Tilkan Silmälkinikalla tuli tänään pieni helpotus viikkojen mittaiseen pelkoon. Silmänpaineet jotka huitelivat kesällä taivaissa ovatkin ehkäpä ainakin osittain toiseen sairauteen tarkoitetun lääkkeen aiheuttamia sivuvaikutuksia. En siis sokeudukaan vielä. Tosin jotain siellä silmänpohjissa on pahasti pielessä ja jotkin johdinkanavat tmv. ovat vaurioituneet mutta välitöntä sokeutumisen vaaraa ei nyt pitäisi olla. Kiitos Eris!
Helpotuksesta huokaistuani kävin syömässä seisovasta pöydästä itseni turvoksiin suhshia ja tofua. Ansaitsin sen vaikka siinä menikin puolet tämän viikon ruokarahoista. Tulin vielä ruokakaupan kautta kotiin ja kaappasin herkkuhyllystä niitä Pirkan ihania Suklaa- ja Sitruunapaloja.
Se on niin kurjaa, kun toiseen asiaan tarkoitettu lääke aiheuttaakin huolia toisaalla! =(
VastaaPoistaOnneksi siun silmäsi ovat kuitenkin sillä lailla kunnossa ettei siun tarvitse huolestua.
Näkökyky on miunkin mielestäni se kaikkein tärkein aisti. Kuuro voisi mieluummin olla, niin ei kuulisi kaikkea ikävää. Mutta näkö... Oi se on korvaamaton.
Mie en ole koskaan syönyt sushia. =)
Niinpä:(
VastaaPoistaNo ei ne nyt ihan kunnossa ole ja tauti on kuitenkin etenevä. Mutta välitöntä sokeutumisen vaaraa ei nyt ole mikä oli todennäköistä vielä parisen viikkoa sitten. Hetken saan huokaista helpotuksesta ja sitten taas alkaa huoli kun jännittää seuraavaa kontrollitapaamista ja -testejä.
Itsekin olen näkökyvyn menettämistä pelännyt aina. Se ettei pystyisi lukemaan, katsomaan elokuvia ja rakkaiden kasvoja olisi se minulle rankin aistin menetys myös.
Kanmnattaa Una maistaa sushia jos vain tulee tilaisuus. Se on maukasta, terveellistä ja erityisen hyvää!