Demokratian suloiset kiekurat

Tänään oli tärkeä päivä. Illalla oli taloyhtiömme vuosittainen asukaskokous jonka tapahtumista odotettiin etukäteen jännittävää näytelmää. Tiesin että siellä käytäisiin kiivasta keskustelua ja aika likaistakin vaalipeliä. No sitä me saimme mitä odotimmekin, ihan koko rahalla! Taloyhtiömme on suhteellisen pieni kaupungin omistaman vuokrayhtiön talo ja täällä on ollut aiempina vuosina hieman ongelmia, sekä isännöitsijän että asukastoimikunnan jäsenten välillä. Muutoksena entiseen viime vuoden keväästä saakka toimin itse kesken kauden demokraattisesti valittuna puheenjohtajana (edellisen puhiksen erottua vihapäissään) ja meillä oli todella mukava porukka joka teki po. asiat yhdessä ja muita mukaan kannustaen. Tämän pelkäsimme muuttuvan mikäli eräs asukas, joka on käynyt jos ei nyt suorastaan uhkailemassa niin ainakin ilmaisemassa mielipiteensä hyvin selkeällä äänellä, saisi puhuttua ihmisiä taakseen.

Odotetusti kokous meni läskiksi ja osa ihmisistä poistui kesken kokouksen ennenkuin uusi asukastoimikunta tälle vuodelle saatiin valituksi. Nyt jää nähtäväksi mitä isännöitsijä asiasta sanoo ja meneekö kokous uusiksi ja tarvitaanko uudet vaalit. Itse pysyin kokouksen valittuna puheenjohtajana asiassa ja yritin pitää kokousväen aisoissa ihan kokonaan siinä kuitenkaan onnistumatta. No mutta, saimme ainakin toteennäytetyksi sen että kun joku yrittää väkisin nuijia muiden mielipiteet maan rakoon ja tietää itse kaiken paremmin ei demokratia toteudu. Tein parhaani ja sain rinnalleni useammankin mukavan asukkaan puolustuspuheenvuoron mutta se ei ihan riittänyt tällä kertaa. Paikalle eivät olleet edes tulleet suurin osa asukkaista joiden olisi toivonut tuovan uutta verta toimikuntaan. Nyt on sitten turha märistä ettei tullut mieleistä toimikuntaa. Tai luultavimmin ei tule edes toimikuntaa ollenkaan jos näillä mennään. Itse astuin syrjään henkilökohtaisista syistä. Katson sivusta mitä tämä tynkätoimikunnan tekee vai tekeekö mitään.

Toinen demokratian toteutuma oli tänään kun iltapäivällä kävimme asukastoimikunnan sihteerin kanssa hakemassa kokouspurtavat ja samalla pääsin vaalikoppiin antamaan ääneni suosikilleni, Pekka Haavistolle, kuinkas muutenkaan:) Tulisipa hänestä seuraava presidenttimme, hänellä on kuitenkin näistä kahdestä se selkein ja ylivoimaisin ulkopoliittinen osaaminen ja hyvin laaja-alainen kokemus muustakin kuin ylikansallisten rahoittajien juoksupoikana toimineen Niinistön pullistelut. Pekka Haavisto olisi uuden sukupolven presidentti, nuorten ja suvaitsevaisten, sivistyneistön ja kansan ääni. Jännityksellä odotan varsinaista vaalipäivää ja sen tuloksia!

Vaalipäivän aatoksia

Tai yöhän se nyt jo on. Ja kohta aamu enkä saa unta. Unirytmini on taas kallistunut aamuyöpainotteiseksi enkä ole saanut sitä kääntymään.

Sunnuntai-illalla tajusin että nyt on mentävä kun missasin ennakkoäänestyksen. Ensin ajattelin etten jaksa lähteä tarpomaan lumessa mutta sitten tuli syyllinen olo. En kehtaisi myöntää kenellekään jos olisin jättänyt menemättä. Olenhan aina kertonut kaikille että äänestäminen on velvollisuuden lisäksi etuoikeus, monissa maissa ei sitä kaikilla kansalaisille vieläkään ole. Kävelin sitten illan pimetessä lähimmälle koululle ja hoidin kansalaisvelvollisuuteni tuntia ennen vaalihuoneistojen sulkemisaikaa. Äänestin itsestäänselvästi Haavistoa ja illan vaalistudio kertoikin ilouutisen että hän pääsi kakkoskierrokselle. Kahden viikon päästä sitten seuraavaksi päästään jännittämään kenelle Halonen valtikkansa siirtää.

Tiistaina on kirjoituspiiri ja ajattelin valita sinne jonkin sopivan pätkän vuoden 2011 nanostani, en ole jaksanut kirjoittaa sen jälkeen mitään uutta. Koko nano on vielä loppuunsaattamatta ja sitten alkaakin editointi. Suunnittelen vieläkin vakavissani että saisin tämän nanoni painokelpoiseksi ja lähetetyksi sinne paikkaan josta saa sen ilmaisen kappaleen itselleen. Arlene tosin kertoi että tänä vuonna niitä saa neljä kappaletta jokainen joka tekstinsä sinne asti saa toimitettua. En haluaisi että tämäkin nano jää makaamaan muistitikulle ilman jatkosuunnitelmaa.

Uusi aika, uusi blogi

Kun hautasin edellisen blogin salasanan taakse tuossa 4 vuotta sitten siirryin Facebookin kavalaan maailmaan. Näiden neljän vuoden aikana se söi minulta aivot ja ajatukset, tunteista puhumattakaan. Niihin sen tarkemmin menemättä sanon vain että viime viikolla pistin siellä pillit pussiin ja poistin oman profiilini pysyvästi.

Tänne paluu on suloinen. Tämän blogini aihepiiri tulee olemaan pääosin lukemani kirjat. Olen halunnut pitää lukupäiväkirjaa jo iät ajat mutten ole saanut sitä tehdyksi. Nyt on aikaa kun tuo paholaisen ovela ajankäyttösovellus ei syö enää minua eikä aikaani. Olen ottanut koko viime vuoden lukemani kirjat talteen I'm Reading-sovelluksesta, se kun on FB:n oma, ja aion siirtää ne muistiostani tänne kunhan ehdin.

Muuten sisältö tullee olemaan oman elämäni mutinoita ja siinä sivussa kirjoitelmia joita dumppaan nykyisin kavereiden iloksi PaHeen kirjoitusryhmässä. Ehkä palaan myös Pakinaperjantain, Runotorstain, Tarinamaanantain ja muiden menneisyyden kirjoittamispaikkojen pariin. Mikäli ne vielä ovat olemassa Blogistanian uumenissa.

Tervetuloa Salkan saarelle!