Showalter avaa "Yön kirous"-kirjallaan "Manalan valtiaat"-minisarjan. Tartuin tähän innokkaana sillä netin uumenissa tätä sarjaa on kehuttu (mm. Marjis ja Saraseeni). Petyin hieman sillä mm. J.R. Ward on ehkä "pilannut" paranormaalin romanssin minulta omilla hienoilla "Mustan tikarin veljeskunta"- ja "Langenneet enkelit"-sarjoillaan. Idea siitä, että on porukka yliluonnollisia olentoja joilla on ylimaallisia ominaisuuksia sen lisäksi että he ovat äärettömän kauniita ja maskuliinisia ja täydellisiä rakastajia mutta onnettoman tolloja sosiaalisissa kontakteissa niin kauan että he kunnolla ensin tutustuvat kunkin sankarin "omaan" kaunottareen, on jo tuttu. Kun Ward tekee sen tyylillä ja kieli poskessa Showalter tujauttaa lukijan eteen myötähäpeän ja huonon käyttäytymisen aiheuttaman ärtymyksen tunteen.

Oma kuva.

Esimerkki: "...Ashlyn henkäisi tutisevasti." Ja tämä toistui ainakin kahdessa eri kohtaa. Kuinka ihmeessä hengitetään tutisevasti? Tämä ei vielä ylittänyt ärsytyskynnystä mutta "...Ashlyn nousi vaivoin sängystä. Hänen jäseniään kolotti kuin hän olisi hauras vanhus eikä vetreä kaksikymmentäneljävuotias." Ei hyvää päivää, voiko tämä olla totta!!? Sitten oli kuvaus siitä kuinka pääpari on kylpyhuoneessa intiimeissä tunnelmissa hinkkaamassa saippua kaikkialle, tämä on jo niin nähty. Tai sitten minä olen vaan liian realisti ja vanha tämmöiseen. Saippua kirvelee intiimeissä paikoissa ja keho liimaantuu suihkuverhoon. Seksi ammeessa tmv. on vain niin paljon mukavampaa ;D Sitä en sitten tiedä että onko tämä joku PR-kirjojen vakiotapa harrastaa seksiä vai onko se vain kirjailijoiden fetissi. No oli miten oli, suihku se olla pitää jos uskoo Showalteria ja Wardia!

Joo, eihän tuossa nyt oikeastaan niin kamalia tollouksia ole kuin annan ymmärtää mutta yleistunne oli tuollainen rasittava. Kaikesta huolimatta tarina oli mukaansatempaava, hahmot yksiuloitteisuudestaan huolimatta sympaattisia ja tarinan jatkolta odotan kuitenkin samanlaista kehitystä kuin sarjoissa nyt voikin olettaa. Eli kun olen nuo pokkarit hyllyyni hankkinut niin luen ne ainakin ennenkuin kauppaan pois. Sopivaa aivot narikkaan viihdettä, ja näköjään myös hyvää luettavaa öiseen lukumaratooniinkin. Arvosana: 7/10.

Yhteensä luettu: 3 kirjaa, 719 sivua.

Tähän päättyy lukumaratonraporttini, Taianomaista Juhannusta ja älkää hukkuko! 

Mio, poikani Mio

Itseottamani kuva omasta kirjastani.

Astrid Lindgren on tuttu kirjailija varmasti useimmille suomalaisille ja ruotsalaisille lapsille. Minulle luettiin lapsena paljon ja Lindgrenin "Veljeni Leijonanmieli" oli yksi suursuosikki jotka kuunneltiin myös radiosta kuunnelmana ja myöhemmin tv:stäkin. Peppi Pitkätossu ja Katto-Kassinen sekä Vaahteramäen Eemeli olivat lapsuuteni leikeissä todellisia henkilöitä, niin taitavasti ja mukaansatempaavasti Lindgren loihti ilmoille tuon satujen maailman. "Mio, poikani Mio" on kuitenkin jäänyt lukematta jostain syystä ja poiminkin sen nyt kirjahyllystäni lukumaratoonin toiseksi kirjaksi.

Kuva täältä.

Kirjan alussa päähenkilö kertoo olevansa kadoksissa. Tai ainakin muut luulevat niin. 9-vuotias poika nimeltä Juhani Ville Hämäläinen lakkaa olemasta ihmisten maassa ja siirtyy salaperäisen Kultaisen kultaomenan ja Dzinnin mukana Kaukaisuuden Maahan jossa saa tietää olevansa kuninkaan kauan kadoksissa ollut poika Mio. Jussi eli siis Mio saa kokea kaikenlaista uudessa kodissaan, kuningas rakastaa poikaansa todella paljon ja hän saa ystäviäkin. Ihmisten maassa Jussia kiusattiin eikä hänellä ollut kuin yksi ystävä, Pena. Jussin kasvattivanhemmat laiminlöivät poikaa eivätkä ymmärtäneet hänen lukuharrastustaan. Mio ja uusi ystävä Jum-Jum seikkailevat Kaukaisuuden Maassa, Aamunkajon Sillalla ja monessa muussa paikassa kunnes tulee aika mennä Hämärään Metsään ja kohdata hirmuinen Ritari Kaamo.

Kuva täältä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1955 ja sen huomaa. Tai sitten olen itse kasvanut ulos satujen maailmasta. Tietynlainen toisto ja asioiden kertaus sopii toki kohderyhmälle ja tietyn ikäinen lapsi saakin siitä turvaa ja vahvistusta kun rupeaa pelottamaan liikaa. Aikuiselle se kuitenkin saa turhautumisen tunteen ja tekee mieli hypätä sivujen yli. Mutta luin kuitenkin sitkeästi, odotin että kirja paranee sen edetessä. Ei parantunut. Tai olen sitten vaan nykyisin liian herkkä tällaiselle "kirkasotsaisuudelle". Toki paljon antaa anteeksi sille ajalle ja sille naiviudelle joka on vallinnut Suomessakin vielä 60-luvulla jolloin minäkin lapsuuttani elin. Mutta tällä erää saa Lindgrenin sadut minulle riittää, tämäkin kirja lähtee Huutonetin kautta uusien lapsien luettavaksi. Arvosana: 8+/10. Ilon Wiklandin kuvituksesta plussa.

Yhteensä luettu: 2 kirjaa, 400 sivua.

Lukumaratooni on päättynyt

Blogistanian kesälukumaraton 2014 on osaltani päättynyt. Tämä oli kivaa ja tätä tahdon tehdä toistekin. Päällimmäisenä jäi mieleen:

• Päänsärkyisenä lukeminen kostautuu, kannattaa levätä ensin.
• Somessa ei kannata roikkua jos haluaa keskittyä lukemiseen.
• Nuku edellisenä yönä riittävästi.
• Ruokaa kannattaa varata valmiiksi, kokkaus kesken lukemista häiritsee.
• Kuvia blogia varten ei kannata ottaa koko ajan, häiritsee keskittymistä ja lyhentää lukuaikaa.
• Älä ahnehdi liikaa kirjoja, valitse vain sellaisia joita haluat juuri nyt lukea.
• Nauti lukemisesta äläkä tee itsellesi paineita siitä kuinka monta kirjaa muut ovat jo lukeneet.

Noloa oli se että kuvittelin lukevani nopeammin ja saaliiksi jäi kuitenkin vain 719 sivua. Luin kolme kirjaa joista viimeinen jäi kesken, 46 sivua vaille loppua.

Kiitos kaikille lukumaratooniin osallistuville, somessa tai täällä blogissa kommentoineille ja tsempanneille! Nähdään seuraavassa lukumaratoonissa:) Blogaan luetuista kunhan vedän ensin hiukan henkeä.

A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume One

Kuva täältä.

Aukeamakuvat itseottamia omasta kirjastani.

Lukumaratooni on ottanut koville. Alkuiltapäivä meni päänsäryn kourissa mutta pienen lepohetken jälkeen lukeminen alkoi maistua taas.

Klo: 22.50 sain luetuksi George R.R. Martinin Game of Thrones sarjiskirjan ekan osan. Aluksi oli hankaluuksia silmien ja pään kanssa. Ranteet myös valittivat kunnes älysin kasata tarpeeksi tyynyjä syliini ja lepuuttaa kirjaa sitä vasten. Itse kirja oli helppolukuinen, tarinahan on jo tuttu mutta paljon uuttakin löytyi. Tai sitten olin vaan jo unohtanut osan. Oli miten oli, itse tarinahan on aivan huikea, ei sitä tarvitse kenellekään kertoa. Kaikki jotka jo ovat lukeneet Tulen ja Jään laulun-sarjan kirjat eivät tarvitse vakuutuksia ja taas ne jotka ovat epäonnekseen ollet lukematta niitä vielä, sanon vaan: Nyt heti kirjastoon tai kirjakauppaan ja lukemaan oma kappaleenne fantasian historiaa.

Sarjakuva-albumissa hahmot olivat hieman erilaisia kuin itse olin kuvitellut, täytyy myöntää että HBO:n sarjakin on tahrannut omat alkuperäiset mielikuvani tarinan hahmoista ja paikoista mutta silti, ensin piti ihan tarkasti tiirata että ai kukas nyt toi olikaan. Kirjan lopussa paljastuu syykin. Ihan median erilaisuudesta johtuen ja erityisesti lakiteknisistä syistä hahmoista ja paikoista piti piirtää selkeästi erilaiset kuin mitä HBO oli yleisölle näyttänyt sarjassaan.

Yllättävän kauan kesti lukea yksi sarjakuva-albumi mutta katselin kuvia varmaan neljä kertaa niin kauan kuin luin tekstejä. Tommy Patterson, mm. Farscape Graphic Novel-sarjan kuvittaja, on tehnyt huikean työn kuvatessaan Westerosia ja Talvivaaraa ym. kirjan paikkoja. Lisäksi hänen kuvakulmansa vaatii katsojalta hieman vaivaa jotta oivaltaa kaikki pienetkin yksityiskohdat, hahmojen ilmeet ja eleet sekä tunnetilat joita kyllä löytyy kummasti enemmän kuin sarjakuvalta uskoisi. Näistä on lopussa 45 sivua kattava tieto-osio jossa on kuvien hahmotelmia ja taustaa koko albumin alkuperäistä ideaa ja prosessia kun haettiin kuvittajaa ja käsikirjoittajaa sekä editoijaa. Kirjan alussa on viisisivuinen esipuhe jossa Martin itse kertoo ajatuksiaan hänen kirjojensa sovittamisesta kuvalliseen muotoon ja niiden eroista televisiossa ja sarjakuva-albumissa.

Yhteensä luettu: 1 kirja, 240 sivua.

Lukumaratooni alkaa!

Luku-urakka alkoi klo: 16.45 kahvin ja itseleivottujen sämpylöiden kera. Päänsärkyisenä lukeminen ei ole herkkua mutta urheasti aloitin sarjakuvaversiolla Game of Thronesin ykkösosasta. Lukeminen ei onnistunut silmälasit päässä kun päänsärky pahensi silmien kuntoa. Kahvit juotuani istahdin lukutuoliini ja aloin lukea.

Klo 18.20 seuraava tauko ja hieman särkylääkettä naamariin ja teetä kyytipojaksi. Päänsärky ei hellitä, lukeminen on hidasta ja silmiä särkee. Sivuja luettu vasta 45. Lepään hetken sohvalla ja jatkan sitten lukemista. Yritän vältellä somea parhaani mukaan etten harhaudu sivupolulle. Tsemppiä muille lukijoille!

Lukumaratooniin valmistautumista

Kokosin eilen illalla kirjat jotka olen valinnut lukumaratooniini. Ensin mietin tiiliskivellä vetämistä mutta sellainen on jo ennestään lukupinossa enkä halunnut valita keskeneräistä kirjaa mukaan. Sitten tuijotin omaa kirjahyllyäni ja totesin että siellä nököttää kymmeniä ja taas kymmeniä lukemattomia kirjoja. Pohdin myös muiden, jo viime kesänä lukumaratooniin osallistuvien, lukuähkyä ja muita kokemuksia ja totesin että nyt täytyy valita monipuolisesti erilaisia kirjoja jotta urakka ei muutu turhan raskaaksi. Eihän lukeminen nyt saa olla pakkopullaa vaan tämän täytyy olla hauskaa!

Ylläolevassa kuvassa näkyvät valitut kirjat, tässä vielä luettelo:

• Seppo Laurell: Suomen majakat
• Bryan Cogman: Valtaistuinpelin kulisseissa: Game of Thrones
• George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume One
• George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Two
• George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Three
• Beowulf
• Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
• Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
• Stephenie Meyer: Houkutus, sarjakuvasovitus osa 1
• Stephenie Meyer: Houkutus, sarjakuvasovitus osa 2
• Philip Pullman: Kellopeli
• Philip Pullman: Lyran Oxford
• Marcus Sedgwick: Mustat ratsastajat
• Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle
• Gena Showalter: Yön kirous
• Gena Showalter: Pimeyden suudelma
• Gena Showalter: Nautinnon kirous
• Stephen King: Ennen aamunkoittoa
• Stephen King: Jälkeen keskiyön
• Ursula K. Le Guin: Pimeä lipas ja muita kertomuksia
• Hugh Howey: Wool

Mukaan tarttui viisi sarjakuva-albumia, yksi tietokirja, yksi runoteos (joka saattaa jäädä lukematta), useampi lasten- ja nuortenkirja, pari vahvaa suosikkia, kioskikirjallisuutta ja novellikokoelmiakin kolmin kappalein. Suomenkielisiä kirjoista on 17 teosta ja englanninkielisiä kirjoja 4 kappaletta. Kasasin nämä sillä mielellä että vaihtelua on riittävästi jos jokin tökkii ja yksi tiiliskivikin on mukana jos se vie mukanaan. Nyt jännityksellä käyn kurkkimassa muiden osallistujien blogeja josko siellä olisi jo esillä kirjalistat. Tervetuloa mukaan jännittämään lukumaratooniani! Päivitän edistymistäni Twitterissä hashtagillä #lukumaraton.

Blogistanian kesälukumaraton 2014

Kuva Maria Carole.

Viime kesänä oli kaksi aiempaa lukumaratoonia joihin en uskaltanut lähteä mukaan mutta tällä kertaa päätin että pitäähän tätä edes kokeilla. Maratoonia luotsaa Annami Anna minun lukea enemmän-blogissaan. Osallistujia on huimat 41 itseni mukaan lukien. Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kaikki 24 h aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratooniin.
2. Aloittaa voi mihin aikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin siten että enimmäisaika lukemiselle on 24h. Esimerkiksi aloitus 19.6. klo: 18.00 ja lopetus 20.6. klo: 18.00. Maratoonin saa aloittaa halutessaan jo 18.6. kunhan osa maratoonista luetaan 19. päivän puolella. Näin siksi että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti mutta ne lasketaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa.
5. Lukumaratoonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratoonin kuluessa.
6. Lukumaratoonin hashtaginä somessa on #lukumaraton

Feed

Kuva täältä.

Useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja voittanut Mira Grant avaa Hugo Award-ehdokkuuden saaneella "Feed"-kirjallaan "Newsflesh"-trilogian. Mira Grant, oikealta nimeltään Seanan McGuire, kirjoittaa molemmilla nimillään, sci-fiä ja fantasiaa mutta myös runoutta ja esseitä esimerkiksi naisten roolista Doctor Who-sarjassa. Mira Grant on minulle uusi löytö jonka tuotanto vakuutti minut jo tämän yhden kirjan perusteella niin että varasin jo sarjan seuraavankin osan kirjastosta. Katsoin noita muitakin kirjoja jo sillä silmällä ja aion hankkia joitakin itselleni jos kirjaston valikoimista ei niitä löydy.

Georgia ja Shaun Mason ovat sisaruksia ja bloggereita. He asuvat postapokalyptisessä maailmassa yhdessä zombien kanssa. Molemmat ovat syntyneet kesällä 2014 tapahtuneen "Nousun" jälkeen ja tehneet zombien kanssa elämisestä itselleen elinkeinon. Kun maailma kaatui tässä muodossa jona me sen tunsimme ei jäljelle jäänyt niitä tyypillisiä kauhuleffoissa tavattavia kliseitä mutta kumma kyllä Romeron zombileffat antoivat alun sekasorrossa hyviä vinkkejä siitä kuinka välttyy tulemasta syödyksi. Kirjan tapahtumat alkavat 26 vuotta apokalypsin jälkeen ja kattavat yhden vuoden tapahtumat.

Lääkäri Alexander Kellis kehitti viruscombo Kellis-Amberleen joka paransi sekä syövän että flunssan mutta varjopuolena sen karkaaminen laboratoriosta aiheutti 26% maailman väestöstä surmanneen zombiapokalypsin. Sen lievempi muoto on retinaalinen KA, joka aiheuttaa samanlaisen muutoksen verkkokalvossa kuin zombien silmissä mutta ei kehity itse tautiin saakka. Georgia Masonilla on tämä sairaus. Retinaalinen Kellis-Ambelee aiheuttaa mustuaisaukon pysyvän laajentumisen ja silmien valoherkkyyden. Retinaalisen KA:n saaneet joutuvat käyttämään jatkuvasti aurinkolaseja ja sisätiloissa mustavalolamppuja pupilliensa laajentumisen vuoksi. Etuna on se että näkee pimeässä erinomaisesti aivan kuten zombitkin.

Adoptiosisarukset Georgia ja Shaun omistavat yhdessä ystävänsä Georgiette, "Buffy", Meissonierin kanssa nettisivuston jossa kullakin on oma roolinsa. Georgia, tai George kuten hänen veljensä häntä kutsuu, on Newsie joka keskittyy tosiasioihin ja kirjoittaa Images May Disturb You-blogiinsa asioista niiden oikeilla nimillään. Shaun on Irwin, eli uskalikko joka kokeilee onneaan Zombien valtaamilla alueilla ja yrittää saada mahdollisimman hyvää kuvamateriaalia omaan Hail to the King-blogiinsa. Nettivelho ja softaosaaja Buffy taas on Fictional eli hän kirjoittaa runoja ja fanficcejä omaan By the Sounding Sea-blogiinsa mutta on myös suunnitellut kaiken heidän liikkuvan kalustonsa turvallisuus- ja tietoliikenneyhteydet.

Kirjan alussa Masonit ja Buffy saavat kutsun ainoana uuden median ryhmänä päästä mukaan seuraamaan ja uutisoimaan senaattori Peter Rymanin presidenttiehdokas-kampanjakiertuetta. Alun innostus vaihtuu seikkailuksi jollaista kukaan heistä ei uskonut koskaan kohtaavansa. Salaliittojen ja kamalien sattumusten kanssa päädytään tutkimaan murhia ja paljastamaan rikollisia mutta kuinka syvälle voit mennä ennenkuin muutut itse uhaksi valtaapitäville. Tämän saavat nuoret kokea karvaamman kautta. Matkalla halki maan tulevan presidenttiehdokkaan ja hänen kilpailijansa mukana matka saa absurdejakin piirteitä kun joku päästää elävää virusta liikkeelle ja yrittää salata syyn alkuperäisestä infektiosta.

Tulevaisuuden tekniikka ja tapahtumat tuntuvat uskottavilta ja henkilöhahmoissa löytyy samaistumisen kohteita ja syvyyttä. Kirjaa lukiessa huomaa että kirjailija rakastaa zombeja ja virologiaa myös vapaa-ajallaan. Kirja päätyy ikävissä tunnelmissä mutta jättää halun lukea jatko-osia. En ole erityisemmin zombien ystävä mutta tästä kirjasta pidin kovasti ja suosittelen tätä muillekin kuin vaan zombeista kiinnostuneille. Arvosana: 10/10.

Hurma

Kuva täältä.

J.R.Wardin Langenneet enkelit-sarjan neljäs osa, "Hurma" jatkaa enkeleiden Jimin ja Adrianin taistelua demoni Devinaa vastaan. James "Jim" Heron on joutunut keskelle taistelua ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hänelle on annettu raskas rooli jota noudattamalla hän joutuu ratkaisemaan kunkin eteensä tulleen sielun tulevaisuuden. Hän taistelee sielun kohtalosta yhdessä kaverinsa Adrianin kanssa. Mukana heiluu myös aiemmin kuollut enkeli Eddie ja pikkuinen piski nimeltään Koira. Eddie on kuollut mutta ei kuopattu ja osallistuu omalla tavallaan kirjan tapahtumiin. Eddie odottaa Heronin autotalliasunnon välitilassa uutta tulemistaan ja takkuturkkinen Koirakaan ei ole ihan sitä miltä näyttää. Tällä kertaa pelastettavana sieluna on mies menneisyydestä.

Matthias herää alastomana ja muistinsa menettäneenä hautausmaalta entisen alaisensa haudalta. Hän lähtee toikkaroimaan eteenpäin ja sananmukaisesti törmää naiseen nimeltä Mels Carmichael. Kaksikko joutuu sairaalaan ja sieltä yhteiseen seikkailuun josta ei puutu jännitystä, vaaraa eikä kuumia kohtauksia. Ward juoksuttaa lukijaa samoilla tutuilla Caldwellin kaupungin kaduilla ja kuljettaa hahmojaan lehden toimituksesta sairaalaan ja takaisin X-joukkojen rutiineihin. Kirjailija ei jätä fanejaan kylmäksi tälläkään kertaa vaan tuo näyttämölle hyvän ja pahan taistelun ei niin totutussa muodossa. Wardin ihmiset ovat kompleksisia ja moniulotteisia eivätkä enkelitkään ole sellaisia kun kristillinen kuvasto antaa ymmärtää. Demoni Devina sen sijaan täyttää kaikki odotukset mitä kunnon pahalaiselta odottaakin. Tosin hänelläkin on herkkä kohtansa.

Matthias ei pääse menneisyydestään eroon vaikkei muistakaan siitä mitään eikä Jim usko että Matthias on muuttunut kunnes tulee ratkaisujen aika. Devina laittaa kapuloita rattaisiin minkä kerkiää ja haaveilee samaan aikaa yhteisistä lemmenleikeistä Jimin kanssa. Pakkomielteet johdattavat hänet yhä uudelleen terapeutin puheille mutta edes Rouge pur Couture-huulipunakokoelman laskeminen ei anna hänelle rauhaa. Pelko sodan häviämisestä ajaa demonin hulluuden partaalle mutta uskaltaako hän enää huijata kun sodan entinen uhri palautetaan takaisin hänen yksityisestä kokoelmastaan. Kuka pitäisi Devinan puolta ellei hän itse? Mutta kenen pussiin Jim lopulta pelaa ja saako Matthias onnellisen lopun? Hyppää kyytiin Caldwellin kylmille kaduille jossa vastaantuleva mustaan nahkaan pukeutunut kovisjoukko ei ole paikallisen goottiklubin kävijöitä vaan lessereitä metsästäviä vampyyreitä ja kun tunnet että joku tuijottaa sinua etkä näe ketään takanasi voit olla varma että enkelit ovat kannoillasi. Eikä kannata luottaa jos luoksesi astuu nainen punaisessa mekossa, rusket hiukset täsmällisessä järjestyksessä tarjoten sinulle juuri sitä mitä haluat, sillä se saattaa olla elämäsi viimeinen päivä. Suosittelen kaikille paranormaalista romansseista pitäville. Arvosana: 8/10.

Ystävät hämärän jälkeen

Kuva täältä.

John Ajvide Lindqvistin "Ystävät hämärän jälkeen" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 9.4.2014. Kirja oli mahtava! Vaikeasta aiheesta on saatu kamalan jännä ja koskettava tarina. Kirjan alussa minulla oli koko ajan sellainen tunne että tiedän mitä tässä tapahtuu seuraavaksi ja pystyin näkemään Elin yksin kiipeilytelineillä. Asia vaivasi minua paljon, koska tiesin etten ollut lukenut tätä kirjaa aiemmin joten google käyttöön ja kas, löytyihän se selitys sieltä! Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in, 2008) on myös elokuva jonka satuin näkemään Espoo Cinessä sen ilmestymisvuonna. Jenkit ovat tehneet leffasta oman versionsa (Let Me In, 2010) joka mukailee alkuperäistä aika uskollisesti mutta on selvästi raaempi.

Kirjan maailma on autenttinen Tukholmalainen lähiö 80-luvulla. Tämä näkyy monessakin kohtaa. Paikkojen kuvaus, poliisin toiminta, ydinsodan pelko ja arkisen elämän hitaus, naivius ja ihmisten väliset kontaktit. Henkilökuvaus on erittäin onnistunutta eikä esimerkiksi Håkanin pedofiliaa korosteta lukijan shokeeraamiseksi vaan se on osa tarinaa ja kuvattu erittäin hienovaraisesti. Hahmot ovat moniulotteisia eikä kukaan ole pelkästään "paha" tai "hyvä". Tämä herätti pohdintaa lukijoissa. Kuinka helppoa olisi vaan tuomita Håkanin tai Elin teot mutta syyt heidän toimintaansa panee lukijan ajattelemaan asioita syvemmälti ja pohtimaan omia asenteitaan.

Ihmiskuva on kauttaaltaan sympaattinen. Alkoholistiporukka kuvataan toisistaan välittäväksi, ystävää auttavaksi ryhmäksi jossa syrjäytyneen paras ystävä on toinen juoppo. Virginian ja Lacken romanttinen suhde on kovin kaunis hauraudessaan ja hienovaraisissa hyvissä teoissa. Gösta kissoineen kertoo riipaisevan tarinan sellaisesta henkilöstä joita emme näe mutta joista luemme post mortemisti kun palokunta ja ruumissiivoojat käyvät tekemässä viimeisen vierailun.  Eräs lukupiiriläinen totesi että "he ovat hyvinkin ihmisiä", tavoittaen kirjoittajan kykyä kuvata kauniisti laitapuolen kulkijoita.

Kirjassa on kauttaaltaan surullinen pohjavire. Ihmisten kohtalot ovat raadollisia, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä täynnä. Jokainen on omalla tavallaan kokenut kovia, tunteet ovat vereslihalla ja lukijalle tulee tarve lohduttaa ja kertoa että kaikki tulee menemään hyvin. Vaikka niin ei käykään kaikille, saadaan loppuratkaisussa kuitenkin jonkinmoinen päätös pääparin kohdalle. Tämä jäi joillekin lukupiiriläisistä epäselväksi, mitä Oskarille oikeastaan kävi ja missä Eli on. Enempää en voi kertoa spoilaamatta kirjan loppua.

Lukupiiriläisten ajatuksia:

• Jotain hyvää, jotain huonoa.
• "Hampurilainen huonoin maustein." Hyvät ainekset juonen puolella, Håkan oli epäuskottava, kokonaisuutena tasainen.
• Vastenmielinen kirjan aihepiirin käsittely, ei pystynyt lukemaan kuin 50 sivua alusta.
• Tuli uniin. Epämiellyttävä. Ei jäänyt mukava mielikuva.
• Kerrontatyyli monipuolinen. Yksi paras kaikista lukemistani kirjoista. Realistinen 80-luvun Tukholman lähiön kuvaus. Rankka kirja, sympaattinen juopporemmi. Koulukiusaamisen teema.
• Raaka.
• Tulkintaa voi tehdä moneen suuntaan, rikkaus.
• Oskarin ajatuksia kuvattiin todella hyvin, monipuolisia tunteita.
• Poliisin roolit kiinnostivat.
• Eli löytää ystävän, Oskarin. Muut edelliset suhteet ovat olleet vain hyväksikäyttösuhteita.
• Vampyyrit eivät olekaan luonnostaan pahoja.
• Sukupuolirooleilla leikitellään. Håkan koki Elin pojaksi, Oskar tytöksi.
• Peppi Pitkätossu-vertaus. Eli oli sekä fyysisesti että psyykkisesti vahva ja teki asioita joita hänen oletettu sukupuolensa omaava pikkuinen tyttö ei tekisi.
• Allegorioita, symboliikkaa nykypäivän menosta: yksinäisyys, ulkopuolisuus, koulukiusaaminen.
• Modernia kauhua.
• Monia ulottuvuuksia: Yhteiskunnallisuus, tarina rakkaudesta ja ystävyydestä.

Arvosteluja löytyy esimerkiksi Booksyn-, Ankin- ja Kaiken voi lukea-blogeista. Oma arvosanani: 10/10.

Mustan tikarin veljeskunta-sisäpiirin tietoa

Kuva täältä.

J.R.Wardin "Mustan tikarin veljeskunta-sisäpiirin tietoa" on suunnattu selvästi faneille mutta uusiakin lukijoita kiinnostanee uudet yksityiskohdat veljeskunnan jäsenten elämästä. Kirjan parasta antia olivat ensimmäiset 120 sivua, novelli nimeltä Father Mine, jossa raotetaan tarkemmin Bellan ja Zadistin parisuhdetta, Zadistin menneisyyttä Valtiattaren vankina sekä hänen taisteluaan irroittautuakseen menneisyyden painolastista. Toki Nallakin pääsee hurmaamaan veljien sydämiä ja Lekuri-Janesta paljastuu uusia puolia.

Toinen kiinnostava osuus itselleni oli osa "Kirjoittajille" jossa J.R.Ward jakaa omakohtaisia kokemuksiaan kirjoittamisesta, kirjan julkaisuprosessista ja kirjailijuudestaan. Sen sijaan veljeskunnan historiaosuus on pelkkää kertausta jos on lukenut kirjat. Mustan tikarin veljeskunta-sisäpiirin tietoa käsittelee kirjat Varjeltuun rakastajaan saakka mutta paljastaa joitain pikkufaktoja myös kirjoittamishetkellä käsillä olleesta Koston rakastajastakin.

"Kiksejä ja kikatuksia"-vitsien koontiosuus oli mielestäni turha koska lukija on ne jo kertaalleen nauranut. Uudelle lukijalle ne taas paljastavat mielestäni liikaa ja spoilaavat hyvät vitsit jos aikoo lukea kirjat kuitenkin. "Veljet keskustelupalstalla" ja "Elämän tuokiokuvia"sen sijaan olivat hauskoja vaikka koskettavatkin lähinnä jenkkilän keskustelufoorumitekstejä. Kirjassa mainittu linkki ei toimi, se ei löydy hänen kotisivuiltaan enkä löytänyt sitä muutenkaan, joten en pääse tarkistamaan kyseisiä tekstikatkelmia. Veljesten sekä kirjailijan omat haastatteluosuudet olivat aika tylsiä eikä niistä sen enempää irronnut minulle ainakaan.

Lukukokemuksena kirja jäi jälkeen sarjan muista kirjoista saaduista mutta oli kuitenkin pakollinen luettava lähinnä ensimmäisen osansa ansiosta. Haastattelussa uuden kirjansa tiimoilta J.R.Ward kertoi haluavansa tehdä tällaisia lyhyitä keskustelunpätkiä kuvailemaan tiettyjä kirjoista poistetuista tai niihin sopimattomista kohtauksista mutta sen aika ei ole kuulemma nyt sillä hänellä on vielä kesken kolme seuraavaa kirjaa. Sarjan seuraava osa, Wrathin kirja, The King ilmestyi juuri mutta käännöstä saadaan odotella syksyyn saakka. Arvosana: 7/10.

Hurtan koodeksi

Kuva täältä.

12.3.2014 fantasialukupiirin kirjana Pasilan kirjastossa oli novellikokoelma "Hurtan koodeksi". Paikalla oli myös kirjailijavieras, yksi kirjan kirjoittajista, Tuomas Saloranta joka on myös toimittanut ja taittanut kirjan (ja on Kuoriaiskirjat-pienkustantamon omistaja). Hurtan koodeksi on kokoelma novelleja, kuvia ja runoja. Kirja on kunnianosoitus kirjailija ja keräilijälegenda Boris Hurtalle ja hänen 25-vuotis kirjailijauralleen. Kuvat ja tekstit ovat suoraan suunnattuja Borikselle, kirjailija- ja keräilijäpiireissä tunnetulle miehelle joka mullisti suomalaisen kauhugenren. Boris Hurtta, siviilinimeltään Tarmo Talvio, on eläkkeellä oleva poliisi joka rakastaa kirjoja, kirjoittamista ja kirjojen keräilyä. Hänen innokkuutensa niin keräilijänä kuin kirjanharrastajanakin on tullut kuuluisaksi kirjallisuuspiireissä. Hänen mittava tuotantonsa on tutustuttanut useita sukupolvia kauhukirjallisuuden kiehtovaan maailmaan. Kirjailijan ihailijakuntaan kuuluu kirjoittajakolleegojen lisäksi monia muita, kauhusta ja kirjoista kiinnostuneita lukijoita itseni mukaan lukien.

Koodeksin novellit, runot ja kuvat ovat kunnianosoitus ja lahja Hurtalle ja se näkyy kirjan sisällössä. Tekstit ovat täynnä sisäpiiriviittauksia ja muita pieniä kummallisuuksia. Tämä jakoi lukupiirin lukijakuntaa hieman. Osa piti niistä, osa ihmetteli ja koki ettei oikein saanut otetta kaikista teksteistä. Itse herkuttelin lainauksilla, viittauksilla ja hykertelin tyytyväisena hoksatasseni pieniä vinkkejä asioista joita Hurtan elämää ja tuotantoa tuntemattomat tuskin huomaavatkaan. Oli tekstit sisäpiiriläistä tahi ei, tekstien taso vaihteli huimasti. Osa oli selvästi päässyt mukaan vain siksi ettei tämä kirja ollut alunperinkään tarkoitus olla laajemmalle lukijakunnalle suunnattu. Tästä Saloranta mainitsi että karsintaa olisi tehty enemmänkin mikäli kirja olisi tehty varsinaiseksi antologiaksi. Nyt kaikki halukkaat pääsivät kirjaan mukaan.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa on 14 novellia/raapaletta/runoa. Toisessa osassa on yksi pitkähkö novelli, kolmannessa osassa jälleen 14 kirjoitusta ja viimeisessä neljänneksessä Stepanin koodeksi, joka koostuu viidestä eri novellista jotka kaikki käsittelevät samoja henkilöitä ja tapahtumia eri näkökulmista. Kirjan viimeinen puolisko on julkaistu myös erillisenä pokkarina jossa näiden tekstien lisäksi on itse Hurtan kirjoittama jatkokertomus sekä viisi uutta novellia. Itse pidin juhlakokoelmassa eniten Juha Salmisen Kakskerran hamsterista, Tero Niemen ja Anne Salmisen Rovaniemen kuilusta sekä lopun Stepanin koodeksin novelleista.

Lukupiiriläisiä puhututti se kuinka haastava laji raapaleiden kirjoittaminen on. Kirjassa olevista raapaleista osasta oli tykätty, ne kevensivät kivasti kokonaisuutta, mutta osa tuntui varsin mitättömiltä. Mieshahmojen runsaus selittynee osin sillä että lähes jokaisessa novellissa on jollain tapaa Boris Hurtan-tyylinen hahmo päähenkilönä. Pienenä kuriositeettinä Saloranta mainitsi että Boriksella on kuulemma erään novellin mukaisesti tapana ostaa oikeasti ihmisiltä heidän sielunsa ja säilöä ne lasipurkissa olohuoneensa hyllylle. Tämä aiheutti aikamoista hilpeyttä kuulijoissa mutta sopinee kyseisen herran spefi-olemukseen mainiosti.
Arvosana: 8/10.

Sudenveri

Kuva täältä.

Jenny Kangasvuon esikoisteos "Sudenveri" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 11.12.2013. Kirja voitti ilmestymisvuonnaan 2012 Kuvastaja-palkinnon. Kangasvuo on kirjoittanut jo vuosia novelleja ja muita kirjoituksia ja hänen tekstejään on käännetty useille kielille. Sudenverikin on alkujaan kirjoituskilpailuteos jolla Kangasvuo voitti kustannussopimuksen. Tämä kaikki näkyy hänen kirjassaan. Se on ehyt kokonaisuus jossa kahdessa aikatasossa kulkeva kerronta kolmen vahvan naisen elämästä hivelee lukijan mielikuvitusta. Entä jos näitä muodonmuuttajia olisikin olemassa, tässä kirjassa se tuntuu uskottavalle. Tämä on raikas henkäys hieman tunkkaisesta genrekirjallisuudesta jotka pääosin tulevat amerikanmaalta. Kirjan pohjoinen ulottuvuus tuo tuttuuden lisäksi jotain kansallismielistä ja pienen pohjoisen maan asukkaan ylpeyttä lukijan mieleen. Tässä tarinassa sanansa saavat niin vanheneva suvun matriarkka kuin nuoremman polven perillinenkin joka ei tahdo alistua suvun sääntöihin sekä pakanayhteisössä elävä Marraskuu, Vargan tyttöystävä.

Kirjan päähenkilö, taidemaalari Varga, on nuori nainen joka on lähtenyt pois synnyinsijoiltaan ottaakseen välimatkaa isoäitiinsä, sukuunsa ja menneisyyteensä. Mutta samalla myös laumaansa. Onhan nainen myös muodonmuuttaja, ihminen joka kykenee muuttumaan sudeksi halutessaan. Susihahmossaan Varga oli lauman jäsen, kulki lauman mailla pohjoisessa, metsästi ja paritteli. Mutta hän ei hyväksynyt Marttaa, suvun ja lauman johtajaa, oman elämänsä määrittelijäksi. Hän lähti kauas pois, muutti nimensä ja alkoi elää ihmisruumiissa.

Kunnes eräänä päivänä hänen ovelleen ilmestyy poika. Rasmus on sekamuotoinen, karvainen, ei oikein ihminen eikä ihan susikaan. Varga haluaa häätää pojan takaisin lauman luo, ei halua että Martta tulee etsimään poikaa, hän ei halua sekaantua. Mutta poika ei suostu lähtemään. Niin yhteiselo alkaa vaivaannuttavissa tunnelmissa ja asia muuttuu vieläkin sekavammaksi kun Vargan rakastettu Marraskuu tulee kylään ja pojan on muututtava "koiraksi" ettei epäilyksiä herätetä. Varga salaa susipuolensa Marraskuulta sillä lauman suojeleminen paljastumiselta on kaikkein tärkeintä. Siksi Marttakin lähtee pojan perään.

Martta saapuu etelään ja yrittää pakottaa pojan ja Vargan tahtoonsa mutta ei onnistu.
Kirjan vahvat naiset ovat mieleeni, heidät kuvataan kukin aikakautensa ja taustojensa valossa mutta niistä luodaan ehyt kokonaisuus jossa jokainen saa äänensä kuuluviin ja lukija pystyy hyvin samaistumaan kunkin hahmon ajatuksiin. Susien kuvaus on uskottavaa ja todentuntuista. Laumahierarkia ja eläimellinen meno olivat huumaavia. Kirjan parhaita hetkiä itselleni olivat kuvaukset susista, lauman dynamiikasta ja kuinka sukupolvi toisensa jälkeen Martta ja muut joutuivat selvitymään kahtiajakoon ihmishahmon ja susihahmon välillä sekä ulkopuolisen maailman haasteisiin. Lempihahmoni oli Marraskuu. Arvosana: 10/10.
Kirjaa on luettu mm. Tähtivaeltajassa, Morren maailmassa ja Vinttikamarissa.

Viivamaalari

Kuva täältä.

Anne Leinosen "Viivamaalari" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 12.2.2014. Kirja oli suurimman osan mielestä lukijoita pettymys. Kirja tuntui raakileelta, luonnokselta ja  ideoiden kierrättäjältä joka olisi saanut käydä editointikierroksen vielä useasti läpi. Ihmeteltiin sitä miksi tämä ylipäätään on päässyt julkaisukynnyksen yli sillä kirja tuntui kotikutoiselta ja täysin keskeneräiseltä. Aivan kuin kirja olisi kirjoitettu alunperin novellikokoelmaksi joka on sitten yritetty väkisin venyttää romaaniksi saakka. Kirjailija itse on myös kustannustoimittaja ja opettaa kirjoittamista joten luulisi että kirjan toimittaminen olisi myös tuttua huttua ja omaa kirjallista tuotostaan kohtaan osaisi olla myös riittävän kriittinen jottei päästäisi tämmöistä sammakkoa ulos uunista.

Siitä kaikki olivat yksimielisiä että kirjan esittämät teemat olivat mielenkiintoisia ja niitä kehittämällä ja pidemmälle pohtimalla olisi kirjastakin tullut lukukelpoinen. Juoni ei ollut kummoinenkaan, alku takkusi niin että moni aikoi luovuttaa kesken. Kirjan alkupuolisko kestää ja kestää eikä asiat etene. Teemat esitellään sivukädellä ja asioihin hypätään niitä sen kummemmin esittelemättä. Vertasimme tätä aiemmin lukemaamme Janos Honkosen kirjaan jossa surrealismia oli käsitelty taidokkaasti ja lukijan mukaansatempaavalla tavalla. Kirjan teemoissa oli muutenkin yhteneväisyyksiä mutta kaikki osa-alueet menivät kyllä yksi-nolla Honkosen hyväksi.

Kustantaja maalailee kirjan olevan "maaginen romaani" mutta sitä ei kyllä kirjasta löytynyt kaivamallakaan. Uskonnolliset viittaukset yliluonnollisten enkeleiden olemassaoloon lähinnä ärsyttivät vaikka jonkun mielestä niiden käsittely "pahiksina" olikin virkistävää. Henkilöhahmoista tykkäsin Ursulasta, viivamaalarista. Hänessä oli tasoja joita soisi olevan itse kirjassakin. Virkistävää oli myös scfistinen säväys kirjan keskivaiheilla. Siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin.

Esille tuli myös vertailu aiemmin lukemaamme Leinosen yhteistyössä Eija Lappalaisen kanssa kirjoittamaan kirjaan joka sekin oli osaltaan keskeneräinen. Ihmettelimme sitä että tämän kirjan tyyli ja kirjallinen taitotaso olivat kuin eri kirjailijan kynästä. Harmillistä sinänsä sillä tällä kirjalla oli kuitenkin potentiaalia. Eräs lukupiiriläinen ei päässyt paikan päälle mutta oli tykännyt kovasti kirjasta. En osaa sanoa hänen perustelujaan mutta näinhän se on, toiset tykkää ja toiset ei. Oma arvosana: 6/10.
Kirjaa on luettu myös Routakodossa, Hesarissa ja Järjellä ja tunteella-blogissa.

Perillä

Kuva täältä.

"Perillä" päättää Ally Condien dystopia-trilogian. "Tarkoitettu"- ja "Rajalla"-kirjat arvostelin aiemmin.

Kirjassa vuorottelevat Xanderin, Kyn ja Cassien kertojan äänet. Kuulemme tarkemmin kaikkien kolmen nuoren ajatuksia ja kokemuksia heidän kaikkien menneisyydestä. Selviää että Xander on aloittanut oman vastarintansa jo huomattavasti aiemmin kuin muut. Cassia ja Ky taas tahoillaan valmistelevat omalta osaltaan vastarintaliikkeen kansannousua. Kirjan alussa Yhteiskunta on menettämässä taistonsa salaperäisen sairautta vastaan. Rutto on pyyhkäissyt koko kansakunnan yli ja kaikki on tapahtunut niin nopeasti etteivät ihmisetkään oikein pysy perässä mitä oikein tapahtuu. Kun rutto lopulta ryöpsähtää valloilleen ja viranomaiset eivät saa sitä enää edes karanteenilla aisoihin näkee Kansannousu aikansa tulleen ja se hyökkää Luotsi etunenässä Yhteiskuntaa vastaan.

Kansannousun tarkoitus on koordinoida kaikki sairauspesäkkeet kattava rokotusoperaatio ja se melkein onnistuukin mutta joku myrkyttää vesivarannot jonka jälkeen Luotsikin on pulassa. Jonkun on keksittävä ratkaisu mutta onnistuuko mutaatioon kehittää vastalääke ajoissa. Itseäni miellytti ammatinkin puolesta kovasti tässä kirjassa ollut runsas sairauskuvaus ja rokotteiden genettinen pohdinta mutta epäilen ettei monikaan nuori tajuaisi höykäsen pölähdystä esim. Okerin työstä. Siksi en pidä hyvänä ratkaisuna kuvailla niin yksityiskohtaisesti ruton syntyseikkoja ja lääkkeen kehittelyä ynnä muuta lääketieteellistä pohdintaa.

Romantiikkaa oli sopivasti ja jokainen sai oman onnellisen loppunsa joka miellytti itseäni. Kirja oli paljon aikuisempi kuin aiemmat osat ja se sopi tämän kirjan vakavampaa aiheeseen. Myös politiikkaa ja yhteiskunnallista kritiikkiä tuli kuin parhaimmassa aikuisten romaanissa joten viihdyin erittäin hyvin tämän kirjan äärellä. Parasta ja kiehtovinta oli menneen kuvaus, kivikylän asukkaiden elämänkuvaus ja Yhteiskunnan menneisyyden valottaminen. Aiemmissa kirjoissa häiritsi se ettei tarinan maailmasta oikein tiennyt mitään. Miksi tähän oli jouduttu ja ketkä olivat vihollisia joita varten rutto alunperin kehitettiin. Kaikkiin kysymyksiin ei vieläkään saatu vastausta mutta riittävästi kuitenkin. Itse haluan optimistisesti ajatella että kirjan ihmisillä mahdollisuus parempaan totetuu. Pidin tästä paljon. Arvosana: 9/10.

Loppusoitto

Kuva täältä.

Becca Fitzpatrickin "Langennut enkeli"-sarjan neljäs osa, "Loppusoitto" päättää nimensä mukaisesti sarjan. Kirja jatkaa siitä mihin kolmas osa jäi. Nora joutuu vastaamaan valaansa jonka teki kuolleelle isälleen, Hank Millardille, nefilisalaseuran perustajalle. Hank eli Musta Käsi oli ennen kuolemaansa salaa koonnut mittavan armeijan sotaan nefilien vapauden puolesta. Blakely, Hankin tutkimuspäällikkö on kehitellyt tehokkaita aseita sotaan langenneita enkeleitä vastaan. Helvetistä peräisin oleva Paholaisvoima on saatu valjastettua erilaisin aseisiin ja sitä käytetään myös juomana joka vahvistaa nefilien jo ennestäänkin hurjia voimia. Hankin oikea käsi, Dante Matterazzi esittäytyi Noralle edellisesen kirjan lopussa ja ottaa nyt Noran siipiensä suojiin. Nora joutuu nefilijoukkion sisäpiirin kuulusteltavaksi mutta Dante lupaa heille että hän kouluttaa tytöstä taistelukelpoisen nefilijohtajan joka kunnioittaa Mustan Käden perintöä. Niinpä Nora alkaakin kehittää sekä fyysistä kuntoaan että mielenhallintatekniikoita Danten opastuksella.

Nora itse on puun ja kuoren välissä sillä hänen rakastettunsa Patch on entistä enemmän kuvioissa mukana, Noran äidin harmiksi. Kun Nora joutuu tekemään valintoja kumman puolella taistelee tilanne meinaa karata käsistä. Pariskunta joutuu tekemään feikkieron jotta nefilien johtajat eivät tule liian epäluuloisiksi sillä Noralla ei ole varaa menettää nefiliarmeijansa johtajuutta. Isän kanssa tekemä vala sitoo tytön elämän ja kuoleman taistoon, halusi hän tai ei. Langenneet enkelit eivät jää toimettomaksi ja heillä onkin omat suunnitelmansa nefilien pään menoksi. Joku pelaa molemmilla puolilla mutta saako Nora sen ajoissa selville. Arkkienkelitkin ovat sopassa mukana, erityisesti iljettävä omaan pussiinsa pelaava, uhkapelaaja nimeltään Pepper Friberg, jolla on tärkeä rooli tapahtumien kulussa.

Vee Sky rakastuu Scottiin ja Nora on heidän puolestaan onnellinen. Onni Patchin kanssa sen sijaan on jäähyllä kun Noran biologinen siskopuoli asettuu asumaan Greyn perheeseen ja Marcie tekeekin kaikkensa jotta saisi pojan itselleen. Marciella on muukin agenda muttta se selviää myöhemmin. Nora ehtii kaiken taisteluiden valmistautumisen ohessa säätää Patchin kanssa, shoppailla ja vakoilla ja epäillä Patchin entistä tyttöystävää, langennutta enkeliä Dabriaa jolla oli jo ensimmäisessä kirjassa pieni rooli. Tässä kirjassa jälleen juoksennellaan, taistellaan tunteita vastaan, niiden puolesta ja Hesvankuu vaan lähestyy. Suuri ja eeppinen taistelukin lopulta saadaan, kumpi puoli voittaa ja kuka paljastuu lopussa vielä nefilksi se selviää ihan kirjan loppupuolella. Tykkäsin tästä päätöosasta, kaikki langat solmittiin eikä kaikki mennyt kuten kuvittelin, epilogikin oli suloinen. Arvosana: 8/10.

Hiljaisuus

Kuva täältä.

Becca Fitzpatrickin "Hiljaisuuus"-kirja jatkaa Noran ja Patchin tarinaa "Langennut enkeli"-sarjan kolmannessa osassa. Edellisen osan lopussa Nora sai vihdoin kutsun tulla vierailulle Patchin kotiin. Mutta nuoret eivät päässeet koskaan perille saakka sillä Hank Millard, Noran biologinen isä osoittautui nefilisalaseuran pääjehuksi, Mustaksi Kädeksi ja vangitsi tyttärensä Patchin ulottumattomiin. Kolmannen kirjan alussa Patch tekee kalliin sopimuksen Noran vapauttamisesta. Nora herää kotikaupunkinsa haustausmaalla muistinsa menettäneenä. Kotiin palattuaan hän tajuaa olleensa koko kesän kadoksissa mutta hän itse ei muista myöskään aikaa ennen sieppaamistaan. Noran äiti on mennyt yhteen nuoruuden rakastettunsa, Hank Millardin kanssa joka on jättänyt vaimonsa ja toisen tyttärensä. Noran on vaikea hyväksyä biologista isäänsä elämäänsä mutta äidin onni on selvää. Noralla ei ole mitään muistikuvia sieppauksestaan eikä hän tiedä että oma isä on sen takana. Etsivä Basson ja äidin kysymyksistä huolimatta tytölle ei palaa mitään mieleen viimeisen puolen vuoden ajalta.

Vee on Noran tukena ja auttaa tätä selviytymään mutta Nora tajuaa että Veekään ei kerro hänelle kaikkea. Kun äitikin on haluton puhumaan tietyistä asioista on Noran pää pyörällä eikä hän tiedä kenen puheisiin pitäisi uskoa. Kun Nora tapaa uudelleen Patchin, jota ei enää muista, hän vaistoaa tuntevansa tuon pojan menneisyydestään. Vetovoima poikaa kohtaan on niin vahva että Nora hakeutuu tilanteisiin jossa näkisi edes vilauksen hänestä. Patch taas toisaalta työskentelee nyt kahtaalle eikä pysty suojelemaan Noraa kuten ennen.

Scott Parnell palaa takaisin kuvioihin ja tällä kertaa Nora ottaa hänet iloisena vastaan. Scottin avustuksella tyttö pääsee vainoojiensa jäljille ja poika pelastaakin Noran pulasta. Kirjan lopussa Hank Millard pakottaa Noran vannomaan verivalan ja pian Nora onkin pulassa tekemänsä valan vuoksi. Kirja päättyy jälleen kerran jännittäviin tunnelmiin ja jättää kaikkien lankojen solmimisen sarjan päätösosaan.

Kirja oli paras osa tähän mennessä. Ensimmäistä osaa lukiessani en arvannut että tämä sarja kasvaisi romanttisesta hömpästä jännittäväksi tarinaksi kolmen eri rodun taistelusta olemassaolostaan. Arvosana: 8/10.

Riitasointu

Kuva täältä.

"Riitasointu" on Becca Fitzpatrickin kirjoittaman nuorten sarjan toinen osa neliosaisesta "Langennut enkeli"-sarjasta. Kirja jatkaa siihen mihin ensimmäisessä osassa päästiin. Ensimmäisen osan lopussa Noran kuolemalta pelastanut langennut enkeli Patch sai siipensä takaisin ja muuttui tytön suojelusenkeliksi. Nyt heidän ihastuksensa syvenee ja nuoret alkavat seurustella Noran äidin ja tytön parhaan kaverin, Veen vastusteluista huolimatta. Nora käy kesäkursseja selvitäkseen helpommalla syksyllä mutta koulunkäynnistä ei tahdo tulla mitään kun tapahtumat pyörähtävät kunnolla käyntiin. Kesätyöpaikkakin tulee hankittua jotta Nora saisi ostettua uuden auton äidin myymän tilalle. Nora ei tahdo enää olla kenenkään avun varassa, erityisesti ei Marcie Millardin jonka antama koulukyyti osoittautui virheliikkeeksi.

Taas on edessä epäröintiä, vaarallisia tilanteita ja kiihkeitä hetkiä poikaystävän käsivarsilla. Pahin vihamies, luokkakaveri Marcie saa suuremman roolin Noran elämässä kuin tyttö haluaisikaan. Epäilykset poikaystävän vilpillisyydestä ja pettämisestä saavat tytön aivan sekaisin eikä hän enää tiedä voiko luottaa enkeliinsä. Kun lisäksi arkkienkeleitä pitää varoa suututtamasta on Noralla paljon huolehdittavaa eikä elämä olekaan tänä kesänä niin ruusuilla tanssimista kun hän alkukesästä vielä kuvitteli.

Samaan aikaan Blythe, Noran äiti yrittää heittää kapuloita Patchin ja tyttärensä väleihin ja kutsuu entisen naapurinsa poikineen kyläilemään. Nora on tavannut Scottin viimeksi lapsena eikä siitä ole jäänyt hänelle kovin hyviä muistoja mieleen mutta aivan siihen mitä seuraavaksi tapahtuu ei Norakaan olisi osannut varautua. Kun Nora kuulee Scottin äänen mielessään hän tajuaa pojan olevan nefili. Tämä herättää hänen mielenkiintonsa ja hän alkaa vakoilla poikaa Veen kanssa. Tytöt joutuvat vaikeuksiin ja jonkun henkikin on taas vaarassa. Kun välit Patchiin tulehtuvat Nora laittaa heidän suhteensa jäähylle. Mitä siitä sitten seuraa on rikkoa Noran sydämen palasiksi. Scott vie tytön huonoille teille ja patch yrittää pelastaa tämän pulasta vähän väliä.

Nora yrittää saada jotain selkoa isänsä kuolemaan ja saa outoja ja uhkaavia viestejä tuntemattomalta lähettäjältä. Kun nefilien salaseura osoittautuu todelliseksi on Noran peloille vihdoin todellinen kohde. Mutta kuka on salaperäinen Musta Käsi jota Scottkin pelkää niin kovasti? Ja mikä on Barnabas-nimisen nefilin todellinen henkilöllisyys? Nora saa lopulta näihin kysymyksiinsä vastauksen joka tosin ei ole sellainen jota hän odotti. Lopussa tapahtuvassa välien selvittelyssä selviää myös hänen isänsä todellinen tappaja.

Kirja oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin ykkösosa ja voin sanoa pitäneeni tästä osasta. Nefilien ja langenneiden enkeleiden maailmaa avattiin lukijalle niin että odotan kyllä seuraavaakin osaa. Arvosana: 8/10.

Langennut enkeli

Kuva täältä.

Becca Fizpatrickin "Langennut enkeli" avaa neliosaisen nuorten fantasiasarjan. Kirja kuuluu paranormaali romanssi-genreen ja keskiössä onkin jälleen kerran ihmistyttö ja yliluonnollinen poika, tässä tapauksessa langennut enkeli. Nora Grey on tunnollinen ja ihan tavallinen tyttö. Hän käy koulua ja shoppailee parhaan kaverinsa Veen kanssa. Tytöt ovat suunnitelleet elämänsä eteenpäin ja Norakin haaveilee pääsystä pois pienestä kotikaupungistaan jatko-opiskelemaan. Noran isä on kuollut vuosi sitten ja suru pakottaa terapeutin pakeille. Noran äiti tekee työtään usein miten poissa kotikaupungista ja työmatkat venyvät. Kotona odottaa kotiapulainen joka tekee ruuat ja vahtii että Nora on ajoissa kotona tekemässä läksyjä. Elämä on siis ihan tavallista mutta se muuttuu pian.

Eräänä päivänä biologian opettaja päättää että pakkaa sekoitetaan ja työparit vaihdetaan totutuista. Nora saa kammokseen parikseen uuden pojan, salaperäisen ja tummahiuksisen komean Patchin. Poika kiusoittelee ja flirttailee ja tuntuu arvaavan tytön ajatukset ennenkuin hän niitä edes ajattelee ja se saa Noran varpailleen. Kuka on tuo salaperäinen poika, miksi hänestä ei löydy mitään tietoja koulun kortistosta ja miksi hänen olemuksensa kiusaa Noraa niin paljon. Kun kotitehtäviä ei voikaan tehdä itsenäisesti vaan se vaatii parin haastattelua Nora joutuu kovan paikan eteen. Patch tuntuu ilmestyvän samoihin paikkoihin missä Nora hengaa ja se saa tytön epäluuloiseksi pojan vaikuttimia kohtaan.

Noran elämä ei ole muutenkaan helppoa mutta kun taivaasta sananmukaisesti pudonnut enkelipoika tulee hänen elämäänsä se muuttuu peruuttamattomasti. Noralle selviää että kirjojen enkelit eivät olekaan satua. On olemassa arkkienkeleitä, langenneita enkeleitä, suojelusenkeleitä sekä nefilejä, enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä. Patch osoittautuu langenneeksi enkeliksi joka haluaa jotain Noralta. Mutta ei Patchkaan ole täysin tunteeton vaikkei hän pystykään tuntemaan kosketusta. Enkelin suunnitelmat kariutuvat ja hän huomaa rakastuneensa tyttöön jonka elämä on hänen elämäänsä sidoksissa tavoilla joista Nora ei tiedä mitään.

Tarinahan lähtee siitä totutuille poluille, tunteet seilaavat, vaaroihin joudutaan, poikaan rakastutaan ja tyttö pelastetaan pulasta. Kirja noudattelee tuttua kaavaa samoin elementein kuin muutkin vastaavat nuorten kirjat eikä tylsyydeltä vältytä. Lähes kaiken pystyy arvaamaan eikä juonirakenteessa tai henkilöhahmoissa ole mitään ennakoimatonta joten lukukokemus jää köykäiseksi. Ilman erikoista loppuratkaisua tämä olisi ollut vielä tylsempi mutta ihan viihdyttävä lukuromaani tämä kuitenkin on. Arvosana: 7/10.

Kaiken yllä etana

Kuva täältä.

Janos Honkosen esikoiskirja "Kaiken yllä etana" oli fantasialukupiirin kirjana 13.11.2013.
Osuuskumman sivulta löytyy myös kirjatraileri. Kirjailijan kotisivut löytyvät täältä.

Kirjailija itse oli paikalla vastaamassa kysymyksiimme ja niitähän meillä riitti. Honkonen kertoi myös kirjan tekoprosessista ja kuinka aihe tähän kirjaan hänelle tuli. Minusta juuri nämä kirjailijatapaamiset ovat niin mahtavia koska kirjasta saa aivan erilaisen kuvan kun sen luoja saa kasvot ja äänen. Itse luomisprosessi on niin mielenkiintoinen ja haastava että kuuntelen aina suu ymmyrkäisenä lahjakkaiden ihmisten sanoja. Keskityin nyt niin aktiivisesti kuuntelemaan Honkosen puhetta että muistiinpanoni ovat lähinnä ransakalaisia viivoja ja nyt en saa niistä mitään tolkkua. Yritän muistella nyt jotain kuitenkin.

Honkonen on koulutukseltaan laskennallinen kielitieteilijä ja on ehtinyt työskentelemään monenlaisissa työtehtävissä. Hän on esim. yksi mies suomalaisen kulttileffan, Iron Skyn, tekijäpoppoossa ja hän soittaa thereminiä mm. Älymystö- ja Radiokatvebändeissä. Kirjoittajan tausta vaikutti moneen seikkaan kirjan synnyssä.

• kirjan sekä e-kirjan saa Creative Commons-muotoisena eli sen kopioiminen epäkaupalliseen käyttöön on sallittua
• kirja on saanut kulttuurivaikutteita monesta maasta
• Art Deco-henkinen kansikuva (josta Honkonen oli aivan hurmaantunut) ja kirjatraileri sekä kirjan taitto on kirjailijan avopuolison, Heli Hintikan tekemiä (Hintikan kotisivu)
• Imaen, Arren ja Mashan kolmiodraama keskeisessä roolissa
• dialogin puute tarkoituksellista
• Mashan yksinpuhelut olivat transkriptioksi suunniteltuja
• sukupuolten epätasa-arvo tarkoituksellinen valinta viraston virkamiesten ollessa lauteilla mutta läpäisee kyllä muuten Bechdelin testin
• vapaamielinen ote sukupuolisuhteisiin miellyttävää
• poliisin rooli oli erityisen pelottava

Aika onneton on toi muistiinpanosivu joten katsokaa hyvät ihmiset noista muista blogeista tarkemmat arviot sillä tämä oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Odotan innoissani seuraavia Honkosen kirjoja:)

Kirjaa on luettu esimerkiksi Kirjasfääri-, Kujerruksia- ja Kirjavinkit-blogeissa ja täältä voit lukea kirjailijan haastattelun. Oma arvosana: 8/10.

Linnake

Kuva täältä, samalla sivulla myös lukunäyte.

Justin Croninin "Linnake" on trilogian keskimmäinen osa. "Ensimmäisen siirtokunnan" olen lukenut ennen tämän blogin perustamista joten siitä ei ole blogausta.

Kirjasarjan tärkein henkilö, Amy Bellafonte on tyttö tyhjyydestä. Hän ei vanhene, ei kärsi kipua, ei tarvitse ravintoa eikä lepoa. Ensimmäisessä osassa selvitettiin Amyn tarina tarkemmin joten ei siitä sen enempää. Tässä osassa käsitellään sadan vuoden aikakausi. Ensimmäisessä siirtokunnassa asui noin sata ihmistä, heidän esi-isänsä olivat ne lapset jotka edellisessä osassa tuotiin turvaan joka puolelle levinneestä viruksesta joka muutti ihmiset Viraaleiksi, agressiivisiksi vampyyreiksi. Ensimmäisestä siirtokunnasta lähti kahdeksan nuorta Amyn mukaan etsimään viruksen alkulähdettä ja mahdollista parannusta siihen sekä tuhoamaan Kahdentoista.

Kahdeksan matka jatkui puoli vuotta erämaan halki kunnes he saapuivat Turvasatamaan joka ei todellakaan ollut nimensä veroinen muille kuin ehkä sitä asuttavalle viraalille, Babcockille ja hänen Monelleen. Muut asukkaat joutuivat uhraamaan kaksi ihmistä joka uusikuu viraaleille. Amy joutui taistelemaan viraaleja vastaan ja Kahdeksasta yksi menehtyi toisten jatkaessa matkaa suojapaikkaan, "Maataloon" joka oli viraaleilta "peitetty". Sinne jäivät kaksi Kahdeksasta sillä nainen oli raskaana. Tämä lapsi oli nimeltään tämän kirjan Caleb.

Kahdeksan, joista jäljellä siis viisi, matkasivat Coloradoon jossa he kohtasivat Teksasin Siirtoarmeijan jonka mukaan lähti Veitsi-Alicia. Amyn mukaan lähti yksi sotilas, Lucius Greer josta tulee myöhemmin Amyn familiaari. Neljä Kahdeksasta jää Teksasiin ja Peter jatkaa Amyn kanssa matkaa laboratorioihin vuorelle jossa Kaksitoista (Babcock, Morrison, Chavez, Baffes, Turrell, Winston, Sosa, Echols, Lambright, Martinez, Reinhardt ja Carter) viraalia syntyivät valtion kokeiluissa nimeltä Projekti Nooa. Lacey oli odottanut täällä kaikki nämä vuosikymmenet Amya. Hän tappoi heitä seuraavan Babcockin ja Amy vapautti hänen Monensa.

Lawrence Grey, Projekti Nooan huoltomies ja ex-rikollinen jonka Nolla muutti, ei muuttunut viraaliksi mutta kykenee kuulemaan Nollan kutsun. Hän nuortuu silminnähden ja paranee kaikista sairauksistaan Nollan verensiirron ansiosta. Muita huoltomiehiä, heitä jotka huolehtivat Kahdestatoista, ja jotka Nolla muutti oli lähtenyt myöskin karkuun kun viraalit tappoi kaikki laboratorioiden henkilökunnan. Osa heistä sekosi ja osa muodosti Kotimaan henkilöstön.

Danny Chayes, autistinen koulubussin kuljettaja lähtee kutsun kuultuaan ajamaan bussia ja poimii mukaansa eloonjääneet siskokset Timothyn ja Aprilin sekä lääkäri Lila Kylen joka on jotenkin seonnut eikä tajua mitä on tapahtunut. Lila odottaa lasta viraalien tappamalle miehelleen. Hän on aiemmin seurustellut Brad Wolgastin kanssa ja menettänyt syntymättömän lapsensa Evan. Wolgast oli siis edellisessä kirjassa se agentti jonka olisi pitänyt tappaa Amy mutta sen sijaan pelastikin tämän ja he pakenivat yhdessä Oregonin vuoristoon. Myös Bernard Kittridge, Denverin viimeinen, ex-merijalkaväen sotilas joutuu pakosalle ja yhtyy koulubussin matkaajiin. Hän pelastaa perävaunullisen ihmisiä jotka he sitten ottavat mukaansa.

Bussimatkalaiset matkaavat halki maan etsien turvapaikkaa. Armeija löytää heidät ja toimittaa pakolaisleirille jossa olot ovat kovat. Kun viraalit hyökkäävät ja leirin muurit sortuvat porukka pakkaantuu takaisin bussiin ja lähtevät jälleen pakosalle. Danny kerää matkan varrelta lisää pelastuneita kyytiinsä ja lopulta heitä on jo seitsemänkymmentä matkalaista pyörien päällä. He tulevat Philadelphiaan jossa on armeijan ylläpitämä turvapaikka mutta eivät jää sinne edellisen kokemuksen vuoksi vaan jatkavat matkaa kaikesta huolimatta.

Välillä palataan ajassa taaksepäin ja kerrotaan mitä tapahtui Siirtokunnassa sen jälkeen kun Amy ja Kahdeksan lähti. Palataan myös Siirtoarmeijassa taisteleviin sotilaisiin. Kerrotaan mitä tapahtui kun Alicia ja Peter jäljittävät yhden Kahdestatoista syvälle luoliin. Oman osansa saa myös yksi Kahdestatoista, Carter joka kantaa omaa familiaariaan sisällään. Siksi hänen Monensa, Tokkuroijat, ovat muista poikkeavia, ne eivät tapa kuin pakon ääressä. Amy kieltää ettei Carteria saa tappaa, tämä on tytön suojeluksessa.

Horace Guilder oli Projekti Nooan apulaisjohtaja, hän joka muutti Amyn viruksen eri variantilla kuin Kahdentoista. Kun Kaksitoista vankia muuttuivat voimiltaan ylivoimaisiksi ja verenhimoisiksi hirviöiksi niin Amysta tuli kuolematon ilman ulkoisia muutoksia ja verenhimoa. Guilder haluaisi tämän muunnoksen nyt itselleen sillä hän oli kuolemansairaana. Hän perustaa Kotimaan, paikan jonka 70 000 ihmistä on orjuutettu ja  jotka työskentelevät tappotahtia yksinvaltias Guilderille ja tämän luottohenkilöille, Punasilmille.

Nolla kutsuu Kahdentoista matkaamaan Kotimaahan jossa Guilder on rakennuttanut ja he antavat omille Monilleen käskyn kuolla. Kotimaassa kuohuu, vastarinta nousee ja kapinalliset tekevät yhä enemmän tihutöitä. Sara, yksi orjista värvätään kapinallisten joukkoihin ja hänet pannaan työskentelemään Lilan palvelijana. Lila menetti jälleen kantamansa lapsen kun Guilder saastutti hänet Lawrencen verellä. Lila on kuitenkin erityinen, hän kykenee hallitsemaan viraaleja täysin. Ne ovat kuin hänen lemmikkejään, tottelevat Lilan jokaista käskyä. Lila elää harhaisessa todellisuudessaan ja luulee hänen lapsensa selvinneen. Siksi Guilder tuo hänelle aina uuden lapsen jota tämä kasvattaa omanaan. Lila on Guilderille tärkeä koska tämä tuo viraalihyökkäyksillä Kotimaahan aina vaan uusia orjia.

Lopulta sekä Amy joukkioineen kuin Kaksitoistakin ovat perillä Kotimaassa. Kohtaaminen kulminoituu kapinallisten ja Amyn joukkojen hyökkäykseen Guilderia ja Kahtatoista vastaan. Muitakin ihmisiä menneisyydestä on yhtäkkiä paikalla ja he saavat kuin saavatkin kostonsa. Amy muuttuu jälleen ja jää Carterin luokse turvaan.

Pidin tästä kovin ja jään odottamaan päätösosaa. Arvosana: 9/10.