Arra

Ystävänpäivän lukumaratooni jäi vähän tyngäksi tai oikeastaan peruuntui kokonaan kohdaltani kun sairastuin pahaan flunssaan. Kuume kaatoi sänkyyn eikä silmät kestäneet valoa saatikka tahmeat aivot vastaanottaneet kirjan sivuilta mitään. Joten jätin maratoonaamiset suosiolla toiseen kertaan.

Kirjallaan "Maresi: Punaisen luostarin kronikoita" Finlandia Junior-palkinnon voittanut Maria Turtschananinoffin "Arra" oli Pasilan kirjaston fantasialukupiirin kirjana 11.2.2015 joka sekin oli ilmestymisvuonnaan 2009 samaisen palkinnon ehdokkaana. Wikipediasta lainattua: "Turtschaninoffin romaanit Arra, Anaché ja Maresi sijoittuvat samaan fantasiamaailmaan. Arra oli vuonna 2009 ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi ja sai Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinnon vuonna 2010. Lokakuussa 2014 Turtschaninoff voitti Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon teoksellaan Maresi."

Pikainen kierros osoitti että kirjasta oli kaksi kolmasosaa tykännyt kovasti ja yksi kolmasosaa lukijoista piti sitä pettymyksenä.

Itse pidin kirjasta kovasti. Olen lukenut tämän joskus aiemminkin mutten muistanut loppuratkaisua ja se pääsi yllättämään. Kirja on kovin sadunomainen ja sen kieli on kaunista ja soljuvaa, aivan kuin lukisi pitkää runoa. Kirja on helppolukuinen muttei missään nimessä tylsä. Vaikka aihe onkin sadunkaltainen kirjailija punoo tarinan kudokseen sellaisia ajatuksia jotka eivät lapselle aukeaisi.

Kirjan teemat olivat sydäntäsärkeviä, itse tyrskähtelin itkuun monasti. Lapsen heitteillejättö ja laiminlyönti, henkinen väkivalta ovat teemoja jotka koskettavat ja vihastuttavat itseäni. Osa lukupiiriläisistä suomi kirjailijaa epäuskottavuudesta esim. juuri päähenkilön lapsuusajan kokemusten vuoksi mutta itse koen että ne voisivat olla tosia. Se kuinka todennäköistä on että tuonkaltaisissa olosuhteissa Arra olisi jäänyt eloon sitä on vaikea sanoa. Ja tämä oli nyt kuitenkin fantasiasatukirja, ei dokumentti.

Päähenkilö kasvaa luonnonlapsena hiljaisuudessa oman perheensä hylkimänä pienessä Simoran kylässä. Erilaisten vaiheiden kautta hän joutuu lähtemään kotikylästään ja joutuu Lagoran-kaupunkiin siskonsa elätiksi. Elämä kaupungissa on erilaista mutta olosuhteet eivät muutu Arran kohdalla, se on edelleen raakaa ja hyljeksittynä ja syrjittynä hänen eristyneisyyttään ei riko mikään. Kunnes päästään satuosuuteen ja se prinssi saapuu. Helppoa ei ole sittenkään ja kaikki meinaa mennä pieleen mutta vaikeuksista selvitään, magiaakin nähdään ja Arrasta kasvaa vahva nuori nainen josta tarut kertovat vielä kauan.

Monen mielestä loppu oli epäuskottava. Minun mielestäni se oli satuun sopiva eikä siitä sen kummempaa tarkoitusta tarvitse kaivella. Kaikki kirjat eivät ole opettavaisia eivätkä taka-ajatus mielessä kirjoitettuja. Oma arvosanani on 9/10. Kirjan on aiemmin lukeneet myös Kirjamielellä, Kirjakaapin kummitus ja Eniten minua kiinnostaa tie- blogaajat.