Palasin Pakanaverkon Kevätleiriltä jo maanantaina mutta onnistuin kaatumaan strategisesti ihan viime metreillä ja sain vakavan aivotärähdyksen. Sitä podin sitten ensin Jorvin sairaalan ensiavussa ja sieltä sitten ystävän luona joka herätteli yöllä parin tunnin välein kyselemällä relevantteja kysymyksiä todentaakseen tajunnantasoni. No, en ole selvin päinkään normijärkevä joten olin yöllä näppäränä sanonut olleeni auto-onnettomuudessa ja arponut kuka onkaan presidenttimme tällä hetkellä. Ei sentään kysynyt mun nimeä, se on ollut hukassa ennenkin:))
Leiri oli aivan ihana ja täydellinen ainakin omalta osaltani vaikka tulikin valvottua oikein urakalla. Sain mä sieltä taas uusia tuttavuuksiakin joista osa varmasti syvenee ystävyydeksi saakka. Itkuakin pääsin vääntämään niin ilosta kuin surustakin. Onneksi oli ystävät lähellä lohduttamassa ja pitämässä hyvänä sekä myöskin jakamassa iloni kanssani. Tästä leiristä jäi monta niin mahtavaa kokemusta ja tärkeää ihmistä etten kykene niitä nyt tässä sen enempää analysoimaan eikä kaikkea toki tarvitsekaan. Kunhan aikaa kuluu ja leirihurmos laskee kerron lisää jos siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti