Pöpö jyllää edelleen

Yskä ei tunnu loppuvan millään ja lima on niin tiukassa että kuset sorahtaa housuun kun yskänpuuska iskee. Antibiootit on nyt menneet 6 päivää joten edistystä olisi pitänyt jo tapahtua. Kuumetta tosin ei enää ole mutta muuten olo on todella vetämätön ja väsähtänyt kaikin puolin. Kortisonit menee laskevin annoksin mutta nekään eivät jaksa pitää viretasoa yllä. Kun joudun heräämään kolmen tunnin välein ottamaan jonkun tropin alkaa voimatkin olla jo lopussa. En vaan tajua miten tässä taas jaksaisi olla.

Ulkona tuiskuttaa, ei tietoakaan tulevasta keväästä. Toisaalta nautin siitä että on kunnon talvi kun ei tarvitse edes tuonne ulos mennä. En odota vielä kevättä. Minulle allergikkona ja astmaatikkona siitepölykausi ei ole toivottava odotuksen kohde. Talvessakin on tietenkin omat haasteensa keuhkoilleni jos pakkasta on. Toisaalta olen siinä onnellisessa asemassa että voin valita menenkö ulos ja milloin menen. Haalin aina eläkepäivänä kaapit täyteen ruokaa joten ulos ei tarvitse mennä vaikka kuukauteen jos ei ole muita menoja. Toisaalta ymmärrän ihmisten inhon lunta kohtaan kun he joutuvat odottelemaan bussia ja junat myöhästelevät työaamuina. Toisaalta talvi on pukeutumiskysymys. Jos on normaali terve työikäinen ihminen tai koululainen pitäisi pystyä selviämään suomalaisessa urbaanissa olosuhteissa normaaleilla vaatteilla valittamatta. Niin usein näkee ihmisiä kesäkengissä hatutta, napa paljaana, natisemassa kuinka kurjaa on kun on kylmä. Olemme tottuneet liian hyvään. Muoti ajaa järkevyyden edelle. Mutta niinhän se menee. Valittaminen on helpompaa kun että tekisi jotain asialle. Tunnistan sen kyllä itsessäkin.