Apina ja Uusikuu

Kuva täältä.

Viivi Hyvösen kolmas romaani on hänen parhaansa. Kirja on yksinkertaisesti upea! Toki kirjailija on kasvanut ja kehittynyt kun aikaa on kulunut hänen esikoisteoksestaan jonka hän kirjoitti jo 13 vuotta ennen tätä kirjaa.

Apina ja Uusikuu jakaantuu kirjeisiin, uniin, huomautuksiin, toiimintajaksoihin ja muistiinpanoihin. Kappaleiden nimet hämäävät aluksi ja saivat ainakin minulle hieman karvat pystyyn kun ennakkoluuloisesti kuvittelin niissä olevan vain länsimaiskristillistä sanomaa. Nimet kuitenkin sopivat kappaleiden sisältöihin eivätkä kerro kuitenkaan ihan siitä mistä lukija voisi odottaa. Lopussa odottaa yllätys jonka päähenkilökin vihdoin tajuaa, lukija tosin on sen hoksannut jo matkan varrella. Kirjan rakenne on hieno, henkilöhamot rikkaita, mielenkiintoisia ja syvyyttäkin löytyy. Kirjan maailma on dystooppinen vaihtoehtotulevaisuus eräässä maailmankolkassa jota ei sen kummemmin valoteta. Eikä se kirjan sanoman vuoksi ole edes merkittävää.

Päähenkilönä tallustaa ihmisapina, Hanuman nimeltään. Hän on yksityisetsivä ja tykkää tapella. Hän löytää elämänsä merkityksen kirjoista, viskistä ja kaukokaipuusta. On Kaupunki, sen hallitsijajengeinä nasevasti musiikin mukaan nimetyt joukot. On salaperäistä naista, viatonta tyttöä, vihaisia murhaajia, laittomia tappelurinkejä, uskontojakin löytyy joka lähtöön ja apina senkun tallustaa. Mieluiten hän liikkuu kuitenkin neljällä raajallaan kaupungin kattojen yllä, muistelee menneisyyttään ja sekaantuu asiakkaansa elämään ennemmän kuin tarvitsee. Hanumanin apuna kulkee ystävä nimeltä Nomolos ja oma mielitiettykin löytyy työtehtävästä. Mutta keitä ovat trenssitakkiset kummajaiset ja onko Eesau se joka väittää olevansa? Näihin ja moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin saat vastauksen Hyvösen upeassa kirjassa. Arvosana: 9/10.

Viivi Hyvösen haastattelu tästä kirjasta YLE:n Elävässä arkistossa. Arvosteluja esim. Kirjavinkeissä ja Savon Sanomissa.