Yön kirous

Oma kuva.

Gena Showalter avaa "Yön kirous"-kirjallaan "Manalan valtiaat"-minisarjan. Tartuin tähän innokkaana sillä netin uumenissa tätä sarjaa on kehuttu (mm. Marjis ja Saraseeni). Petyin hieman sillä mm. J.R. Ward on ehkä "pilannut" paranormaalin romanssin minulta omilla hienoilla "Mustan tikarin veljeskunta"- ja "Langenneet enkelit"-sarjoillaan. Idea siitä, että on porukka yliluonnollisia olentoja joilla on ylimaallisia ominaisuuksia sen lisäksi että he ovat äärettömän kauniita ja maskuliinisia ja täydellisiä rakastajia mutta onnettoman tolloja sosiaalisissa kontakteissa niin kauan että he kunnolla ensin tutustuvat kunkin sankarin "omaan" kaunottareen, on jo tuttu. Kun Ward tekee sen tyylillä ja kieli poskessa Showalter tujauttaa lukijan eteen myötähäpeän ja huonon käyttäytymisen aiheuttaman ärtymyksen tunteen.

Oma kuva.

Esimerkki: "...Ashlyn henkäisi tutisevasti." Ja tämä toistui ainakin kahdessa eri kohtaa. Kuinka ihmeessä hengitetään tutisevasti? Tämä ei vielä ylittänyt ärsytyskynnystä mutta "...Ashlyn nousi vaivoin sängystä. Hänen jäseniään kolotti kuin hän olisi hauras vanhus eikä vetreä kaksikymmentäneljävuotias." Ei hyvää päivää, voiko tämä olla totta!!? Sitten oli kuvaus siitä kuinka pääpari on kylpyhuoneessa intiimeissä tunnelmissa hinkkaamassa saippua kaikkialle, tämä on jo niin nähty. Tai sitten minä olen vaan liian realisti ja vanha tämmöiseen. Saippua kirvelee intiimeissä paikoissa ja keho liimaantuu suihkuverhoon. Seksi ammeessa tmv. on vain niin paljon mukavampaa ;D Sitä en sitten tiedä että onko tämä joku PR-kirjojen vakiotapa harrastaa seksiä vai onko se vain kirjailijoiden fetissi. No oli miten oli, suihku se olla pitää jos uskoo Showalteria ja Wardia!

Joo, eihän tuossa nyt oikeastaan niin kamalia tollouksia ole kuin annan ymmärtää mutta yleistunne oli tuollainen rasittava. Kaikesta huolimatta tarina oli mukaansatempaava, hahmot yksiuloitteisuudestaan huolimatta sympaattisia ja tarinan jatkolta odotan kuitenkin samanlaista kehitystä kuin sarjoissa nyt voikin olettaa. Eli kun olen nuo pokkarit hyllyyni hankkinut niin luen ne ainakin ennenkuin kauppaan pois. Sopivaa aivot narikkaan viihdettä, ja näköjään myös hyvää luettavaa öiseen lukumaratooniinkin. Arvosana: 7/10.

Yhteensä luettu: 3 kirjaa, 719 sivua.

Tähän päättyy lukumaratonraporttini, Taianomaista Juhannusta ja älkää hukkuko! 

Mio, poikani Mio

Itseottamani kuva omasta kirjastani.

Astrid Lindgren on tuttu kirjailija varmasti useimmille suomalaisille ja ruotsalaisille lapsille. Minulle luettiin lapsena paljon ja Lindgrenin "Veljeni Leijonanmieli" oli yksi suursuosikki jotka kuunneltiin myös radiosta kuunnelmana ja myöhemmin tv:stäkin. Peppi Pitkätossu ja Katto-Kassinen sekä Vaahteramäen Eemeli olivat lapsuuteni leikeissä todellisia henkilöitä, niin taitavasti ja mukaansatempaavasti Lindgren loihti ilmoille tuon satujen maailman. "Mio, poikani Mio" on kuitenkin jäänyt lukematta jostain syystä ja poiminkin sen nyt kirjahyllystäni lukumaratoonin toiseksi kirjaksi.

Kuva täältä.

Kirjan alussa päähenkilö kertoo olevansa kadoksissa. Tai ainakin muut luulevat niin. 9-vuotias poika nimeltä Juhani Ville Hämäläinen lakkaa olemasta ihmisten maassa ja siirtyy salaperäisen Kultaisen kultaomenan ja Dzinnin mukana Kaukaisuuden Maahan jossa saa tietää olevansa kuninkaan kauan kadoksissa ollut poika Mio. Jussi eli siis Mio saa kokea kaikenlaista uudessa kodissaan, kuningas rakastaa poikaansa todella paljon ja hän saa ystäviäkin. Ihmisten maassa Jussia kiusattiin eikä hänellä ollut kuin yksi ystävä, Pena. Jussin kasvattivanhemmat laiminlöivät poikaa eivätkä ymmärtäneet hänen lukuharrastustaan. Mio ja uusi ystävä Jum-Jum seikkailevat Kaukaisuuden Maassa, Aamunkajon Sillalla ja monessa muussa paikassa kunnes tulee aika mennä Hämärään Metsään ja kohdata hirmuinen Ritari Kaamo.

Kuva täältä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1955 ja sen huomaa. Tai sitten olen itse kasvanut ulos satujen maailmasta. Tietynlainen toisto ja asioiden kertaus sopii toki kohderyhmälle ja tietyn ikäinen lapsi saakin siitä turvaa ja vahvistusta kun rupeaa pelottamaan liikaa. Aikuiselle se kuitenkin saa turhautumisen tunteen ja tekee mieli hypätä sivujen yli. Mutta luin kuitenkin sitkeästi, odotin että kirja paranee sen edetessä. Ei parantunut. Tai olen sitten vaan nykyisin liian herkkä tällaiselle "kirkasotsaisuudelle". Toki paljon antaa anteeksi sille ajalle ja sille naiviudelle joka on vallinnut Suomessakin vielä 60-luvulla jolloin minäkin lapsuuttani elin. Mutta tällä erää saa Lindgrenin sadut minulle riittää, tämäkin kirja lähtee Huutonetin kautta uusien lapsien luettavaksi. Arvosana: 8+/10. Ilon Wiklandin kuvituksesta plussa.

Yhteensä luettu: 2 kirjaa, 400 sivua.

Lukumaratooni on päättynyt

Blogistanian kesälukumaraton 2014 on osaltani päättynyt. Tämä oli kivaa ja tätä tahdon tehdä toistekin. Päällimmäisenä jäi mieleen:

• Päänsärkyisenä lukeminen kostautuu, kannattaa levätä ensin.
• Somessa ei kannata roikkua jos haluaa keskittyä lukemiseen.
• Nuku edellisenä yönä riittävästi.
• Ruokaa kannattaa varata valmiiksi, kokkaus kesken lukemista häiritsee.
• Kuvia blogia varten ei kannata ottaa koko ajan, häiritsee keskittymistä ja lyhentää lukuaikaa.
• Älä ahnehdi liikaa kirjoja, valitse vain sellaisia joita haluat juuri nyt lukea.
• Nauti lukemisesta äläkä tee itsellesi paineita siitä kuinka monta kirjaa muut ovat jo lukeneet.

Noloa oli se että kuvittelin lukevani nopeammin ja saaliiksi jäi kuitenkin vain 719 sivua. Luin kolme kirjaa joista viimeinen jäi kesken, 46 sivua vaille loppua.

Kiitos kaikille lukumaratooniin osallistuville, somessa tai täällä blogissa kommentoineille ja tsempanneille! Nähdään seuraavassa lukumaratoonissa:) Blogaan luetuista kunhan vedän ensin hiukan henkeä.

A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume One

Kuva täältä.

Aukeamakuvat itseottamia omasta kirjastani.

Lukumaratooni on ottanut koville. Alkuiltapäivä meni päänsäryn kourissa mutta pienen lepohetken jälkeen lukeminen alkoi maistua taas.

Klo: 22.50 sain luetuksi George R.R. Martinin Game of Thrones sarjiskirjan ekan osan. Aluksi oli hankaluuksia silmien ja pään kanssa. Ranteet myös valittivat kunnes älysin kasata tarpeeksi tyynyjä syliini ja lepuuttaa kirjaa sitä vasten. Itse kirja oli helppolukuinen, tarinahan on jo tuttu mutta paljon uuttakin löytyi. Tai sitten olin vaan jo unohtanut osan. Oli miten oli, itse tarinahan on aivan huikea, ei sitä tarvitse kenellekään kertoa. Kaikki jotka jo ovat lukeneet Tulen ja Jään laulun-sarjan kirjat eivät tarvitse vakuutuksia ja taas ne jotka ovat epäonnekseen ollet lukematta niitä vielä, sanon vaan: Nyt heti kirjastoon tai kirjakauppaan ja lukemaan oma kappaleenne fantasian historiaa.

Sarjakuva-albumissa hahmot olivat hieman erilaisia kuin itse olin kuvitellut, täytyy myöntää että HBO:n sarjakin on tahrannut omat alkuperäiset mielikuvani tarinan hahmoista ja paikoista mutta silti, ensin piti ihan tarkasti tiirata että ai kukas nyt toi olikaan. Kirjan lopussa paljastuu syykin. Ihan median erilaisuudesta johtuen ja erityisesti lakiteknisistä syistä hahmoista ja paikoista piti piirtää selkeästi erilaiset kuin mitä HBO oli yleisölle näyttänyt sarjassaan.

Yllättävän kauan kesti lukea yksi sarjakuva-albumi mutta katselin kuvia varmaan neljä kertaa niin kauan kuin luin tekstejä. Tommy Patterson, mm. Farscape Graphic Novel-sarjan kuvittaja, on tehnyt huikean työn kuvatessaan Westerosia ja Talvivaaraa ym. kirjan paikkoja. Lisäksi hänen kuvakulmansa vaatii katsojalta hieman vaivaa jotta oivaltaa kaikki pienetkin yksityiskohdat, hahmojen ilmeet ja eleet sekä tunnetilat joita kyllä löytyy kummasti enemmän kuin sarjakuvalta uskoisi. Näistä on lopussa 45 sivua kattava tieto-osio jossa on kuvien hahmotelmia ja taustaa koko albumin alkuperäistä ideaa ja prosessia kun haettiin kuvittajaa ja käsikirjoittajaa sekä editoijaa. Kirjan alussa on viisisivuinen esipuhe jossa Martin itse kertoo ajatuksiaan hänen kirjojensa sovittamisesta kuvalliseen muotoon ja niiden eroista televisiossa ja sarjakuva-albumissa.

Yhteensä luettu: 1 kirja, 240 sivua.

Lukumaratooni alkaa!

Luku-urakka alkoi klo: 16.45 kahvin ja itseleivottujen sämpylöiden kera. Päänsärkyisenä lukeminen ei ole herkkua mutta urheasti aloitin sarjakuvaversiolla Game of Thronesin ykkösosasta. Lukeminen ei onnistunut silmälasit päässä kun päänsärky pahensi silmien kuntoa. Kahvit juotuani istahdin lukutuoliini ja aloin lukea.

Klo 18.20 seuraava tauko ja hieman särkylääkettä naamariin ja teetä kyytipojaksi. Päänsärky ei hellitä, lukeminen on hidasta ja silmiä särkee. Sivuja luettu vasta 45. Lepään hetken sohvalla ja jatkan sitten lukemista. Yritän vältellä somea parhaani mukaan etten harhaudu sivupolulle. Tsemppiä muille lukijoille!

Lukumaratooniin valmistautumista

Kokosin eilen illalla kirjat jotka olen valinnut lukumaratooniini. Ensin mietin tiiliskivellä vetämistä mutta sellainen on jo ennestään lukupinossa enkä halunnut valita keskeneräistä kirjaa mukaan. Sitten tuijotin omaa kirjahyllyäni ja totesin että siellä nököttää kymmeniä ja taas kymmeniä lukemattomia kirjoja. Pohdin myös muiden, jo viime kesänä lukumaratooniin osallistuvien, lukuähkyä ja muita kokemuksia ja totesin että nyt täytyy valita monipuolisesti erilaisia kirjoja jotta urakka ei muutu turhan raskaaksi. Eihän lukeminen nyt saa olla pakkopullaa vaan tämän täytyy olla hauskaa!

Ylläolevassa kuvassa näkyvät valitut kirjat, tässä vielä luettelo:

• Seppo Laurell: Suomen majakat
• Bryan Cogman: Valtaistuinpelin kulisseissa: Game of Thrones
• George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume One
• George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Two
• George R.R.Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel Volume Three
• Beowulf
• Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
• Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
• Stephenie Meyer: Houkutus, sarjakuvasovitus osa 1
• Stephenie Meyer: Houkutus, sarjakuvasovitus osa 2
• Philip Pullman: Kellopeli
• Philip Pullman: Lyran Oxford
• Marcus Sedgwick: Mustat ratsastajat
• Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle
• Gena Showalter: Yön kirous
• Gena Showalter: Pimeyden suudelma
• Gena Showalter: Nautinnon kirous
• Stephen King: Ennen aamunkoittoa
• Stephen King: Jälkeen keskiyön
• Ursula K. Le Guin: Pimeä lipas ja muita kertomuksia
• Hugh Howey: Wool

Mukaan tarttui viisi sarjakuva-albumia, yksi tietokirja, yksi runoteos (joka saattaa jäädä lukematta), useampi lasten- ja nuortenkirja, pari vahvaa suosikkia, kioskikirjallisuutta ja novellikokoelmiakin kolmin kappalein. Suomenkielisiä kirjoista on 17 teosta ja englanninkielisiä kirjoja 4 kappaletta. Kasasin nämä sillä mielellä että vaihtelua on riittävästi jos jokin tökkii ja yksi tiiliskivikin on mukana jos se vie mukanaan. Nyt jännityksellä käyn kurkkimassa muiden osallistujien blogeja josko siellä olisi jo esillä kirjalistat. Tervetuloa mukaan jännittämään lukumaratooniani! Päivitän edistymistäni Twitterissä hashtagillä #lukumaraton.

Blogistanian kesälukumaraton 2014

Kuva Maria Carole.

Viime kesänä oli kaksi aiempaa lukumaratoonia joihin en uskaltanut lähteä mukaan mutta tällä kertaa päätin että pitäähän tätä edes kokeilla. Maratoonia luotsaa Annami Anna minun lukea enemmän-blogissaan. Osallistujia on huimat 41 itseni mukaan lukien. Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kaikki 24 h aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratooniin.
2. Aloittaa voi mihin aikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin siten että enimmäisaika lukemiselle on 24h. Esimerkiksi aloitus 19.6. klo: 18.00 ja lopetus 20.6. klo: 18.00. Maratoonin saa aloittaa halutessaan jo 18.6. kunhan osa maratoonista luetaan 19. päivän puolella. Näin siksi että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti mutta ne lasketaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa.
5. Lukumaratoonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratoonin kuluessa.
6. Lukumaratoonin hashtaginä somessa on #lukumaraton

Feed

Kuva täältä.

Useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja voittanut Mira Grant avaa Hugo Award-ehdokkuuden saaneella "Feed"-kirjallaan "Newsflesh"-trilogian. Mira Grant, oikealta nimeltään Seanan McGuire, kirjoittaa molemmilla nimillään, sci-fiä ja fantasiaa mutta myös runoutta ja esseitä esimerkiksi naisten roolista Doctor Who-sarjassa. Mira Grant on minulle uusi löytö jonka tuotanto vakuutti minut jo tämän yhden kirjan perusteella niin että varasin jo sarjan seuraavankin osan kirjastosta. Katsoin noita muitakin kirjoja jo sillä silmällä ja aion hankkia joitakin itselleni jos kirjaston valikoimista ei niitä löydy.

Georgia ja Shaun Mason ovat sisaruksia ja bloggereita. He asuvat postapokalyptisessä maailmassa yhdessä zombien kanssa. Molemmat ovat syntyneet kesällä 2014 tapahtuneen "Nousun" jälkeen ja tehneet zombien kanssa elämisestä itselleen elinkeinon. Kun maailma kaatui tässä muodossa jona me sen tunsimme ei jäljelle jäänyt niitä tyypillisiä kauhuleffoissa tavattavia kliseitä mutta kumma kyllä Romeron zombileffat antoivat alun sekasorrossa hyviä vinkkejä siitä kuinka välttyy tulemasta syödyksi. Kirjan tapahtumat alkavat 26 vuotta apokalypsin jälkeen ja kattavat yhden vuoden tapahtumat.

Lääkäri Alexander Kellis kehitti viruscombo Kellis-Amberleen joka paransi sekä syövän että flunssan mutta varjopuolena sen karkaaminen laboratoriosta aiheutti 26% maailman väestöstä surmanneen zombiapokalypsin. Sen lievempi muoto on retinaalinen KA, joka aiheuttaa samanlaisen muutoksen verkkokalvossa kuin zombien silmissä mutta ei kehity itse tautiin saakka. Georgia Masonilla on tämä sairaus. Retinaalinen Kellis-Ambelee aiheuttaa mustuaisaukon pysyvän laajentumisen ja silmien valoherkkyyden. Retinaalisen KA:n saaneet joutuvat käyttämään jatkuvasti aurinkolaseja ja sisätiloissa mustavalolamppuja pupilliensa laajentumisen vuoksi. Etuna on se että näkee pimeässä erinomaisesti aivan kuten zombitkin.

Adoptiosisarukset Georgia ja Shaun omistavat yhdessä ystävänsä Georgiette, "Buffy", Meissonierin kanssa nettisivuston jossa kullakin on oma roolinsa. Georgia, tai George kuten hänen veljensä häntä kutsuu, on Newsie joka keskittyy tosiasioihin ja kirjoittaa Images May Disturb You-blogiinsa asioista niiden oikeilla nimillään. Shaun on Irwin, eli uskalikko joka kokeilee onneaan Zombien valtaamilla alueilla ja yrittää saada mahdollisimman hyvää kuvamateriaalia omaan Hail to the King-blogiinsa. Nettivelho ja softaosaaja Buffy taas on Fictional eli hän kirjoittaa runoja ja fanficcejä omaan By the Sounding Sea-blogiinsa mutta on myös suunnitellut kaiken heidän liikkuvan kalustonsa turvallisuus- ja tietoliikenneyhteydet.

Kirjan alussa Masonit ja Buffy saavat kutsun ainoana uuden median ryhmänä päästä mukaan seuraamaan ja uutisoimaan senaattori Peter Rymanin presidenttiehdokas-kampanjakiertuetta. Alun innostus vaihtuu seikkailuksi jollaista kukaan heistä ei uskonut koskaan kohtaavansa. Salaliittojen ja kamalien sattumusten kanssa päädytään tutkimaan murhia ja paljastamaan rikollisia mutta kuinka syvälle voit mennä ennenkuin muutut itse uhaksi valtaapitäville. Tämän saavat nuoret kokea karvaamman kautta. Matkalla halki maan tulevan presidenttiehdokkaan ja hänen kilpailijansa mukana matka saa absurdejakin piirteitä kun joku päästää elävää virusta liikkeelle ja yrittää salata syyn alkuperäisestä infektiosta.

Tulevaisuuden tekniikka ja tapahtumat tuntuvat uskottavilta ja henkilöhahmoissa löytyy samaistumisen kohteita ja syvyyttä. Kirjaa lukiessa huomaa että kirjailija rakastaa zombeja ja virologiaa myös vapaa-ajallaan. Kirja päätyy ikävissä tunnelmissä mutta jättää halun lukea jatko-osia. En ole erityisemmin zombien ystävä mutta tästä kirjasta pidin kovasti ja suosittelen tätä muillekin kuin vaan zombeista kiinnostuneille. Arvosana: 10/10.