Ingo-Meren kansa

Kuva täältä.

Helen Dunmoren "Ingo-Meren kansa" aloittaa fantasiatetralogian. Kirja on luokiteltu nuorten kirjaksi mutta minusta tämän voisi lukea myös lapset, aikuislukijalle tämä oli hiukan tylsä ja tunkkainen. Idea oli kiinnostava ja kantoikin sen verran että maltoin lukea loppuun saakka mutta ylenmääräinen selittely tökki ja lähes pilasi lukukokemuksen. Toivotaan että sarjan muut osat ovat parempia.

Kirja kertoo kahdesta lapsesta jotka asuvat Englannissa, Cornwallin rannikolla pienessä kalastajakylässä. Heidän elämänsä järkkyy eräänä päivänä kun isä ei tulekaan kotiin. Sapphire ja Conor eivät suostu uskomaan että isä olisi kuollut joten he tekevät kaikkensa etsiäkseen isäänsä. Etsintäretki kohdistuu mereen joka oli Mathew-isälle tärkeä elementti. Lapset huomaavat pian että meri on aivan erillinen todellisuus, Ingo ja tätä sitten tutkitaankin loppu kirja. Välillä päästään ihan mielenkiintoisten ideoiden äärelle ja vauhdikkaita hetkiä koetaan loppumetreillä mutta silti kokonaisuus jää valjuksi. Tästä syystä kirja saa arvosanaksi 6/10. Liitän tämän lukuhaasteeseen kohtaan "Muodonmuutokset".

Kirjaesittely löytyy esimerkiksi Risingshadown sivulta ja kustantajan, Gummeruksen sivulta.

Winner 2012

Picture from here.

Finally, my second camp nanowrimo, sci-fi novel named "Arethean tyttäret" is wrapped up! I'm on finish line in 30 days and 50 842 words later. It's over. I'm done! This time it was a huge relief because I was most of the time so tired and exhausted of writing a book. First I thought that it could be so cool to write two novels in one summer but it was a big mistake, I can tell. A person can do a certain amount of work if it's business or pleasure, it doesn't matter, efforts are the same. You have a strength and courage to do it you think. But it was so hard to find them in me this time. I was so pissed off of my writing in August! I felt like it was some kind of punishment or bad karma hitting hard. But I didn't fell and I wrote like a maniac (which I am by the way) and rose again to my own two feet and run through it. And now it's over, until next November, lol!

Ikuinen rakastaja

Kuva täältä.

Kirjasarjan toinen osa, "Ikuinen rakastaja" jatkaa Mustan tikarin veljeskunnan seikkailuja hengästyttävään tahtiin. Tässäkään kirjassa ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita, romanttisesta juonesta puhumattakaan. Kirjan seksikohtaukset alkoivat jossain vaiheessa kyllästyttää, tuli olo että eikö tämä nähty jo viime osassa. Tässäkin kirjassa eräs veljeskunnan jäsen rakastuu ja haluaa ehdottomasti naaraan itselleen, seurauksista välittämättä. Veljeskunnan muihin jäseniin tulee tutustuttua ilahduttavasti lisää mikä ainakin itselleni teki kirjan nautittavammaksi ylenmääräisestä seksistä ja verenvuodatuksesta huolimatta. Ei sillä että mulla olisi sinänsä mitään seksiä ja väkivaltaa (fiktion muodossa) vastaan mutta jossain vaiheessa se vaan ei enää riitä kannattelemaan juonta eteenpäin. Toinen lievä ärtymyksen aihe on kirjan nimeäminen, miksi täytyy antaa jokaiselle kirjalle niin yhteneväinen nimi. Minua se ainakin sekoittaa, en pysty erottelemaan nimen perusteella mikä kukin kirja on.

Kirjassa saadaan myös lisäselvitystä Kirjurineitsyeeseen ja tapaamme ensimmäistä kertaa myös hänen Valittunsa. Muita uusia hahmoja ovat mm. nuori John Matthew josta odotan vielä kuulevani lisää seuraavissa osissa. Monissa arvosteluissa on moitittu lessereiden osuutta tylsänä ja tarpeettomana mutta itse olen lukenut heistä kiinnostuneena, ovathan he kuitenkin se kirjan vastapooli, antagonistit vampyyriveljeskunnalle. Olisi aika tylsää lukea vain sankareista. Odotan lievästä ärtymyksestä huolimatta seuraavaa kirjastokäyntiä sillä aion lainata loputkin osat tästä sarjasta, sen verran mielenkiintoinen se tähän saakka on ollut. Enkä usko että kovin äkkiä vampyyreihinkään kyllästyisin:)

Arvosana: 8/10. Liitän tämän kirjan lukuhaasteeseen kohtaan "Ilmiintyminen".

Pimeyden rakastaja

Kuva täältä.

"Pimeyden rakastaja" avaa "Mustan tikarin veljeskunta"-kirjasarjan johon on tähän mennessä kirjoitettu 10 osaa ja suomennettu niistä on 8 ensimmäistä. Wikipedian mukaan kirjailija Jessica Bird kirjoittaa omalla nimellään nykyaikaan sijoittuvia romanttisia tarinoita ja nimimerkillä J.R.Ward romanttisia paranormaaleja tarinoita. Jessica Birdin kotisivut löydät täältä.

Kirja on helppolukuinen ja tarina mielenkiintoinen, nämä vampyyrit eivät ole perinteisiä valkosipulia ja vihkivettä pelkääviä rumiluksia jotka juovat ihmisten verta selvityäkseen vaan he ovat seksikkäitä, vaarallisia nahkauroksia ja upeita kauniita naaraita jotka ovat ihmisrodusta poikkeava erillinen rotu. Nämä vampyyrit eivät myöskään sädehdi auringonvalossa Cullenien tapaan vaan saavat ensin palovammoja ja lopulta palavat poroksi mikäli altistuvat auringolle.  Tässä kirjassa on mukavasti tuotu uutta verta vampyyritarinoihin, nämä kundit ja mimmit elävät modernia elämää pienellä twistillä.

Kirjan maailma sijoittuu nykypäivään (miinus yliluonnollinen) ja sen jännite muodostuu hyvän ja pahan loputtomasta taistelusta. Vastapooleina ovat Kirjurineitsyt Valittuineen ja Omega lessereineen. Kirjan alussa oleva sanasto selittää kirjassa käytetyt termit. Nämä vampyyrit kiroilevat, tappelevat, rakastavat ja vihaavat aivankuin ihmisetkin. Vaikka teksti vilisee väkivallan ja seksin kuvauksia ei se tunnu kuitenkaan mässäilevän kummallakaan, vampyyrien elämä nyt vaan on tällaista tässä kirjassa. Romantiikkaakin on kovasti mukana eikä se mene ällösöpöilyksi vaan naurattaakin välillä.

Kirjan kieli on roisia mutta hauskaa. Suomennos on kovin onnistunut, kääntäjä on osannut käyttää suomen kieltä rikkaasti ja siksi dialogi on nautittavaa ja lukukokemuksesta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. Annan arvosanaksi 9/10. Arvosteluja voit lukea esim. Kirjavinkeistä ja Jossun lukupäiväkirjasta.

Yön ritarin paluu

Picture from here.

Tuli käytyä leffassa kun oli Finnkinon superpäivä. "Yön ritarin paluu" oli aivan kelpo toimintapläjäys, sisällöltään aika niukka, mitään uutta ei Lepakkomiehen tarinaan ilmennyt. Jatko-osalle toki tehtiin lopussa tilaa, ehkä jo ensi vuonna "saamme" nähdä seuraavan osan. Ekan kerran mua rupesi naurattamaan se Batmanin asu, miksi aikuinen mies, olkoonkin satuhahmo ja sarjislegenda, pukeutuu sellaiseen muovi (?) hökötykseen ja liehuviittaan jos on tarkoitus olla hyvisten puolella ja pelastaa maailma? Luulisi olevan hankaluuksia liikkua huomaamattomana kun pitää tuollaista päällään. Bane, se pahis-päähenkilökin oli paljon tyylikkäämpi omissa vetimissään. Puhumattakaan uskottavuudesta. Toki Lepiksen kulkuneuvot olivat upeita ja yleinen visuaalinen ilme ihan ok. Kyllä tämä meni ihan illankuluksi. Annan arvosanaksi 8/10. Kotiin kävelin sitten rankkasateessa mutta oli ihan virkistävää hyppiä avojaloin lätäköissä ja nauraa kun muut juoksivat sateelta suojaan rappukäytäviin:)

Picture from here.

Ja viimeinen Twilight Saagan leffa, "Aamunkoi" tulee ihan pian leffateattereihin, ensimmäiset tiedot löytyvät jo Finnkinon sivulta. Sitä ennen fanit pääsee nauttimaan Kristen Stewartista leffassa "Matkalla" ja Robert Pattinsonista leffassa "Cosmopolis."

Hiekkasotilaat

Kuva täältä.

Sain "Hiekkasotilaat" lainaan heti ykkösosan lukemisen jälkeen joten "Routasisarukset"-kirjan tapahtumat olivat vielä tuoreina mielessäni. Tykkäsin tästä kakkososasta hieman enemmän kuin ykkösestä mutta samat ärsytyksen aiheet olivat tässäkin osassa. Kirjan maailma hieman laajeni kun Utu matkustaa ympäri maailmaa ja löytää saastuneiden alueiden ulkopuolelta muitakin selvityneitä ihmisryhmiä. Lennollaan hän seuraa isänsä matkareittiä ja löytää "nukkuvat", konesaaren ja paljon muuta. Muinaisesesta puhutaan enemmän ja se onkin kiehtova olio, tietoinen, osin orgaaninen ja osin koneellinen. Muinaisen alkuperä ei kuitenkaan selviä vielä tässäkään osassa mutta se näyttelee kyllä oman tärkeän roolinsa kirjan aikana.

Kirja alkaa siitä mihin edellisessä osassa jäätiin, Metsän ja Taivaan sota käynnistyy kaikessa kauheudessaan. Tarina seurailee Sarimia, Huriaa, Utua ja Marrasta, aikatasot hyppelevät sillä samoja asioita käsitellään eri henkilöiden näkökulmasta joka sinänsä oli mielenkiintoista mutta vaikeutti hieman tarinan seuraamista. Kaikilla ennustuksen osapuolilla on osuutensa tässä kirjassa, myös kahdeksannella henkilöllä josta ei vielä Routasisaruksissa tiedetty. Tässä osassa päästään tutustumaan myös Raunioihin jonka aiemmin mainittiin olevan rikollisten karkoituspaikka josta ei ole paluuta. Siksi karkoitetut ilmoittautuvatkin innoissaan Taivaan rekryyteiksi tulevassa sodassa, heille luvataan vapautus ja asuinmahdollisuus Metsässä sodan loputtua mutta kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää.

Myös ensimmäisessä osassa vain ohimennen mainittuihin Gaialaisiin tutustutaan tarkemmin ja heidän luonaan tapahtuu myös kirjan juonen kannalta merkittävä siirto ihan kirjan lopussa pohjustaen jo trilogian päätösosaa. Heidän lisäkseen koin hyvin kiinnostaviksi ihmisen geneettisen muuntelun ennen kirjojen tapahtumia ja sen seuraukset juuri ennen vanhan maailman tuhoa ja kuinka ne muunnokset ovat siirtyneet nykyisten Euraanialaisten perimään. Myös kääpijöiden alkuperästä tuli lisävalaistusta. Tapahtumat joihin viitattiin jo ennen katastrofien syntyä sekä Utun seikkaililut muualla maapallolla sekä tietenkin Taivaassa huhutun henkiinherättämiskoneen olemassaolo olivat parasta antia kirjassa.

Henkilöistä Utu ärsytti minua loppuvaiheessa kun hänen käyttäytymisensä muuttui ärtsyksi, katkeraksi ja inhottavaksi. Ensimmäisessä osassa se vielä oli jonkinmoista teiniangstia mutta nyt se vaan ärsyttää. Ehkä hänen käyttäytymiseensä saadaan valaistusta loppuosassa, saatan jopa arvata osin syyn siihen miksi hän ärtsyilee, mutta tässä sitä liiotellaan niin ettei se herätä mielenkiintoa vaan pelkästään rasittaa. Kaikesta huolimatta ihan lukemisen arvoinen kirja, arvosanaksi annan 8/10.

Kirjan arvosteluja löydät esim. Kirjavinkeistä, Kirjanurkkauksesta ja Hansun blogista Booklovin´.

Routasisarukset

Kuva täältä.

Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen "Routasisarukset" oli eilen kirjana Pasilan kirjastossa kokoontuvassa fantasialukupiirissä. Tässä aikataulut kaikkiin Pasilan pääkirjaston lukupiireihin. Olin ensimmäistä kertaa tässä lukupiirissä ja mukavantuntuista porukkaa oli paikalla. Vetäjänä toimii kirjastovirkailija ja rope-asiantuntija Matti Järvinen. Tässä linkki hänen "Elämäni roolipelit"-juttuun.

Routasisarukset avaa kolmeosaiseksi suunnitellun fantasia/sci-fi-kirjasarjan joka on oikeastaan enemmän näiden kahden genren sekoitus kuin varsinaisesti kummankaan edustaja. Kirjan dystopiamaailma on sinänsä mielenkiintoinen mutta jotenkin kovin keskeneräinen. Toiveeni on että seuraavat kirjat paikkaavat tämän epäkohdan. Lukupiiriläiset olivat samaa mieltä kanssani että jotain oleellista jäi uupumaan maailman kehittelystä. Kirjan sisäkannessa oleva kartta oli epämääräinen eikä oikeastaan kertonut mitään kirjan maailmasta. Mittasuhteet puuttuivat joten siitä ei ollut oikein kartaksikaan. Itse kirjassakaan ei valotettu tarkemmin esim. kaupunkien asukasmääriä eikä eri maanosien kokoa. Lisäksi häiritsevää oli se että riittävää tietoa ei ollut esim. käytettävien aseiden ja muiden teknisten vempeleiden tasosta, siitä kuka tai mikä mitäkin kaupunkia hallitsee.

Pohdimme lukupiirissä sitä että onko tässä kirjassa jotain yhteiskunnallista sanomaa mutta totesimme että kirjoittajat ovat vain raapaisseet pintaa ja se jättää teemat kovin kevyeksi joka ehkä selittyy kirjan ikäryhmäkohdeyleisöllä. Takakansiteksti hehkuttaa kirjan vertautuvan teemojensa osalta Ursula K. Le Guiniin mikä oli mielestäni loukkaus huippukirjailija Le Guinin lahjakkuutta ja taitoja kohtaan. Tämä ei yllä millään tasolla lähellekään hänen tuotantoaan! Sori rage mutta olen ollut aikamoinen Le Guin-fani jo lapsesta saakka ja voin kaikki hänen kirjansa lukeneena kyllä pistää hanakasti hanttiin!

Kirja on osassa kirjastoja luokiteltu lasten kirjaksi mutta olimme yhtä mieltä siitä ettei tämä ole suunnattu alakoululaisille vaan hieman vanhemmille lapsille ja nuorille. Aikuiselle tämä oli aika lapsellinen ja jo mainitusti keskeneräinen, paikoin jopa epäuskottava. Kirjan tarina kulki kuitenkin jouhevasti ja henkilöt olivat tarpeeksi moniuloitteisia jotta aikuislukijan mielenkiinto pysyi yllä. Pidin tästä kaikesta huolimatta ja aion palata jatko-osien pariin. Toivottavasti niissä saadaan lisää selvyyttä kirjan maailmaan. Arvosanaksi annan 8/10. Tässä linkki kirjan WSOY-kotisivulle ja tässä kirjailijoiden omalle kotisivulle. Kirjamielellä-blogin Marjis ja Rautakodon Shimo ovat sen sijaan tästä kovasti tykänneet. Olipa kirja Vuoden 2011 Finlandia junior-ehdokkaanakin joten aivan huonosta kirjasta ei liene kyse:)

Laitan tämän haastekirjaksi kohtaan "Ennustaminen".