maanantai 13. helmikuuta 2012

Kauppareissu

Aina silloin kun unohdan kuinka raihnainen ja kipeä todellisuudessa olen lähden toiveikkaana kaupungille ja kierrän kauppoja ja katselen näyteikkunoita. Yhtään mitäänhän en voi ostaa, kaikki kiinteät menot on suunniteltu noin vuodeksi eteenpäin mutta tykkään haaveilla ja haahuilla. Kaikista mukavinta on istua alas ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Kuinka eritavalla ihmiset askeltavat, minkälaisia jalkineita he käyttävät, minkälainen ilme heidän kasvoillaan on. Arvailla minne he ovat menossa.

Kulkijat ovat erilaisia arkena ja viikonloppuiltoina. Yöbussin tuloa odotellessa näkee sen surkeimman. Ne joita ei kukaan bileissä iskenyt, ne jotka saivat osumaa, ne jotka juuri jätettiin, ne jotka raahustavat ylipitkän iltavuoron jälkeen kotimatkalle joukossa minä joka elän yhteiskunnan aikasääntöjen ulkopuolella. Minusta on hassua se että ihmisillä on aika tarkkaankin iskostunut käsitys siitä mitä kuuluu tehdä tiettyiä ajankohtina. Aamulla kuuluu mennä töihin, kouluun, lääkäriin, ulos lasten kanssa. Päivällä mennään kauppaan ja Alkoon. Illalla ulos koiran kanssa. Lauantaina saunaan ja viettämään laatuaikaa perheen kanssa.

Itse liikun näiden aikarajoitusten ulkopuolella ja huomaan toistuvasti olevani "väärään" aikaan liikkeellä. Työikäisen ja kohtuullisen terveen näköisenä hämmennän ihmisiä kun saatan vaikka kassajonossa tai bussipysäkillä puhua jotain joka ei tavallaan liity siihen aikaan jota juuri siinä kohtaa kuuluisi elää. En myöskään ole seurannut uutisia kohta 15 vuoteen joten saatan vaikka kampaajalla ollessani ihmetellä jotain lehdestä lukemaani "uutista" ja huomaankin että se on jo kolme vuotta vanha. Minulle se on uusi eikä minua haittaa vaikka se olisi "vanhentunut".

Huonoja puolia tästä omassa aikakuplassa elämisestä seuraa silloin kun pitäisi mennä aamukuudeksi laboratorioon tai tavata jonain tiettynä aikana jossain tietyssä paikassa. Itselleni sopisi mieluiten sellainen "Mañana, mañana " tai "Inshallah"-tyylinen elämä. Itseasiassa elänkin niin vaikka ympäröivä todellisuus iskeekin välillä kuplani lävitse. Nukun silloin kun nukuttaa ja herään silloin kun olen levännyt. Vuorokaudenajoilla ei ole enää minulle mitään merkitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti