Yöpartio

Kuva täältä.

Sergei Lukjanenkon "Yöpartio" avaa viisiosaiseksi tarkoitetun fantasiasarjan joka on saavuttanut jo jonkinlaisen kulttimaineen monessa maassa. Kirjailija on saanut lähes 50 kirjallisuuspalkintoa, esimerkiksi "Paras Eurooppalainen fantasiakirjailija 2003" ja "Vuoden kirjailija 2006 (Venäjä)". Venäjän moderneihin kirjailijoihin kuuluva Lukjanenko on koulutukseltaan psykiatri ja se näkyy kirjan henkilöhahmoissa. Niihin on saatu tarpeeksi syvyyttä ja kiinnostavuutta, heidän tunteitaan käsitellään analyyttisellä tarkkuudella jolloin henkilöt tulevat lähelle, inhimillisiksi, olkootkin vampyyreja, velhoja tai vaikka ihmissusia. Tavallisiakin ihmisiä on mutta he ovat Muista erillinen rotu. Muihin kuuluvat ovat ihmisistä syntyneitä mutta heidän maagisten kykyjensä tultua tietoisuuteen he päätyvät joko Pimeyden tai Valon puolelle. Nämä vastavoimat ovat taistelleet ihmiskunnan alkuhämäristä tähän päivään saakka suojellen ihmisiä, kumpikin puoli omalla tavallaan.

Koska Pimeys ja Valo ovat vastavoimia ja heidän näkemyksensä siitä kuinka maailman kuuluisi pyöriä eroavat jonkin verran on saatu aikaan eräänlainen Sopimus jonka molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet. Jotta rauha säilyisi ja herkkä tasapaino pysyisi koskemattomana on perustettu Yöpartio ja Päiväpartio. Yöpartio on Valon palvelijoiden partio joka päivystää öisin tarkkaillen Pimeyden maagikkoja jotta he eivät riko sopimusta. Päiväpartio on tietysti Pimeyden partio joka patrolleeraa päivisin vahtien tarkasti Valon palvelijoiden tekemisiä.

Ristiriidoilta ei voida välttyä ja hauras Sopimus vaatii välillä julmiakin kompromisseja. Joskus Valon tekoset eivät tahdo kestää päivänvaloa ja joskus Pimeyden velhokin voi tehdä hyvää. Mitä korkeammalla olet maagisessa tietotaitotasossa sitä vähemmän tuntuu olevan vaikeuksia vetää niin omia alaisia kuin viattomia ihmisiäkin keskelle taisteluja ja juonitteluja.

Kirjan päähenkilönä huseeraa nuori kolmannen tason velho, analyytikko Anton Gorodetski joka joutuu kenttätöihin ja sekaantuu kirjan kaikkiin kolmeen suureen tapahtumaan. Hän saa avukseen pöllöksi muutetun ensimmäisen tason velhon Olgan. Mukana toiminnassa ovat myös Pomo, Boris Ignatjevits, Tiikerinpentu, Karhu, Semjon, Svetlana sekä monia muita. Vastapuolella on pomona demonivelho Zavulon, hänen alaisinaan noita Alisa Donnikova ja monia muita joiden nimet eivät jääneet mieleen. Pidin tästä kovasti, odotan innolla seuraavan osan, "Päiväpartion" lukemista! Arvosana: 8/10.

Kirja oli myös viime keskiviikkona Pasilan kirjaston lukupiirin kuukauden kirjana. Tässä meidän ajatuksia kirjasta: Lukijat pitivät kirjasta mutta osalla oli alussa hankaluuksia ymmärtää kirjan alkua. Itseänikin alun hämäryys hieman häiritsi mutta se unohtui kun juoni lähti kunnolla käyntiin. Kirjan rakenne oli yllätys, se ei ollutkaan täysmittainen romaani vaan kolme erillistä tarinaa jotka olisi voinut lukea itsenäisinäkin. Henkilöt olivat osittain samoja kaikissa kolmessa osassa. Esille tuli myös sellainen seikka että kirjan maailma oli hyvin roolipelimäinen. Se herättikin kysymyksen oliskohan joku jo tehnytkin tästä roolipelin? Sukupuoliroolit olivat tässä aika tasa-arvoisia, taistelijoina oli sekä miehiä että naisia. Tosin naiset kuvattiin aina erityisen kauniina. Joku arveli tämän johtuvan venäläisen kulttuurin naiskuvasta. Kielen rakenne oli hyvää ja suomennos oli sujuvaa ja uskottavaa. Vaikka keskustelimme tästä paljon ei jäänyt oikein mitään erikoista muistiinpanoihin kirjoitettavaksi. Joten tämä oli nyt tässä!

Kirjan on lukenut myös Kirjamielellä Marjis, Morren maailman Morre ja Puolisilmän Johnny.

Apina ja Uusikuu

Kuva täältä.

Viivi Hyvösen kolmas romaani on hänen parhaansa. Kirja on yksinkertaisesti upea! Toki kirjailija on kasvanut ja kehittynyt kun aikaa on kulunut hänen esikoisteoksestaan jonka hän kirjoitti jo 13 vuotta ennen tätä kirjaa.

Apina ja Uusikuu jakaantuu kirjeisiin, uniin, huomautuksiin, toiimintajaksoihin ja muistiinpanoihin. Kappaleiden nimet hämäävät aluksi ja saivat ainakin minulle hieman karvat pystyyn kun ennakkoluuloisesti kuvittelin niissä olevan vain länsimaiskristillistä sanomaa. Nimet kuitenkin sopivat kappaleiden sisältöihin eivätkä kerro kuitenkaan ihan siitä mistä lukija voisi odottaa. Lopussa odottaa yllätys jonka päähenkilökin vihdoin tajuaa, lukija tosin on sen hoksannut jo matkan varrella. Kirjan rakenne on hieno, henkilöhamot rikkaita, mielenkiintoisia ja syvyyttäkin löytyy. Kirjan maailma on dystooppinen vaihtoehtotulevaisuus eräässä maailmankolkassa jota ei sen kummemmin valoteta. Eikä se kirjan sanoman vuoksi ole edes merkittävää.

Päähenkilönä tallustaa ihmisapina, Hanuman nimeltään. Hän on yksityisetsivä ja tykkää tapella. Hän löytää elämänsä merkityksen kirjoista, viskistä ja kaukokaipuusta. On Kaupunki, sen hallitsijajengeinä nasevasti musiikin mukaan nimetyt joukot. On salaperäistä naista, viatonta tyttöä, vihaisia murhaajia, laittomia tappelurinkejä, uskontojakin löytyy joka lähtöön ja apina senkun tallustaa. Mieluiten hän liikkuu kuitenkin neljällä raajallaan kaupungin kattojen yllä, muistelee menneisyyttään ja sekaantuu asiakkaansa elämään ennemmän kuin tarvitsee. Hanumanin apuna kulkee ystävä nimeltä Nomolos ja oma mielitiettykin löytyy työtehtävästä. Mutta keitä ovat trenssitakkiset kummajaiset ja onko Eesau se joka väittää olevansa? Näihin ja moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin saat vastauksen Hyvösen upeassa kirjassa. Arvosana: 9/10.

Viivi Hyvösen haastattelu tästä kirjasta YLE:n Elävässä arkistossa. Arvosteluja esim. Kirjavinkeissä ja Savon Sanomissa.

Wolverine- Ase-X

Picture from here.

Wolverine on yksi kaikkien aikojen suosituin hahmo Marvelin sarjakuvamaailmassa. Se on myös minun suosikkisarjishahmoni. Tämä albumi on kokoelma aiemmista 90-luvulla julkaistuista Wolverinen 13-osaisesta jatkosarjasta. Tarina ja kuvitus on legendaarisen Barry Windsor-Smithin käsialaa.

Kirja alussa näemme uupuneen, luovuttaneen, langenneen Wolverinen joka näkee kammottavia painajaisia, hänen uneensa tulevat kuvaamattomat kauhut menneisyydestä. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät hallituksen salaisesta tutkimuslaitoksesta johon herra Logan toimitetaan koekaniiniksi geneettisen muuntelun tutkimiseksi ja täydellisen tappokoneen luomiseksi. Aluksi näyttää siltä että kohdehenkilö panee vastaan kiduttajilleen, hänellä todetaan olevan ilmiömäinen kyky korjata kehonsa vaurioita ja tohtori Cornelius epäileekin että kokeen johtaja, Professori tietää kohteesta enemmän kuin paljastaa alaisilleen. Myöhemmin selviää ettei itse Professorikaan ole kokeen ylin valvoja.

Tohtori ja apulaisensa neiti Hines syöttävät Loganin kehoon puhdasta admantiumia muuttaakseen hänen luustonsa tuhoutumattomaksi, yli-inhimillisen vahvaksi ja itsekorjautuvaksi. Luuston muokkaamisen lisäksi Wolverine aivopestään ja pakotetaan turvautumaan alhaisimpiin vaistoihinsa selvitäkseen kokeesta hengissä.

Kirjan nimi viittaa muihinkin kyseisessä laitoksessa suoritettuihin kokeisiin joista Wolverinen koe on numero X eli 10. Niistä voit lukea wikistä lisää. Kirja on visuaalisesti haastava mutta helppolukuinen. Kuvat ovat raakoja ja toiminnallisia. väkivalta on graafista ja suoraviivaista, sekä kohde että katsojat kokevat epämiellyttäviä tuntemuksia Wolverinen kokeen kehittyessä kohti vääjämätöntä loppua.

Albumin lopussa on alkuperäiskansikuvat ja jälkisanat sekä flash back-osio. Kirjaa en suosittele heikkohermoisille sen sisältämän raa'an väkivalla vuoksi. Arvosana: 9/10. Liitän tämän Susan sarjishaasteeseen.

Vihan päivä osa 1

Kuva täältä.

Milo Manara on eroottisen sarjakuvan mestari ja taitava kynänkäyttäjä. Albumi kuuluu Giuseppe Bergman-sarjaan. Juoni tässä albumissa oli köyhänlainen mutta kuvat korvasivat hienoisen pettymyksen. Olen aiemmin keräillytkin esim. juuri Manaran albumeja mutta tätä ei ollut ennestään hyllyssä.

Kirjassa Bergman yksinpuhelee tapansa mukaan ja ihmettelee mihin sotkuun on taas sekaantunut. Mukana tarinassa on tällä kertaa muualta annettu käsikirjoitus joka määrää miten kukin tarinassa toimii. Juoni on sekava, Lulua, kirjan seksiobjektia kohdellaan todella huonosti koko tarinan ajan. Hän joutuu mukaan vahingossa ja ankaran vaativa, kauhea neiti Ambrogio huolehtii siitä että näyttelijät hoitavat roolinsa mukisematta. Muuten ei hyvä heilu!

Tarina kulkee maailmankolkasta toiseen, mukaan pongahtaa hahmoja ihan mistä vaan ja koko soppa on yhä sekavampi sivu sivulta. Tarina jääkin kesken ja jatkuu oletettavasti yhtä sekavana seuraavassa albumissa jota en kyllä ajatellut lukea.
Kirja on aikuisten K-18 sarjakuvaa ja tarkoitettu suhteellisen suppealle lukijakunnalle. Kirjassa on niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa, seksiä, alastomuutta, alistamista ja nöyryyttämistä joten kaikkein heikkohermoisimmat älköön tätä lukeko. Arvosana: 7/10.
Osallistun tällä Susan sarjishaasteeseen.